Kiitos Toivoton vinkeistäsi. Joo, tupakka jäi vajaa 2v sitten ja nyt kevään aikana aloittelin muutosta helpoimmasta päästä eli syömispuolelta. " Juoksijan taivas" kiinnostaa mua siis terminä, oon aivan liian laiska sitä nyt tavoittelemaan. Siis sen taivaan saavuttaessaan oma elimistö tuottaa niin paljon endorfiineja, että sen vaikutus muistuttaa morfiinin vaikutusta? Käsittääkseni se tuo siis euforiankaltaisen tunteen. Aika ihmeellistä. Sitä tunnetta juomisellakin tavoitellaan?
Hirveesti tulee kirjoitusvirheitä, siksi kauheesti muokattuja viestejä?
Odotettu sosiaalinen tilanne oli tänään, siitä jäi todella hyvä mieli. Tapaamisen kuluessa kiitin mielessäni itseäni siitä, että olen oikeastaan koko tähän astisen kesänajan ollut juomatta. Rehellisesti sanottuna olen kyllä yllättänyt itsenikin. Mutta päivä kerrallaan nyt eteenpäin.
Tänään töistä tullessa harhautin itseni lähikaupasta ulos pelkästään astianpesuaine ja - 30% salaattiraaste mukana. Matkalla sinne mun ajatuksiin hiipi ajatus muutamasta iltaoluesta. Ajatus oli todella houkutteleva ja suorastaan lämmitti mieltä. Ajattelin kuitenkin että tunne menee kyllä ohi. Ja kaupasta lähtiessäni huomasin sen kuplivan tunteen mielestä kadonneen.
Hyviä ”koppeja” olet saanut alkottomuuden rintamalla. Tuollaiset luo uskoa tulevaan ja tuo luottamusta omaan jaksamiseen sekä antaa voimia tuleviin koettemuksiin. Hieno homma!!!
Niin. Aikaisemminkin jo mietin, miten voisi kokemusta alkoholin suurkuluttamisesta/ alkoholismista kääntää edes jollainlailla hyödyksi tai jonkinlaiseksi"voitoksi". Ajattelen asiaa niin, että asiaan liittyvien supernegatiivisten ja niiiiin ahdistavien tunteiden toistuva läpikäyminen, tappavine morkkiksineen, ne on sellaisia kokemuksia, joista moni ei tiedä mitään. Ne monet eivät todennäköisesti pysty edes kuvittelemaan sitä sitä tuskaa, mikä oloihin liittyy.
Alkoholisti olisi näin ajatellen siis montaa kokemusta rikkaampi, ja osaisi varmasti täysillä arvostaa elämässään niitä oikeita asioita, mikäli onnistuisi raitistumaan.
En tietenkään tiedä miten väsynyt kuollut ihminen on, mutta tämänhetkinen väsymyksni lähentelee sellaista väsymystä, mitä voisin kuvitella kuolleenkin tuntevan. Lisäksi jäätävä päänsärky.
Kaupasta ostin vohveliraudan, eilistä -30% alesalaattia oli kuin olikin vielä kaapissa jäljellä. En ole kasvissyöjä mutta syystä kevennän. Ja kukkaro tykkää.
Oon kyllä sitä mieltä, että kun ajattelemiseen käytetystä ajasta valtaosa alkaa mennä muuhun kuin juomisen ja/tai juomattomuuden pohtimiseen, matkanteko on hyvällä mallilla siihen oikeaan suuntaan.
On kyllä todettava myös se että hyvin moni tosi mielenkiintoinen ja syvällinen ihminen, johon olen menneinä vuosina törmännyt, käyttää reippaastikin alkoholia tai on joskus sillä tavoin käyttänyt. Sitä ei käy kieltäminen.
Tekisi mieli vaihtaa nimimerkki: Minä voin?
Nyt lompsin töihin.
En sano etten juo koskaan. Mä juon sitten kun olen valmis kokemaan uudelleen saatanallista häpeää, tuskaa ja huonommuutta.
Toivottavasti niin vahvaksi en tule ikinä
Oon pitänyt tosi positiivisena sitä että tällä palstalla on voinut kirjoitella muistakin ongelmista kuin alkoholinkäytöstä. Toisaalta ne käsitellyt ongelmat ovat tai ovat voineet olla se syy juomiselle. Kellä mitenkin. Tosi antoisaa on ollut. Tätä pohdintaa monelta eri kantilta on tapahtunut enempi tuolla lopettajien puolella Naurismäen ketjussa…
Jos pelkästä juomisesta ‘puhuu’, ongelma, josta eroon haluaa, on koko ajan päällimmäisenä mielessä. Sitä en halua.
Ja nyt siitä muusta…ostin pakasteena virolaista tyrnimarjaa ja jostakin tuotuja granaattiomenansiemeniä. Nyt pohdin, voiko käyttää kuumentamatta. Ainakin vanhan itäblokinmaista tuoduilla pakastevadelmilla on käsittääkseni kuumentamattomina riski saada ruokamyrkytys…Oikeesti, aamulla pyykkituvalla tapasin naapurin, jota en aikoihin ole tavannut tai tarkemmin sanoen siis kuulumisia vaihtanut. Kertoi olleensa juomatta nyt 4 v. Hän näytti todella hyvältä.
Vapaapäivä on tämä päivä, ja on juoma kieltämättä kyllä mielessä käynyt. Katselen nyt.
Kun on jatkuvaa juomista, siinä kyllä lakkaa arvostamasta itseään. Ja kun niin tekee, se kyllä heijastuu omasta käytöksestä muille ihmisille. Sitä toivoisi sulautuvansa tapettiin tai haluaisi olla muutoin aivan näkymätön. Oon itse huomannut nyt sen, että aika pian itsetunto ja oma todellinen persoona palailee, kun ei juo. Ihan hienolta tuntuu, kun töissä huomaa, että kun ei krapulapöhnää ole, uskaltaa taas sanoa reilusti mielipiteensä ja jakaa vaikkapa sitä pitkän kokemuksen mukanaan tuomaa hiljaista tietoa. Jotkut kolleegat jopa katsovat sua taas ylöspäin, niinkuin silloin joskus ennen.
Kun arvostaa ja luottaa itseensä, muutkin saattavat niin tehdä. Hyvä kehä?
Jäin kotiintullessa miettimään normaalia alkoholinkäyttöä. Siis sitä, miten ne ei-suurkuluttajat tai ei-alkoholistit juovat. Palautin mieleen, että oikeastaan normaalia juomista ei ole olemassa. Keksitty juttu. Normaalia on olla kokonaan juomatta.
Jonkinlaisen flow- tilan voi näköjään saavuttaa, kun on jonkin aikaa ollut raittiina. Älyttömän petollista, koska siinä hetkessä mieleen hiipii se ajatus, että voisi vähän juoda.
Aika turvallinen ja hyvä olo tämän päivän päätteeksi. En tiedä ketä siitä kiittäisi?
Mä oon jo pitkään onnistunut kuolettamaan kaikki muut tunteeni paitsi häpeän, pettymyksen, syyllisyyden ja sen jonkinsortin katkeruuden. Huomasin tänään kuitenkin että olen aikalailla ihastunut ainakin siihen mua tällä hetkellä kannattelevaan flow-fiilikseen. En tiedä miten vaarallista se on mutta varovainen pitänee olla.
Mä koen ettei multa puutu tällä hetkellä yhtään mitään. Juominen käynyt mielessä, kun vanhojen paikkojen ohi kulkenut, mutta ainoa asia mitä saattaisin ehkä kaivata on jonkinlainen luontoyhteys. Aiemmin elämässä luonnossa liikkuminen oli ihan vuodenkiertoon liittyvä itsestäänselvä asia, sinne jonnekin sekin asia matkan varrella on jäänyt. Harmittaa. Kyllä sen nyt viimeistään tajuaa että ihminen ja luonto on yhtä, ja luontoa pitää vaalia. Maailmallaki katastrofia katastrofin perään. Sitäpaitsi mä tiedän että luonnolla on parantava vaikutus niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Metsä, tai luonto yleensäkin, on mun mielestä oikeastaan Parantola.
Vkonloppu oli laiska muttei toimeton. Varmasti paljosta hauskasta jäin paitsi mutta tyytyväinen oon kuitenkin. Olisinpa jatkossakin.
Kännäämisessä ei ole ainakaan nyt mitään sellaista kivaa, mitä mä haluaisin. Eiei. Ja oikeesti oon ihan älyttömän tyytyväinen kun käyn selvinpäin nukkumaan. Ne kauhujen yöt ja aamuyöt on kyllä tarpeeksi hyvin muistissa.