Ei uskaltanut katsoa loppuun. Ei kai se jokin virus ole? Kone lukkoon vuorokaudeksi 
Ei ole mikään virus. Tuosta oli joskus iltalehdessä joku artikkeli ja laitoin ton linkin suosikkeihin. Se on joidenkin koodausta osaavien tekemä internet-taideteos, joka ottaa kantaa internetin koukuttavuuteen.
Tuossa on tuo artikkelikin: iltalehti.fi/digi/2015100820487951_du.shtml
Selitetty tuosta tekeleestä…
Internet on nykyään erittäin koukuttava… Oikea aikavaras. Tuossa saa klikkailla sydämen kyllyydestä ja miettiä samalla omaa netin käyttöä. 
Jos ei ole muuta tekemistä, niin silloin tulee tosiaan netissä roikuttua.
Niin se on mullakin. Tosin tuntuu välillä vähän pörrättyä liikaakin netissä. Tuli tuo tuosta aiemmista kommenteista mieleen toi sivu.
Juon aamukahvia hieman kiireessä ja huvittuneena; vuosi pari sitten ajattelin, että mulle ei yhtään sovikaan “kasin aamut”, siis että pitää kahdeksalta olla jossain. Tänään huomasin ajattelevani, että mulle sopii “kasin aamut” 
. Johtuneeko suurimmaksi osaksi siitä, että en juonut -tänäkään viikonloppuna. 
MoiMoiMoi kaikille Tulin hyvillä mielin tsekkaamaan mitä teille kuuluu?
Kiirettä pitänyt ja hyvä niin. Raittiutta riittänyt vaikka viime yönä vedin unikännit ja mietin unessa ettei kai kerta pahaa tee. Oli hyvä herätä siihen fiilikseen että se tosiaan oli unta.
Mulla on vapaapäivä ja meinasin tän plinkkeilyn jälkeen olla ja hiiviskellä täällä kotosalla. Asun mettässä ja tänään olen ilman autoa mikä vapauttaa mut lähtemästä tuhlaamaan vaivalla ansaittuja ja säästettyjä pennosia. Tai senttejä mutta kumminkin.
Hyvä et ootte olemassa 'Sydän*
Noita unikännejä tosiaan alkaa tulla, kun tauko edellisestä oikeasta kännistä jää kauemmas taakse.
Uneksin märkä tissiposki vaahdossa erittäin rajuista, säädyttömistä ja päihdekeskeisistä Hunter S. Thompson-lajin pelkoa ja inhotusta rommipäiväkirjassa-tyyppisestä psykounesta, jotta voin taas palautua tähän täydelliseen elämään, joka ei sitä olekaan. Johnny Deppi oli ihan hyvä tuossa rommileffassa, jonka kattelin eilen loppuun.
Mietin meenkö pitsalle. Lenkillä oli vihdoin oikea talvi, mutta mieli on lattiatasossa, onneksi jouluun vain 10 luukkua muumivartaloita tai sumuisia maisemataulun kehikkoja. suklaata mennyt harkitusti kolme päivän setissä, muttei se ole ongelma, jonka voin kieltää tarvittaessa missä/milloin vaan, eikä riippuvuutta ole osoitettu tieteellisti.
Taiteilen sanan harjalla ja asettelen ne muutaman hipelöinnin jäljiltä sellaiseen ilmiasuun, että kantani ilmaistuu ja arki palannee johonkin muotoon, vaikka voisin taas alkaakin täyserakoksi, onhan mulla toi narttu jo kymmenettä talvea kaverina. mä en kauhesti kaipaa mtn vjitun draamoja elämään ja -
missä viisas, siellä kaksi onnellista - kuulin säkällä eilen radiosta Super-Sarasvuon hokevan. mutta se on niin totta.
en jää koskaan sanattomaksi, paitsi kun ei pysty puhumaan. sitten kirjoitan. lähenpä sinne pitsalle…
- Ihailen oikean talven olevaa lumipeitteistä napajäätikön kevätpäivätunnelmaa. keli fantastico, hico.
Tulin just hankintamatkalta. En ostanut mitään herkkuja! Sen verran herkkua, että pari pakettia joulutorttulevyjä ostin tarjouksessa kun olivat (mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, viimeistään illalla on pakko paistaa torttuja). Edullista sikanautaa on syöty makaroonilla aivan riittävästi, jumapliste eilistä mössöpannuakin on jäljellä, vaan heitän loput pakkaseen. Tänään syödään aivan jotain muuta! - Nytkin syödään sikaa, vaan tää on pintasavustettua lihaa, herrrrrkkkuaa! Slurps slurps.
Paska ilma, huono mieli, hyvä ruoka, hyvä mieli!
Mietin, että kaikki vanhat joulurauhajulistukset ovat voimassa ja häriköinti on monenkertaisesti rangaistavaa.
Nousen ylös ja otan vastaan tiistain hyvin nukkuneena, sillä mässyillat peilaa suoraan unen laatuun. valitettavasti.
pitää valita, haluaako olla plösö ja hyvähermoinen, levännyt vai hoikka/keveämpi painos itsestään ja huonouninen.
Lähden ulos pimeään ja palaan valoisan aikaan - tai palaan vasta, kun asiat toiseksi muuttuvat. eli aurinko nousee.
Matkustan bussilla töihin.
Aamulla tein voimisteluliikkeitä ohjeen mukaan, vaikka en oikeastaan olisi ehtinyt. Tuli mukava olo.
Antoisaa raitista päivää kaikille!
Lukijatar
Keräilen itteeni parin timman yöunilta, jotka eivät kauheesti ladanneet keksi-ikäisen miehen psyykettä.
tällaisissa mielenvajoamistiloissa sitä tuli monesti valittua huonoin vaihtoehto lääkinnällisesti entises elämäs.
nyt en koe vaaraa moisesta, mutta lähinnä vituttaa ja käy hermoon tarpeeton valvominen, muttei vaan saanut unta. mutsi tulos käymään, mut en kai määä ny mun ensisynnyttäjää pelekää, hänhän on tuttu ihminen jo laitokselta asti ja ollaan okei väleissä. rakkauden ainoa pysyvä ja syvin koskematon muoto on äidin ja lapsen välinen usein elinikäinen suhde, joka ei voi olla vaikuttamatta puolin ja toisin. useimmat meistä on jonkun poikia tai tyttäriä. ja isit jää aika lailla sivuun, kukapa ny kuollutta faijaansa kaipaa tai siis en itse elä kuolemasta, vaikka toisin voisi luulotellakin… mulla ei ole taipumusta hypoiluun, tämmöisinä päivinä vaan loppuu virta liian aikaisin ja päivästä tulee sumuinen ja meleko turha ja energiat karkaa kropasta kuin lämpö tuvasta yhdellä oven avauksella suoraan harakoille.
teen nyt, en kuolemaa, vaan inventoin vähäisiä voimavarojani ja analysoin jaksamisen potentiaalia ja melko vähän saan viivan alle, mut sinne ulkoilmaan ostamaan pari lahjaa ensi viikolle, kun meidät saavuttaa lähes vuoden verran kiivaasti odoetettu ja toiveuusintana samoja kuvioita toistava joulunaika kaupallinen.
sydämeeni joulutorin rakennan mä kapitalistisen, jossa on vakaita sossuvaltion byrokraattisia hallintamuotoja
^
No äitisi on ensimmäinen ihminen, jonka tunnet, niin kai sen vierailun kestää huonoilla unillakin. Pillereistä, kun olet päässyt eroon, niin niihin et ehkä halua palata.
Itse nukuin 6 h ja väsyttää vähän, mutta pitää mennä tuonne ulos, niin se pakkanen virkistää. Tai no nollassa taitaa olla lämpötila.
^ no, eipä tuolla liene merkitystä meidän väleihin tänään, hän on nähnyt kaikki tuulet ja tunnelmat vuosikymme-nien aikana, ihan keväästä 1970 - ja ehdin jo viinattomia ja raittiitakin vuosia viettämään, en ihan nollista ole enää matkassa, lopetin dokaamisen 2010, n. 5½ v sitten - kolme mahalaskua sen jälkeen kuuluu asiaan ja olivat erittäin suureksi avuksi vuosiretkahduksien täsmähoidossa ja vaikka tänään podenkin rapulaa tai sen kaltaista tavisvajeoloa. eikä se oo mitään rehvastelua, vaan niin se meni, eikä prkl helposti tullut,
tämä enimmäkseen helpompi olo. en tosiaankaan halua aloittaa alusta,
vuosien kestoista taistoa sielusta. parempi on vaikka delata.
mä en oo päivääkään täällä ollut muuna kuin lopettajana, en oikein tiiä miksi muuten oisin täällä mouhonnut…
kun en oo pilven julistaja tai näe lääkekorvaushoitoa alkoholismin hoidossa järkevänä tai muita korvaavia tuotteita.
ja enpä oikein usko palaavani aktiividensoksi enää tässä elämässä, pultsaritouhut on kokeiltu ja nähty ja eletty ja omakohtaiset pohjat koluttu ja masennukset kärsitty, blabla, mut voi ampua ysimillisellä, jos vielä dokaan - koskaan. olen sanani mittainen mies. teen sit halmeet, jos on tarvis.
lipeväsakkainen hermomyrkky, jota ei hullukaan oikeesti juo, kun tajuaa mitä helvetin myrkkyä se alkoholi oikeesti on ja pelkkä saatanan masenne. I mean really, man. mut tämä ei ole suosittelua, vaan puhtaasti vakavaa harkintaa vaativa alanvaihto radikaaliin raitismiin, muttei sentään sepon henoiiniin, tuohon huumeiden kunkkuun, vaikka ihanaa onkin. siis ennen kuin on koukussa ja loppuiän korvaushoidossa, tokkopa se on sen arvoista, tunsin pari oikeeta heroinistia. ja liekköpä puhdas seula muuta kuin parasta - muttei hjyymettä. vaan ihan tätä elämää.
näkkileipää, määän.
- ihailen, tunnelmoin ja elostelen näitä paskoi oloja, jotka tasaantuvat leposykkeessä ja eipä velvoitteet paina, vielä.
kirjoitan tätä. nyt aloitin toisen lauseen ja pyyhkäisin roskan poskelta. laitoin pisteen tämän lauseen loppuun, kas näin. mietin tämän lauseen järkevyyttä. oon selvinpäin, ihan varmasti ilman seuloja tai huugohuutoja, tikkaria ja puhallusta. päätän raporttini täältä jostain tänne johonkin, tähän. ja torstai minut taas kohta tulee kovaa saamaan.
16.12.2015 08:42:35
Pistin viime yönä tunnilla paremmaksi. Erittäin freshin tuntuinen olo.
Nyt teen vuoden viimeisen kurssin loppuarviota.
^ Kuha ny jåskus jåku jåssain kåisii.
Elän aikuistumisen aikaa. Poden normaalia eloa, jännitän viikon päästä koittavaa Joulua niin, että hieman vapisen. Koen silti olleeni tämän kalenterivuoden ja viime Joulusta lukien niin kunnollisesti, että ansaitsen rekallisen kalliita lahjoja. Tärkeintä on rakkaus ja säällistä ja maallista sälää on vakiomäärä ja vähempi kelpaa ja köyhällä ei oo varaa ostaa mitään. Toivon rekasta pudonnutta ehtaan uutta partakonetta, punasta ferraria ja 10 000:n osan palapeliä.
Ooksä kasvamassa isoks? Mua kun tuppaa lapsettaan sitä pahemmin mitä vanhemmaks tulee. Mut niinhän ne muutkin näyttää lapsettuvan, lopulta maataan vaipoissa, hampaattomana ja jokellellaan mitä sattuu, leikkikehään ei enää laiteta, mut tuoliin sidotaan kiinni.
Jep, mä olen vihdoinkin aloittanut siivoamisen, huilailen täsä välissä, on se niin raskasta hommoo!
^ en oikeestaan. puhuminen ja kirjoittaminen on vain halpaa hupia mule ja viestitilin saldon kerääminen tiedettä, joka antaa väsyneen kuoren alle sisältöä.
==> Oon väsynyt jo seiskalta aamusta, sillä en saa nukkua, kun olosuhteet ovat sitä vastaan kaikin puolin.
henkilöhahmoni akuutista tai kroonisesta unettomuudesta ei siis tällä kertaa olekaan kyse, kuten syksyllä… mutta tämä tulee yhtä kaikki tappamaan minut ja suhteeni pystyyn. ehkä kuitenkin on vaan jaksettava, vaikka surullista ja masentavaa unenriisto prkl onkin stna. jos uskoisin jumaliin, ois ne mua vastaan, sillä olen syntinen saatana kurja. tai kohtaloon, joka on päättänyt, etten saa olla kenenkään kanssa. aivan kuin en saa olla onnellinen, kun se torpataan joka kerta ja kylmä paha maailma ei ymmärrä, vain pilkkaa suo minullekin. mutta en usko sellaiseen, vaan
puhtaaseen huomispäivään, josta ilon sydämen sanoma meidät nostaa totuuden ja hyväksymisen valoon ja astelemme nöyrinä kohden kutsumustamme, joka täyttää toiveemme ja meidät isoilta turmion kentiltä täyteen elämisen tunteeseen kiitollisuudella kuljettaa ja terveen elämän kupeeseen pelastaa, meidän kisailevat päämme suojaa, antaa armon halusta ja kääntää luotoa siveltävät melamme kohden kimaltelevaa lemmen pyhää lampea…
Vanhuudenhöperyys näyttäytyy yhä useammin, varsinkin aamusta. Tietyt toimet kun on autopilotilla, niin niissä sattuu kaikenlaisia virhetoimintoja. Aamukahvin keitossa saattaa sattua kummia sillä keittimen lattaaminen voi mennä pahastikin pieleen. Ei muista laittaa kahvia, kaataa vedet suodattimeen, unohtaa vedet, unohtaa laittaa keittimen päälle, laittaa kahvit vesisäiliöön jne. - Entäs lääkkeidenotto, mulla on kahta sydänlääkettä ja sit kaks seronilia, helvetti nekin voi sotkee, tänään meinasin ottaa neljä seronilia jne. Mahdollinen sekaannus johtuu siitä kun ne on läpipainopakkauksissa ja kun jostain lääkkeestä liuska tyhjenee, niin ajatuksissaan ottaa väärän lääkkeen uuden liuskan. Laittaa silmälasit jääkaappiin, kaataa kahviin jotain muuta kuin maitoa, laittaa pakasteeseen jotain muuta kuin pitäis jne. Mut mä selviin vielä hyvin verrattuna poikain isään. Herranjestas mut siin vasta uskomaton sählääjä, kyllä sai makeesti nauraa monituisia kertoja ja vieläkin, vaikka ollaan erottu jo aikoja sitten, ja sählääminen näyttää sekin periytyvän.