Mitä kuuluu?

Sauna
82

^ Ikäviä nuo kipuhommat. Tsemppiä.

Niinhän se on, että kipuja monesti vähätellään terveydenhuollossa ja jos endometrioosista puhuit, niin naisten kipuja nyt vielä enemmän. Mun mies on kyllä otettu ihan vakavasti kipuvaivojensa kanssa. On tutkittu ja hutkittu, väännetty ja käännetty ja lääkitty, mutta toki hän onkin mies ja kyseessä “oikeat” vaivat. Eipä CRPS:ä silti täysin kivuttomaksi saa muuten, kuin humauttamalla taju kankaalle, eikä tuo isäntä niin halua koko elämäänsä elää. On kyllä kuntouttanut itseään muutoinkin varsin aktiivisesti, koska eivät ne ongelmat kädestä ja selästä pelkästään lääkkeitä vetämällä mihinkään katoa. Siitäkin kiitos terveydenhuollolle, että fysioterapiaa sun muuta on tarjottu toistaiseksi niin avokätisesti.

Kivun hoito voi olla kyllä oikeastikin ongelmallista, mutta paljon sitä vähättelyä ja liikaa varovaisuutta tuppaa siinä olla.

Mulle kuuluu ihan hyvää, mitä nyt marraskuu tahmoo taas niin maan perkeleesti. Tuntuu ihan fyysisesti painostavalta tämä pimeys ja tästä se vielä pahenee melkein kuukauden verran. No, tuttua huttua tämä ja ohi se taas menee. Ihan mukavasti menee kuitenkin ja aina se piristää, kun lähtee tuonne ulos, vaikka kirveitä sataisi. Nukkumiseen ainakin auttaa tämä pimeä vuodenaika. Ei sillä, että nykyään muutenkaan kärsisin pahoista univaikeuksista, luojan kiitos, mutta aina valo siinä keväällä/alkukesästä tuppaa heittämään nukkumiset aika minimiin. Toki tässä kääntöpuolena se, että aamuvirkkuna pimeät aamut sitten tuntuvat varsin ankeilta.

83

Joo, endometrioosia tarkoitin. Olin naistenklinikalla kivunlievityksessä. Tai ”lievityksessä.” Sain kaks Panacodia ja kotiin toiset kaks Panacodia. Silloin tuli kyllä itku. Ei auttaneet kipuihin mitkään Panacodit. En kuitenkaan enää jaksanut vaivautua hankkiutumaan päivystykseen kipujen kanssa, nimittäin se vähättely on perseestä. En muutenkaan usko, että se lääkäri ois muuttanut kantaansa, vaikka olisinkin mennyt sinne uudelleen. Toisella kertaa tk:ssa lääkäri ilmoitti ”vihaavansa” Tramalia, eli ei sitä määrää. Jooh, semmoista apua kipuihin. Toisaalta kerran sain hätäensiavuksi tipassa alfentaniilia, mut se oli ainoa laatuaan se tapaus.

Tänään ajattelin tehdä vähän joulujuttuja. Teen ukolle ja mulle riisipuuroa ja luumukiisseliä iltapalaksi. Vois myös hakea hyasintin ja amarylliksen, sekä jotain jouluvaloja ja kynttilöitä.

84

Hei moi! Olen taas pitänyt vähän taukoa, sillä olen ulkomailla nyt. Eli tässä on siis ollut muuta tekemistä kuin kirjoittelu taikka palstan lukeminen. Meikkejä, sun muuta kosmetiikkaa ja vaatteita tullut shoppailtua. Lisäksi kiertelyä joulutoreilla. Mukavan leuto sääkin suosi niitä kiertäessä. Siellä Suomen päässä taitaa olla kylmä - ainakin tällaiselle vilukissalle kuin minä. Päälle kaks viikkoa, sitten paluu sinne kylmään Suomeen.

Minkä lainen joulu teillä on edessä? Itse voisin tituleerata itseäni onnekkaaksi, kun mulla on perhe, jonka kanssa viettää joulu ja saada jokunen paketti. Ei voi ystävienkään puutetta valittaa, kun saa soitella/viestitellä jouluna. Monella ei oo asiat niin hyvin ja joulu on siksi ikävä juhla.

No siis, ihan hyvää kuuluu. Ainoa josta valittaisin on kevään tulo jo.

85

Mietiskelen, että miten erilailla skitsofrenia voi ilmetä eri ihmisillä. Toki psykoosien uusiutuminen on rankkaa aivolle ja on omiaan haittaamaan kognitiivisia toimintoja. Mulla on ollut monta psykoosia ja väittäisin itseäni ihan suht skarpiksi tällä hetkellä. No, kesällä tuli toi yks sairaalapäivystyskeikka. Tietysti myös lääkkeet ei tee aivoille ainakaan hyvää. Kun on vaikkapa vetänyt 20v Leponexia. Mulle Leponex toimii oikein hyvin, ilman sivuoireita. Mutta kaikille ei.

Serenasenkin sanotaan kutistavan aivoja kun on sen vaikutuksen alaisena. Hyväksi? No tuskin. Itsellä menee 6mg Serenasea TARVITTAESSA, ja se on oikein hyvä bentson kylkiäisinä.

En mä tiedä oikeastaan onko mulla sinänsä mitään pointtia. Kunhan mietin. Mahtaakohan mullekin jossain välissä käydä kuten kroonikoille. Tietenkin psykoosi tekee damagea ilman lääkkeitäkin. Ehkä keksitään vielä meidän aikana joku skitsolääke vähemmillä haittavaikutuksilla. Sitä oikeastaan pohdin, että onko väliä lääkityksellä, että voihan skitsofrenia itsessäänkin paskoa aivoja ilman lääkkeitäkin.

86

Moikka vaan. Ihan hyvää kuuluu.

Joulu mennee perinteisen kaavan mukaan, eli käydään kääntymässä mun porukoillani ja appivanhemmilla ne pakolliset, mutta muuten me ei joulua vietetä. Vähän hölmöä kyllä kutsua noita visiittejä pakollisiksi, koska laukkaan muulloinkin sekä omilla, että isännän vanhemmilla ja ihan vapaaehtoisesti ja hyvin tulen kaikkien kanssa juttuun. Eivät nuo jouluvierailut käytännössä niistä muista eroa. Kyllä minulla tässä on rakkaita ihmisiä ympärillä vaikka millä mitalla ja muutenkin asiat hyvin. Ei joulu sen vuoksi ikävä juhla ole, mutta en vain välitä siitä. En välitä myöskään pääsiäisestä, vapusta ja juhannuksesta, mutta niihin ei, ainakaan nykyään, liity sellaista oletusta osallistumisesta, kuin jouluun. Itsenäisyyspäivä on ainut juhla, joka merkitsee minulle jotakin, mutta en minä sitäkään koskaan mitenkään juhli. Ei joulu ole onneksi enää moneen vuoteen mitenkään ahdistanut, mutta eilen kyllä iski sellainen fiilis, että olisi nyt ohi taas sekin paska.

Minä puolestani iloitsen, kun eilen oli talvipäivänseisaus ja mennään taas kohtia valoa. Tämä pimeys kyllä meinaa tahmoa. Joo ja kylmä on. Ei edes mitään kunnon pakkasta ja sekin vähän lämpenee tuosta päivää kohti mennessä, mutta ihan tarpeeksi kylmä mulle.

87

^^ Noista skitsofrenia- ja lääkitysjutuista piti vielä sanomani: Tunnen 5 ihan klassista skitsofreenikkoa. 2 heistä pärjää oikein hienosti lääkityksillään. Psykooseja ei ole tullut sen jälkeen, kun oikea lääke löytyi ja ovat ihan toimintakykyisiä. Käyvät töissä sen, minkä eläke antaa myöden ansaita ja ovat muutenkin ihan aktiivisia ihmisiä harrastuksissaan ja arkisissa askareissaan niin kuin ns. tavallisetkin ihmiset.

2 ei sitten pärjäilekään hyvin, vaikka ottavat lääkkeensä ihan säännöllisesti, mutta heillä suurimpana ongelmana ovat massiiviset päihdeongelmat. Nuo 2 ensin mainitsemaani käyttävät päihteitä vain sen tyypillisen suomalaisen verran, eli voihan sitä juhlissa muutaman kaljan ottaa, kunhan ei tavaksi ota.

Yhdellä ei tietääkseni, eikä ainakaan kovin pahasti ole päihdeongelmaa, mutta pärjäilee silti huonosti, koska jättää säännöllisesti lääkkeensä ottamatta. Sitten se on monta kertaa vuodessa sitä psykoosiin-> sairaalaan-> uusi yritys-> sama alusta -rundia. Tuossa sotkee pakkaa vielä se, että lääkitystä usein vaihdetaan, kun tätä edellistä et halunnut käyttää.

Itse voi tietysti vaikuttaa siihen, että elämä on säännöllistä, on mielekästä puuhaa, terveelliset tai edes suht terveelliset elämäntavat, eikä sekoita päätään millään ylimääräisellä. Nuo kai ne auttavat kaikissa sairauksissa, mutta tietenkään kaikki ei ole itsestä kiinni. Joillain taudinkuva vain on vaikeampi, vaikka kuinka yrittäisi elää taiteen sääntöjen mukaan.

88

Ääh, tässä on vähän ihmissuhdeongelmaa. Mulla on tosi hyvä miespuolinen ystävä. Ongelma on siinä, että olen nyt seurustelusuhteessa, eli on vähemmän aikaa nähdä. Tai ainakin minä priorisoin miesystävän tietyllä tapaa ”tärkeämmäksi.” Tai en tiedä, mutta mun mielestä vastakkaisen sukupuolen kanssa yökyläilyt yms ovat vähän kyseenalaisia jos on varattu. Ennen toki saatoin yöpyäkin hänen luonaan, eikä meillä ikinä ole ollut mitään sutinaa. Silti se on mun mielestä arveluttava kumppania kohtaan. Totta kai joskus voi käydä vaikka syömässä tai kahvin merkeissä tavata. Hän ei kuitenkaan jotenkin ymmärrä, että tietyt asiat menee kumppanin kanssa edelle. Kurja tilanne.

89

^ Niinhän se menee, tai ainakin pitäisi mennä, että jokainen vetää ne omat rajansa, mikä on ja ei ole okei parisuhteessa ja muiden tehtävä on kunnioittaa niitä. Varsin lapsellisena pidän kiukuttelua ja yökylään kärttämistä tuossa tilanteessa, semminkin, jos olet asian ihan selvästi kertonut. Oletan nyt, että se ystäväsi ei ole 5-vuotias. Toisaalta ymmärrän, että voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi, kun yhtäkkiä hyvällä ystävällä onkin parempaa tekemistä, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että parisuhteet tai mitkä vain muuttuvat elämäntilanteet vaikuttavat siihen mihin kaikkeen ihminen repeää.

Sain sitten ihan joulumielen itselleni :slightly_smiling_face:. No, sen verran kun meikäläistä nyt ikinä joulu nappaa, mutta ihan hyvä fiilis tästä nyt. Nukuin kyllä perkeleen huonosti, mutta eiköhän se taas tasaannu ja menee tässä, kun ei ole päässyt univelkoja paljon kertymään.

Hyvää Joulua sulle Nnaana ja muillekin, jos tätä nyt joku lukee <3.

90

Tänne kuuluu tosi huonoa erinäisten tapahtumien takia, joita en halua avata. En nuku sitten millään. Laitoin psykalle viestiä josko se vois suostua nitratsepaamiin, kun on ennenkin ollut sitä. Sais pitemmät unet kuin Stilnoctilla ja sitä kautta edes vähän parempi olo.

91

^ Ikävää. Voitko jo yhtään paremmin?

Tänne kuuluu tällä hetkellä pelkkää hyvää.

92

En tiedä oikeastaan voinnistani, meneekö paremmin. On parempia päiviä, mutta silti tilanne on kamala. En nyt enempää viitsi paljastaa, mutta ehkä ymmärtänette.

En ole oikein jaksanut mitään. Miehen kanssa olen vaan ollut. Kerran näin yhtä ystävää. Mut muuten haluan olla yksin/miehen luona. Puhuin taas hallusinaatioidenkin kanssa ääneen. Se on merkki siitä, et menee huonommin. En normitilassa näe ikinä hallusinaatioita, vaikka kuuloharhoja saattaakin olla päivittäin. No, se siitä, mies antoi Serenasea ja kuuppa selvis.

93

jos otat randomina Serenasea, niin tsekkaa ainakin valkosolu arvot, ettei tuu ylläriä. Tsemppiä.

94

Hyvin “priorisoitu”, että koet miesystävän tärkeämmäksi. Älä nyt hemmetissä enää yövy jonkun miehen kanssa, jos seurustelet toisen miehen kanssa, Huoh.

95

^ Juu, kyllä mulla menee Serenase ihan respalla. Se ei aiheuta muutoksia verenkuvaan. Leponex tekee sen. (Tosin mulla on myös se, eli labrassa tulee käytyä.)

Jep, en mä ajatellutkaan yöpyä miespuolisilla kavereilla. Ois se vähän outoa, kun on oma mies kotona. Toki kaveri voi olla ja tehdä muita asioita, käydä kahvilla tms.

2 tykkäystä
96

Mites Nnaanalla menee nyt? Tuliko siihen lääkitysprobleemaan jotakin selkoa?

Mulle kuuluu hyvää nyt kun kevätkin on taas täällä :smiley:. Saisi kyllä aurinko paistaa vähän keväisemmin, pilvistä on piisannut jo monta päivää niin, että vaikuttaa lähinnä syksyltä :roll_eyes:.

97

Moi, W! Kiitos kysymästä. Mulla on torstaina taas labra, mut valkosoluarvot on olleet nousussa. Luin eilen vaan tosta oireesta, niin alkoi kuumottaa saakelisti. :joy: No, mun valkosoluarvot eivät olleet nyt huonot edes, eli turhaan kuumotan.

Tänne ei kuulu mitään erityistä. Hoitotuki vaan pitäis taas hakea, eli lääkäriaika tulossa. En mä sitä onneksi jännitä sen kummemmin. Bentsorespat on uusittu mukisematta.

98

Kerroin tuolla toisessa ketjussa, että kamalat kivut. Jouduin sit päivystykseen. Siellä sain aika tujun annoksen oksikodonia kipuun, mikä auttoikin onneksi. Kotilääkkeeksi sain tramadolia max. 300mg per päivä, koska mun kiputilanne on niin usein muuttunut tosi rajuksi. Eli siis jospa pärjäisin tolla lääkityksellä kotona. Mulle kuuluu siis ihan kohtalaista, kun ei ainakaan tarvitse kärsiä kivuista.

99

Vähän samaa ongelmaa. Tai ei tässä oikeastaan mitään isoa kriisiä ole, mutta vähän ristiriitaisia fiiliksiä.

Syömishäiriöni on muuttunut viimevuosina enemmän ortoreksian suuntaan. Edelleen syön kyllä liian vähän kulutukseeni nähden, mutta siis syön ihan säännöllisesti joka päivä ja syömisessä tärkein pointti on terveellisyys, eikä enää se, että syön mahdollisimman vähän ja saan mahdollisimman vähän kaloreita. Parempi syöminen toki aiheuttaa sen, että jaksaa paremmin ja olenkin innostunut liikunnasta nyt niin täysillä, että pitää välillä toppuutella itseään, ettei mene ihan överiksi tämäkin homma. Aina liikunta on minulle tärkeää ollut ja aina on pitänyt päästä jokin lenkki heittämään, ettei pää hajoa, mutta nyt niin sanotusti nälkä on alkanut kasvaa syödessä, kun on hoksannut, että tässähän voi, hitto vie, kehittyäkin. Lisääntynyt liikunta ja tietysti siinä ohessa se parempi syöminen on johtanut siihen, että on tullut vähän lihaksiakin ja lihas tunnetusti painaa. Olen edelleen ihan reippaasti alipainoinen, mutta ei todellakaan mitään BMI 14, ihan normimeininki -sekoilua. Peilikuva kyllä miellyttää enemmän(No, se riippuu kyllä päivästä :grin:), kun ei näytä ihan raadolta, kaikki vanhat vaatteet sujahtavat päälle ihan niin kuin ennenkin ja vyötärönympärys on lähinnä kaventunut tässä touhussa, mutta vaa’alla käydessä iskee se, että ei helvetti, mä olen läski ja en mä voi painaa näin paljon, kontrolli pettänyt tyystin. No, olen päättänyt, etten toistaiseksi käy vaa’alla ahdistumassa, kun ei se mitään hyödytä.

Vointi on kyllä ziljoona kertaa parempi sekä fyysisesti, että psyykkisesti näillä nykyisillä asetuksilla ja kokonaisuudessaan olen tilanteeseen tyytyväinen, mutta ristiriitaisia fiiliksiä kyllä puskee tuo lisääntynyt paino.

Mitäs muuta mulle kuuluu? Ihan hyvää. Hammaslääkärissäkin sain käytyä tuossa yksi päivä ja ei tarvitse mennä ihan heti uudestaan, kun ei löytynyt mitään fiksattavaa. En tiedä mikä helvetti siinäkin asiassa voi pelottaa niin paljon. Ei ole edes mitään hirveää henkilökohtaista traumaa, mutta ilmeisesti ylisukupolvinen trauma on saatu siirrettyä tehokkaasti eteenpäin :roll_eyes:. Benzoa perkeleesti nassuun, sillähän siitä on aina selvitty.

Vähän vituttaa kyllä se benzojen yliannostelu, kun tarkoitus on lopettaa nuo lääkkeet tyystin, kunhan toivottavasti saan syksyllä hoidettua ylioppilaskirjoitukset loppuun. Sitä ennen en kaipaa lieviäkään vieroitusoireita häiritsemään keskittymiskykyä, mutta sen jälkeen mulla pitäisi olla aikaa. Kukaan ei siis ole vaatinut, että mun pitäisi lopettaa, mutta olen itse lopen kyllästynyt tähän mikroannosriippuvuuteen(Ihan pirun iloinen tosin olen siitä, että se on nykyään mikroannosriippuvuus sen aiempien vuosien täysin järjettömän rouskimisen sijaan) ihan riippuvuuden vuoksi. Ei minulla ole mitään sellaisia ahdistuksia enää, etten pärjäilisi ihan luomuna niiden kanssa ja toki tarvittaessa voin edelleen ottaa lääkettä, jos tulee se tilanne, että tyyliin joku kuolee tai pitää mennä hammaslääkäriin :grin:. Ei yksi hammaslääkärikeikka tietenkään mitään kaada, kun jo näin pitkällä ollaan, mutta periaatteesta ärsyttää tuollainen “takapakki”.

100

Tässä on ollut hieman vaikeaa. Rakas ystävä menehtyi joulukuussa. En ole oikein sisäistänyt asiaa ennen kuin nyt; nyt olen itkenyt joka ilta ja ikävöinyt. Voisipa laitta viestiä tai soittaa. Odotan alitajuisesti koko ajan viestiä tai soittoa, kunnes tajuan ja muistan, että hän on poissa. Nyt on mennyt enemmän bentsoja päivin ja öin, mutta onneksi mulla on nyt empaattinen lääkäri psykalla, joka antoikin väliaikaisesti luvan käyttää enemmän bentsoja.

1 tykkäys
101

^ Otan osaa. Voimia <3.

Minulle kuuluu tyypillistä keväistä. Valo lisääntyy ja kierrokset kasvaa. Ihan jeeshän tämä. Olen ollut tosi reipas ja aikaansaapa ja hyvällä tuulella, mutta kuluttavaahan tämä pidemmän päälle on, kun unetkin vähenevät. Miljoona kertaa parempi tämä kuitenkin, kuin kaamosvitutus ja kyllä tämä viimeistään juhannuksena taas tasaantuu. Viime yö meni kyllä surkeasti minunkin mittapuullani, mutta ehkä ensi yö taas paremmin.

Ainut vitutuksen aihe tässä on se, että hypokondria nostaa taas päätään. Pitkään se pysyikin taustalla. Kovasti olen tuntevinani patin tississäni, vaikka ei siellä mitään ole. Jos olisi, kyllä sen tuntisi, eikä vain olisi tuntevinaan, kun kaivelee sormet rystysiä myöden kylkiluiden välissä :roll_eyes:. Isäntäkin sanoi, ettei siellä mitään tunnu. Eiköhän pääni rauhoitu taas tuonkin kanssa, kun kyllästyn koko sekoiluun. Jos ei meinaa rauhoittua, menen sitten lääkäriin hakemaan mielenrauhan.