Hyvä listaus! Samaa mieltä. Tosin se paino saisi vielä pudota… 
1 tykkäys
Just näin, samat havainnot👍🏻
Sama juttu @Olga painossa ei isompia muutoksia, ehkä laskusuhdannetta, mutta ei radikaalia. Vatsan seudun kiinteytymistä olen ollut huomaavinani…höttöturvotus poissa. Mut joo, itelle tää ei ole ollut laihdutuskuuri, että sinänsä sivuseikka, mutta olen kiinnittänyt huomiota, koska todella moni muu kertoo painoa tipahtaneen roimasti kuukauden kahden aikana.
Eiköhän mennä tämä huikaton helmikuu ihan hujauksessa kohti , mikä se olikaan, maltaatonta maaliskuuta😎
2 tykkäystä
Huomenta. Minun painoni putosi kymmenisen kiloa alkuraittiuden aikana ja on pysynyt samassa sen jälkeen. Ehkä kilon kahden heilahduksia muttei enempää. Ja myönnettävä on että olen addikti ihminen, jokin mielihyväkeskus minussa on pidettävä ruodussa muutoin voisin alkaa vaikka syödä herkkuja ja menettää terveyteni sen vuoksi.
Mutta ei tämä vaikeaa ole, siis kieltäytyä asioista mistä saa nautintoa, kun sen tietää mihin se johtaa. Me ihmiset kun ollaan erilaisia, toisille ei tule mässäilyn himoa vaikka herkkuja joskus söisikin.
Sehän tässä onkin mielenkiintoista kun tajuaa että olen addikti. Minussa on tällainen vika, jollain toisella toisenlainen ja hänenkin on pärjättävä omien “vikojensa” ja vaivojensa kanssa.
Ja se että olen kiitollinen että on olemassa hoitokeino tähän “tautiin”, joillakin on vaivoja joihin ei ole hoitokeinoa.
3 tykkäystä
Minä olen yrittänyt raitistua monta kertaa elämäni aikana. Tässä “yrityksessä” tuntuu nyt jokin olevan toisin kuin aikaisemmissa yrityksissä. Heittomerkit koska mitään ei ole kiveen hakattu. Tällä kertaa mieleni on tyyni ja rauhallinen, en ole kokenut levottomuutta eikä mielitekoja ole alkoholin suhteen tullu vielä yhtään kertaa, toki vasta niin että vuosi 2025 on mennyt ilman alkoholia. Olen pitänyt aika niukkaa linjaa täällä siitä mitä olen kertonut itsestäni. Olen siis tällä hetkellä 47 vuotias nainen, minulla on puoliso ja kaksi lasta. Lapset ovat teini-ikäisiä. Pahinta itseinhoa olen kokenut siitä että lapseni ovat nähneet minut usein oluttölkki kourassa, ja siten en ole ollut heille aina täysin läsnä. En ole konttaillut enkä horjunut huppelissa täällä kotona mutta tottakai he ovat nähneet vääränlaista esimerkkiä elämään. Omassa lapsuudessani isälläni oli alkoholiongelmaa, mutta äitini oli turvallinen peruskallio joka ei alkoholiin koskenut. Se että olen viettänyt selviä jaksoja enenevissä määrin on tuottanut minulle varmuutta ja iloa, mutta pintaan on noussut myös syyllisyyttä siitä miten lapseni ovat asian kokeneet. Kun muutaman oluen ottaa ei siinä syyllisyys paina mitään. Nyt tuntui sopivalle hetkelle avata enemmän elämästäni. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille ja ennen kaikkea mukavaa ja raitista viikonloppua!
9 tykkäystä
Tänään perus viikonlopun hommia eli pyykkäystä ja siivoamista. Ruoan laittoa. Mä en oo vieläkään saanut jatkettua sitä Selvinpäin-kirjaa. Ehkäpä se jää lukematta. Iltaisin tulee kyllä luettua ja dekkarit maistuu. Ihan innolla ootan aina että pääsen peiton alle ja uppoamaan kirjallisuuden pariin. Että sellanen päivän kohokohta:D
3 tykkäystä
On todella hienoa, kun kykenee löytämään aitoa innostusta joistain aivan tavallisista asioista.
Se todistaa hienosti sen tosiasian, että alkoholia ei todellakaan tarvita tunteakseen onnellisuutta, vaikka raitistuessa ensin hetki meneekin, että aivokemiat palautuu normaaliksi.
Itse rakastan sitä hetkeä, kun saan vapaapäivänä juoksulenkin ja sen jälkeisen kevyen joogan jälkeen maata jumppamatolla hetken selällään, ja ihan vain olla ja kuunnella universiumin hurinaa.
Täällä maton pinnassa olen myös juuri nyt, ja tunnen sellaista onnea ja tyytyväisyyttä, että ihan rinnassa asti tuntuu.
Nyt tunnen jo aidosti ja ehkä jo melkoisen pysyvästikin niin, että en ole todellakaan menettänyt yhtään mitään alkoholin jättäessäni, vaan aivan päinvastoin.
6 tykkäystä
Yes! Oispa kaikilla joku tällanen juttu. Ja voihan sen löytää vaikka sitä aiemmin ei olisi ollut.
3 tykkäystä
“tunnen sellaista onnea ja tyytyväisyyttä, että ihan rinnassa asti tuntuu.”
Jäin miettimään tätä @Setämies. Myös mm. @Metsanpoika on kirjoitellut onnentunteesta, ja varmaan moni muukin. Onkohan niin, että raittiuden tuoman keveyden ja vapauden voi tuntea vain, jos on ensin käynyt siellä kuun pimeämmällä puolella. Saattaa vaikuttaa banaalilta, mutta monikaan syntymäraitis ei varmastikaan koe päihteettömyydestä niin voimakasta hyvänolontunnetta kuin käytön vuoksi kärvistelleet. He eivät tiedä miten onnellisia ovat. 
Plinkkiläiset tietävät.
4 tykkäystä
Kaikille paljon juoneillekaan ei tule raitistumisesta pink cloudingia eli kuherruskuukautta. Jotkut meistä on voinut huonosti jo ennen kuin juominen alkoi. Siksi ei mielestäni kannata odottaa raitistumiselta liikoja, että ei retkahda pettymyksen takia. Mutta ainoa keino selvittää “oma kohtalo” on lopettaa juominen. Kukaan ei ole ennustajaeukko tässä(kään) asiassa.
1 tykkäys
Pink clouding on toki hyvä tiedostaa. Ilmeisesti tutkimuskirjallisuuskin sen tunnistaa. Se on sitä raittiuseuforiaa, kun vieroitusoireet on selätetty ja se kestää muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen.
Ei kai siinä muuta ole kuin että nauttii jos sellaisen osakseen saa ja muistaa, että sen päättyessä voi olla taas yksi isompi vaaran paikka.
@Setämies kommentti oli hyvä ja hänen aamuillaan ei varmasti enää purppurahöttöillä. Siitä välittyi se aitouden kokemus ja löytämisen ilo. Sitä haluan itselleni raittiuden olevan; uteliaana kokemaan asioita mieli ja aistit puhtaina ja valppaina.
1 tykkäys
Moro,
Meitä on aikanaan juomiseen ajanut mahdollisesti hyvinkin eri asiat. Yksi on vaan niin dopamiiniaddikti, että ekasta huikasta lähti, toinen on oppinut juomaan puolison tai elämänpiirin mukana, joku on paikannut ujouttaan ja esimerkiksi minä olen rauhoittanut mieltäni ja rentoutunut. Ja myöhemmin tylsyyteen juonut.
Hyvä oloni ei silti tullut pelkästään poistamalla juominen. Vaan löytämällä merkitys. Tiedän, että minulle merkityksen löytäminen on ollut helpompaa kuin monelle, koska minulla ei ole taustalla madentuneisuutta tai muuta.
Uskon, että merkityksen löytyminen tai sen puute on iso tekijä myös onnistumiseemme raitistumusessa ja muutenkin elämässä. En tiedä miten sen kukakin löytää, mutta minusta tuntuu että sen löytäminen voisi auttaa.
Voisimmeko auttaa toisiamme merkityksen löytämisessä? Te joilla on hyvä olo, osaatteko kommentoida tätä asiaa? Oletteko samaa mieltä?
Olen itse miettinyt itsenäisesti ja ohjatusti paljonkin itseäni. Sekä päihdehuollossa että työnohjauksessa. Osaa selvästi AA auttaa. Joku löysi sen tunturin laella.
Mielestäni merkityksen löytämisessä minua on auttanut paljon se, että olen kirjoittanut ylös mistä pidän, mitä toivon ja antanut itselleni menneet anteeksi.
T. Puuhapete
6 tykkäystä
Minulla on nyt kohtuu hyvä fiilis. Olen ainakin löytänyt merkitystä elämääni. Presidenttiämme mukaillen. Tässä omat kolme pointtia.
Välitön hyvinvointi
Raittiutta takana nyt lokakuusta lähtien. Muistan edelleen hyvin maanantait (ja tiistait ja keskiviikot…), kun keskittymiskyky oli nollissa ja mietin, että pitäisikö sitä yksi ottaa tähän aamuun, jotta sais pakolliset hommat tehtyä ja pärjäisi iltaan saakka, jotta voi sitten ottaa sen 6-10 annosta. Luonnollisesti noita oloja en enää kaipaa. Ruokahalun normalisoituminen, parempi uni, suoliston toiminnan parantuminen kaikki nämä perusvaikeudet ovat poistuneet tai ainakin parantuneet hyvin merkittävästi. Myös läheisten suhteen asiat sujuvat mutkattomammin. Lapset eivät enää arvuuttele onkohan isi kännissä. Vaikka, en heitä kohtaan ollut mitenkään väkivaltainen tai huutanut heille, tiedän että turvattomuutta aiheutin. Parisuhteeni on mitä on, mutta tilanne on ainakin selkeämpi.
Arki
Olen omassa ketjussani kirjoittanut harrastusten merkityksestä. Huomaan niiden tärkeyden erityisesti nyt, kun olin ensin vähän loukkaantunut ja sitten sain jonkun pöpön ja taas oli tylsää. Olen löytänyt elämääni ihan tavallista mukavaa tekemistä. (Ruoka)kasvini eivät nyt kuole veden tai ravinteiden puutteisiin. Lauantaiaamuna voin lähteä, vaikka jo seiskalta harrastusten pariin. Paljon keskusteluissa pyörinyt “ainainen ajokunto” auttaa paljon. Voin kiirehtiä lauantaina vielä iltapäivälläkin kauppaan hakemaan jotain osaa johonkin kodin nikkarointiin. Kaikki nämä tuovat hyvää mieltä. Mukavampi viettää aikaa kotona, kun hommat tulee tehtyä. Harrastuksissa olen ollut itselleni armollinen. En todellakaan mene avantoon, vaikka olen aivan varma sen positiivisista terveysvaikutuksista. Vihaan kylmää vettä. Harrastan sitä liikuntaa ja sitä tekemistä, josta pidän. Ajatukseni on se, että harrasta niitä juttuja, joiden jälkeen et malta odottaa, jotta pääset uudestaan. Vaikeasti startattavia , mutta hyvää yleisfiilistä tuottavia siten oman jaksamisen mukaan.
Unelmat
Olen 45-vuotias. Muistan hyvin vielä omat unelmani parikymppisenä. Juoksisin maratooneja kolmeen tuntiin ja olisin tunnettu yritysjohtaja. En enää aseta itselleni vastaavia konkreettisia tavoitteita, mutta eteenpäin ja vielä mielummin etuyläviistoon ajatukseni vieläkin vievät. Alkoholin kanssa nämä eivät onnistu. Haluan olla paremmassa kunnossa. Haluan edetä vielä urallani. Molemmat vaativat pitkäjänteisyyttä, jonka alkoholi tehokkaasti tappaa. Päästäkseni parempaan kuntoon en voi addiktioni takia juoda, koska liikunta on ensimmäinen asia joka minulla jää. Olen jo edennyt urallani, mutta hyppy isomman organisaation johtoon ei nykymaailmassa enää onnistu kännissä. Pitää olla skarppina koko ajan ja jaksaa kärsivällisesti käydä läpi monimutkaisten ja -tahoisten asioiden syyseuraussuhteita. Sitäkään hommaa ei pöhnäisillä aivoilla tehdä. Elääkkeelle on pitkä matka, mutta toivon myös voivani päättää itse koska jään eläkkeelle ja tehdä sitten mitä haluan. Koen hyvin vahvasti, että olen taas raiteillani raitistuttuani.
Näistä kolmesta kaikkien on varmasti helppo löytää omat kokemuspintansa ensimmäiseen kappaleeseen. Alkoholin liikakäytön välittömät haitat tietää meistä kyllä jokainen. Oman arjen täyttäminen on jo vaikeampaa. Mistä löytää se oma tekeminen? Se mun juttu. Mä luotan innostukseen ja muutokseen. Ei sen arjen tekemisen tarvitse olla pitkäjänteistä. Toki se helpottaa, niin ei tarvitse etsiä uutta heti perään. Kirjoitin unelmat, mutta tarkoitan jotain oman identiteettinsä hyväksymistä ja menemistä virran mukana haaveillen pääsevänsä perille joskus. Minä mietin jo yläasteikäisenä, että luenko ekonomiksi vai DI:ksi. Yllätyin kolmekymppisenä, kun osa kavereista ei miettinytkään uralla etenemistä. Heillä oli oma virtansa. Minulla se on muutamia poikkeushetkiä lukuunottamatta aina ollut seuraava porras. Sen verran vielä, että kirjoitin seuraava boldattuna korostaakseni eteenpäin menemistä, enkä sitä, että olisin suuri ja mahtava johtaja. Unelmat voivat olla mitä vaan, eikä niiden tarvitse tietenkään määritellä ihmistä kokonaan.
8 tykkäystä
Me ihmiset olemme niin erilaisia ja lähtökohdat elämään ovat erilaisia. Minulla ei koskaan ole ollut muuta unelmaa kuin elää elämäni kissan/kissojen kanssa. Toki aikoinaan saatuani kissani, haaveilin asunnosta jossa olisi oma sauna ja kissoille parveke. Ne sain hommattua, tehtyä kodistani juuri niin itseni näköisen kuin voi. Olen ajelehtinut vahingossa hyväpalkkaiseen ja itseäni miellyttävään työhön jossa olen todella hyvä, mitään urahaaveita ei minulla koskaan ole ollut. Olin suunnattoman onnellinen 60e maksavasta kumiveneestä jonka avulla olen kokenut elämäni kauneimpia kokemuksia järvien ulapoilla.
No, elämäni on lapsuudesta lähtien ollut sellainen sielun murskajaiset -elämä, joten on joutunut miettimään ja tekemään asioita vain selviytyäkseen. Merkitykseni, lohtuni olen löytänyt eläimistä, musiikista, luonnosta, tähtitieteestä, vaikka minun onkin välillä vaikea ymmärtää miksi helvetissä olen syntynyt tänne…
Tunnen eläväni tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa. Reilu 6kk selvinpäin oloa takana, eikä ole ikävä sitä kamalaa, niljakkaan limaista rapulahikeä joka ei lähde suihkussakaan pois.
Ja kommentoin nyt kuitenkin vaikkei minulla varsinaisesti ole hyvä olo.
9 tykkäystä
Voi @Reepu, niin samaistun tuohon 60 euron kumiveneeseen. 
Niitä onnellisimpia hetkiä elämääni ei ole koskaan raha tuonut minunkaan kohdallani.
Tietenkin rahaa tarvitaan perustarpeiden täyttämiseen, mutta loppujen lopuksi suuri omaisuus ja kalliit vehkeet tuo tullessaan itselleni lähinnä vain niiden perään huolehtimisen vaivaa.
Arvostan niin paljon enemmän aikaa ja vapautta vähän valita, minkä työn parissa elantoni ansaitsen.
Siksi jätän rikastumisen tavoittelemisen muille, enkä haaveile poistuvani tästä maailmasta jättäen jälkeeni ison kasan rahaa ja omaisuutta.
Olen siis hieman hippi ja jo pienestä asti pohtinut maapallon ekologista kantokykyä.
Siksi mahdoton omaisuuden haaliminen aiheuttaa sisälläni suurta ristiriitaa, ja tunnen helpotusta huomatessani, että minun ei tarvitse tuohon ikuisen materiaalisen kasvun ajatukseen lähteä mukaan.
4 tykkäystä
Ihana @Setämies <3 Tunsin itseni maailman rikkaimmaksi ihmiseksi puolitoista vuotta sitten Riian ja PikkuRuun, Nightwishin, kotini, polkupyöräni ja kumiveneeni kanssa. En voinut edes uskoa miten suunnatonta kauneutta olin elämääni saanut!! Vaikka olihan minulla jo tuolloin ja jo pitkän aikaa elämässäni ollut ongelmia alkoholin käytön kanssa, parempia ja huonompia kausia aina elämäntilanteestani riippuen. Tässä on nyt ollut iso kasvun paikka mitä alkoholinkäyttöön tulee ja toivon että jonain päivänä tunnen vielä uudelleen mitä tunsin puolitoista vuotta sitten, mutta eheytyneenä alkoholista. Kumiveneessä istuen järvellä auringonlaskua katsellen tuntea sitä mitä sinä tunnet siellä joogamatolla <3
4 tykkäystä
Itselleni on vielä kova purtava tässä että antaa itselle anteeksi. Selvänä hyvillä mielillä ollessa se välillä iskee se syyllisyys menneistä, millä ei tietenkään humalassa ole ollut mitään merkitystä. Selvänä ollessa ne häpeän tunteet joutuu kohtaamaan.
2 tykkäystä
Näin on. Omat tuloni ovat hiukan liian pienet (alle 1000e/kk) joten rahan riittävyys aiheuttaa aika ajoin päänvaivaa ja raha vaikuttaa siihen mitä voin tehdä, hankkia tai syödä. Tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen lisätulo ei lisää onnellisuutta.
Usein ne onnellisimmat hetket liittyvät toisten ihmisten kohtaamiseen, luontoon tai eläimiin. Tässä hiljattainkin heilan luona vähän yllättävä hänen nuoren sukulaistensa kyläily oli vallattoman hauska, kun ajauduimme keskusteluissamme melko lennokkaisiin humoristisiin suunnitelmiin. Eikä moisiin tarvita niin ihmeellisiä puitteita, juhlavia tarjoiluja saati sitten alkoholia.
Pienistä tuloista huolimatta en kyllä ole onneton nytkään ja ajattelen eläväni ihan hyvää elämää huolimatta masennuksesta ym vaivoista. Päivät kuluvat hujauksesssa ja jotenkin onnistun keksimään tekemistä, eikä minulla ikinä ole tylsää.
Raittius taitaa useimpien kohdalla mahdollista sen elämän melskeissa kadonneen omimman itsen löytämisen uudelleen… lapsenomiasen ilon ja tekemiset joista nautti lapsena.
5 tykkäystä
Tämä päivä on kivasti mennyt, sain siivottua josta tietenkin hyvä mieli. Nyt vähän että mitä tässä tekisi, muu perhe on kuka missäkin omissa harrastuksissaan. Nyt ei huvita lukea niin telkkaria vaan kattelen tässä. Hyvähän se tieten välillä niinkin on olla että ei vaan tee yhtään mitään erityistä. Loppujen lopuksi elämä on melkoista suorittamista. Se että teet, touhuat, harrastat ja värkkäät vaikka mitä ni sellaista ihmistä arvostetaan. Sitte ei ite kehtaa sanoo että viikonlopun on vaan maannu sohvalla:D.
4 tykkäystä
Helmikuun loppu häämöttää ja sen myötä 2kk ilman alkoholia. Alkaa jo olla aika voittajafiilis vaikka nöyrästi täytyy muistaa että ratkeamisia on tullut ennenkin ja ei oo paljoa tarvinnut siihenkään. Huomenna taas normisti duuniin ja elämä jatkuu. Tätä ajatusta olen miettinyt itse että eteenpäin vaan ja ei hirveesti niitä päiviä laskisi. Koska jos niitä päiviä laskee niin onko se pisteestä nolla kunnes ratkesit. Ehkä ei pitäis ajatella koko asiaa
sen enempi. Mutta niin sitä vaan tulee laskettua.
2 tykkäystä
Onneksi olkoon! Kyllä se päivien laskeminen vähenee ja loppuu jossain välissä kokonaan kun saa etäisyyttä juovaan minäänsä enemmän. Se jää itsestään jossain välissä pois. Itse en edes tietäisi kuluneiden päivien määrää ilman i am sober appia mutta ei sitä kyllä tule käytyä katsomassa. Vielä tulee kiinnitettyä huomiota kuluneisiin kuukausiin mutta niidenkin merkitys on vähentynyt. Voi olla että kun saavutan kahden vuoden etapin niin ei tule enää kuukausia laskettua. Pikkuhiljaa sitä ryhtyy luottamaan siihen että raittius kantaa ja voi päästää irti laskemisesta kokonaan. Kun tässä vuodet kuluu niin ehkä sitä joutuu vain summittaisesti arvailemaan kuluneet vuodetkin.
Naapuri ei edes muista minä vuonna raitistui. On kuitenkin ollut yli 30 vuotta raittiina. Se on itselläkin tavoitteena että raitistumisen vuosikin unohtuisi.
Tsemppiä jatkoon
6 tykkäystä