Mitä kuuluu?

Kiitos, Putkis, ja samoin sinulle!

Kesä se tässä on saanut mielialan alas. Toki osansa on myös stimuilla varmastikin. On ollut sellainen olo, et ei oikein huvita nähdä ketään, joten olen ollut omissa oloissa kotona. Masistelun takia vaan en ole saanut myöskään siivotuksi tai pyykättyä. Onneksi on Temestaa.

1 tykkäys

Matalalentoista edelleen. Aloin miettimään, josko osansa tästä olosta olis Litolla. Tai oikeammin sillä, etten ole käyttänyt sitä. Siitä tulee niin helvetin kauhea jano ja pissahätä, jatkuvasti saa juosta vessassa. Deprakine oli parempi, mut osastolla viime kerralla vaihdettiin se Litoon. Olis muka tehokkaampi.

^ Varmaan olet masentunut muutenkin ja moni asia voi vaikuttaa, mutta en yhtään väheksyisi stimulanttien vaikutusta. Aina niistä lankeaa laskut maksettaviksi ja masentuneena ne luonnollisesti kasvavat moninkertaisiksi. Lopettamisen jälkeen voi ottaa yllättävänkin pitkään, että aivokemiat paranevat edes sitä vähää, mitä siinä tilassa voi. Herkästi siinä on noidankehä valmis. Ihan ymmärrettävää toki, jos et kestä selvinpäin.

Eikös sulla pitänyt olla skitsofrenia? Miksi käytät Litoa, Deprakinea tai muuta bipojen tasaria? Ei se minua haittaa. Oma on kroppasi ja jos lääkkeestä on hyötyä, mikäs siinä. Kunhan vain uteliaisuuttani ihmettelen.

Tunnen viisi ihan klassista skitsofreenikkoa, eikä kenelläkään ole noita edellä mainittuja lääkkeitä. Ihan lepteillä mennään(Leponex, Serenase, Zyprexa, sen verran, kun nyt lääkityksistään tiedän ja olen kiinnostunut) ja yleensä riittää ihan yksi kerrallaan. Mielialalääkitys voi olla joskus, jos masennuksen vuoksi siihen on aihetta ja sitten uneen mahdollisesti jotakin, mitä kenelläkin, Tenoxia, Ketipinoria tai mirtatsapiinia kai lähinnä. Pari pärjäilee oikein hyvin, ts. toki sairaus jonkin verran rajoittaa, mutta siis ihan elelevät ja touhuavat niin kuin ns. normaalitkin ihmiset ja käyvät töissäkin sen verran mitä oma vointi ja tietysti eläke antaa myöden. Parilla on niin helkkarinmoinen päihdeongelma, että se siinä suurempi probleema on, kuin skitsofrenia. Ihan tyytyväisiltä ja lunkeilta tosin vaikuttavat omassa kuplassaan, eivätkä ainakaan ulkopuolisen silmiin vaikuta järin psykoottisilta. Yksi sitten jättää lääkkeensä säännöllisesti ottamatta, meno on sen mukaista(Ei onneksi ole harmiksi, kuin lähinnä itselleen) ja siinä sitä sitten käydään kääntymässä pöpilässä useamman kerran vuodessa, missä herra saadaan taas hetkeksi kammettua avohoitokelpoiseksi.

Edit: Itselläkin vähän matalalentoista fiilistä tänä aamuna, vaikka tällä hetkellä kaikki asiat niin hyvin, kuin olla ja saattaa ja olen nukkunutkin erinomaisesti. Kun on koko kevään ja alkukesän tohottanut menemään sata lasissa kaikkien kivojen ja vähemmän kivojen aktiviteettien kanssa, voi alkaa hyvällä omatunnolla rauhoittua ja kierrokset alkavat laskea, se tekee vähän huoh-olon. Sinänsä toki vain hyvä, että kierrokset laskevat. Tai sitten yksinkertaisesti sitä, että päivät eivät ole veljiä keskenään. Kyllä se kaikilla välillä tahmoo ilman mitään mentaalipuolen häiriöitäkään. Mutta joo, ihan hyvää kuuluu.

Moi, W! Juu, on mulla skitsofrenia. Mielialan takia tota Litoa määrättiin. Pitäis olla tehokas perus masislääkkeen rinnalla. Mulla menee Cymbalta SNRI:nä. Tutkimukset on myös osottaneet, että Deprakine on tehokas yhdistettynä klotsapiiniin. En nyt jaksa etsiä lähdettä, mutta muistelisin näin.

Tänään on ollut vähän parempi päivä. Kävin kaverin kanssa juomassa ulkona seitinohuet päiväkännit.

^ Jep, asia selvä. Tsemppiä sulle missä ikinä tarvitsetkaan :slightly_smiling_face:.

Mulla on paljon parempi aamu, kuin kaksi edellistä. Eilen kävin pesemässä matot. Ihan perinteisellä mäntysuopa&juuriharjalotraus -metodilla. Tai vähän pehmeämmällä harjalla välillä, kun kaikki matot eivät kestä ihan niin reipasta käsittelyä. Sen homman osaan ainakin paremmin, kuin kukkien kasvatuksen :grin: ja tykkäänkin siitä. Näkee työnsä jäljen, tulee fyysisesti lämmin ja onhan se hyvää hyötyliikuntaa.

Juhannus on tosiaan nurkan takana. On helpottunut olo, koska alkaa pimenemään taas päivät ja olen selvinnyt jo melkeen valoisan ajan. Kavereiden kanssa ihan tykkään viettää juhannusta, grillaillaan, veneillään yms.

Muuten olo on ollut vaihteleva. Viikonloppuna katsottiin miehen kanssa kauhuleffoja ja herkuteltiin.

Välillä on ollut ääniä, jotka sanoo läskiksi tai tyhmäksi. Mulle on ollut tosi kova paikka saada painoa lääkkeistä, sillä mielestäni en näytä yhtään hyvältä enää. Leponex tän varmaan tekee, mutten todella voi lopettaa sitä. Se on oikeasti pelastanut elämästä paljon. Mulla ei ole edes juurikaan haittavaikutuksia, paitsi lihominen. Lääke ei väsytä, harhat on vähentyneet, en edes kuolaa unissani, eikä ole käsien tärinää kuten joidenkin leptien kanssa. :joy: Mun annos ei ole edes kaikkein pienin. Otan illalla 300mg ja aamulla 25mg.

1 tykkäys

Luin tässä joku päivä 24h työvuorossa ollessani vanhoja plinkin ketjuja. Aivan hulvattomia juttujahan tänne porukka on kyllä naputellut. Esim. langat ”Nyt pannaan” ja ”Narkkari käy huorissa” aiheuttivat suorastaan huutonaurua. Joistain omista teksteistä tuli kyllä ihan huono fiilis. Selvästi täysin sekaisin ja epästabiilissa mielentilasssa rustattua oksennusta. Nyt varmaan voi jo todeta kuinka järjettömiä ne vuodet olivat. Käytin tolkuttoman määrän energiaa osoittaakseni ihmisille kuinka huvin menee, vaikka todellisuudessa voin todella huonosti. Se, että peilistä katsoi takaisin täysi narkomaani otti niin koville, että katsoin aiheelliseksi solvata ja pilkata kaltaisiani esim netissä. Kävin joskus vuosi tai pari sitten keskustelun äitini kanssa. Ihan yhtäkkkiä, kesken jonkun muun asian äitini toteaa olevansa onnellinen, että pääsin eroon huumeista. Olin kuvitellut, ettei kukaan silloista vaimoani lukuunottamatta tiedä asiasta. No, ilmeisesti kaikki perheestäni tiesivät. Eikä siinä mitään, ehkä parempi näin, vaikken asiasta sen suuremmin välttämättä avautua tahdokaan

Asiasta kolmanteen, onkohan Arkkis hengissä? Tuli niistä hauskoista teksteistä vaan mieleen

En tiedä, onko nyt hengissä, mutta ehkä pari vuotta sitten(?) kävi Plinkissä huutelemassa, että moi W. Oli jollakin toisella nimimerkillä(En muista sitä tähän hätään), mutta Arkkis sanoi olevansa, eikä minulla ole syytä epäillä sitä. Kuulemma hyvin menee, Plinkki ei vain enää jaksa kiinnostaa. Oli lopettanut alkoholin käytön, mutta kannabis ja dexmi maittaa.

Hän oli kyllä hulvaton persoona. Tiedä, onko mielisairaudessa sinänsä naureskelemista, mutta ei se itkemälläkään parane ja ainakin osasi kirjoittaa hiton hyvin. Ne DXM- ja daturaketjunsa olivat myös välillä aikamoisiin sfääreihin venyvää viihdettä :laughing:.

Moi vaan W ja Näätä! Jep, minäkin olen miettinyt, että mitähän hälle kuuluu. Maistuukohan dexmi ja muut psykedeelit edelleen. Hyvä kuitenkin, jos mania on pysynyt ilmeisesti sitten hallinnassa. Olihan hän varsin mainio hahmo. Täällä on kyllä tullut naurettua ja jaettua kaikenlaista. Oi aikoja!

Oon myös pohtinut, että mitähän Lucille kuuluu. Tykkäsin hänesä kovasti ja kirjoiteltiinkin useasti palstalla keskenäänkin. Hänestä kuvastui lämpö ja herkkyys.

Hienoa, Näätä, jos nykyään menee paremmin. Olet ilmeisestikin tehnyt ison työn itsesi eteen. Varmasti tie on ollut kivinenkin. Tsemppiä kuivilla olemiseen! Ole ylpeä itsestäsi! :+1:

Mä olen tänään leiponut miehelle ja käynyt psykoosipoliklinikalla. Mulla on siellä pitkästä aikaa sellainen hoitaja, joka on mun puolella ja tukee oikeasti. Nykyinen lääkärikin on ihan ok.

Mies taas nukkuu tuossa, niin saan rauhassa kirjoitella ja selata nettiä. Otettiin vähän amfea, niin mua ei väsytä vielä yhtään.

Temestan ansiosta jaksoin eilen hoitaa asioita.

^ Lucin muistan totta kai. Onhan näitä muinaisia vakkareita, joita miettii joskus, että miten heillä menee. Iina, jolla ilmeisesti lähti elämä rullaamaan oikein mukavasti. Faksin kohtalo nyt tiedetäänkin :frowning_face:. Pöllöpää/Pölönen/useampikin nimimerkki hänellä oli vuosien saatossa kirjoitteli aktiivisesti ja hänestä tykkäsin. Tietysti Mick-1970 <3. Nyyty oli fiksu tapaus. Recklessroad kirjoitteli jossakin vaiheessa paljon ja ihan fiksu hänkin. Korkkista on tietysti ikävä. Ja monia muita. Sori kaikille, jotka unohdin mainita.

Hienoa, Nnaana, jos saat avohoidosta nyt apua. Mulle hyvä psykiatri on ollut kultaakin arvokkaampi ja hänen ansiotaan paljolti, että menee näin mukavasti, eikä ole tarvinnut sekoilla itseään pöpilään enää vuosiin. Eihän tämä krooninen mielisairaus mihinkään parane ja rajoitteensa se laittaa, mutta kyllä tämän kanssa voi elää ihan elämisen arvoista elämää.

Mullakin uneton yö, mutta ei se nyt mitään haittaa, kun olen viime aikoina nukkunut tosi hyvin ja muuten kuuluu hyvää. Ei johdu päihteistäkään, kun viime viikonlopun Helsingin Tuska&Pride-reissun hoidin ihan selvinpäin. Tämä on ollut mulla jo pidempään, että tuollaiset riennot voi ihan hyvin vetää vissylinjalla. Mulle ei ole ongelma tanssia, laulaa, nauraa ja höpöttää ilman sosiaalisia voiteluaineita. Fiksumpaahan se onkin, että voi keskittyä olennaiseen, eikä tarvitse jälkikäteen miettiä, mitä kaikkea jäi muistamatta tai muuten vain sekoiltua ohi. Jos haluan vetää pleksit, voin aivan hyvin tehdä sen ilman tuollaista oheisohjelmaa, joka oikeasti kiinnostaakin ja josta olen vieläpä maksanut itseni kipeäksi.

Moro tyypit!

En kyllä muista minkä nikin takana oon täällä seisoskellut aiemmin, koska piti vaihdattaa se ehkä Slay89:stä tähän, mutta siis paljon täälläkin tullut höpöteltyä teidän kanssa, kun katselin huvikseni tuota profiilia, että mihin kaikkeen sitä on osallistunut ja mitä höpötellyt.
Siitä nikin vaihdosta: Mulle tuli paranoidi olo aiemmin, kun halusin suoraan täällä puhua asioista ja minusta tuntui, että nikki oli “paljastunut” jos täältä joku tajuaisi jotain mennä lukemaan. Nyt tuntuu, että tämä nikki on vieläkin huonompi, vaikka voi olla ihan hyvin, ettei kukaan tuttu osaisi yhdistää tähän laisinkaan, siis ainakaan pelkän nikin perusteella. :smiley: Jutut on sitten toinen juttu ja nyt yritän olla vähän varovainen. Oon yleensä aika over sharer.

Oon vihdoin päässyt siihen selkäleikkaukseen mutta lääkkeet on edelleen samat (onneksi) syystä, että lääkäri teki leikkaussuunnitelmasta poikkeavan ratkaisun ihan niin kun ois ollut rahan kuva silmissä, koska mitä voi olettaa ja odottaa jos papereissa todetaan, että leikataan tästä ja tästä ja sitten leikkaava lääkäri leikkaa vaan yhdestä kohtaa, vaikka ongelma on kahdessa kohtaa. Daa!
Nyt sitten tappelen taas uudelleen tästä ainaisesta aiheesta, leikkaukseen pääsystä ja niistä lääkkeistä. Minä kun jo luotin siihen, että niiden kirouksesta jo pääsisi pois. Toisaalta niihin on myös auttamattomasti koukussa (oc), niin en edes tiedä miten elämää eläisin ilman sitä aamun aloitusta niillä.
Ens viikolla soittaa leikannut lääkäri (on vähän soitto siirtynyt, kun sen piti olla jo maaliskuussa, voi jestas…) ja pitänee sanoa suorat sanat, että takaisin jonoon niin kun olis jo, ja paree kirjoittaa sinne teksteihin, että hänen ammattimainen mielipide on, ettei lääkitystä vähennetä ennen uutta leikkausta. Minun hoito on levällään joka puolella, joten en kyllä tiedä mitä tuostakin tulee. Koska leikannut lääkäri on vain leikannut lääkäri, eikä esim vastaa minun lääkityksestä.

Muuten elämässä ei oo kyllä muuttunut kun työpaikat ja tällä hetkellä ei meinaa saada jalkaa minkään oven väliin, vaikka olisin enemmän kun pätevä. Vituttaa, kun ei saa itseään edes haastatteluun asti. Mikä lie stigma tullut yhdestä paikasta, jossa harrastettiin esimiestasolta asti työpaikkakiusaamista.

Ja edelleen on kauhea laina harteilla, eikä se tunnu lyhenevän ollenkaan. Kaikkien menojen jälkeen rahaa jää varmaan alle 100e, mutta tukia ei tule, koska puoliso tienaa, mutta en minä vaan niitä rahoja koskaan näe. Jos se jotain minun laskuja maksaa tai lainaa rahaa niin sillä on velkakirja sitä varten. Että selitäppä se Kelalle ja sossulle, koska avoparinhan ne rinnastaa samaksi kun avioparin, joilla tulisi olla yhteinen talous.

Voi hitto, ois mulla sittenkin kaikenlaista muutakin höpötettävää, mutta jos täällä ei kukaan muistakkaan, niin se on ihan sama mitä kerron :smiley:

Moi, jms89! Tervetuloa takaisin!

Mulla on välillä vähän sama fiilis, että saattaa kuumottaa. Kuitenkin haluais jakaa iloja ja surujaan täällä, onhan se nimittäin aika terapeuttista, jos tykkää kirjoittamisesta.

Mutta tilanteeseesi; niin, mulla on kans kokemusta työpaikkakiusaamisesta. Toisaalta olin vasta 18-vuotias, niin olin varmaan helppo kohde. Nythän en oo eläkkeellä käynyt vuosiin töissä. Se
harmittaa ”vähän” - joskus aika paljonkin. Tsemppiä työn etsinnässä!

Toivottavasti myös selkään löytyy joku ratkaisu.
Aikamoista tappelua se on myös lääkkeiden kanssa aina. Multa otettiin bentsot osastolla pois, mutta sain ne takaisin valittamalla pitkään, että ”hei, en ole toimintakykyinen” ja vihdoin sain ne.

Mä meinasin viettää ihan selvän viikonlopun perheen kanssa. No, ehkä otan jotain hyvää punkkua, mut en mä kännätä viitsi. Kivampi muistaa rakkaiden ihmisten kanssa vietetty viikonloppu kuin, että menis ördäämiseksi ja ei muistais mitään.

Oijjoi, mä olen tänään miettinyt paljon menneitä. Siis uskomatonta, mä olen kirjoitellut täällä yli kymmenen vuotta! Aika menee tosi nopeasti.

Olen tässä kuunnellut musaa, jota tuli kuunneltua paljon 10 vuotta sitten. Osa asioista oli huonommin. Osa paremmin. Tai sit aika kultaa muistot. Kauhea ikäkriisikin. Ahdistaa tavallaan, että osa asioista junnaa paikoillaan. Samat asiat kuin 10v sitten. Mietin kauheasti, että tää 10v on mennyt kuin siivillä, niin meneekö toisetkin 10v niin nopeasti? Sit oon oikeasti jo ”vanha.”

Musiikista tulee tosi nostalginen olo. Tulee mieleen ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ei kuulu nykyelämään. Mitäköhän heillekin kuuluu. :thinking:

^ Minulla ei ole varsinaista ikäkriisiä, koska voin nyt 44-vuotiaana ziljoona kertaa paremmin, kuin vaikka 10, saati 20 vuotta sitten. Olen sekä psyykkisesti, että fyysisesti huomattavasti vähemmän raakki, kuin nuorempana. Tuttu tunne kyllä tuo, että mihin hittoon aika vain katoaa ja tässäkö tämä elämä nyt oli. No, en tiedä lasketaanko se jonkin tason ikäkriisiksi. Tämä fiilis nostaa päätään aina tässä kohtaa, kun yöt alkavat pimetä ja kesä on taas mennyt, kuin siivillä.

Ihan hyvää kuuluu, mitä nyt pakkoajatukset kiusanneet taas viime päivinä oikein urakalla. Siis ihan paranoideja keloja :roll_eyes:. Heh, en viittaa siihen mitä kirjoitin äsken salaliitoista Politiikka-lankaan. Ihan henkilökohtaiseen, tylsään elämääni liittyneet ne kelat. Nyt alkaa helpottaa ja taas ihan naurattaa, että miten sitä voikin olla vain mielikuvitus rajana noissa jutuissa ja vieläpä ilmeisen hyvä mielikuvitus :laughing:. Huumorillahan näiden kanssa on oppinut pärjäilemään, mutta kyllä se välillä vähän raskasta on. Järjellä kuitenkin koko ajan tietää, että voi vittu ämmä, nyt sä sekoilet, mutta silti vain jaksaa luupata niissä ajatuksissa. Se siinä raskasta onkin, se jatkuva päänsisäinen köydenveto järjen ja aivan absurdien ajatusten välillä.

Täytin tänä vuonna 40v ja jonkinlaista ikäkriisia on kyllä pukannut. Todella nostalgisessa valossa tulee muisteltua jotain 2005-2015 aikoja. Vaikka silloinkin oli omat ongelmansa, niin oli kuitenkin jäljellä sellainen lapsellinen usko elämään, että kaikki on mahdollista ja minä päivänä hyvänsä voi tapahtua jotain jännittävää. Tuohon aikaan oli vielä sellainen naivi ja osittain epärealistinen usko itseensä, joka oli älytön lahja, koska tuli lähdettyä mukaan asioihin ja kaikki pääsääntöisesti aina onnistui, koska älytön itseluottamus. Vaikka nykyään kaikki on oikein hyvin ja elämä on tasaista, niin vähän sitä kaipaisi niiden huonojen fiilisten lisäksi niitä todella hyviä fiiliksiä. Oma elämä pyörinyt vahvasti fyysisen suorituskyvyn ympärillä, tässä iässä se lasku miehillä alkaa teki mitä hyvänsä, sitä voi ainoastaan hidistaa. Nnaanan tavoin tullut tänä vuonna kuunneltua paljon kaikkea nuoruuden musiikkia.

Kävin muuten jokunen viikko takaperin pari kertaa kaverin kanssa na-ryhmässä. Kaverilla lapsesta asti järjestäytynyt rikollisuus osa elämää, johtuen lähisukulaisesta. Toistuvia pitkiä huumetuomiota ja ohessa hankittu paha stimulanttiongelma. Vapautui hetki sitten ja nyt yrittää kovasti elää normaalia elämää. Hän ne ryhmät tuntuvat auttavan. Itselle jäi vähän outo fiilis touhusta. Tuntui vähän, että porukka kokoontui kilpailemaan kuka joskus narkannut eniten ja kuka tänäpäivänä elää eniten herran nuhteessa

Jouduinpa sit psykan päivystykseen lataamaan akkuja yöksi. Näköharhat kävi villeiksi.

1 tykkäys

^Miten nuo hommat toimivat, pyrkivätkö pitimään väkisin jos kondis ei parane?

Tsemppiä kovasti! Yksi yö tunnu missään, pidän peukkuja, että keksivät toimivan lääkityksen tai homma saadaan muuten kontrolliin

Jos saa Nnaana kysyä, onko puolisosi terve noiden psyykkisten ongelmien puolesta? Epäilemättä suuri apu jos näin on

Vähän tuollaistahan se tuppaa olla noissa kokoontumisajoissa. Jos joku saa avun NA:sta, niin hyvä vain. Ei ole minulta mitenkään pois. Henkilökohtaisesti vain ajattelen, että se meininki lähinnä ylläpitää addiktin identiteettiä. Vertaistuen tarpeen ymmärrän täysin, mutta vertaisryhmiä olisi ihan mahdollista järjestää ilman tuota kulttitouhua suoraan 1950-luvun punaniska-Jenkkilästä.

^ Mun miehellä on myös skitsofrenia, mutta hän tulee sen kanssa paremmin toimeen kuin minä. Ei oo oireillut vuosiin.

Pääsin kotiin ensiavusta, parempi fiilis. Kyllähän ne pitää ensiavussa jos on tosi psykoottinen ja akuutisti sen takia hoidontarpeessa. Mut mulla toi harhaisuus meni ohi, niin lääkäri päästi kotiin.

^^Itsellä nousi heti alkuun niskakarvat pystyyn, kun kaikkien kuullen tiedotettiin kuinka johonkin herraan ei saa pitää yhteyttä, koska on lähtenyt vetämään. Todellisuudessa heppua ei ollut vaan hetkeen näkynyt, mistään vetämisestä tiennyt kukaan. Tuon kaverini tapauksessa se on kyllä jo yhteiskunnankin kannalta sellainen säästö, että ihan sama miten muuttaa elämänsä. Toinen hieman yököttävä juttu, paikalliset helluntailaiset ovat alkaneet kosiskelemaan häntä ja haluavat kertomaan tarinaansa johonkin tilaisuuteen, eli mies, joka ei vankilavuosien jälkeen ihan ole ennallaan yritetään aivopestä tuollaiseenkin. Vahvasti epäilen, että herra J ei luo plinkkiä, mutta jos lukee, niin kaikella hyvällä tarkoitan. Samat huolenaiheet esitin kasvotustenkin.

^Eli pystyy tukemaan kuitenkin, se on hyvä. Mietin vaan, kun vaikka palolaitokselta olenkin töissä, niin jokatoinen viikko ollaan lanssissa. Aika usein viedään psykoottisia ihmisiä tarkkailuun ja ne keikat ovat yleensä aikamoista vääntöä, kääntöä ja maanittelua. Tuntuu myös, etteivät ne tilat ole ihan yhdessä tai kahdessa yössä syntyneet. Sinä kuuntenkin kirjoittelee tänne ihan säännöllisesti jne. Mietin vaan mikä tarve moiselle käynnille, mutta minä en toki ole mikään mt-ongelmien asiantuntija. Monille ensihoitajille tekisi kyllä hyvää joku koulutus päihde- ja mt-ongelmaisista. Aivan kusipäisiä asenteita ja kohtelua monen osalta. Yksi jankkasi kerran kuinka narkkarit sitä tätä ja tota, totesin hänelle vaan, että et vissiin tiennyt mun olevan entinen narkkari? Yhtään autoa tai pyörää en ole eläissänyt varastanut. Oli melko hiljainen loppuvuoro. Olin tosin tuolla ainoastaan sijaisena

1 tykkäys