Tsissus, mitkä endokivut olleet. Tänään sain Tramalia ja Arcoxiaa Panadolin rinnalle. Arcoxiaa testataan siis, että pystynkö syömään sitä ilman ihottumaa, koska Buranalle yms. tulehduskipareillehan olen allerginen. (Varsinkin Ketorinille.) Arcoxia on kuulemma hieman erilainen, ettei siitä välttämättä tule mulle allergiaa. Lisäksi olen istunut kuumassa suihkussa. Muthan on leikattu 2020, mutta ei se ole tae sille, ettei endo enää kasvaisi takaisin. MRI olisi seuraavaksi, että näkee onko levinnyt ja kasvanut.
Mutta muuten tosi ihanaa, kun on syyskuu! Yöunet ovat olleet paaaaljon paremmat, kun on pimeämpää. Olen nyt herännyt ehkä vaan kerran yössä, kun kesäisin se taas on pyörimistä sängyssä unettomana ja heräilyä koko ajan.
Mitäs muuta. Meillä on miehen kanssa dieetti meneillään. Hommattiin sauvasekoitin, niin ollaan tehty keittoja ja smoothieita. Pari kiloa, jos lähtis, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen, kun olen nyt jaksanut olla motivoitunut dieettiin.
Hienoa, W, ton bentsopudotuksesi kanssa! Olet kyllä kulkenut moisen matkan siitä, kun ollaan ensimmäisen kerran juteltu täällä. Olet rautaa! Mitä kirjoituksia sulla vielä uupuu?
^ Kiitoksia paljon sanoistasi, Nnaana <3. Joo, olen ihan innoissani nyt tästä hommasta ja mitenkään tuskaista ei ole ollut, kun on saanut pudottaa hi-taaaas-ti, ihan omassa tahdissaan ja omasta halustaan. Joskus oli tosiaan se aika, kun ajattelin, että eihän tässä mitenkään voi hengissä selvitä, jos ei ole vähän väliä ihan ryynipäissään. Sitten oli se aika, kun ajattelin, että jos annos pysyisi 4 mg:ssä klonatsepaamia päivässä ja se aivan ääliömäinen yliannostelu jäisi pois, se olisi ihan tarpeeksi jees. Sitten tuli se aika, että ajattelin olevani loppuelämäni riippuvainen pienestä annoksesta ja ihan tyytyväinen siihen tilanteeseen. Nyt ei tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta elää tyystin ilman noita lääkkeitä. Hiljaa hyvä tulee tässäkin hommassa, mutta kaltaiseni nopeatempoisen kaikki asiat kerralla kuntoon -ihmisen vahvuuksia ei vain oikein ole hidas hissuttelu. Jotenkin se meni niin, että tavallaan annoin asian olla sen suurempia miettimättä, kuin vähenee, jos vähenee ja siitä se sitten lähti vähenemään. Toki tulevaisuudessakin tulen joskus turvautumaan benzoihin, jos iskee jokin oikea kriisi, tyyliin kissa kuolee, ukko kuolee tai tapahtuu se pahin, eli pitää mennä hammaslääkäriin . Hyviä täsmälääkkeitähän nuo ovat silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee, mutta paskaakos niistä riippuvainen olemaan, kun ei edes ahdista. Tai vaikka ahdistaakin, niin handlaan sen kyllä muilla, lääkkeettömillä konsteilla. Puhumattakaan benzojen päihdekäytöstä, joka nyt on aika kärkipäässä siellä maailman idioottimaisimmissa touhuissa .
Mulla on vielä kirjoittamatta äidinkieli, englanti ja reaali. Reaalissa tarkoitus on kirjoittaa biologia, historia ja psykologia, eli ne mielenkiintoisimmat aineet. Ruotsin ja matikan hoidin alta pois heti alkuunsa, kun ovat niitä tympeimpiä aineita.
Ikävää kun sulla se endometrioosi jaksaa vaivata. Ei onneksi ole kokemusta, mutta uskon, että on tuskaa. Voimia sen kanssa ja toivotaan, toivotaan, että siihen joskus löytyisi oikeasti parantava hoito. Muuten kiva kuulla, että olet piristynyt syksyn tullen .
Olen taas vähentänyt benzoannosta ja nyt olen viikon verran ottanut 5 mg Diapamia vain joka kolmas päivä. Ei edelleenkään mitään häiritseviä vieroitusoireita . No, ainut se, että kahvi tuntuu pistävän vähän liikaa kierroksia koneeseen aiheuttaen lievästi epämiellyttävää levottomuutta ja pieniä sydämentykytyksiä. Tämän ongelman olen ratkaissut siten, että vähensin aamukahvin kahdesta mukillisesta yhteen, enkä juo nyt kahvia sosiaalisissa tilanteissa. Tyystin en halua kahvista luopua, koska se sitten kitkuttaisi ja vituttaisi.
Nyt aion pysyä toistaiseksi tässä Diapam-annoksessa. Koulussa alkoi loppurypistys ennen kirjoituksia, enkä halua ottaa mitään riskiä uni-, keskittymis- ym. vaikeuksista. Jatkan tiputusprojektia, kunhan saan yo-kirjoitukset kunnialla maaliin.
Lisään vielä, että apteekin valeriaanavalmisteet auttavat mulla lieviin univaikeuksiin. Liekö vaikutus placeboa, mutta eipä kai tuolla väliä lopputuloksen kannalta. Niitä lieviäkään univaikeuksia ei tosin toistaiseksi ole ollut. Ei tämän lääketiputuksen aikana, eikä muutenkaan moneen vuoteen. Joskus harvoin toki sattuu yksittäinen huonounisempi yö, mutta niitä nyt tulee lähes kaikille välillä ja ne kyllä aina kestää. Olen niin pirun onnellinen nykyisistä hyvistä unenlahjoistani. Ihan tarpeeksi olen aikoinani kärsinyt suorastaan hengenvaarallisesta unettomuudesta.
Nyt vain mahdollisimman säännölliset ja terveelliset elämäntavat ja etanoli ainakin on pannassa toistaiseksi. Eipä sitä onneksi tee pahemmin mielikään.
Kierroksilla käymistä kuuluu. Yo-kirjoitusten vuoksi toki. Ei siinä mitään ihmeellistä, mutta myös lempipuuhani, eli liikunta ja siivoaminen ovat karanneet melkoisiin sfääreihin. Ei siinäkään tosin mitään ihmeellistä minun kohdallani. Kun on hyvä virta- ja stressipiikki, niin mitä sitä hukkaan heittämään. Olo ei ole lainkaan huono psyykkisesti tai fyysisesti, mutta sanoohan sen järkikin, että tällainen riehuminen ei ole pitkän päälle hyväksi.
No, tänään vielä kirjoitukset. Sitten on mun kirjoittelut kirjoiteltu ja ylioppilastutkintolautakunta antakoon tuomionsa aikanaan. Eivätköhän ne kierroksetkin siitä tasaannu toivottavasti ennen kun iskee burn out ja fyysinen ylirasitustilakin siihen päälle . Voi sitten olla ainakin hyvillä mielin siitä, että kämppä näyttää aivan pakasta vedetyltä, kun on suunnilleen kattokin hinkattu hammasharjalla puhtaaksi .
Onneksi olen edelleen saanut nukuttua hyvin. Tosin nyt pissahätä herätti, enkä saanut enää unta, mutta ei se tässä vaiheessa mitään haittaa.
Arcoxian kanssa mennyt ihan ok, ei ole toistaiseksi allergisoinut mua. Ihan hyvä kombo ollut Panadol, Tramal ja Arcoxia. Välillä pärjään yhdellä Arcoxiallakin.
Eilen pidettiin siivouspäivä miehen kanssa. Jynssäsin vessan lattiatkin ja pesin kylppärin kloritella. Lattiat pesin muualtakin kuin kylppäristä. Pesin kans keittiön tasot, astiat koneeseen yms. Mukava fiilis, kun jaksoi siivota ihan kunnolla - ja raikas tuoksu!
Muuten, W, miksi halusit lopettaa bentsot? En äkkiseltään löytänyt, että olitko jo kertonut, miksi. Onko sulla elämä sillä mallilla, että ahdistuksia ei juuri tule, tai pystytkö käyttämään jotain muita keinoja, kun ahdistus iskee? Itse en usko, että pääsisin Temestasta täysin eroon. Enkä tässä elämäntilanteessa edes halua. Toki mullakin on viikkoja, kun en ota ollenkaan ja sitten taas kun ahdistaa, niin otan.
Itsekin olen myös huomannut, että valeriaanasta voi saada avun lievempiin oloihin. Mun mielestä se nukuttaa myös paremmin kuin melatoniini.
Mun piti kirjoittaa psykologia ja filosofia ainakin aikanaan. Mutta mähän olen jäänyt lukiosta saikulle ja kuntoutustuelle (ja nyt eläkkeelle), niin en ehtinyt kirjoittaa mitään. Historia ja kielet kiinnosti myös. Kerrohan, W, miten sulla meni kirjotukset, kun saat tulokset!
^ Haluan lopettaa benzot ihan siksi, että riippuvuudet tuppaavat usein rajoittamaan elämää enemmän tai vähemmän. Varsinkin minun benzoriippuvuuteni on ollut jo vuosia riippuvuutta vain riippuvuuden ylläpitämisen ja ylimitoitetun vieroitusoireiden pelon vuoksi. Aivan turhaa touhua siis.
Toki mulla on useinkin kaikenlaisia ahdistuksia, mutta ne olen oppinut handlaamaan hyvin ihan luomukonsteilla. Mahdollisimman säännölliset ja terveelliset elämäntavat ja mielekkäät harrastukset auttavat kummasti pitämään päätä kasassa. Plus tietysti se, että pitää päänsä selvänä 90 % ajasta. Toisekseen kaikki mielipahat, stressit ja vastoinkäymiset eivät ole mitään patologisia tiloja, jotka pitäisi lääkitä pois. Ihan normaalia elämää vain siinä missä iloiset asiatkin.
En minäkään ole benzoista tyystin luopumassa. Jos ja kun joskus tulee oikeasti pahoja tilanteita, tyyliin joku läheinen kuolee tai pitää mennä hammaslääkäriin, aion kyllä turvautua edelleen benzoihin hetkellisesti. Akuuttien kriisien ensiavuksihan kyseiset lääkkeet on tarkoitettu ja toimivat mainiosti täsmänä. Mitä niitä suotta jatkuvasti “varan vuoksi” syömään. Niin joo, ja krapulalääkkeinä ovat ihan parhaita . Toistaiseksi mulla ei tosin ole tarkoitus hankkia darraa.
Jep, lupaan tulla raportoimaan tänne yo-tuloksistani sitten marraskuussa, kun ylioppilaslautakunta antaa tuomionsa .
Ääh, nyt kuuluu kyllä unetonta. Ei siinä, syksy ehkä saattais jo helpottaa unia, mutta kun toi ukko kuorsaa niin mahdottoman kovaa tossa, et vaikee nukahtaa.
Tehtiin tänään oikein hyvää tonnikalapastaa. Kastiketta kiehutetaan miedolla lämmöllä n. tunti niin hyvää tulee!
Muuten olen myös vähän kiukkuinen, kun toi ukkokulta veti ihan överit. Annoin iltalääkkeet ja laitoin nukkumaan. Sanoin kyllä, etten jaksa vihoitella, mut jatkossa mun kämpässä ei olla ihan sooseissa. Omassa asunnossaan saa doupata miten vaan haluaa mun puolestani.
Ylempänä mainittu vieroitusrupeamani on nyt edennyt siihen pisteeseen, että otan joka kolmas päivä 2,5 mg diatsepaamia. Aikamoista hätävarjelun liioittelua varmaan ja itseänikin huvittaa ja ärsyttää moinen näpertely, mutta eipä tässä 27:n vuoden konkurssissa enää jäniksen selässä olla ja tällä menolla käy kyllä hyvin vähiin ennen kuin loppuu kokonaan.
Tosi hyvin on mennyt. Mitään oikeiksi viekkareiksi laskettavia oloja ei ole ollut. Tai on tässä toki jonkinlaisia oloja ollut lähinnä psyykkisellä puolella, mutta ne ovat täysin siedettäviä ja voi pistää vaikka syksyn tai ties minkä tähtien asentojen piikkiin.
Raportoin lisää sitten, kun olen ollut täysin nollilla sen verran pitkään, että osaan sanoa oloistani jotakin relevanttia.
Aamun pohdintoja. Mietin, että haluaisinko vaihtaa Liton takaisin Deprakineen. Liton kanssa on kaikki niin hemmetin tarkkaa ja kun jaksamista ei oikein ole niin… Deprakine ei vaadi niin paljon, mutta viimeksi sitä syödessä lähti varmaan puolet hiuksista. Tasareista on koitettu Lamictalia, mutta sain siitä sen ihottuma-syndrooman.
Ollaan tässä ukon kanssa oltu kolme viikkoa selvinpäin. Eilen otettiin ihan vaan maistiaisviivat kolaa kaverin luonna. On sitä amfeakin tossa, mut toistaiseksi ei mitenkään erityisesti himota. Siivouksen yhteydessä se amfe vaan on hyvä, kun saa semmoisen energiapiikin kodinhoitoon.
Yksi yö tossa oli unetonta molemmilla. Sen vuoksi olin eilen kuin perseeseen ammuttu karhu. Onneksi nyt sain unta n. 10h, vaikka olin maistellut kolaa. Nukahdin vieläpä ilman Stilnoctia. Kyllä silti voiton puolella ollaan unettomuuden kanssa, koska on syksy ja pimeää. On niitä nukuttuja öitä nyt enemmän kuin valvottuja. Siis joo, heräilen keskellä yötä, mut nukahdan uudelleen.
No niin, nyt olen ollut vähän rapiat kaksi viikkoa ilman benzon muruakaan ja tuskin olo tästä ainakaan huonommaksi enää muuttuu. Tosi hyvin on mennyt tämä homma .
Valehtelisin, jos väittäisin, että MITÄÄN oloja, lähinnä siis psyykkisiä, ei olisi ollut. Traumafläsärit ovat nostaneet päätään, vaikka pitkään loistivat poissaolollaan lähes tyystin. Pakkoajatuksia minulla nyt on aina, mutta nyt niitä on ollut vähän enemmän ja ovat olleet tavallista ahdistavampia ja väkivaltaisempia. Itkuisuutta on ollut normaalia enemmän. Myös ihme mieleni pahoittelua aivan järjettömistä asioista, joita ei todellakaan ole tarkoitettu mieleni pahoittamiseksi. Onneksi olen tajunnut noissa tilanteissa suurimmaksi osaksi (Valitettavasti en aina, mutta pahoittelut siitä asianosaisille) pitää turpani kiinni, kunnes olen tullut taas järkiini. Mene ja tiedän tosin, kuinka paljon nuo em. olot ovat johtuneet viekkareista. Onhan mulla muutenkin välillä huonompia aikoja ja tämä kaamos vetää mieltä alamaihin. Toisaalta sitten tässä on ollut tosi hyviäkin päiviä, kun mieliala on ollut korkealla ja kaikki sujunut, kuin tanssi. Joka tapauksessa ei mitään sietämättömiä fiiliksiä, eikä mitään sellaista, mistä en olisi tottunut kärsimään muutoinkin.
Fyysisesti olen voinut todella hyvin. Olen elämäni kunnossa sitten nuoruusvuosien(Ja varmaan paremmassakin ottaen huomioon ikäni) ja jaksanut mainiosti harrastaa kunnon rääkkiliikuntaa, sekä touhuilla mitä kaikkea touhuilenkaan. Välillä on ollut olevinaan joitakin ihme oloja fyysisestikin, mutta ne ovat johtuneet sitten matalasta verensokerista, kun ateriavälini tuppaavat usein venymään turhan pitkiksi.
Nukuttua olen saanut hyvin, eikä ole tarvinnut turvautua edes siihen valeriaanaan. Ainoastaan yksi uneton yö on mahtunut tähän periodiin ja sellaisia nyt sattuu välillä lähes kaikille.
Summa summarum: Aika hiton voittajaolo . Näin pitkään ilman benzoja en ole ollut koko aikuisikänäni. Jotta ei ihan liian helpolta kuulostaisi ja menisi tyystin henkseleiden paukutteluksi, niin vuosiahan tähän pisteeseen pääseminen kesti hyyyyvin hitaalla tiputtelulla. Jos mun olisi pitänyt katkaista seinään vaikka siitä 8 mg klonatsepaamia -päiväannoksesta tai tiputtaa jollakin parin viikon pika-aikataululla, homma olisikin ollut aikamoista tuskaa ja kaikenlaista kramppia ja nyrjähdystä olisi taatusti puskenut .
Edelleen olen ilman benzoja ja todella onnellinen, että tein tämän ratkaisun. Olen tosi ylpeä itsestäni, että pystyin tähän kaikkien niiden vuosien jälkeen, tyytyväinen, että homma sitten lopulta meni niin kivuttomasti, eikä toistaiseksi ole ollut mitään tarvetta tai halua palata entiseen .
Ei tässä joka päivä suksi niin sutjakasti ole luistanut, mutta sen voi pistää vaikka kaamoksen piikkiin tai ihan sen, että välillä kaikilla nyt vain on huonompi päiviä ja fiiliksiä. Mitään oikeiksi vieroitusoireiksi laskettavia oloja ei ole ollut. Toisaalta on ollut myös roppakaupalla tosi hyviä päiviä.
Meikätyttö on nyt sitten ihan virallisesti ylioppilas .
Biologia: L. Tätä jopa uskalsin vähän toivoa. Bilsa on lempiaineeni, joten siihen tuli panostettua ihan ilokseen.
Historia: L. Tämä todella yllätti , mutta totta kai erittäin iloisesti .
Psykologia: M. Oikein tyytyväinen olen tuohon.
Äidinkieli: E. Tämäkin yllätti isosti. Menin kokeeseen lähinnä sillä asenteella, että menee, miten menee. Kaipa minä suomea osaan.
Englanti: C. Se olisi voinut mennä paremmin, mutta ihan jees. Näillä mennään. Aina olen rallienglannillani hyvin pärjännyt käytännön tilanteissa.
Lyhyt matematiikka: M. Tuohon olen myös oikein tyytyväinen. En ole kovin hyvä matikassa tai ainakaan se ei kiinnosta minua niin paljoa, että olisin jaksanut sitä ihan himoissani päntätä.
Ruotsi: A, enkä ole yhtään pahoillani . Asenteeni kun on mitä on ruotsinkieltä kohtaan tai lähinnä sen asemaa Suomessa.
Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen yo-todistukseeni. Nyt on kyllä takki sen verran tyhjä, että aion lähinnä levätä laakereillani ennalta määräämättömän ajan ennen kun ryhdyn mihinkään uuteen, suurempaan projektiin.
Lämpimät onnitteluhalaukset todella hyvistä yo-arvosanoista ja yo-papereista!
Sait tosi hyvät arvosanat ja, vaikken tietenkään tekemääsi isoa työmäärää aliarvioikaan, niin silti jotenkin veikkasinkin, että sulle hyvät paperit varmasti tuleekin.
Isot onnittelut myös bentsoista vieroittautumisesta Sekään ei mikään ihan helppo rasti kokonaisuudessaan ole.
Kiitoksia oikein paljon, Lintuanna. Lämmitti todella mieltä .
Pientä huijarisyndroomaa tässä päällänsä. Kohta varmasti ottavat yhteyttä Ylioppilastutkintolautakunnasta, että sori, meidän moka, menivät arvosanat väärään osoitteeseen . Ehkä se vain on uskottava, että hyvin meni .
Henkisesti olen ollut nyt tosi väsynyt. Se on oikeastaan aika helpottava tunne. Nyt ei tarvitsekaan jaksaa yhtään mitään. Mielialat ovat tasaantuneet. Lienee normaalia kausivaihtelua, mutta hyvä vain. Sitä normaalia, tai siis minun normaaliani, kohti tässä on tarkoitus pyrkiäkin.
Sitten ikävämpiin uutisiin. Juuri kun pääsin kehuskelemasta, kuinka hyvin olen saanut nukuttua, se perkeleen unettomuus iski . Viime yö meni ihan muutamilla mikrounitorkahduksilla ja edellinen täysin samoilla silmillä. Eihän pari yötä vielä paha ole versus mitä unettomuuteni oli joskus aikoinaan, mutta kun en ole pitkään aikaan tottunut tällaiseen. Toisekseen kaamosaikana on hiton ahdistavaa ja painostavaa valvoa pimeässä. Kesällä se ei pahalta tunnukaan, vaikka silloin yöuneni aina alkuun vähenevät. Ja tietenkään en halua, että tämä tästä pahemmaksi menisikään. Taisi olla aikamoista haihattelua kuvitella, että pääsisin niin kivuttomasti lähemmäs kolmenkymmenen vuoden riippuvuudesta . Nyt ainakin liikunta minimiin toistaiseksi, eli vain kävelylenkkejä, eikä mitään muuta riehumista. Saattoi mennä vähän överiksi sen kanssa. Onneksi olen sen verran väsynyt ja takki tyhjänä, etten ainakaan toistaiseksi jaksa kitkuta sen perään.
Ah, 7 h unta viime yönä+eilen 1 ½ h päikkärit, vaikken koskaan edes nuku päikkäreitä. Olo kuin uudesti syntyneellä . Yön nukuin tosin nitratsepaamilla, että ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä tämä. Olen toki koko ajan ollut sillä linjalla, että jatkossakin tulen käyttämään benzoja tilapäisesti, jos oikea tarve tulee, eli niin kuin ne on tarkoitettukin käytettäviksi. Tarkoitus oli päästä eroon tuosta tyystin turhasta jatkuvasta käytöstä ja riippuvuudesta. Ja tarkoitus toki sekin, että niitä oikeasti tarvitsee tilanteita tulisi mahdollisimman harvoin. Vähän silti tuntuu takapakilta tämä tässä vaiheessa. Sitä takapakkia tosin olisi voinut tulla paljon pahemmin, jos nyt en olisi ottanut sitä vaivaista 5 mg nitratsepaamia. Sen verran hötöltä alkoi tuntua pää. Ja olinhan mä jo kuukauden ainakin ilman, eli tuskin tässä huonompaan enää ollaan menossa. Nyt taas eteenpäin ilman, kun olo on taas mitä mainioin.
Edit: Mietin, että ei kai tämä mitään menopaussia ole. Tai pre-menopaussia, mitä se nyt on? Nimittäin noina parina yönä, kun en nukkunut, tuli ihan ihme kuumapuuskia, vaikka muuten vain palelen, jos en ole rivakassa liikkeessä. Pistin ne jonkin hermostoreaktion piikkiin johtuen siitä, kun iski paniikki unettomuudesta. Aikaisempina öinä, kun nukuin hyvin, oli myös yöhikoilua. Ei se nukkumista häirinnyt ja sen pistin sen piikkiin, että illalla palellessani olin haalinut liian paksuja peittoja päälleni.
Eihän se tässä iässä mitenkään ihmeellistä olisi, mutta omalla kohdallani ajattelin, että olen moiset jo lusinut varmaan kolmekymppisenä. Olen sotkenut hormonitoimintani syömissekoiluillani niin perusteellisesti, että viimeksi mulla oli jotkin etäisesti menkoiksi laskettavat joskus 10 vuotta sitten tai enemmänkin. Mitään oikeaa, säännöllistä kiertoa mulla ei ole ollut koskaan. Osteoporoosilääkityksenkin sain jo alle nelikymppisenä. No, jos on menopaussia, niin eihän siinä mitään. Sitä voi hoitaa ihan muulla tavoin, kuin benzoilla, jos meinaa liikaa alkaa kiusata. Täytyy tarkkailla tilannetta ja mennä sitten lekuriin, jos tarvis.
Hyvinhän tässä menee edelleen . Unettomuus jäi siihen kahteen yöhön ja nyt olen nukkunut, kuin pieni porsas. Yhtään ainutta benzoa en ole tarvinnut tuon viikon takaisen nitratsepaaminapin jälkeen. Vähän reilun viikon tauko himoliikunnasta auttoi kummasti ja taas jaksaa . Pari kertaa on tullut niitä kuumia aaltoja, mutta eivät ne ole mitenkään elämää häirinneet.
Mitäs tämä Plinkki vittuilee? Ilmoitti juuri, että olen kirjoittanut aktiivisesti tähän ketjuun ja voisin antaa mahdollisuuden muillekin. No, totta helvetissä annan muille mahdollisuuden aivan kaikessa rauhassa kirjoittaa tähän ja kaikkiin muihinkin ketjuihin. Ei kai se, vittu, mun vikani ole, jos muut eivät kirjoita .
Ei oo oikein jaksanut kirjoitella. Ei siinä sen ihmeempää taustalla. On vaan ollut paljon muuta tekemistä, joulu tekee tuloaan, pikkujoulua yms.
Mun mielestä on ihanaa, että on pimeää. Pystyn monena yönä nukkumaan ilman Stilnoctia. Muutenkin nyt on helppo hengähtää bentsojen suhteen. Temesta ja Stilnoct oli vaihdettu pysyväksi lääkkeeksi. Ihan julkiselta puolelta. Oli siinä kyllä oma taistelunsa silti.
Pari heikkoa hetkeä kuitenkin. Havahduin taas, kun juttelin harhojen kanssa. Onneksi siinä ei sen kummemmin käynyt, kun menin heti nukkumaan kera Serenasen.
Hienoa, W, bentsojen ja lukion saralla. Sullahan on ihan huippuarvosanat. Ajattelinkin kyllä, että olet fiksu tyyppi ja osaat kirjoittaa hyvin täälläkin.
Ja häh, mitä tää plinkki sekoilee? On toi hieman kumma huomautus.
Moikka, Nnaana, kiitos ja kiva kuulla susta ja kiva, jos on tasaisempaa .
Hyvin on mennyt tähän asti. Eilen olin vielä tosi energinen, aikaansaapa, hyvällä tuulella ja nukkunut hyvin. Viime yönä sitten iski unettomuus. Ei kai siinä yksistään mitään, mutta sitten alkoivat hirveät sydämentykytykset ja raajojen lihakset nykiä aivan hulluna . Pelästyin ihan helvetisti, että nyt olen kohta saamassa jonkin epileptisen kohtauksen. Otin yhden kymppi-Pamin. Se auttoi ja sain sitten vähän nukuttua. Nyt olo ihan okei, paitsi toki väsynyt. Harmittaa vähän, että menin siihen Pamiin turvautumaan, mutta tehty mikä tehty. Tokko kyse oli vieroitusoireista. Luulen, että olen ajanut itseni ylirasitustilaan ja siitä johtui moinen “kohtaus”. Liikuntaa olen harrastanut ihan hitosti ja muutenkin touhunnut ties mitä suursiivousta. Ei kai se itsessään mitään, mutta energian saantini on kyllä liian vähäistä tuohon riehumiseen. Ja onhan tässä nämä kaikki muutkin jutut, jotka ottivat ehkä kovemmille, kuin tajusinkaan; yo-kirjoitukset, benzojen lopetus ja tietysti ne alkukesän kissan sairastuminen ja omat terveyshuolet, joita en varmaan kunnolla ehtinyt käsitellä siinä. Nyt väsyneenä on taas helppo ajatella, että jarrua, perkele, nyt tähän touhuun, mutta saa nähdä mitä tapahtuu, kun piristyn. Ehkä se olisi nyt vain parempi pistää oma terveys edelle ja levätä kunnolla, vaikka pää kuinka nykisi vastaan.
No niin, taas on nukuttu hyvin ja olen uljas, uusi ihminen . Menin eilen nukkumaan jo puolikuuden aikaan “illalla”(Mulle se on iltaa, kun olen aamuvirkku-iltatorkku), kun oli pimeää ja väsytti, eikä siinä muutakaan tekemistä ollut. Eilen kävin vain 3 km kävelylenkillä ja touhusin joitakin pieniä, kevyitä kotihommia. Muuten lähinnä lueskelin ja tein rentoutusharjoituksia. Väsyneenä se oli helppoa taas ottaa iisisti, mutta saa tosiaan nähdä, kuinka helppoa se on virkistyneempänä .
Vähän nyt ärsyttää, kun en tiedä mikä tässä johtuu mistäkin. Siis tuota ajoittaista unettomuutta ja toki sitä ihme lihassätkimiskohtausta tarkoitan. Onko tämä nyt kuitenkin vieroitusoireita? Kyllähän ne voivat jatkua noiden lääkkeiden ja 27 vuoden kuurin jälkeen pitkäänkin ja puskea hyvinkin yllättävästi. Vai onko tämä ylirasitustilaa? Vai sitä menopaussia? Vai kaikkia noita yhdessä? Jos tietäisin, olisi helpompi suuntia, mutta ehkäpä nekin asiat selviävät.
Siitä yhdestä kympin Pamista tuli muuten ihan pöljä olo . Auttoi toki hyvin nukahtamiseen ja siihen, että sätkiminen loppui, mutta sen jälkeen olikin sellainen toistaitoinen ja tyhmä ihan sama -fiilis. Eilen pistin sen vielä väsymyksen piikkiin, mutta tuntuu, että se jatkuu vähän edelleen, vaikka nukuin hyvin ja kahvitkin jo join. Lähinnä pirun ahdistavaa ja hyvä niin. Nyt todellakin tekee mieli jatkaa eteenpäin benzottomana.
Rakastan näitä pimeitä ja hiljaisia aamuja. Tässä on kiva hissukseen juoda aamukahveja jo aamuyöstä, kun muut nukkuu. On rauhallinen olo.
Joululahjat olen suuremmilta osin ostanut. Aloitin jo elokuussa lahjojen oston, niin ei kerralla tule mitään kamalan kallista satsia hommattua. Osan lahjoista annoinkin jo omistajilleen. Kiva, kun lahjoja on arvostettukin.
Olen ollut tämän viikonlopun yksin, mies on poissa ollut tän viikonlopun. Ihan kivaa olla välillä ihan yksin, omien ajatusten kanssa ja laiskotella. Hainpa kaiken kunniaksi kilon irtokarkkeja.
. Hyviä täsmälääkkeitähän nuo ovat silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee, mutta paskaakos niistä riippuvainen olemaan, kun ei edes ahdista. Tai vaikka ahdistaakin, niin handlaan sen kyllä muilla, lääkkeettömillä konsteilla. Puhumattakaan benzojen päihdekäytöstä, joka nyt on aika kärkipäässä siellä maailman idioottimaisimmissa touhuissa 
.
.
. No, ainut se, että kahvi tuntuu pistävän vähän liikaa kierroksia koneeseen aiheuttaen lievästi epämiellyttävää levottomuutta ja pieniä sydämentykytyksiä. Tämän ongelman olen ratkaissut siten, että vähensin aamukahvin kahdesta mukillisesta yhteen, enkä juo nyt kahvia sosiaalisissa tilanteissa. Tyystin en halua kahvista luopua, koska se sitten kitkuttaisi ja vituttaisi.
.
, mutta totta kai erittäin iloisesti 
Sekään ei mikään ihan helppo rasti kokonaisuudessaan ole.
. Viime yö meni ihan muutamilla mikrounitorkahduksilla ja edellinen täysin samoilla silmillä. Eihän pari yötä vielä paha ole versus mitä unettomuuteni oli joskus aikoinaan, mutta kun en ole pitkään aikaan tottunut tällaiseen. Toisekseen kaamosaikana on hiton ahdistavaa ja painostavaa valvoa pimeässä. Kesällä se ei pahalta tunnukaan, vaikka silloin yöuneni aina alkuun vähenevät. Ja tietenkään en halua, että tämä tästä pahemmaksi menisikään. Taisi olla aikamoista haihattelua kuvitella, että pääsisin niin kivuttomasti lähemmäs kolmenkymmenen vuoden riippuvuudesta 
On toi hieman kumma huomautus.