Loman loppu häämöttää. Alkuunsa loma ei mennyt ihan niinkuin piti mutta loppua kohti meni niin hyvin että nyt vois itteensä olalle taputtaa. Tuntuu kivalle palata elämässä “normirytmiin” mutta mitenkähän on viikonloppu-rytmin laita? Sitähän on pitänyt palkita ittiään viikon duuneista kunnon kännillä perjantaina, sitte vielä lauantaina ja muutamat vielä sunnuntaina. Jokatapauksessa olen tosi iloinen että tämä loma ei sitten loppujaan mennyt juopotellessa vaan oon oikeasti saanut unta, henkistä lepoa ja mielenrauhaa :). Koitetaan tästä nyt pitää kiinni koska olo on onnellisempi kuin vuosiin.
5 tykkäystä
Moikka @Kuuba! Hienoa, hyvin vedetty! Itselläni myös viimeinen lomaviikko ja sitten iso haaveeni, olla loma selvänä on taivutettu! Odotan kovasti ryhmään menoa kun pääsee arkeen. Se on antanut kovasti motivaatiota arkeen. Ajattelin että saisikohan oltua seuraavaankin kesäloman oltua raittiina, tämä vaatisi todennäköisesti että olisi raittiina koko tämän välisen ajan. Vaikka ajatus on että näin mennään niin liian pitkien lupausten tekemisestä ei ole ainakaan itselleni hyötyä. Mieluiten päivä kerrallaan!
4 tykkäystä
Ootteko te ikinä lukenu nuita juoppohullun päiväkirjoja? Mä sanoisin että kirjoittaja kyllä tietää mistä kirjottaa. Se on kyllä aika raakaa menoa mutta itellä kyllä nauratti aika paljo. Ei varmaan pitäis…
2 tykkäystä
En ole muuten lukenut noita lainkaan. Ne ovat varmaan jääneet siksi, kun Vuorinen ei yleisesti ottaen ole lempi-ihmisiäni. En tosin edes oikein tiedä miksi. Kuitenkin hänen raitistumisensa on ehdottomasti hatunnoston paikka. Mutta nyt kun mainitsit, pitääpä antaa mahdollisuus. En tiedä ovatko ne yhtään vastaavaa tyyliä kuin Happotesti, mikä ainakin minua huvitti kovastikin.
Noniin. Nyt on painettu duunia lomien jälkeen. Ihan kiva olla taas hyödyksi yhteiskunnalle, mutta heti otettiin luulot pois niin ei ole tännekään paljoa jaksanut kirjoitella. Mutta kun hyvin menee niin menkööt sitten😃. Kyllä on taas muistunut mieleen rankan työviikon jälkeen että kiva oli perjantaina pääkoppaa nollata. Nyt pitää pysyä lujana! Pitää muistaa että terveyshuolet oli yksi hyvä syy lopettaa ja muutkin morkkikset. Siellä ne nurkan takana vaanii jos nyt keskittyminen herpaantuu.
4 tykkäystä
Moikka taas, on tässä kulunutkin tovi että ei ole tullut kirjoiteltua. Työ vie kaiket mehut meikäläisestä, ei kyllä jaksa yhtään mitään sen päälle. Aika ahdistavaa. Ei voi kuitenkaan vain työtä syyttää, vaan perussyy huonoon jaksamiseen varmaan on tämä ylipaino ja muut terveysongelmat, luultavasti tulevalla viikolla saan vihreätä valoa ja lääkityksen 2.tyypin diabetekseen. En tiedä miten tulee menemään mutta olisin toiveikas että jaksaminen parantuisi lääkityksen myötä että paremmin saisi panostettua terveyteen. Jotain tukea painonhallintaan myös toivoisin tämän myötä ja voisin kokeilla lääkkellistä hoitoa siihen. Tsemppiä kanssakipuilijoille! Täällä sitä vaan sinnitellään edelleen paremman elämän toivossa ja kun tarpeeksi uskoo itseensä ja tulevaan ni kyllä me onnistutaan.
5 tykkäystä
Terve
Sain diagnoosin ja lääkityksen myös tänä kesänä. Minulla ei ole enää ollut ylipainoa hetkeen, mutta olen kyllä huomannut että ruokarytmi ja ruuan sisältö vaikutti painon putoamiseen ja veren sokeriin.
En suosittele mitään liian isoa muutoshanketta, koska sitä on tosi vaikea pitää. Itselleni paras juttu oli alkaa syömään joka aamu hyvä aamupala. Ei kevyt, vaan tukeva. Puuro ja kanamuna etc. Ei nyt mitään pekoniakaan päivittäin.
Paino putosi hyvällä nukkumisella, ruokarytmillä ja tästä seuranneesta yleisestä virkeydestä.
Tsemppiä ja ota näissäkin päivä ja viikko kerrallaan. Jos vanhat keinot ei auta, kokeile uusia.
T. Puuhapet
3 tykkäystä
Moikka, tuota aamupalan tärkeyttä moni painottaa. Siinä itsellä onkin työnsarkaa ollut, aamupalaa en ole oikein osannut syödä koskaan. Nälkä ei ole, kahvia kyllä pitää saada. Olen opetellut tuota että jotain suuhun aamusta vaikka ei mieli teekään. Muukin syöminen on vähän milloin mitenkin mutta jokatapauksessa tilanne tuntuu olevan se että olinpa syömättä taikka en, on aamulla sokerit 9-10. Silläkään ei näytä olevan väliä mitä syö. En ollenkaan pahastu että saan lääkityksen kun nyt on tultu tähän pisteeseen. Kun saisi rakenneltua hyvän hoitotasapainon niin se olisi tavoite.
2 tykkäystä
Tuosta halusin kysyä että onko olo parantunut kun sait lääkityksen, onko tehonnut ja huomaatko muutosta?
Moro
On olo parantunut. Väsymystä ei ole samalla tavalla. Lääkkeiden tehoa/toimivuutta ei ole vielä varmistettu. Pitäisi tehdä verensokerimittausta omatoimisesti muutamana päivänä, mutta välineet vielä puuttuu.
Verenpaine oli myös korkea. Se on nyt kunnossa, alle viitearvojen.
Tsemppiä sinulle.
T. Puuhapete
2 tykkäystä
Tsemppiä myös sulle!
“Wasted” En tiijä mitä tekisi. Ei nyt vaan onnistu tää raittius ja ehkä siksi ei varmaan mikään muukaan. Olen pettynyt itseeni ja en oikein osaa sanoa missä se meni pieleen. Oli mukavaa olla ilman alkoa ja siksi on ihan peestä että ratkesin. Nollapisteestä taas pitää lähteä kampeamaan mutta usko itseensä on kyllä kanssa koetuksella.
2 tykkäystä
Voimia sinne vaikeuksien keskelle. Ja muista, että et sinä lähde nollapisteestä, vaan jatkat siitä mihin jäit. Vaikka se ei nyt ehkä siltä tunnukaan, niin ei se kaikki jo opittu ole mihinkään kadonnut.
Nyt siellä on vain vähän uutta opittavaa ja työstettävää edessä, ei mitään sen kummempaa. Kukaan meistä ei voi etukäteen tarkkaan tietää, että kuinka paljon ja minkälaista työtä on omalla kohdalla tehtävänä, ennen kuin raitistuu onnistuneesti.
Siksi noista vastoinkäymisistä ei kannata itseään piiskata, vaan kannattaa pyrkiä ottamaan siitä kaikki mahdollinen oppi mukaansa ja jatkaa eteenpäin heti kun suinkin mahdollista.
Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Tsemppiä @Kuuba! Mikä on takana on takana, eteenpäin päivä kerrallaan. Sen verran tarkastaisi että mikä laukaisi ratkeamisen, oliko se yksi nopea hetki vai tuliko petaaminen pidemmällä ajalla. Näitä oppii sitten väistämään, jokaisella on omat sudenkuoppansa. Ammattiapua ja vertaistukea kehiin, soittoa aa-puhelimeen ja ryhmään, kyllä se siitä. Sen on pakko onnistua, varsinkin kun huomasit että raittiina on elämä parempaa!
Tsemppiä eteenpäin vaan, päivä kerrallaan, joskus jopa tunti kerrallaan.
Muistan kun menin AA-ryhmään tai ennen jo sitä niin tein testin joka oli jossain lehdessä, että oletko alkoholisti. Siinä oli kysymyksiä ja kun ne tein niin selkeä vastaus oli että olen alkoholisti, tai ainakin suuressa vaarassa ajautua siihen. Muistan että siinä testissä kysyttiin, että menikö muisti juodessa. Ja minullahan muisti meni aika herkästi, ja join niin että sammuin. Jotenkin se halua juoda niin paljon että kaikki ympäriltä katoaa eikä tarvi “muistaa” mitään, ei tarvi olla se mikä olin. Paeta ongelmia ja itseäni. Vaikkein päällisin puolin minussa mitään vikaa ollut. Olin kova tekemään töitä, kaikkeni yritin aina. Mutta sisäinen ääni jossain soi etten ole hyvä.
Onneksi pääsin AA-han ja sitten terapiaan ja muihinkin oma apuryhmiin. Esim. jännittäjien ja esiintymispelkoisten ryhmä jne. Minulla kun pelkoja ja ahdistuksia riitti. Onhan niitä vieläkin, mutta selviän niistä jo kun tajuan että ne on vain minun mielikuvitusta.
Raittiina eteenpäin, tuli mitä tuli. Päivä kerrallaan, ei enempää.