Mitä kuuluu?

Sauna
102

^ Joopa joo… Kyllä sitä “pattia” tississä saa nyt hakemalla hakea niin kuin Mauri Peltokankaan rasismia. Se on lähinnä vihervasemmistolaisen päässä :laughing:. Hirveän neuroosin onnistuin tästä taas kehittämään, mutta jostakin kai ne pakko-oireensa on revittävä :roll_eyes:. Tissikin jo ihan helkkarin kipeä, kun sitä pitää jatkuvasti kouria ja varmistella, että ei siellä mitään ole. No, kyllä tämä tästä, kun taas kyllästyn koko hommaan ja näiden kirjoittaminen ihan paperille auttaa kutistamaan pöljäilyä kokoisekseen. Eilen kävin shrinkkiäkin tapaamassa ja oli oikein jees.

Muuten kuuluu oikein hyvää. Sain tuossa pari yötä nukuttuakin ihan 6-7 tuntia hyvälaatuista unta. Taas jaksaa, vaikka viime yö jäikin varsin lyhyeksi.

1 tykkäys
103

Winston ja Nnaana täällä kahdestaan vaan jutskailee (lähes tulkoon). Onpa harmi miten tämä on kuivunut näin kokoon!
Missä on kaikki tyypit, kuolleitako jo, vai onko se vaan niin out tällaiset foorumit nykyään? Missä muualla porukka juttelee päihteistä ja kaikesta niihin vähänkin liittyvistä asioista? Toki täällä sensurointi on mennyt jo ajat sitten ihan lapselliseksi, että välillä jopa vaarallisempaa sensuroida kun jättää teksti näkyviin.

Käyttekö koskaan Psychoactive vaultissa? Sieltä se on välillä pakko hakea neuvoa kun täällä ei voi kysyä, jotta ois turvallista toteuttaa, kun sensuuri iskee viimeistään vastaukseen.

En oo ajatellut tosin sitä, että onko siellä yhtä rentoa keskustelua, kun täällä vähän kaikesta vai mennäänkö siellä vaan aineet edellä…

Otan osaa Nnaana ystäväsi puolesta. Onko suru yhtään helpottanut tai muuttanut muotoaan?

Ja entäs kävitkö Winston mammografiassa tai ultrassa? Tai onko muutoin helpottanut tissin hiplaus?

Tunnun päätyvän aina tänne, kun on ois paljon (aikalailla) täysin turhaa asiaa mutta ei ketään kenen kanssa höpöttää aamu 2-6 välillä.
Nytkin teen sitä toki yksin. :sweat_smile:

104

Minä olen lukenut tätä ketjua jo pitkään, mutten jostain syystä ole osallistunut. Kynnys kirjoittaa ensimmäistä kertaa johonkin ketjuun tuntuu olevan itselleni aika korkea :sweat_smile:

Joskus vuosia sitten lueskelin tuota Psychoactive Vaultia kun olin psykedeeleistä kiinnostunut ja hommaamassa niitä. En ole kyllä pitkiin aikoihin sivustolla vieraillut.

Minulle kuuluu tänään sellaista, että menen hammaslääkäriin. Pieni reikä paikataan. Sain pari viikkoa sitten vietyä itseni hammastarkastukseen ja olen erittäin tyytyväinen itseeni, minulla kun on tällainen “kehooni kajoamis-vaikeus”. Suuni on paremmassa kunnossa kuin uskoin ja lääkäri jo hioi pieniä tummumia pois niin onpa kiva katsoa nyt omia hampaitaan vaikkei minulla mikään ihan täydellisen tasainen rivistö olekaan.

Minusta tämä Päihdelinkki on kiva sivusto ja toivon että pysyy elossa ja virkeänä.

105

Mukava että uskaltauduit kirjoittamaan tähän ketjuun! (Tulipa tästä sinulle kirjoittamisesta deja vu!)
Harmi, että tietynlainen kuhina täältä on ajat sitten kaikonnut. Minunkin viime käynnistä on aikaa ja ei ollut montaa ketjua, jossa olisi ollut uusia kommentteja, kun tämä sivusto näyttää ne tuossa alla, että mihin ketjuun, jossa itse ollut aktiivinen, on tullut viestejä sitten viime käynnin.

Minulla oli myös yllättävän hyvässä kunnossa hampaat kun vihdoin viime syksynä uskaltauduit hammaslääkärille ja hygienistille. Olin varma, että suu ois aivan täynnä hammaskiveä ja reikiä joka paikassa mutta ei ollutkaan! Minulla ei ole ollut yhtään reikää tähän saakka elämäni aikana. Silloin syksyllä oli harmiksi ensimmäinen ilmestynyt.

Itse käyn Psychoactive vaultissa lähinnä silloin jos täältä ei löydy vastausta. En ole ajatellut onko sielläkään sen aktiivisempaa itseasiassa mutta sensuuria siellä ei ole, niin ohjeita löytyy jos sellaisia kaipaa.
Huomaan siellä kyllä monesti lukevani samaa ketjua tai viestiä aina uudelleen kun haen jotain tiettyä asiaa, jonka haluan varmistaa. Ja se/ne on vanhoja kun mitkä. :smiley:

Niin joo, enpä viime viestiini kirjoittanut mitään, että mitä kuuluu.
Tuli valvottua puolivahingossa koko yö. Olen huomannut, että on tullut ikää, koska ei voi enää ilman seuraamuksia valvoa vaan menemään. Kyllä kropassa ja päässä/mielessä tuntuu. Vähän sellainen darrainen olo. Ei tee mieli syödä mutta pakko ois, koska tulee enempi vaan huono olo jos ei syö, etenkin jos kiskoo energiajuomaa tyhjään mahaan.

Yhdeksän aikaan mietin, että josko ois yrittänyt nukahtaa muutamaksi tunniksi mutta kaverin kanssa viestittely vei mennessään, niin se jäi sitten välistä. Kaveri tulee varmaankin ihan käymään asti kunhan ehtii. Toivottavasti ei tule joku äkkiväsy kesken kaiken. Hän ehdotti, että kun on vihdoin ihan suht kiva ja lämmin ilma, että ostettaisiin pari juomaa ja kääräisisi vähän sätkää vahvempaa ja menis jonnekin istuksimaan. Katsotaan mitä tapahtuu. :yum:

106

No voihan. On todettava, että masennus on nyt uusinut. En usko, että kyseessä on enää suruprosessi siitä joulukuisesta ystävän kuolemasta. Nyt ei ole ollut pitkään aikaan päivää, että mieliala ois normaali. Lisäksi ei ole ruokahalua, ei jaksa tavata ihmisiä ja on unetonta.

Cymbaltaa koitetaan nyt nostaa, mutta jos se aiheuttaa entistä enemmän unettomuutta, niin eihän sitä silloin voi jatkaa. Onhan mulla Stilnoctia, mut ei sitä joka päivä oikein viitsisi ottaa. Mietin myös Cymbaltasta aiheutuvaa päiväahdistusta, kun se saattaa aktivoida ”väärällä” tavalla, eli alkaa ahdistamaan. Siihenkin on Temesta, mut sama kuin Stilnoctin kanssa; ei viitsi joka päivä ottaa. Lisäksi tsekkaavat lito-arvot, josko sitä pystyy nostamaan, mitä tosin epäilen, koska mulla menee Litoa 4kpl/ilta. Eli 1200 mg.

Puhuttiin myös neuromodulaatiohoitojen lisäämisestä lääkityksen rinnalle. Sähköä en ota, se on paska puhetta, että vain lähimuisti kärsii. Mulla ainakin on kadonnut ihan pitkältäkin ajalta muistoja. Onneksi ne sit kolmennella hoitosarjan kerralla luovuttivat ja sanoivat, et sähkö ei ole mua varten, koska mielialakaan ei ole siitä parantunut.

Reepu, tervetuloa palstalle ja rohkeasti vaan mukaan kirjoittamaan! :slight_smile: Tsemppiä hammaslääkäriin. Itsekään en tykkää siellä käydä. Pitäis kyllä kans tsekkauttaa hampaat. Vaikkakaan mulla ei ole edes ollut koskaan reikiä, vaikka masentuneena ei oo jaksanut oikein hampaita hoitaa. Mites, oisko esilääkitys mahdollinen? Toki eri toimenpide, mutta mä sain kierukan vaihdossa fentanyyliä esi-/kipulääkkeeksi.

jms89, samaistun tuohon valvomiseen. Nuorenahan pystyi vaikka bilettämään kahtena päivänä ihan parin tunnin unilla. Nykyään kyllä kolottaa joka paikkaa ja on huono olo, jos on valvonut koko yön.

Mutta joo, minäkin toivoisin, että foorumi ei ihan kuole. Joskus 10v sitten täällä olikin tosi aktiivista ja monesti unettomana kirjoittelin myös öisin, silti saattoi kellonajasta huolimatta saada juttuseuraakin.

Saiko Winston mielenrauhan tissiasian suhteen?

Voikaa hyvin!

107

Menen ultraan ensi viikolla. Kävin siis jo lääkärissä ja hän sanoi, että näin käsikopelolla tisseissäni ei vaikuta olevan mitään huolestuttavaa, mutta pisti varan vuoksi lähetteen ultraan, koska toisessa rinnassani rauhaskudos on hieman epätasaista. Ei voi taaskaan valittaa julkisesta terveydenhuollosta :smiley: No, nyt en jaksa stressata tuota asiaa yhtään, kun lekurikaan ei ollut huolissaan ja ensi viikollahan se sitten selviää.

Tällä hetkellä täpinöin lähinnä viikon päästä koittavaa kesäreissua. Lähdetään isännän kanssa Tallinnaan Manowarin keikalle. Tyypilliseen tapaani kehittelen kaikenmaailman worst case scenarioita, millä kaikilla tavoilla matka menee pieleen :roll_eyes:, mutta oikeasti odottelen sitä kyllä ihan innolla. En kai minä muuten täysin vapaaehtoisesti noille reissuille lähtisi, jos en niistä tykkäisi.

108

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Tuli aktivoiduttua, koska huumeet ovat olleet jossain määrin läsnä elämässäni nyt taas vuosien tauon jälkeen. Olen jonkun aikaa seurustellut itseäni reilusti yli 10 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kokaiini ja kannabis tuntuvat olevan tuolla ikäluokalla varsin tavallisia eväitä juhliessa. Tuo kieltämättä vähän yllätti, ettei kyse ole mistään hörhöjen alakulttuuri touhusta, kuten omassa nuoruudessani. Eivät nuo edes tunne ketään, jolla olisi tai olisi ollut huumeongelma. Tullut siis otettua tässä kevään aikana muutaman kerran kolaa. Homma jäänyt aina yhteen iltaan, eikä ole jäänyt mitään kitkuja tai pakonomaisia ajatuksia asiasta. Kaiken järjen mukaan siis ihan ok hommaa.

Nyt ehkä viidennen tai kuudennen kerran jälkeen iski tolkuton morkkis. Minkä ihmeen takia minä nelikymppinen kahden lapsen isä, jolla tausta vuosien amfetamiini riippuvuudesta leikin tulella? Eipä tuossa ole mitään järkeä. Joku pilven polttaminen nyt on ihan yksi ja sama, mutta keulan kiskominen on yhden pysäkin päässä pirin ryystämisestä. Toistaiseksi olen käyttänyt ainoastaan naisystäväni ja hänen kavereidensa kanssa, piri ei kuulu mitenkään heidän sosiaalisiin ympyröihinsä. Jos alkaisin käyttämään omien vanhojen kavereideni kanssa, olisi piriä nenän alla välittömästi. Vaikea sanoa olisiko kanttia kieltäytyä tuollaisessa tilanteessa. Siksi homma täytyy viheltää nyt poikki. Rehellisesti, ajatuskin pirin vetämisestä ahdistaa ja pelottaa. Tuskinpa siitä kerrasta ihmeitä tapahtuisi, mutta niin pakkomielteinen olin aineesta aikoinaan, etten tosiaan halua ottaa riskiä.

En tiedä mikä pointti tässä selonteossa oli, kunhan vaan oli pakko purkaa. Koittakaa kestää.

Tsemppiä Winstonille. Eiköhän asia ole kuitenkin ok, näin ainakin toivotaan.

109

Kiitoksia ja sitä samaa sulle.

Aikamoisella riskillähän sinä tuossa pelaat, mutta ei se automaattisesti tarkoita luisua takaisin entisen elämän päihdehelvettiin. Itse en allekirjoita NA-ideologian teesejä ehdottomina ja kaikille pätevinä totuuksina. Tuo nykyinen seurapiirisi ja käyttökulttuurisi voi edesauttaa sitä, että homma pysyy hanskassa ja harmittomana viihdekäyttönä. Toisaalta se voi kyllä edesauttaa myös itsensä kusettamista, että eihän tässä mitään ongelmaa ole, kun en tee sitä ja tätä ja asiat ovat/eivät ole niin ja näin. Mene ja tiedä. Tosin jos nyt päätit pistää hommalle totaalistopin, niin eipä tuolla kai niin väliä.

110

Koko elämäni olen hakeutunut tuollaisiin ns. salonkikelpoisiin porukoihin käyttämään, eikä se kyllä mikään ehkäisevä tekijä ole. Tasan samalla tavalla se pulveri upposi nokkaan takavuosina varakkaiden yrittäjien, teatterikorkeakoulun käyneiden näyttelijöiden kuin pikkurikollisten nistienkin seurassa. Kävin eilen morkkispäissäni NA-ryhmässä, siellä oltiin vahvasti sitä mieltä, että luisu sinne katuojaan on tätä menoa varma. Hienoa toimintaa, joka on monia auttanut, mutta henkilökohtaisesti kyllä jotenkin tökkii se fanatismi. Puhuttiin naisystävän kanssa asiasta. Hänellä ei mitään tarkkaa käsitystä ollut ongelmani määrästä ja laadusta, oli aika järkyttynyt, kun kerroin jotain tarinoita. Ei tuntunut ymmärtävän yhtään, kuinka voi elää kuten silloin elin ja käyttää joka päivä. Sanoi ettei itsekään halua käyttää, joka ei mitenkään tarpeellista ole. En minä kenenkään iloa halua pilata, jos sitä iloa pidetään siinä määrin, kuin hän tekee.

Oli miten oli, niin toivon asian nyt käsitelty. Vaikkei mitään suuria ongelmia tulisikaan, niin on siinä hauskanpidolla aika huono hyötysuhde. Muutama tunti hauskaa ja monen päivän morkkis päälle. Turhauttaa vaan, kun tämä aihe tuntuu olevan jossain määrin elämän mittainen kivireki. Toivoin jo, että se olisi pysyvästi historiaa, kun vuosiin ei ollut mitään tekemistä aiheen kanssa

111

No niin. Kävin ultrassa eilen ja kyllä siellä tississä on pieni patti, joka vaatii lisäselvityksiä. Pistivät vielä mammografiaan. Nyt niitä tuloksia odotellessa, että otetaanko seuraavaksi koepala vai mitä tehdään.

Nyt olen jo rauhoittunut ja luojan kiitos, sain nukuttua yöni hyvin, mutta eilen kyllä porasin isännälle räät rinnuksilla, että eipähän tarvitse munuaisvaivaista kissaa surra, kun itse ehdin kuolla ennen häntä moneen kertaan. Olin myös sitä mieltä, että en voi lähteä reissuun, koska teen kuolemaa. Tulin sitten järkiini, että nythän sinne reissuun nimenomaan kannattaa lähteä. Ei tämä asia kotona istumalla ja itkemällä parane :roll_eyes:.

Tällä hetkellä olen ihan hyvillä mielin ja ylihuominen reissu tosiaan tärkeimpänä mielen päällä, mutta kyllähän tuo vähän alamaihin veti. Mietin tosin, että minulta on kolmesti poistettu epäilyttävä(siis ihan lääkärinkin mielestä epäilyttävä) luomi ja kerran limakalvomuutos suusta. Joka kerralla olin aivan varma, että nyt se on syöpä ja menoa. Joka kerralla kyseessä olivat tyystin hyvälaatuiset muutokset.

112

Hei vaan! Kesä on saapunut tänään ainakin tänne päin Suomea, missä asun. On ollut tuskaa koittaa saada kunnon unia kun on niin valoisaa. No, joka kesäinen juttuhan tää on mulle. Onneksi juhannuksen jälkeen mennään kohti syksyä. Tiedän, useimmat masentuu, kun sanon noin. Mutta mulle se tuo mielenrauhaa, vaikka ei tää tästä sormia napsauttamalla vielä pimene, vaan kestää ainakin elokuuhun saakka, että oikeasti huomaa pimeyden.

Vähän on mennyt piriä, mut koitan pitää viikon taukoja aina ja ottaa ihan minimiannoksen, jos käytän. Jos tulee vähänkin sitä enemmän otettua, niin tulee aivan helvetin jäätävä ahdistus ja pakko tipauttaa itsensä Serenasella, Temestalla ja tsolpideemillä. Sit on kans seuraava päivä vittumainen, jos ottaa liikaa. Se on vaan paha asia mulle, että piri vie ruokahalun. Syömishäiriöoireilu nostaa päätään, kun on helppo laihtua.

Winstonille toivon paljon tsemppiä tutkimuksiin. Toivottavasti patti on ihan hyvänlaatuinen. Mun ystävällä oli kans patti, mutta ei ollut hänellä loppujenlopuksi mitään syöpää siinä. Pidä hauskaa keikalla!

1 tykkäys
113

^ Kiitoksia tsempeistä, Nnaana <3. Kävin tosiaan mammografiassa ja ultrassa ja nyt odotellaan sitten paksuneulanäytteen tuloksia. Lääkärit eivät edelleenkään ole kovinkaan huolissaan. Haluavat pelata varmaan päälle ja hyvä niin, mutta itse kyllä kuumottelen, että mitäs jos sittenkin… Yritän rauhoitella itseäni sillä tosiasialla, että tissipatit ovat hyvin yleisiä ja suurimmaksi osaksi hyvälaatuisia.

Viime viikonlopun Tallinnan reissu oli oikein onnistunut :smiley:. Manowar veti kovat setit molempina iltoina ja se Piritan raunioluostari oli todella upea keikkamesta.

114

Joopa joo, ei nukuta sitten yhtään. Aamulla olisi menoa ja pitäis olla hereillä ennen seitsemää. Otin kyllä äsken vielä Temestaa (Stilnoctia en uskalla enää näin myöhään), jos sais edes hiukan nukuttua ja levättyä.

Mulla on nyt ollut pahenevia harhoja siitä, että joku vainoaa mua. Ei onneksi täytä noi ajatukset ihan koko päivää, kun otan ajoissa Serenasea niihin. Mut on se silti ahdistavaa ja raskasta kelailla tollasia.

Olin omahoitajakäynnillä, juteltiin siinä yliaikaa, mikä olikin ihan hedelmällistä. Juteltiin näistä pahentuneista oireista. Suht uutena oireena on pakko-oire laskea vaikka tavaroita huoneessa. Kuulemma monilla skitsofrenikoilla on tuon kaltaista oireilua. Se on ikään kuin keino hallita mieltä ja ahdistusta, kun mieli on muuten kovilla. Lisäksi varattiin lääkäriaika noiden asioiden takia ja myös ihan nykytilan kartoittamiseksi. Sitä mietittiin, että erilaistumaton skitsofrenia on varmaankin kyllä ihan paranoidinen skitsofrenia mulla.

115

Huh hellettä! Tulihan se kesä viimein. En tosin diggaile näistä liki kolmenkympin helteistä. Tekevät liikunnan harrastamisesta aika tuskaista, eikä ole turvallistakaan rehkiä liikaa, vaikka olisi jaksavinaankin.

Onneksi meillä pysyy kämppä siedettävissä lämpötiloissa pahimmillakin käristyskupolihelteillä, joten kyllä tässä ihan okei pärjäilee.

116

Hei moi! Kiva kuulla, että Winstonin reissu oli onnistunut.

Otin Liton itse taas käyttöön, jos se vaikka auttais tähän masikseen. Mut en tiedä haluanko jatkaa. Tuli aika karsee olo. Korvissa soi, huimas, ja koko ajan jano. En tajua miten oon voinut tota käyttää jopa neljä tablettia illassa, eli 1200mg.

Lisäksi olen iloinen, että sepä tulee syksy sieltä. Illat on jo vähän pimentyneet, mikä sopii mulle vallan mainiosti. Meidänkään kämppä ei onneksi ole kovin kuuma. Pimennysverhot kuitenkin blokkaa auringonvaloa.

Tänään ei mitään ihmeellistä tiedossa. Aamukahvit juotiin ja hain postista paketin ja nyt otettiin ukon kanssa mämmiä jo näin aikaisin. Mut eipä siinä mitään, kun ei ole kerran menoa.

117

Minä puolestani jo melkein suren, että kesä on ohi. No, en ihan vielä. Onhan tässä kesää jäljellä. Tuntuu vain, että se on mennyt taas aivan siivillä. Tietysti osaksi vaikuttaa se, että alkukesä meni vähän kuin hukkaan niitä paria asiaa murehtiessani, mutta toki aika muutenkin tuntuu kuluvan aina nopeammin mitä enemmän ikää tulee.

Öiden pimeneminen on kyllä oikeastaan ihan jees. Laskeneet ne alkukesän kierrokset ja nukun taas hyvin. No, nyt en, mutta johtuu ihan täpinöistä, kun taas lähtö reissuun ihan kotimaassa.

Helteet saisivat kyllä hellittää, perkele :rage:. En tykkää yhtään. Ei tässä onneksi mitään isompaa kriisiä ole tullut. Kämppä kun tosiaan pysyy ihan mukavissa lukemissa, enkä mä noista liikuntaharrastuksistakaan pahemmin ole joutunut tinkimään. Aamuvirkkuna on helppo lähteä riehumaan, kun on vielä sen verran viileää, ettei homma ihan vaaralliseksi mene. Silti olo on kyllä aika plääh. Ei niin jaksaisi ja huvittaisi kivatkaan jutut ja tuntuu, että pää pehmenee kirjaimellisesti. Onhan se tutkittukin, että kognitiiviset taidot sun muut heikkenevät helteellä ja mielialaan vaikuttaa myös.

Heh, helteessä on sekin ärsyttävä asia, että usein tuntuu, kuin olisi lihonut ihan HIRVEÄSTI. En tietenkään ole. Ei helteestä kaloreita imeydy kroppaan mitenkään mystisesti :laughing:, eikä se edes juuri turvota meikäläistä. Syötyäkin helteellä tulee lähinnä vähemmän ja kevyemmin. Se hikinen, nihkeä, kömpelö, väsähtänyt ja lösähtänyt fiilis vain saa aikaan sen tunteen, että tässä on ihan hirveä sotanorsu ja sitten on oikein näkevinään, kuinka reidet leviää ja maha kasvaa :roll_eyes:. Ihan sama, vaikka vaaka, mittanauha ja vaatteet sanovat, että näin ei ole käynyt. Menee ohi taas tämäkin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pakkaset alkavat tuntee itsensä taas luukasaksi palellessaan.

Koskahan minä EN valittaisi säästä :roll_eyes:? Tai en kai säästä muuten niin, mutta lämpötila on aina väärä. Jos en palele, niin sitten on liian kuuma.

118

Olen koko päivän ollut hyvä vaimo ja tehnyt ruokaa plus, että leivoin kakkua vielä illaksi syötäväksi kun katsotaan jotain telkkarista. Oli ukon toive jo viimeviikolta. Maisteltiin kotimaisia mansikoitakin, kun hinnat on nyt laskeneet siedettävälle tasolle. Olivat oikein mehukkaita.

Jep, kyllä ne illat on onneksi pimentyneet. Onneksi ei myöskään ole täällä päin enää niin hirmu kuuma.

W, voihan helle kerätä nesteitä, jos syö suolaisesti ja unohtaa tankata vettä. :thinking: En siis tiedä, mitä syöt, mutta mua ainakin turvottaa jotenkin helteellä.

On tässä tullut otettua ihan hieman vauhtia, mut tuskin niin paljon, että yöunet menisivät tyystin. Otettiin kuitenkin jo melko aikaisin sitä.

119

^ Pikemminkin syön liian vähän suolaa, kun pitää olla niin helkkarin terveellinen. Poislukien herkkumättöpäivät, mutta niitä nyt ei ole joka viikkokaan. Sikäli kuin suolaa voi syödä liian vähän, paitsi tietysti helteellä. Tuli siinä mieleenkin, että meneeköhän tämä homma jo vaaralliseksi, kun fyysinen rasitus oli kuitenkin aika rankkaa, mutta pää ei antanut periksi :roll_eyes:. Ilmeisesti ei mennyt, kun tässä keikun ihan hyvissä ruumiin voimissa ja ihan tyypillisellä helleketutuksella selvisin.

Joskus vuosia, vuosia sitten, kun oli ihan ehta anorektikko, päätin kesähelteillä syödä pelkkiä marjoja. Sairaalareissuhan siitä tuli, kun elektrolyytit aivan päin persettä ja sydän heitti kuperkeikkaa. Silloin tosin ravitsemustila ja fyysinen kunto oli jo alun alkaenkin surkea. Onneksi ei ole meininki tuollaista enää tässäKÄÄN asiassa.

Mitäs tässä? Helteet ohitse, nyt just passeli kesäsää ja hyvää kuuluu :smiley:. Taas lähdössä maakuntamatkailemaan, jos sitä termiä voi Helsingistä käyttää.

120

Kirjoitin varmaan aiemmin tässä ketjussa(Tai sitten jossakin toisessa ketjussa, en jaksa tsekata), että meinaan ajaa alas tämän tyystin turhan päiväisen tavan vuoksi -mikroannosriippuvuuteni benzoihin, kunhan saan syksyn ylioppilaskirjoitukset hoidettua pois alta. Otin nyt varaslähdön siihen hommaan. Totesin, että tässä on psyyke ja kaikki asiat elämässä mallillaan niin hyvin, kuin vain voi. Koulujuttuja olen ehtinyt tankata päähäni hyvin kesän aikana. Tuskin ne yo-kirjoituksissa mitään sellaista kysyvät mitä ei olisi lukiossa opetettu ja ihmiset yleensä tuppaavat selviämään hengissä tuostakin hommasta. Ajattelin, että elämässä tulee kuitenkin aina jotakin stressaavaa, jännittävää tai murhetta. Jos alan sitkutella, että sitten kun se ja se on ohi, saan sitkutella elämäni loppuun.

Nyt tilanne on se, että vaihdoin Rivat vitosen Pameihin. Ei siksi, että tässä tarvitsisi Ashtonin manuaalin mukaan mennä. Ihan siksi, että noita on helpompi nyhrätä palasiksi, kuin kakkosen Rivoja. Olen nyt ottanut joka toinen päivä 5 mg diatsepaamia(joka vastaa 0,25 mg klonatsepaamia, jos yhtään olen mitään ymmärtänyt noista ekvivalenteista annoksista) ja joka toinen päivä puolikkaan siitä. Voi olla aikamoista hätävarjelun liioittelua tämä nyhrääminen, kun tosiaan olin jo päässyt hyvin kivuttomasti siihen pisteeseen, että päiväannokseni on 0,5 mg klonatsepaamia ja sitäkään ei tarvinnut ottaa joka päivä. Ihan hengissä olisin selvinnyt, vaikka olisin pätkäissyt tuosta seinään, mutta ei tässä 27:n vuoden konkurssissa enää kiire ole ja haluan hoitaa homman mahdollisimman kivuttomasti, ettei tulisikaan mitään takapakkia.

Tällä tyylillä olen mennyt nyt vähän reilun viikon ja suoraan sanottuna ei tunnu missään. Olen nukkunut hyvin, jaksanut päivisin mainiosti, keskittymiskyky on hyvä, kuten myös mieliala enimmäkseen, eikä mitään vieroitusoireiksi laskettavaa ole ilmennyt. Välillä on ollut olevinaan outo fiilis tai huono olo tai paska päivä, mutta olen todennut, että nuo “viekkarit” ovat ihan mun päässäni. Ihan normaaleita juttuja: epämääräinen olo, kun viimeisestä ruokailusta on kulunut pitkä aika ja verensokeri on alhaalla. Aamuvirkkuna herätessä vituttaa, kun aamut eivät ole enää valoisia. Kehitän jonkin raivostuttavan pakkoajatuksen. Tuotahan se oli jo ennenkin ja näiden kanssa nyt aina pärjää.

Aion pudottaa lisää tästä ensi viikolla, kunhan saan kesän viimeisen ns. virallisen reissun tehtyä. Tosi hyvällä mielellä olen tästä :smiley: . Kauas on tultu niistä ajoista, kun ryynejä meni kourakaupalla ja sitä sekoilua kesti herra ties kuinka monia vuosia :roll_eyes: .

121

^ Tämän viikon maanantaista olen pudottanut annostusta siten, että otan 5 mg diatsepaamia joka toinen päivä, eli jätin pois sen joka toisen päivän 2,5 mg. Edelleenkään ei minkäänlaisia viekkareita ja ainakin tässä asiassa olo on mitä loistavin :smiley: . Toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta, että saan selätettyä tämän 27:n vuoden riippuvuuden hyvin kivuttomasti. Voi olla mahdollista, että karu totuus lävähtää silmille siinä vaiheessa, kun loppuu näiden viimeistenkin vähäisten lääkkeiden syöminen, mutta en jaksa nyt stressata siitä. Ei se kuitenkaan kuolemaksi ole.