Voivoivoi. Mahtaakohan masennus täysin koskaan poistua? Muistan olleeni 12-vuotiaana ekan kerran masentunut, mutten tajunnut sitä silloin, vaan vasta myöhemmin.
Nyt on ollut aika alakuloinen viikko. Ei tässä mitään pahaa ole tapahtunut. Se on tuo mieli vaan. Joskus en jaksanut todellakaan lukea kirjaa, mutta nyt itseasiassa pakenen vähän masennusta ja ahdistusta lukemalla.
Hermoilen, saanko Temestat ja Stilnoctit, vaikka ei tarvitsisi. Mulle luvattiin, että ne uusitaan, jos ja kun käyttö on reseptikeskuksen mukaan hanskassa. No, onhan se tavallaan hyvä olla vähän pelko perseessä noiden takia. Ei pääse tosiaan käyttö riistäytymään käsistä.
On tässä tosin fyysisiä murheita. Mun migreenini on ollut okei, mutta muut asiat eivät. Saa tapella, että saa lääkettä. Eihän lääkärit näe tai koe sitä kipua, mutta sitä suuremmalla syyllä ei pitäisi vähätellä. Kipusairaudet on tosiaan syvältä. Kipuklinikalle en aikoja sitten päässyt, tuskin nytkään. Olenpa kans kuullut paljon haukkuja kipupolista.
Niinhän se on, että kipuja monesti vähätellään terveydenhuollossa ja jos endometrioosista puhuit, niin naisten kipuja nyt vielä enemmän. Mun mies on kyllä otettu ihan vakavasti kipuvaivojensa kanssa. On tutkittu ja hutkittu, väännetty ja käännetty ja lääkitty, mutta toki hän onkin mies ja kyseessä “oikeat” vaivat. Eipä CRPS:ä silti täysin kivuttomaksi saa muuten, kuin humauttamalla taju kankaalle, eikä tuo isäntä niin halua koko elämäänsä elää. On kyllä kuntouttanut itseään muutoinkin varsin aktiivisesti, koska eivät ne ongelmat kädestä ja selästä pelkästään lääkkeitä vetämällä mihinkään katoa. Siitäkin kiitos terveydenhuollolle, että fysioterapiaa sun muuta on tarjottu toistaiseksi niin avokätisesti.
Kivun hoito voi olla kyllä oikeastikin ongelmallista, mutta paljon sitä vähättelyä ja liikaa varovaisuutta tuppaa siinä olla.
Mulle kuuluu ihan hyvää, mitä nyt marraskuu tahmoo taas niin maan perkeleesti. Tuntuu ihan fyysisesti painostavalta tämä pimeys ja tästä se vielä pahenee melkein kuukauden verran. No, tuttua huttua tämä ja ohi se taas menee. Ihan mukavasti menee kuitenkin ja aina se piristää, kun lähtee tuonne ulos, vaikka kirveitä sataisi. Nukkumiseen ainakin auttaa tämä pimeä vuodenaika. Ei sillä, että nykyään muutenkaan kärsisin pahoista univaikeuksista, luojan kiitos, mutta aina valo siinä keväällä/alkukesästä tuppaa heittämään nukkumiset aika minimiin. Toki tässä kääntöpuolena se, että aamuvirkkuna pimeät aamut sitten tuntuvat varsin ankeilta.
Joo, endometrioosia tarkoitin. Olin naistenklinikalla kivunlievityksessä. Tai ”lievityksessä.” Sain kaks Panacodia ja kotiin toiset kaks Panacodia. Silloin tuli kyllä itku. Ei auttaneet kipuihin mitkään Panacodit. En kuitenkaan enää jaksanut vaivautua hankkiutumaan päivystykseen kipujen kanssa, nimittäin se vähättely on perseestä. En muutenkaan usko, että se lääkäri ois muuttanut kantaansa, vaikka olisinkin mennyt sinne uudelleen. Toisella kertaa tk:ssa lääkäri ilmoitti ”vihaavansa” Tramalia, eli ei sitä määrää. Jooh, semmoista apua kipuihin. Toisaalta kerran sain hätäensiavuksi tipassa alfentaniilia, mut se oli ainoa laatuaan se tapaus.
Tänään ajattelin tehdä vähän joulujuttuja. Teen ukolle ja mulle riisipuuroa ja luumukiisseliä iltapalaksi. Vois myös hakea hyasintin ja amarylliksen, sekä jotain jouluvaloja ja kynttilöitä.
Hei moi! Olen taas pitänyt vähän taukoa, sillä olen ulkomailla nyt. Eli tässä on siis ollut muuta tekemistä kuin kirjoittelu taikka palstan lukeminen. Meikkejä, sun muuta kosmetiikkaa ja vaatteita tullut shoppailtua. Lisäksi kiertelyä joulutoreilla. Mukavan leuto sääkin suosi niitä kiertäessä. Siellä Suomen päässä taitaa olla kylmä - ainakin tällaiselle vilukissalle kuin minä. Päälle kaks viikkoa, sitten paluu sinne kylmään Suomeen.
Minkä lainen joulu teillä on edessä? Itse voisin tituleerata itseäni onnekkaaksi, kun mulla on perhe, jonka kanssa viettää joulu ja saada jokunen paketti. Ei voi ystävienkään puutetta valittaa, kun saa soitella/viestitellä jouluna. Monella ei oo asiat niin hyvin ja joulu on siksi ikävä juhla.
No siis, ihan hyvää kuuluu. Ainoa josta valittaisin on kevään tulo jo.
Mietiskelen, että miten erilailla skitsofrenia voi ilmetä eri ihmisillä. Toki psykoosien uusiutuminen on rankkaa aivolle ja on omiaan haittaamaan kognitiivisia toimintoja. Mulla on ollut monta psykoosia ja väittäisin itseäni ihan suht skarpiksi tällä hetkellä. No, kesällä tuli toi yks sairaalapäivystyskeikka. Tietysti myös lääkkeet ei tee aivoille ainakaan hyvää. Kun on vaikkapa vetänyt 20v Leponexia. Mulle Leponex toimii oikein hyvin, ilman sivuoireita. Mutta kaikille ei.
Serenasenkin sanotaan kutistavan aivoja kun on sen vaikutuksen alaisena. Hyväksi? No tuskin. Itsellä menee 6mg Serenasea TARVITTAESSA, ja se on oikein hyvä bentson kylkiäisinä.
En mä tiedä oikeastaan onko mulla sinänsä mitään pointtia. Kunhan mietin. Mahtaakohan mullekin jossain välissä käydä kuten kroonikoille. Tietenkin psykoosi tekee damagea ilman lääkkeitäkin. Ehkä keksitään vielä meidän aikana joku skitsolääke vähemmillä haittavaikutuksilla. Sitä oikeastaan pohdin, että onko väliä lääkityksellä, että voihan skitsofrenia itsessäänkin paskoa aivoja ilman lääkkeitäkin.
