katon kun naiseni tulostaa työhönsä liittyvää matskua ja hurtta makaa rentona, kun sai särkydouppikuurin nivelrikkoonsa, joka ajoittain hidastaa matkantekoa ja tässä kymmenettä talvea mennessä on jokapäiväinen riesa.
mut niin se meni ja painoa pudotin siltä 6-7 kiloa keväästä ja ite oon keventynyt ehkä 12 kiloa 1½ vuodessa,
joten ihmettelen nyt lisää keventymistäni ja odotan yön alkamista, sillä kohta laskee päivä… ja juon mineraalivettä.
[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori] Ja kassissa pullo ressua, tottakai! Vois vielä vetästä vähän konjakkia kyytipojaksi niin sitä puhuukin loppuilan sujuvasti arabiaa! 
Jaahas. Nyt siis lähti se mania. Oisit ottanut ne lääkkeet.
Ihmettelen tätä palstan hiljaisuutta. Annoin molemmalle koiralle aamulahjuksia juustona, makkarana ja kurkkuna.
Kahvin kaatoa ja vitamiinijuoma päälle aamupalan, josta iso osa makaa sängyssä ja pyrin liikahtamaan ulos ajoissa.
Mitä ihmettelemistä siinä on. Vertaistuki on täyttänyt tarkoituksensa ja kaikki ovat raitistuneet. Kyllä tännekin elämää tulee uuden vuoden jälkeen aivan varmasti, lyödäänkö pieni veto asiasta?
Klo tulee kaheksan ja mää soitan terppariin saadakseni sieltä ajan, tänä vuonna, ensi vuonna joskus ei koskaan.
^ Totta. Minäkin olen ollut raittiina jo viikon. Kiitos siis raittiista päivistä (ei Räsäsestä… : ))
Ystävä laittoi juuri tekstarin “ootko liikenteessä?”. Vastasin että empä juuri. Liikenteessä olokin on jännä käsite… se on ehkä vähän sama kuin olla “radalla”… tai “viihteellä”. “Olla humpalla” sanovat jotkut.
Kaikki jonkinlaisia kiertoilmauksia sille että olisi jossain anniskelupaikassa juomassa alkoholia. Hyvin jännä.
Kuuntelen youtubesta Deathia ja laitoin allekirjoitukseeni yhden opiskeluja sivuavan kappaleen.
Itse asiassa tylsistyn kuten 1970, kun tänne ei tule tarpeeksi viestejä. Ja valtiomies vai nainen puhuu radalla tai missä vaan olosta, niin alkaa janottaa. Onneksi ei ole alkoholia talossa, kun nykyisin olen jo vannonut lopettamisen puolesta, kunnes juon taas.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus janotuttaa.
Minä juon muuten nyt parhaillaan… maitoa. 
Mulla on niin tuore tapaus tämä raittius. Juomahalut tulee helposti.
Roikun netissä ja mietin raitisteluun liittyviä asioita. Lähinnä tunne-elämään liittyviä. Ehkä pitäis laittaa nukkumaan eikä rääkätä ittee mut taidan silti ilahduttaa naapureita melodisella death metallilla. Se jos mikä on terapeuttista.
Muista laittaa nupit kaakkoon 
Laittelen sittenki vaan valoja päälle ja koitan keskittyä tän foorumin lueskeluun ku alko taas tuntumaan että täällä on jotain ylimäärästä. Isävainaa ehkä. Vittu jos jokin näyttäytyy ni sekoan lopullisesti. Jösses.En voi hyvin 
Minä myös olen roikkunut täällä tuntikausia. Olen niin kypsynyt liian vähiin viesteihin, että taidan huomenna pitää välipäivän koko tietokoneen käytöstä.
Miten onnistui se Children of Bodomin keikka?
Minulla meni viime viikonloppuna juopottelu sille asteelle Motörheadin keikalla, että nyt en varmasti juo … No katsotaan päivä kerrallaan.
Hyvin meni keikka! Bodom ja Ensiferum veti kovat setit ja mä muistan kaiken!
Heräsin melkomoisesta seikkailusta, jossa olin eräiden tuttujen kanssa huviveneellä pörräämässä. Muut imuutteli kokkelia ensimmäistä kertaa ja mä ratkesin ryyppäämään olutta. Kummallinen uni, heräsin siinä vaiheessa kun sukelsin meren pohjalta yhden kaverin kanssa hukkunutta ylös. Maihin päästyä piti kantaa olalla sitä hukkunutta terppariin vaikka kuinka pitkä matka. Oli niin pitkä uni, että tuntuu kuin olisi nukkunut täydet kahdeksan tuntia. Taidan keittää kahvit, eihän täs unikaan tuu pitkään aikaan.
Nuo pitkät unet on niitä, joissa ei ole varma onko unessa vai hereillä.
Lepäilen vielä lämpimän peiton alla kuunnellen koiran tuhinaa jalkopäässä. Lueskelen plinkkiä ja päätin kommentoida Plinkin hiljaisuuteen. Mulle sillä on nimittäin ollut myös erityinen oma osansa itseeni kääntymisessä ja tämän elämäni miellyttäväksi tekemisessä.
Oli aika, kun kävin täällä sen sata kertaa päivässä ja päiviä, jolloin tuskailin missä viestit ja ennen kaikkea missä Plinkin väki! No, elämässä sitä omaa elämää. Näinä ymmärryksen hetkinä tein muutoksen netin käytössäni ja tein täällä omassa elämässäni milloin mitäkin tai vaikka vain rentoutusharjoituksia tai vain olin ja tutkailin mitä mulle kuuluu. Piti opetella elämään selvän itsensä kanssa myös tasapainoa hakien suorittamisen suhteen. Oli annettava mielellekin tilaa, että saivat tulla ne epämiellyttävät ajatukset ja suremattomat kurjuudet, jotta niistä pääsi eteenpäinkin sitten. Näitä mäkin teen edelleen, välillä enemmän, välillä vähemmän. Niiltä hiljaisuuden hetkillä voidaan me vastaraitistujat saada paljonkin. Aina vaaran paikan tullessa on silti hyvä vaikka plärätä plinkkiä koko ilta, oli sitten hiljaista tai ei.
Nyt mä lähden aamukahvin keittoon ja virittämään joulukorttipajan keittiönpöydälle. Huomenna ne pitääkin jo lähettää.
Olen naimisissa. Menin viime yönä, mutten tiiä kenen kanssa. Kaksi vaihtoehtoa naisissa, toinen on 30 v lämmin sydäminen luonnontilainen neitokainen ja koiranainen hänkin. Siis emmää oo, vaan olen koiraäijä.
Oli todellinen pikavihkiminen jossain kirkon tapaisessa ja koko sali oli täynnä heteroisia pareja, jotka odottivat vuoroaan. Kesti 10 sekuntia se vihkiminen, eli pitempään kuin yhteyttäminen. Tunnistin yhden parin jostain aiemmasta kohtaamisesta. Ja tämä kaikki siis unessa. Mua härittiin kolme kertaa yöllä, sillä oma koira inisi ja ulvoi kahdelta, kaverin saman rapun hurtta aamuyöstä ja vielä joku vjittupää hakkas lattiaa tai kattoa varttii vaille seiska. Eri laskutapojen yhdistelmänä unta ehkä kuutisen timmaa, mutta rasittavaa tollaset typerät välihäiriöt, ihmisen ollessa kyseessä ammun pään irti oven raosta haulikolla tollasilta vjitun härikköapinoilta, jotka eivät osaa elää prkl elävien parissa, saatana. Autan heitä mukautumaan elämän jälkeiseen vaiheeseensa. Mut kohta teen lenkkiä.
Tuli paskasohjoo taivaalta ja on melkein pakkasta. jey jey, shit ja heilahteleva ferrariviikko jatkuu, siihen ei oo ihmiskunta keksinyt lääkettä 
mies on jonkinlainen neutatyyny ja yrittää ymmärtää sahaavaa
tule tänne-mene pois-logiikkaa… tiiän, että se on ohimenevää ja joltain osin hallitsematonta,
luonnon tapa ja uusiutuva käytäntö valaa jäistä realismia valurautahousuihin.
Plinkistä irrottautumiseen oon käyttänyt sellaista systeemiä, että jatkuvan ramppaamisen sijaan tsekkaan tilanteet aamulla ja illalla ja sitten vain jomminkummin ja näin kun tein syksyllä ja tuli muuta ohjelmaa, unohdin koko palstan. ja se on ihan terveellistä, sillä tietty överimäärä lopettamoa ja saunaa ei pitemmän päälle auta itseäni, [size=200]ENÄÄ.[/size]
Erittäin fiksua. Itse olen jäänyt koukkuun tähän sivustoon. Eilenkin vaan otti päähän, kun tuli noin yksi uusi viesti tunnissa ja istuskelin koneella monta tuntia toki tehden muutakin kuin olin päihdelinkissä.
Ehkä tosiaan voisi riittää, kun aamulla ja illalla katsoisi kaikki uudet viestit läpi.
Toi on tollanen nettitaideteos mikä toimii kai chrome-selaimella parhaiten. Aika puhutteleva… Joskus törmäsin tuohon…
Et joo, et vois joskus läpsästä läppärin kannen kiinni ja lopettaa älyluurin tuijottelu. Keskittyä tähän hetkeen, omaan elämään. Jättää virtuaalinen maailma taka-alalle ja kattoo mitä tää real-life tuo tullessaan. Tai no kohtuullistaa ainakin tätä klikkailua…