En ole ihan varma mitä tarkoitit, Näätä. Siis tuon reissun syytä/tarkoitustako? Mä tosiaan näin harhoja, hahmot ympärillä puhuivat ja keskustelin niiden kanssa. En oikein hyvin muista mitä kaikkea tossa tapahtui. Kaveri oli soittanut lanssin.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että pitäis ensihoitoa kouluttaa hieman enemmän kohtaamaan mt-/päihdeongelmainen. Yleensä niille ongelmille voi yhtä vähän kuin fyysisillekin ongelmille. Tosin olen ollut huomaavinani, että kun on skitsofrenia-diagnoosin saanut, niin on vittuiltu harvemmin kuin silloin, kun kyseessä on joku lievempi psyykenongelma. Kaipa he sitten ajattelevat skitsofrenian olevan ”oikea” sairaus.
Mutta aiheesta toiseen; mun mielestä päivän lyhenemisen huomaa jo. Yöt ovat jotenkin pimeämpiä. Tämä siis hyvin positiivista, taas on selvitty yks kesä.
Ihan hyvää kuuluu vaihteeksi. Ollaan miehen kanssa kokkailtu ja katsottu telkasta kaikkea hömppää. Tosin kolaakin on mennyt, mutta itse en nyt ole ottanut kuin pari viivaa. Kuumottaa hieman toi muutaman viikon takainen flippaus. Parempi ottaa kai hieman varovaisemmin, kuin katua ja harmitella flippailuja.
Hieman jännittää, kun viikonloppu pitäis viettää yksin. Toki voin kavereita nähdä, mutta katsotaan, tekeekö mieli sosialisoida muiden kuin tuon miehen kanssa. Joskus yksin olo on ihan hyväkin juttu. Saa itse päättää ruuan ja koska menee nukkumaan. Noin muun muassa.
Niska on ollut tosi jumissa, siihen sain onneksi Sirdalud-kuurin. Kutosen depot-Sirdaludeja ei enää valmistetakaan, mikä on sääli. Ne auttoivat kauaskantoisemmasti kuin noi perus nopeat Sirdaludit. Illalla helppaa, kun ottaa pari Sirdaludia, mut aamulla taas jumi.
Tulossa psykalla haastattelu yhteen terapiaryhmään. En nyt viitsi täällä kirjoitella, et mikä ryhmä, mut on ilmeisen hyödyllinen skitsofrenikoille. Toivon, et eivät katso, että oisin liian sekaisin sinne. Motivaatio ja halu päästä sinne, olisi kuitenkin kova.
Muutoin perus arkea. Mulla oli järkyttävä migreeni eilen. Oma vika tosin, en oo vähän aikaan syönyt estolääkettä. Nyt hain sen lääkkeen apteekista ulos.
Viikonlopun selvisin omissa oloissani hyvin. Tilasin pizzaa. Se kyllä sai mut ahdistumaan vähän ja oli pakko rampata vaa’alla. Se on vaan kova paikka, kun ei viihdy kehossaan.
Kuuluu aika masentunutta. Pakko olla ottamatta stimuja. Siis aluksi tulee tosi hyvä olo, mut kesken vaikutuksen tulen jotenkin tosi vihaiseksi ja ahdistuneeksi. Pahimmillaan aiheuttaa itsetuhoisia keloja. Mut miks sitä on vaan pakko ottaa.
Tänään vietetään miehen kanssa kahdestaan päivä, koska aika usein joku kaveri on nyt tässä hengannut meidän kanssa ja yhteistä aikaa on ollut vähemmän. Käydään syömässä ja drinksuilla. Illalla joku leffa.
Ens viikolla suunnittelin kyllä ihan myös olevani yksinäni joku päivä. Neulon sukkia ja askartelen kaikenlaista, mm. kortteja.
On tulossa myös aika psykalle. Pitää vahvistaa erilaistumaton skitsofrenia paranoidiseksi skitsofreniaksi. Tolla käynnillä myös laaditaan C-lausunto hoitotukea varten.
It’s good to be back. Vaikka tässä nyt taas vierähti hetki.
Itsekin mietin, että sen edellisen nimimerkin teksteistä on about 15v aikaa, eli silloin varmaan, kun tänne ensimmäisiä kertoja kirjoitin.
Eräs ystäväni jokunen vuosi sitten etsi jotain tietoa unilääkkeistä täältä, kun oli niistä googletellut ihan perusasioita, ja sitä kautta löysi tekstini ja osasi kyllä yhdistää niihin, koska tapahtumat oli niin hardcore sekoilua ja eka kerta, kun jouduin osastohoitoon sillä varjolla, että olin itselleni vaaraksi. Varmaan myös nimimerkin osa oli mulla myös sähköpostissa, niin tein sen aivan liian helpoksi.
Mutta sitten yleisesti ajateltuna, että miten joku tuttu tänne muuten vaan eksyisi lueskelemaan ja kirjoittelemaan, ellei sitten ole samalla asialla.
Mutta mietin kyllä, että kun miehestä on tullut kunnon kyylä, että tajuaisiko se lähteä etsimään täältä jotain… Ehkä se (toivon todella) on vähän liian kauaa haettua. Mutta itse voisin kyllä sellaista keksiäkkin jos minulla olisi jotain epäilyjä.
Hurja kuulla osastojaksostasi!
Puhuit stimuista, mitä tarkemmin sanottuna?
Oonkohan vähän vajaa vai mitä mutta tuollahan just paljastin, että kuka/mikä aiemmin olin, että terrrve. En tiedä itkeäkö vai nauraa Eikä pääse enää sensuroimaan itseään.
Mahtaisikohan johtua riippuvuudesta? Se tuppaa oireilla tuolla tavoin… .
Oletko, Nnaana, jos päässyt aloittamaan siellä terapiaryhmässä? Jos olet, mitäs olet tykännyt? Mulle terapiasta on ollut kaikkein eniten hyötyä MT-ongelmiini. Kyseessä oli tosin yksilöterapia, mutta mikä kenellekin sopii. Lääkkeet ovat toki sitten paikallaan, jos tosissaan meinaa pärähtää psykoosi päälle, mutta onneksi niitä ongelmia ei ole ollut enää aikoihin. Toivottavasti sullekin olisi apua tuosta terapiasta.
Heipsulirallaa! Olin taas hetken poissa. Vähän on ollut hektistä elämää.
W, vielä en ole päässyt siihen terapiaan. Käytiin läpi vielä kaikenlaisia palikkatehtäviä ja sensellaista. Kielellisesti olin kuulemma hyvinkin lahjakas, mutta mutta, enpä tiedä.
Vähän hektistä meinaa olla täälläkin, kun päätin nyt kirjoittaa pari yo-ainetta pois päiväjärjestyksestä, ettei niitä kaikkia tarvitse sitten yhdessä läjässä stressata. Tyypilliseen tapaani toki stressaan tätäkin hieman ylimitoitetusti, mutta tosi mukavaa on kyllä ollut tämä lukion käynti .
Tsemppiä myös itsellesi yo-kirjoituksiin. Haluatko avata, että mitä meinasit kirjoittaa? Itse oisin kirjottanut kieliä, psykan ja filosofian jos oisin sinne asti päässyt.
Olin sattuneista syistä kivunlievityksessä sairaalassa. Sain alfentaniilia, mut ei meinannut auttaa yhtään. Lääkäri kehotti kertomaan, koska ”tuntuu päässä.” Joo, toki olen käyttänyt oppareita paljonkin, mut silti oletin, että toi nyt ois toiminut.
^ Kiitti! Ruotsin ja lyhyen matematiikan meinasin kirjoittaa nyt pois roikkumasta. Ruotsi on inhokki ja mulle on suoraan sanottuna aivan sama, miten se menee, kunhan nyt läpi menisi. Matikkaa en inhoa, mutta en myöskään tunne mitään suurta tunteenpaloa sitä kohtaan ja ne kurssit tuli suoritettua aikalailla alkuunsa, eli hoidetaan nuo pois päiväjärjestyksestä. Psykologian meinaan kirjoittaa minäkin ja tietysti biologian ja historian. Ne ovat niitä parhaita paloja, joihin keskityn kunnolla sitten, kun nuo “pakkoaineet” saa lusittua.
Johtuu varmaan noista kirjoituksista tai sitten ei, mutta aika kierroksilla olen tässä käynyt. Hyvällä mielellä tosin ja eipähän ole ehtinyt syksy masentaa, mutta vähän taas menee neuroottiseksi ylisuorittamiseksi. No, tätähän tämä tuppaa olla. Luojan kiitos, nukun nykyään hyvin ja ilman ylimääräisiä lääkityksiä varmaan vaikka ydinsodan syttyessäkin. Univaikeuksia ei ole ikävä.
Ollaan miehen kanssa kokkailtu ja katsottu telkasta kaikkea hömppää. Tosin kolaakin on mennyt, mutta itse en nyt ole ottanut kuin pari viivaa. Kuumottaa hieman toi muutaman viikon takainen flippaus. Parempi ottaa kai hieman varovaisemmin, kuin katua ja harmitella flippailuja.
Eikä pääse enää sensuroimaan itseään.
.
.