Mä olen ihan helvetin kipeä. Tulehdusarvot huitelee pilvissä. Pääsin tosin kotiin potemaan kuitenkin. Enpä oo ikinä kokenut näin kauheeta oloa ennen.
Mitä tykkäät W, koulusta? Onko sulla joku lemppariaine? Mä tykkäsin eniten ehkä filosofiasta ja psykologiasta. Historia ja yhteiskuntaoppi oli kans ihan jees.
^ Pikaista paranemista 
.
Olen tykännyt kyllä tosi paljon opiskella lukiossa näin vanhoilla päivilläni. Ihan kehittävä harrastus ja saa onnistumisen kokemuksia, kun olen pärjännyt hyvin ja todennut, että enhän mä ihan tyhmä tai oppimisvaikeuksista kärsivä olekaan. Lupaan tulla kertomaan, millaiset yo-paperit kirjoitin sitten, kun sinne asti pääsen.
Biologia ja historia olivat lempiaineitani jo peruskoulussa ja ovat edelleen. Psykologiasta tykkään myös tosi paljon. Inhokkiaineitani puolestaan ovat ruotsi ja fysiikka. Ensin mainitussa vaikuttaa lähinnä vitun pakkoruotsi -asennevamma. Eihän ruotsi kielenä sen vaikeampaa ole opetella, kuin englantikaan. Fysiikka taas on jostakin syystä mulle niin pirun vaikeaa. Kaikki muut aineet ovat sitten ihan jees. En ihan hikipinkona niistä innostu, mutta eivät myöskään tuota mitään tuskaa.
Nyt en oo enää taudissa onneksi. Kyllä tässä aika monta kuumepäivää oli.
Ja toisiin aiheisiin. Nimittäin epävakaa pers.härö. Parisuhteet on sellaisia, että huomaa epävakauden. Aina, jos olen erossa tosta miehestä, niin tekeekin mieli olla erossa. Hänen kanssaan taas on aina hyvä mieli. Tää on perseestä. Tuo pistää miettimään, että kukas minä olen loppujenlopuksi. Mistä tykkään, mistä en, millainen olen. Että onko mun rakkauskin feikkiä. Melkoisen yleisiähän nuo ajatukset epävakailla.
Koulusta puheenollen, mä oon miettinyt ranskan opiskelua omaksi iloksi. Oon mä lukiossakin sitä lukenut, mutta luonnolisesti en muista mitään.
En varmaan ihan ymmärrä, mitä tarkoitat tällä:
Itse olen tosi tyytyväinen tähän parisuhteeseeni, jota tulee ihan juuri täyteen 20 vuotta. Omasta puolestani ei ole mitään epävarmuus-, epäluottamus- tmv. fiiliksiä tässä. En usko, että on isännälläkään, vaikka eihän sitä koskaan aivan varmaksi voi tietää, kun toisen ihmisen pään sisään ei pääse. Me ollaan aika sellainen paita&perse -pariskunta, joka viihtyy hyvin ja tykkää touhuta kaikenlaista yhdessä, mutta totta kai meilläkin on ne omat menomme, harrastuksemme ja kaverien tapaamisemme, joihin toinen ei osallistu, eikä missään nimessä ole tarviskaan. Hyvältähän se erossa oleminen ts. oma aika tuntuu niin kuin sen kuuluukin. Ja jos ollaan oltu joskus pidempään erossa, sitä ihanampaa se on taas nähdä toinen. Ikävä on ihan kiva tunne silloin, kun tietää, että eiköhän se toinen ole takaisin tulossa. Ei tuo ole mikään mielenterveyden häiriön merkki, vaan päinvastoin.
Jokainen toki tyylillään, mutta mielestäni aikuisten ihmisten terveeseen parisuhteeseen ei kuulu liian tiivis ja symbioottinen yhdessäolo, jossa sitä omaa aikaa on lähinnä vessassa käynti, jos sekään ja mennään täysin tolaltaan, jos pitää olla erossa pari päivää tai vaikka vain pari tuntia. Ennemmin tuollainen kielii jostakin häiriöstä, kuin se, että ah, kun mukavaa, kun on tässä nämä omat jutut ja omaa aikaa ja rauhaa niille.
Sitten tietysti eri asia, jos tuohon fyysiseen erossa olemiseen liittyy joitakin hylkäämisfiiliksiä tai muuta epävarmuuskriisiä ja paska äijä, hyvä, kun läksi, toivottavasti ei nähdä enää ikinä -ajatuksia.
Edit: Opiskelemaan vain vaikka kansalaisopiston kursseille, jos suinkin voimat riittävät ja on kiinnostusta. On se miljoona kertaa parempi harrastus, kuin moni muu .
Vaikee olla selvinpäin. 
Tiistaina otin kavereiden kanssa viiniä. Tänään miehen kanssa drinksuja. Mies järjesti ens viikoksi mdma:ta. En tiedä, miks nyt on niin vaikea olla selvinpäin. Ehkä se on toi kevät, joka tekee vaikean olon. Oon mä täällä kertonutkin miten se vaikuttaa.
Toisaalta olen myös aika ärtynyt kipujen vuoksi. Olin 2020 endometrioosileikkauksessa, mutta nyt kivut on palanneet. Sain ”vimpaksi oljenkorreksi” lääkkeen nimeltä Ryeqo. Pitäis tehdä vaihdevuodet, mutta se on saatanan kallis, vaikkakin toimiva.
Hieman vaikea päivä takana, vaikka oli tässä positiivistakin. Miehen kanssa kahvilla ja ravintolassa syömässä hyvin. Se oli positiivista ja mukavaa, eli just mitä kaipasinkin. Iltapäivällä olo oli aika huono, fyysisesti siis, kun näköjään rehkin liikaa, olen nimittäin toipilas vielä superflunssasta. Lisäksi en voi liikaa toistella, et auringonpaisteessa oli taas hankalaa. Ei tämä nyt paskin päivä aikoihin ole ollut, vaikka iltapäivällä masensi kovasti.
Otin sit iltapäivällä piriä, tottahan toki se ei oo hyväksi, mut kuten tuolla kirjoittelin aiemmin, niin on ollut vaikea olla ainakaan täysin selvinpäin.
Projektina ois aloitella tekemään ja maalaamaan kortteja pitkästä aikaa. Kunhan jaksan hakea tarvikkeet siihen. Ehkä sillä sit sais ajatuksia muualle kaikesta synkkyydestä. Olen myös kokannut ja neulonut sukkia. Noi projektit olen havainnut kelpo puuhaksi.
Tekeekö tuo lääke vaihdevuodet siis pysyvästi vai voiko hormonitoiminta vielä palautua, jos lääkityksen lopettaa? Tuhannesti tsemppiä sulle niin fyysisten, kuin psyykkistenkin kipujen kanssa <3.
Minä se täällä olen ollut taas tikkana hereillä puoli kahdesta asti. Sain nukuttua ihan hyvin nelisen tuntia, ei väsytä yhtään ja on hyvä mieli. Tämä on vain ärsyttävää siksi, kun muiden ihmisten aikataulut eivät luonnollisestikaan noudattele mun rytmiäni. Esim. sähkäri, joka on tulossa tänään, työskentelee tietenkin virka-aikoina. Muutenkaan ei aamuyöstä voi touhuilla ihan mitä huvittaa kerrostalossa ja vieläpä varsin paskasti äänieristetyssä sellaisessa ja pitäähän tuon isännänkin antaa nukkua, kun toistaiseksi on kivuiltaan saanut hyvin unta.
Ärsyyntymiskynnykseni on myös hiton matalalla näissä kevätvauhdeissani, vaikkei muuten olekaan lainkaan paha mieliala. Jos ja kun hommat eivät aina etene mielestäni tarpeeksi nopeaan ja just niin kuin minusta pitäisi kyllä pinna kiristyy alta aikayksikön. Isäntä on ihan yleensäkin temperamentiltaan huomattavasti rauhallisempi tapaus, kuin minä. Lähtökohtaisesti se on vain hyvä asia. Tasapainotamme hyvin toisiamme. Ei sellaisesta parisuhteesta tulisi, kuin turhaa ja typerää draamaa, jossa molemmat hötkyilisivät ja hyperventiloisivat kaiken aikaa. Näissä tilanteissa pistää kuitenkin ärsyttämään, kun omasta mielestäni homma X olisi tehty jo kauan sitten minun tyylilläni ja yksi vain tuumiskelee ja suunnittelee pitkän kaavan kautta, pitää kaikessa rauhassa lounas- ja kahvitauon jne. Ei vika hänessä ole missään tapauksessa. Tuo on hänen temperamenttinsa ja tyylinsä ja se voi monesti olla parempi, kuin minun sata lasissa viipottamiseni, vaikka nyt olenkin saanut tehtyä asiat tehokkaasti ja ilman mitään sähläämistä.
Joo, ja selvinpäin edelleen jo yli 2 kk . Ei huono homma lainkaan, eikä vielä napsuta, mutta asiantila voi kääntyä, kunhan tässä tulee nämä ajankohtaiset projektit hoidettua ja vielä ilmat lämpenevät ja aurinko paistaa. No, sen näkee sitten.
Moi vaan, W! Tuo Ryeqo tekee kemialliset vaihdevuodet, eli ei pysyviä vaihdevuosia. Niin kauan kuin syö tota, niin on ne ”vaihdevuodet” päällä.
Mulla on taas yöllä ollut kipuja, niin en ole saanut oikein nukuttua. Oli ihan pirun kuumakin. Ja valoisaa. No, koitan lohduttautua sillä, et juhannus on ensi kuussa ja sitten taas pimenee. 
Minä en ole ollut selvinpäin, ei pysty, ei kykene.
Tosin joudun olemaan olosuhteiden pakosta pian selvinpäin, kun pitäisi tavata sukulaisia. 2kk selvinpäin kuulostaa aika hienolta!
Tähän Saunan aihepiiriin liittyen. Olin viettämässä vappua lapsuuden ja nuoruuden kavereiden kanssa kotikaupungissani. Monille näille kuuluu kokaiini olennaisesti juhlapäiviin ja pyhiin. Sellainen muutos on selvästi tapahtunut huumekulttuurissa, että kaikki kynnelle kykenevät vetävät kolaa, amfetamiini on lähinnä rappionisteille. Kukaan ei tyrkyttänyt, ei ottanut puheeksi, koska tietävät miten olen viime vuodet elänyt. Itse halusin imaista muutaman lainin, todella hauskaahan se oli. Stimulanteissa on se hieno puoli, että miehet pystyvät puhumaan kipeimmistä henkilökohtaisista asioistaan, ilman luotaantyöntävää kännisössötystä. Tietysti kaverit, jotka tuntenut osan yli kolme vuosikymmentä vaikuttavat asiaan, tuskin jonkin puolituttujen nistien jutut kauheasti viihdyttäisivät
Kaveri laittoi kotiin voimisiksi 2g pussin, jota tänään jäi eilen olen yksinäni tyhjentänyt. Vapaata töistä ja perhe mummolassa. Todella mukava kuunnella, musiikkia, lukea kirjaa ja touhuta jotain pientä. Toisaalta painaa aikamoinen morkkis. Minunhan ei tällaista enää koskas tehdä. Kaksipiippuinen juttu, mutta aion nauttia sen hetken jota tämä kestää
Ihan nollatason tajunnanvirtaa, mutta menkööt. Näkeekö N tai W, että petaan tässä mahdollisuutta toistuvallevläkäytölle tjtn?
Moi, Näätä. Hmm, vaikea aihe. Jos sairastaa addiktio-sairautta, niin onhan se yksikin laini sinänsä riski. Luulen, että addiktio laskee kynnystä alkaa käyttää useamminkin päihteitä. Kun taas ihminen, jolla ei ole addiktiota, pystyy jättämään helpommin homman sikseen, vaikka yhteen lainiin.
Kola on kyllä yksi munkin mielipäihteistä. Se tosiaan pistää jutun lentämään. Toivottavasti tuosta juhlinnasta ei koidu sulle ongelmia. Hauskaa se vetäminen toki välillä on.
Ainahan se on enemmän tai vähemmän riskipeliä, kun ihminen, jolla on historiaa ongelmakäytöstä ryhtyy viihteilemään jos nyt kerran tai pari -ajatuksella. En kuitenkaan allekirjoita tätä tietyn koulukunnan oppia siitä, että satunnainen viihdekäyttö johtaa aina ja automaattisesti uuteen riippuvuushelvettiin. Kovasti yksilöllistä se on tämäkin asia ja riippuu monesta muuttujasta. Kuten olen tällä foorumilla kertonut, itselleni kävi lempparisubstanssini alkoholin kanssa niin, että sen käyttö väheni ja rauhoittui ihan itsestään ilman mitään päätöksiä lopettamisesta tai vähentämisestä, enkä suinkaan lähtenyt laskemaan isoa mäkeä kohti rappioalkoholismia ja veneen alustaa.
Tuo mun ylempänä mainitsemani 2 ja ½ kk:n selväpäisyyteni katkesi tässä männä viikonloppuna, mutta ei se mikään ongelma ole. Hauskaa oli, eikä tullut edes morkkista 
. Nyt olen taas selvinpäin ja saapi nähdä, koska jälleen jaksan tallata korkin päälle. Paljon hauskempanahan känni/yleensä päihtymystila pysyy, kun siitä ei tee itselleen kroonista tilaa.
Päädyin sitten lopulta vetämän puolet pussista alas pöntöstä. Vaikka vaikutus toki hyvältä tuntui, oli kuitenkin jo sen aikana selkeä morkkis. Traumat vuosia jatkuneesta pirihelvetistä tuntuu mielessä vielä tuoreena. Olen kuitenkin tehnyt asioita, joita syvästi kadun ja häpeän. Huono lähtökohta viihdekäytölle on, että ajattelen tämän aloittavan kierteen, jossa esim kuljetaan lastani autolla aivan pireissä
Jatkossa täytyy entistäkin enemmän välttää seuraa, jossa käytetään ja poissulkea mielestä koko viihdekäytön mahdollisuus
Ikävintä oli huomata, että yli 30v tuntemani kaverit olivat jotenkin mielissään ja innoissaan retkahduksestani. Ihan perus narkkareiden käytöstä, mutta olin pitänyt näitä miehiä valovuosia tuollaisen ylipuolella
Näätä, onpa kurjaa, et touhu muuttui morkkikseki. Olen itsekin huomannut tuon ilmiön, oli kyseessä alkoholi tai muu huumausaine, niin käyttäjät yrittävät tyrkyttää sitä kamaa. Sitten jos siihen touhuun tarttuu, niin ovat oikein muikeina. Kyllä mä tavallaan ymmärrän et joillekin voi olla tylsää päihtyä yksin. Ehkä siitä koituu vähemmän morkkista, jos koko jengi on douppipäissään ja nauttivat sekä kärsivät samat olot.
Mulla taas nousi lämpö ja huomenna pitäis mennä matkalle. En vittu sentään halua perua illallista ja hotellia, sekä sen aamupalaa. Jos Buranan voimin. 
Toki jos oikea kuume nousee niin pitää mennä taas vaan Leponex-labraan.
Itselläni ei ole kokemusta tuosta, että päihteitä tyrkytettäisiin. No, teininä sedät tyrkyttivät pahat mielessään 
(Onneksi mulle ei siinä touhussa koskaan käynyt mitään pahemmin), mutta siis kaverit ja muut tuttavat.
Alkoholia ei ainakaan. Olen aika monesti elämässäni osallistunut kosteisiin kekkereihin selvänä tai ainakin ilman alkoholipäihtymystä/selkeästi näkyvää päihtymystä ja yhden käden sormin ovat laskettavissa ne kerrat, kun joku pöljä on mölissyt “mikset sie juo mitään? Ota kalja”. Kyllä porukka on keskittynyt ihan omiin juomisiinsa ja löytänyt seuraa, joka on samoilla leveleillä. Ainakin luullut löytävänsä 
.
Laittomia huumeita ei aikoinaan tarvinnut paljoa tyrkyttää. Osasin ihan itse niiden vetämisen. Nykyään vanhat narkkikaverit sanovat vain, että jees, tosi hienoa, että olet päässyt irti. En tietenkään voi tietää mitä päässään ajattelevat tai selän takana puhuvat. Voi hyvinkin olla, että mikä se tuokin ämmä luulee olevansa ja vesi kielellä odottavat, josko retkahtaisin. Päin naamaa ei kuitenkaan kukaan ole tohtinut mitään tuollaista heittää. Tosin en vietä heidän kanssaan aikaani niin, että ihan asiakseni ottaisin yhteyttä ja kutsuisin itseni kylään. Kun satutaan törmäämään, jutellaan ihan hyvässä hengessä ja sitten jatketaan elämää. Ei mulla ole mitään syytä heitä dissatakaan ja karkuun juosta. No, joitain on, mutta siihen liittyvät muut asiat, kuin huumeiden käyttönsä. Voisi olla eri asia, jos alkaisin hengata veturiporukassa. En tiedä varsinaisesta tyrkyttämisestä silloinkaan, mutta kai se ihmettelyä aiheuttaisi, että mitäs siinä pyörit streittaamassa. Samaa ihmettelisin kyllä itsekin.
Tässä olen herännyt jo toisena päivänä virkeänä. Tosin siitä kuuluu kiitos unilääkkeille, jota vihdoin suostuttiin määräämään. En ole aikoihin nukkunut näin hyvin tai jaksanut tehdä mitään.
Olen tässä juonut kahvia ja katsonut uutisia. Mietin vaan tota homojen vihkimistä. En vaan oikein tajua, miksi kirkon pitäisi vihkiä homoja, jos se on heidän ideologiaansa vastaan. Tai miksi vastavuoroisesti homot tahtovat, että joku taho, johon ei kuulu homoavioliitot, vihkii heidät. Ymmärrän toki, että jotkut homotkin voivat olla uskovaisia, mutta mutta…
Itse olen ihan ateisti, että sinänsä aivan sama, vihkiikö kirkko homoja vai ei. Olen vaan sitä homoavioliittoa kelaillut tässä aamukahvin lomassa.
^ Asiahan on niin, että kirkon ei pitäisi vihkiä avioliittoon YHTÄÄN KETÄÄN. Sillä tästäkin naurettavasta ikuisuusväännöstä päästäisiin helposti, että kirkolta poistettaisiin vihkioikeus myös heteroparien kohdalla.
Kirkon vihkioikeus on tyystin dinosaurusten aikainen muinaisjäänne, jolle ei enää pitkään aikaan ole ollut mitään perusteita. Muinoin toki oli, kun kirkko hoiti monia muitakin yhteiskunnallisia tehtäviä, mm. koulutusta, väestökirjanpitoa, lain säätämistä, lain noudattamisen valvomista, sosiaaliturvaa jne. Nuo kaikki muut hommat on ulkoistettu maallisille instansseille jo kauan sitten, enkä ole koskaan kuullut edes kenenkään hartaan kristityn pokkana sanovan, että ne pitäisi siirtää kirkon hoidettaviksi. Jostakin käsittämättömästä syystä kirkon vihkioikeudesta vain halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni, vaikkei oltaisi edes mitenkään erityisen uskonnollisia.
Puhtaasti juridinen sopimushan avioliitto pohjimmiltaan on. Ei kirkko hoida muitakaan DVV:lle tai käräjäoikeudelle kuuluvia asioita. Eihän kirkko hoida avioerojakaan, vaikka nykyisin liitoista n. puolet päättyy eroon ja juridisessa mielessä se on suoraa jatkumoa avioitumiselle.
Jokainen saa toki pitää sellaiset bileet, kuin haluaa, oli sitten uskis tai ateisti, homo tai hetero, kuului kirkkoon tai ei, ja pyytää pappia siunaamaan liittonsa, mikäli se on näille henkilöille tärkeää. Varsinaisen avioliittoon vihkimisen ei kuitenkaan pitäisi kuulua kirkolle millään tavalla.
Se kahden eri avioliittokäsityksen malli vasta onkin syrjivä ja eriarvoistava 
.
^ Jahas, en jostakin syystä pääse muokkaamaan tuota viestiäni. Liekö siinä jokin aikarajoitus. No, ei se mitään.
Raamattuun vetoaminen homoliittojen vastustajilta on kyllä vähän hölmöä. Toki Raamatussa tuomitaan homoseksuaalisuus muutamaan otteeseen, mutta ei siellä avioliitosta mitään puhuta. Paljon myöhempien aikojen juttuhan se on, että avioliitosta tehtiin kirkollinen sakramentti. Raamatun aikoihin ja paljon sen jälkeen kyseessä oli nimenomaan juridinen käytännön järjestely, jossa ei aina hirveästi kyselty mitään naimisiin meneviltä osapuolilta. Täten olisi myös uskovaisilta hyvinkin perusteltua poistaa kirkon vihkioikeus. Tämä, että avioliitto on kahden ihmisen välinen vapaaehtoiseen, romanttiseen rakkauteen perustuva sopimus on ihan nykyaikaista, länsimaista hömpötystä.
Edit: Vaikkei puhuttaisi mitään avioon vihkimisestä, en ymmärrä kyllä minäkään, miksi kirkon pitäisi olla jokin kovin maallistunut ja liberaali koko kansan viihdekeskus rokki- ja poppikonsertteineen ja ties mine vappupirskeineen. Ei noissa tietenkään mitään vikaa ole, mutta mielestäni eivät kuulu kirkkoon. Ihan niin kuin AA:n kokoontumisajoihin ei kuulu alkoholitarjoilu tai lasten kulttuurifestareille pornoleffojen esittäminen. No, ev.lut. kirkko yrittää pitää kiinni aina vain vähenevistä veronmaksajista näillä sirkushuveilla. Siitä sitten konservatiivit hermostuvat ja läksivät maksamasta kirkollisveroa . Suo siellä, vetelä täällä. Niinpä koko valtiokirkon voisikin lopettaa ja ne, jotka haluavat, hakekoot uskonnollisen yhteisönsä sieltä, mikä heille parhaiten sopii.
Huh, voimat vähän kortilla jostain syystä. Ei oo jaksanut kirjoittaa tai paljoa harrastaa muitakaan aktiviteetteja. Perheen luona tosin kävin syömässä eilen ja tänään.
Mulla on ollut, ja on tässä parhaillaan, endometrioosikipuja. En vaan jaksaisi mennä moneksi tunniksi mihinkään päivystykseen. Viimeksi kyllä pääsin nopeasti päivystyksestä kivunhoito-osastolle. Ei vaan nyt nappaa. Unilääkkeetkin otin, josko tämä tästä.
Olen alkanut heräämään kunnon unilääkkeiden myötä aamuyöstä, eikä väsytä laisinkaan. Tuntuu, että Stilnoctilla saa levättyä.
Eilen sain pitkän taistelun jälkeen takaisin Temestan. Helpottaa kummasti elämää.
Hyvää kesää sinulle, Nnaana.
