Sarvikuoman tavoin jättäisin tuossa tilanteessa myös juhlat väliin. Oma raittius täytyy kuitenkin laittaa aivan ehdottomasti ykköseksi, ja jos pelkäät riskin ratkeamisen suhteen olevan tarpeettoman suuri, niin ehdottomasti skippaisin.
Itse en haluaisi edes enää tuollaiseen tilaisuuteen osallistua, missä kaikilla on tarkoituksena vain vetää kaksin käsin keittoa, eikä mitään muuta järkevää ohjelmaa.
Siksi voit ihan hyvin keksiä vaikka jonkun tekosyyn, taikka sanoa suoraan, että just nyt ei kiinnosta.
Sun elämä ja sun valinnat minkälaisessa seurassa ja ympäristössä haluat olla. Ketään muuta ei tarvitse noita valintoja tehdessä alkaa kuuntelemaan.
2 tykkäystä
Kiitos huomioista @Sarvikuoma ja @setämies. Tosiaankin, tää on mun elämä ja mun päätökset, ihmeellisesti sitä on elänyt aika paljon sen mukaan mitä muut ovat olleet mieltä minusta ja tekemisistäni. Aika vapauttava ajatus että on vapaa tekemään miten itse haluaa. Jostain syystä olen aika usein ollut sellainen ihminen joka haluaa miellyttää kaikkia ja minun on vaikeaa sanoa ei. Pelkään varsinkin töissä minuun kohdistuvaa kritiikkiä ja kun sitä joskus olen saanut on olo ollut surkea ja siitä on ollut vaikea päästä yli. Tätäkin tunnetta on alkolla tullut turrutettua.
2 tykkäystä
Olen itsekin kärsinyt joskus liiasta kiltteydestä ja siitäkin voi onneksi opetella pois. 
Ja kritiikkiä olen myös pelännyt joskus aivan kohtuuttomasti (vaikka se olisikin ihan asiallisesti annettu palaute juurikin työelämässä tms.) ja sen juurisyitä on joutunut myös vähän kaivelemaan.
Aikamoinen kyky meillä ihmisillä on kuitenkin kasvaa ja kehittyä, ja sen oivaltaminen on tuonut luottoa itseni ja tulevaisuuden suhteen. Ongelmat kannattaa aina nostaa itselleen pöydälle, usein tilanteen parantamiseksi voi aina jotain tehdä.
Olen myös huomannut, että elämä on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa, kun löytää juuri tuon mainitsemasi vapauden ja päättää pitää siitä kiinni. Ja sen saman vapauden haluaa sitten myös suoda aivan kaikille muillekin.
Minulla on kokemusta vasta yksistä juhlista joista kirjoittelinkin omaan ketjuuni. Ne meni kyllä hyvin mutta raittiuslataus oli sen verran hyvä että pelkoa lipsumisesta ei ollut. Se oli mukava tapa tutustua tilanteeseen vähän eri näkökulmasta ja tarkkailla omia reaktioita ja vähän muidenkin. Jos akuutisti pelkäisin retkahdusta, tekisin ihan muuta. Menisin varmaan ryhmään se sijaan tai ennen juhlia. Ryhmät antaa mulle hyvää tsemppiä ja olenkin ajatellut pitää sen itselläni sellaisena hätävarana, jonne mennä kun omassa motivaatiossa on kupruja.
Minä myös jättäisin väliin. Syyksi sanoisin rehellisesti että ei enää kiinnosta känni jutut ja sen ympärillä pyörivät asiat.
Tämä jälkimmäinen itselle ainakin tärkeää koska se kuuluu siihen samaan pyöritääkö juominen sinua vai ei. Jos pitää keksiä tekosyitä/selityksiä miksi on raittiina niin sillloin vielä(kin) viina vie elämää eikä raittius.
1 tykkäys
Minulla on ollut samaa. Olen usein auttanut ja tukenut ihmisiä oman hyvinvointini kustannuksella ja tuollainen kuormittaa aikalailla ja ajaa etsimään helpostusta alkoholista, jotta saisi mielipahan ja muun työnnettyä pois.
Totta tosiaan olemme vapaita tekemään valintoja, emmekä vastuussa (väärällä tavalla) muiden tunteista, tekemisistä tai elämästä. Minullakin opettelemista vielä riittää.
Mukavaa päivää!
2 tykkäystä
Kaverin ketjua luettuani aloin miettimään että mistä sitä elämässä nautti ja mikä rentoutti ennen kuin elämä meni siihen että vapaa-ajat alkoi mennä alkon tahtiin. Itse nuorena ollessani tehtiin kaikenlaista hetken mielijohteesta esim lähdettiin yökalaan tai ajeltiin autolla musiikkia kuunnellen. Kavereitakin tavattiin usein ja lukeminen oli silloinkin yksi lempipuuhistani. Mitäs te muut teitte ?
2 tykkäystä
Lukeminen oli minullakin yksi lempipuuha. Piirtäminen, luonnossa liikkuminen, marjojen ja villiyrttien keräily, käsityöt, pyöräily nyt ainakin.
Ja näiden pariin olen raitistuttuani palannut. Ehkä se oli jotenkin se ydinminä, joka katosi elänän ja dokaamisen alle.
Jotain lapsenomaista iloa ja spontaaniuttakin on löytynyt uudestaan. Siinäkin mielessä raitistuminen on ollut alku jollekin isommalle muutokselle… Portti josta olen astunut uuteen maailmaan.
3 tykkäystä
@metsänpeitto1 Villiyrttien keräily kuulostaa tosi upeelle. Ootko käynyt jotain kursseja vai oletko ihan perimätietona oppinut mitä voi kerätä?
Meinasin kirjoittaa, että olen tästä eri mieltä. Mutta enpä oikeastaan tiedä olenko sittenkään. Olen itse vieläkin sellainen selittelijä, joka ei vieläkään uskalla myöntää asiaa ihan raatorehellisesti. Olen kyllä joskus sanonut, että tuli juotua turhan paljon tai juominen ei enää tee hyvää kropalle ja mielelle jne. Sitä en kuitenkaan ole koskaan sanonut, että olen addikti ja tissutellut menemään aivan kaksin käsin, joten parempi oli laittaa korkki kiinni ennen kuin kiinni menisi enää arkku. Tosin tuossa mielessä selittelyähän tuo, ettei enää kiinnosta kännijututkin on, eli ehkä et tarkoittanut ihan tuota.
Joka tapauksessa alkuvaiheessa pidätin surutta itselläni oikeuden sanoa ihan mitä tahansa, jotta pääsin tilanteessa mukavasti juomatta eteenpäin, eli väliaikaisetkin tekosyyt olivat todellakin käytössä. Ihan vain tekosyyt koko tapahtuman perumisellekin. Nyt onkin jo helpompi vain todeta, etten halua enää juoda, kun olen ollut sen verran ilman.
Ehkä menin vähän sivuraiteille ajatuksissani. Tosiaan olen kuitenkin siitä samaa mieltä, että asiasta on syytä puhua vähintäänkin piakkoin ihan reippaasti ääneenkin. Siis siitä, että on lopettanut juomisen. Mutta noin muuten olen aika lailla sitä mieltä, että mikä vain hyvältä tuntuu on ok, kunhan korkki pysyy kiinni.
Minä olen alkanut muuten elvyttää soittoharrastustani, minkä nuorena aikuisena hylkäsin. Ihmettelen mitä kävi, että se jäi. Se kun oli ihan päivittäinen intohimoni silloin. Noh, niinpä:
Sitä luuli jotain löytävänsä, vaan roimasti enemmän kadotti.
1 tykkäys
@metsänpeitto1 ja @Hiiri Niin mihin me kaikki kadottiin? Mutta vaikka kadottiin niin ei lopullisesti, täällä me pyristellään eteenpäin, jotain katosi, ja jotain on vielä tulossa<3
1 tykkäys
Itse katosin ehkäpä nuoruuden rakkauteen, läheisriippuvaisuuteen ja sen aikaisen kumppanin alkoholismiin. Hän on jo mennyt ajasta ikuisuuteen vuosia sitten ja hän oli ensirakkauteni. Pitkän ajan jälkeenkin se on mielessä.
2 tykkäystä
Isäkin oli luonnonantimista kiinnostunut ja lapsuudenkodissani oli pari kirjaa aiheesta.
Lukutoukka kun olen ja niin vanha, että olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ilman nettiä, kirjasto on ollut tiedon aartearkku. Sinne olen suunnannut ja suuntaan edelleen, kun joku aihe kiinnostaa ja haluan oppia lisää. Olen ostanutnin joitain kirjoja.
Kerään nokkosta, mesiangervoa, voikukan lehtiä ym ym.
Voikukka puhdistaa maksaa 
, nokkosessa on paljon ravintoaineita, mesiangervossa ja pajussa on nesteitä poistavia aineita ja ne sisältävät salisyylihappoa ja käyvät miedoksi kipulääkkeeksi.
Olen aiheesta innostunut, enkä pelkästää lääkintämielessä. Yrteistä voi tehdä omia teesekoituksia ja ruokaakin . Nokkosletut ja nokkoskeitto ovat yhtä maukkaista kuin pinaatti- vastaavat.
Päätän nyt suppean kasviluentoni tähän. 
Maailma on täynnä kaikkea kiinnostavaa, itselle sopia juttuja alkaa löytää pikkuhiljaa, kun jättää juomisen.
Ihmiset matkamme varrella vaikuttavat elämään. Minulle alkoholi maistui ja varmaan siksi tulin valinneeksi juopohkon miehen ja joimme yhdessä alkoholisoituen lisää. Sain oman juomiseni poikki, kun erosin, ex-puoliso on juonut kaikki nämä vuodet ja eikä ole enää kovin hyvässä hapessa.
Mennyttä ei voi muuttaa, eikä ehkä kannata itseään soimata, ettei raitistunut aiemmin.
Hyvä että edes nyt tai silloin kun raitistui. Pahimmassa tapauksessahan sirä joisi vielä nyt ja 5-10 vuoden päästä.
Elämää on takana ja edessä, ehtii tässä vielä kaikenlaista. Jokainen raitis päivä on lahja, arvokas asia.
Olen miettinyt omalla kohdallani paljonkin sitä, että elämä olisi voinut mennä toisinkin, mutta erilaisen elämän elämällä olisin eri ihminen. Ehkä kaikesta on seurannut paljon hyvääkin.
Pohdinnoille on paikkansa ja aikansa. Aika ajoin tehdä elämässäön jonkinlainen välitilinpäätös ja korjata suuntaa tarpeen mukaan.
6 tykkäystä
@metsänpeitto1 Hienosti sanottu.
Tänään oli puuhakas päivä. On tullut tehtyä monenlaista “rästihommaa” mitä nyt yleensä jää että mitä sitten lomalla tehdään kun ei muuta oo. Mutta huhhuh, ei kyllä paljoo lomalle tunnu😅. Mutta joskus nää on tehtävä. Se että vie tavaraa hyötyjäteasemalle peräkärryllisen on todella terapeuttista. Mieli lepää kun saa jonkun nurkan järjestettyä turhasta roinasta. Ihmeesti kaikkea kertyy vuosien varrella. Hyvää viikonloppua!
3 tykkäystä
Joo ja pakko kommentoida vielä tätä mun yritystä painonpudotukseen kun ei oo helppoo, syön kuin hevonen mutta näytän silti enemmän norsulle.
2 tykkäystä
Kiva päivä, yhdet kesäjuhlat ja näki paljon tuttuja. Hyvillä mielin meni ja sen jälkeen tuli taas tämä ajatus että muutama lonkero kaupasta kruunaa päivän. No en hakenut mutta miten tätä fiilistä kannattais käsitellä.
1 tykkäys
Hienoa @Kuuba että nautit juhlista ja selvisit mielihalusta. Minulla tuollainen halu saattaisi tuossa tilanteessa tulla siksi kun juhlat ja kiusaus on ohi niin siinä hetkessä suojaus putoaa hetkeksi ja tekee mieli. Onneksi tunne menee ohi eikä ole kovin väkevä. Jos on, niin täällä moni on täällä puhunut siitä että kun saa aikaa mielihalun ja teon väliin niin asia on hallittavissa ja tilanne ylitettävissä.
En ole vielä keksinyt mikä jippo siinä hetkessä tilanteesta tekee paremman. Minulla on auttanut kun nukkuu yön yli ja aloittaa uuden päivän paremmilla fiiliksillä. Mutta toisaalta oli tässä hetki sitten huonompi, kiusattu fiilis, kaksi päivää ennen kuin helpotti ja taas aurinko hymyili.
2 tykkäystä
Tuo on oikeestaan aika hyväkin teoria että suojus putoaa hetkellisesti. Pitääpä muistaa ja pysyä tarkkana.
1 tykkäys