Mitä kuuluu?

Sauna
1

Mitä kuuluu? Päätin jakaa kuulumisia ja ehkä tehdä pienen come backin. Vierähtipä tässä aikaa ennen kuin jaksoin palata palstalle. Olin melkein vuoden pakkohoidossa, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Diagnoosi biposta vaihtui skitsofreniaan. Lääkkeitä on kokeiltu paljon ja nyt menee Leponex aamuin illoin. Ennen Leponexia koitettiin Abilify maksimiannoksella ja Serdolectia. Leponexin lisänä mulla menee mielialalääkkeitä. Vaikken neurolepteista yleisesti ottaen pidä, niin täytyy todeta, että Leponex pelasti elämäni. En ole aikoihin hillunut umpipsykoosissa, taikka joutunut sairaalaan. Mulla ei myöskään ole jäätäviä sivareita; ei käsien tärinää tai kamalaa väsymystä, mitä noista lepteistä noin yleisesti ottaen aiheutuu. Ennemmin olen jopa uneton. Nyttenkin, onneksi kohta voi keittää aamukaffet.

Joku varmaan muistaakin myös syömishäiriön, jonka kanssa oli ajottain vaikeaa. Sen saralla on ollut myös hankalaa, koska mua Leponex lihotti jonkin verran. Vaikken mikään ylipainoinen olekaan, niin silti on tottunut olemaan laihempi ja se ahdistaa. Omaan identiteettiin vähän niin kuin kuului se laihuus ja on vaikea muodostaa toisenlaista minäkuvaa.

Vakavaa toimintakyvyn puutettakin on edelleen. Olen ymmärtänyt, että sekin kuuluu skitsofreniaan ns. negatiivisiin oireisiin, jos on tahdottomuutta ja tunteiden latteutta. Mulla käy hoitaja tsekkaamassa ja auttamassa useamman kerran viikossa. Joskus saatan innostua ruuan laitosta tai käydä kevyesti urheilemassa. Arjen hallinta on vaikeaa, joten sukulaiset hoitaa asioitani aika pitkälti.

Sain myös pysyvän eläkkeen. Onneksi sen päälle saa työskennellä johonkin tiettyyn tulorajaan asti. Omalla kohdalla työ tosin ei ole vielä ajankohtaista.

Masennusoireet on taas olleet voimakkaammat. Ehkä nostan SNRI-annostusta. Ei noi mielialalääkkeet ole ennenkään tehonneet, mutta ajattelin antaa mahiksen. Masennus varmaan roikkuu lopun elämää mukana. Välillä on tosi epätoivoisia hetkiä ollut, eivätkä psykoosioireetkaan ole täysin hävinneet. On edelleen välillä ääniä, jotka haukkuu, muttei niin paljon kuin ennen Leponexia. Mulle on sanottu, että todennäköisesti ne ei lähde kokonaan pois, vaikka söisi miten paljon tahansa psykoosilääkkeitä.

Päihteitä on mennyt melko maltillisesti. Eilen otin amfea. Edellisviikolla mdma:ta. Tiedän toki, että varsinkaan mdma ei tee todellakaan hyvää, jos on masennustaipumusta.

Nykyään mulla on mies. Uusia tuttavuuksia ja ystäviäkin on siunaantunut elämään.

Jotenkin tässä siis vielä porskutetaan menemään. Täytyy katsoa, jaksanko kirjoitella palstalla taas aktiivisemmin. Nyt ainakin teki hyvää kirjoittaa. :smiley: Mitä sulle kuuluu?

1 tykkäys
2

No mutta moi pitkästä aikaa! Onpa kiva kuulla susta :smiley:. Joskus mietinkin, miten sulla lähti elämä menemään. Tajusin kyllä silloin aikanaan, että olit tosi huonossa hapessa, mutta ajattelin, että lopetit kirjoittamisen tänne lähinnä siksi, että nämä perinteiset keskustelufoorumit eivät ole enää muodissa kaikenmaailman tiktokkien ym. nopeampien viestikanavien kulta-aikana ja onhan tämä Sauna ollut aika kuollut mesta jo pitkään. Hyvä, että menee nykyään paremmin, vaikka onhan näissä oikeissa mielitaudeissa lopun ikää omat rastinsa ja rajoitteensa. Kaikkea hyvää ja parempaa sulle :heart:.

Mulle kuuluu ihan hyvää. Elämäni on varsin rauhallista ja tasaista ollut jo pidempään. Sama mies on ollut kohta 20 vuotta ja aina se jaksaa vain olla niiiiin rakas. Vain yksi kissa on enää. Asun edelleen täällä, missä asun. Pää on kasassa niin hyvin, kuin se meikäläisellä voi olla. Puuhastelen ja harrastelen omia juttujani. Nyt olen jo pari vuotta opiskellut iltalukiossa, kun sitäkään vähää ei tullut kouluja käytyä aikoinaan. Ihan omaksi ilokseni ja itseäni sivistääkseni vain opiskelen, mutta voisi sitä paljon huonompiakin harrastuksia olla. Kovasti olen tykännyt koulunkäynnistä näin vanhemmalla iällä.

Suruja ja vastoinkäymisiä on ollut matkan varrella. Kissa kuoli ihan vanhuuttaan(ja tietysti eläinlääkärin piikkiin) 2020 talvella. Veljeni menehtyi syöpään nelivitosena 2021 kesällä. Sitten nämä koronahässäkät, Ukrainan sodat ym. maailman tapahtumat osaltaan ahdistivat. Positiivista kuitenkin, etten lähtenyt näistä mitenkään flippailemaan niin kuin olisi joskus nuorempana voinut käydä. Suru on surua ja ihan normaali ja terve reaktio tietenkin. Seuraava vastoinkäyminen on remppahelvetti, joka on edessä tuossa kevään edetessä, mutta ehkä siitäkin hengissä selvitään, vaikka nyt jo vituttaa, kuin pientä eläintä :grin:.

Edit: Päihteiden käytöstä: Laittomien huumeiden käytönhän lopetin jo vuosia sitten. Lääkkeiden väärinkäyttökin jäi. Alkoholia, eli sitä lemppariani käytän edelleen ja silloin kun otetaan, otetaan niin, että tuntuu. Ei vain tule otettua nykyisin, kuin n. kerran kuussa ja silloinkin jää yhteen, max. kahteen iltaan. Ei vain enää jaksa vanhaa kiinnostaa niin kännissä hilluminen, kun on sitä kaikkea muutakin tekemistä. Itse asiassa nyt on mennyt kuivin suin jo hyvinkin yli kuukausi. Viimeksi olen juonut joulupäivänä ja tapanina. Mitä sitä väkisin ryyppäämään, jos ei huvita :grin:. Mitä enemmän pää selkenee, sitä enemmän se myös tasaantuu ja mieliala ja toimintakyky paranee. Kännissä on edelleen kiva olla välillä, mutta jos tuokin joskus jää “vahingossa” pois, ei kai se paha asia ole.

3

Moi, W! Mukava kuulla myös susta! Olin tosiaan aika heikossa hapessa tuolloin. Enpä nyt missään erinomaisessa voinnissa ole nyt, mutta paremmassa, kun lääkekombo on jotenkuten auttanut. Ainakin jaksaa muitakin nähdä joskus kuin vaan tuota miestä. Jossain vaiheessa en jaksanut ketään, enkä mitään.

Hienoa, että sulla menee nykyään maltillisesti alkoakin. Kyllä sekin parantaa jo mielialaa, kun ei oo krapulaa tai morkkista. Mä juon joskus iltaisin miehen kanssa jotain hyvää punkkua, mutta en ole kylläkään ollut ihan tosi kännissä aikoihin.

Iltalukiokin kuulostaa hyvältä harrastukselta. Itse jouduin sillon aikoinaan lopettamaan lukion kesken, kun masennuin ekan kerran pahasti. Oon kyllä pitänytkin sua fiksuna tyyppinä. Uskon, että olet hyvä lukiossakin. :smiley:

Otan osaa kissastasi, on ne lemmikit aina tärkeitä ja perheenjäseniä. Oliko kisu jo kovin vanha? Kurja myös kuulla veljestäsi, osanotot myös siihen. :worried: Itsekin olen nuoria läheisiä menettänyt syövälle. Kyllähän se epäreilulta tuntuu menettää nuori ihminen.

Joo, kyllä tämä aika kuolleelta mestalta nykyään vaikuttaa. Olihan ehkä noin viis vuotta sitten keskustelua jopa päivittäin. Lisäksi en tykkää tästä uudesta ulkoasusta yhtään. :laughing: Onhan tää ehkä ihan kiva ns. päiväkirja, vaikkei sen kummempaa keskustelua käytäisi. Ihan omaksi ilokseenkin on kiva kirjoitella. Asioihin tarttuminen, kuten vaikka kirjoittaminen, on ollut tässä skitsofrenian myötä tosi hankalaa, eli siksikin olen viettänyt hiljaiseloa.

Lämpimiä ajatuksia myös sinne! :heartpulse:

4

Moi, Nnaana.
Kaikkea hyvää toivon Sinulle.
Minä olen raittiina pysynyt.
Olen retkeillyt kesäisin tuntureilla ja vuoristoissa. Keväällä 2019 kuljin Pyreneiden yli, siis Ranskasta Espanjaan, sitten vaelsin kävellen lähes koko Pohjois-espanjan halki Santiago de Compostelaan. Matkaa kertyi huimat 854km vajaassa kuukaudessa. Niin, se on aika paljon vanhalle alkoholistille.
Jos haluat lukea aidon tarinani sadalla valokuvalla ja sadalla tarinalla kerrottuna, katso facebook sivuni, siellä tarina on. Paljon kuvia ja matkakertomuksia on myös täällä Plinkissä, ketjussani Putka Häiriköille.

5

Se on muistaakseni nykyään 922 €/kk, minkä saa ansaita työkyvyttömyyseläkkeellä ilman, että menettää eläkettään. Miinus verot tietysti, mutta tuskin veroprosentti tuollaisissa hommissa kovin massiivinen on.

Eikä työkyvyttömyyseläke tarkoita mitään lopullista et enää ikinä elämässäsi saa mennä täysipäiväisiin ja täysipalkkaisiin töihin -tuomiota. Jos kuntoutuu työkykyiseksi, saa aivan vapaasti siirtyä oikeaan työelämään ansaitsemaan miten paljon ikinä lystää. Mikäli työkyky paranee väliaikaisesti, on myös mahdollista laittaa eläke lepäämään minimissään kolmeksi kuukaudeksi ja maksimissaan kahdeksi vuodeksi. Tällöin ei siis saa eläkettä, mutta palkkatuloja saa ansaita ilman mitään rajoja. Jos sitten sen max. 2 vuoden jälkeen on tarve palata työkyvyttömyyseläkkeelle, sen voi tehdä ilman, että tarvitsee hankkia uutta lausuntoa ja päätöstä työkyvyttömyydestään. Varsin reilu peli mielestäni.

6

Putkis, mielenkiintoinen tarina sulla! Ja osuvat valokuvat. Itsellä ei riittäis rohkeus lähteä yksin reissuun. :grin:

W, joo tiedän ton Kelan käytännön. Never say never, jos joskus pystyis tekee kevyttä työtä edes. Mutta onhan tuo Kelan malli todella reilu, kuten itsekin sanoit. :grinning:

Mulle kuuluu valvomista. Se tosin johtuu amfesta. Ei tässä vielä ole ainakaan kamalaa oloa ja ihan mukava selata nettiä rauhassa, kun toi mieskin nukkuu. On uus hieno luurikin millä surffailla netissä.

1 tykkäys
7

Huh, tässä on tullut käytettyä amfea aika paljon. Pitäis lopettaa taas hetkeksi. Ihan jo unen takia, sillä muutoinhan kaikki psykoosi- ja mielialaoireet vaikeutuvat, kun ei nuku. Mä en ainakaan oo ikinä saanut unta, jos otan piriä. Ei auta, vaikka ottais kaikki mahdolliset bentsot päälle. Tosi tyhmää, mut kun menee kotiin ihan paskana jostain, niin se laini houkuttelee. Sit on parempi olo ja jaksaa asioita. Siivota, laittaa ruokaa, olla sosiaalinen, katsoa leffaa yms.

Opiodithan ne mun ykköspäihde on ollut. Niitä ei vaan tuu hyvään hintaan usein vastaan, paitsi subua ja siitä mä en tykkää laisinkaan.

Mies nukkuu taas, vaikka oli sekin vauhtia ottanut. Taitaa tulla pitkä yö taas. Vois kyllä ehkä neuloa sukkia. Joskus ollaan mietitty ton miehekkeen kanssa, että kissa vois olla kiva. Ois joku hereillä ja seurana, kun itse valvoo muuten yksin. Ihan vaan suunnitelman tasolla tuo kissajuttu. Siinä hommassahan on paljon miettimistä. Jaksaako hoitaa, riittääkö raha eläinlääkäriin jne. Kyllä se pitää hyvä koti tietysti olla.

1 tykkäys
8

Mukava kuulla, että Nnaakin on hengissä ja täysissä voimissa.

Itsellä ollut elämässä paljon muutoksia viime vuosina. Firma otti korona-aikana aika rajusti osumaa ja päädyin sitten ajamaan toiminnan alas, kun aikamoisessa laskusuhdanteessa oltiin oltu jo aikaisemminkin. Olin sitten hetken fyssarina yhdellä kuntoutusosastolla, joka oli aivan tappavan tylsää. Päätin sitten lähteä opiskelemaan pelastajaksi, jota nuorempana suunnittelin, mutta elämä vei eri suuntaan. Luojan kiitos pääsin opiskelemaan Helsinkiin Kuopion sijaan ja valmistuttuani tarjosivat virkaa Helsingistä. Asuttiin perheen kanssa hetki Helsingissä, kunnes ostettiin rivari Espoosta. Hassua sinänsä, että joskus vannoin etten ikinä muuta pk-seudulle, mutta ei tämä lainkaan hullumpaa ole.

Oli myös vapauttavaa jättää kotikaupunki. Monet paikat ja ihmiset muistuttivat ikävistä asioista, kuten sotkuisesta avioerostani, jonka syy suurimmaksi osaksi oli huumeongelmani. Päihteitä ei ole tullut käytettyä pitkiin aikoihin. Ainoastaan kannabista hyvin satunnaisesti, pari kertaa viime kesänä ja kerran ennen joulua. Tuollaista en koe mitenkään ongelmallisena

On muuten aivan karmea tämä foorumin uusi ulkoasu

9

Meni ohi nämä osanotot. En tiedä editoitko viestiä vai luinko minä miten sattuu. Kiitoksia paljon <3.

Kissa oli 14vee. Ei siis mikään nuori, mutta ei kovin vanhakaan sikäli, että edellinen kissa porskutti 20-vuotiaaksi. Hänelle tuli siinä terveyshäikkää mm. munuaisiin ja virtsateihin. Alkuunsa niitä hoidettiin, mutta aika pian totesimme isännän kanssa, että parempi tehdä se lopullinen ratkaisu nyt, kun kissa ei vielä pahasti kärsi. Eihän kissa asiaa ajattele niin, että voi paska, kun pitää kuolla, olisihan tässä voinut vielä vuoden-pari elää tekohengitettynä. Aika kyseenalaista hupia se meillekin olisi ollut katsella toista kitumassa. Kaipaus on ja pysyy, mutta nyt se on onneksi sitä laatua, että ihan hyvillä mielin muistellaan kissaa. Ihan päivittäin kyllä muistellaan ja jutellaan, että muistatkos kun Virus(kissan nimi) sitä ja tätä.

Velipojan kohdalla kuolema oli lopulta tosi iso helpotus, vaikka tietenkin tosi surullinen olin. Se viimeisten viikkojen kituminen oli jotain ei-mitään-vitun-järkee -hommaa :sob: :open_mouth:. Saattohoito oli ensiluokkaista. Siitä ei kenelläkään ollut mitään valittamista. Veli sai kuolla kotonaan niin kuin tahtonsa oli, kotisairaalan porukka oli paikalla vartissa aina, kun tarvittiin, oli yö tai päivä ja kipulääkitystä oli riittävästi. Siinä kuihtumalla ja riutumalla kuolemisessa vain on niin paljon muutakin, kuin se toimiiko kipulääkitys ja pelaako palvelu. Ihan jo se, että kipulääkityksen sivuoireet ovat sellaisia, joista moni ihminen ei nauti. Kaikille ei ole unelmien täyttymys nuokkua mopo-/oksikodonipäissään ihmettelemässä valveunia. Ei veljellenikään. Ei hän ollut mikään narkki. Sitten tietysti se, että joutuu olemaan täysin muiden autettavissa ja armoilla ja siinähän se menee vähän niinku jäitä poltellessa, kun odottelee väistämätöntä. Veli oli itsekin sitä mieltä, että on tämä nyt yksi saatanan paskamaa, kun eutanasiaa ei saa edes tuollaisessa tilanteessa.

10

Moikka, Näätä! Ilo kuulla sinustakin. Tuttua tuo, että koronan takia ottaa yritykset osumaa. Mulla on siis yrittäjiä suvussa, joiden kautta tuli tuon koronan taloudellisia vaikutuksia seurattua.

Minäkin olen vannonut, etten muuta pk-seudulle, mutta saa nähdä käykö minun samoin, kun sun. Itse en oo vaihtanut asuntoa tässä välillä kun olen ollut poissa foorumilta. En, vaikka periaattteessa vois muuttaa miehen kanssa yhteen. Tykkään kuitenkin, että mulla on omakin koti, jossa välillä rauhottua.

W, itselläni on perheenjäsenen menettämisestä syövälle suht samankaltaiset ajatukset kuin sinulla. Hän sairasti pitkään syöpää ja lopulta kun menehtyi, se olikin omalla tavallaan helpotus. Ei enää syöpäkipuja yms paskaa, mitä syöpä nyt sairastajalleen tuokin. On se melkoisen epäinhimillistä, ettei noissa tilanteissa sallita eutanasiaa.

Mulla on tänään vähän matalalentoinen päivä. Oon tuijottanut Yleltä tota Linna-sarjaa, joka kertoo naisvangeista. Ei oo ollut kauheasti mitään ruokahalua ja jouduin kuluttamaan Temestaa ja Serenasea tähän mieleen. Onneksi huomenna on tiedossa kivaa. Lähden erään hyvän ystävän kanssa pikku reissulle nauttimaan.

11

Nnaana: Käytkö kuinka tiuhaan verikokeissa tuon Leponexin vuoksi ja onko niissä ollut ongelmia? Pitääkö sun noudattaa jotakin erityistä varovaisuutta flunssa-aallon iskiessä tai esim. juuri koronan kanssa? Eikös Leponex ole se lääke, joka voi vaikuttaa radikaalisti valkosolutasoihin ja vetää immuunipuolustuksen maihin? Tuon vuoksihan se aikoinaan kiellettiin Suomessa, mutta palautettiin sitten markkinoille ehtona tuo, että valkosoluarvoja tarkkaillaan säännöllisesti. Muutenhan se on monilla tosi toimiva lääke skitsofreniaan.

12

W, käyn ton Leponexin kanssa kerran kuukaudessa verikokeilla ja tietysti, jos tulee kuumetta. Koronaan ei kaiketi ollut erityistä ohjeistusta. Mutta jep, noiden valkosolujen kanssa siis pitää olla tarkkana. Ei se mua sinänsä haittaa, lääke on ajanut asiansa. :smile:

13

Nyt on sellainen olo, että pitää kirjoittaa. Nimittäin mun yhdestä ystävästä, tai ”ystävästä.” Ollaan siis oltu ystäviä lähemmäs 10v. Viime aikoina hän on ollut tosi räjähdysherkkä ja noh, vittumainen. Ei suostu avaamaan, että kalvaako joku tässä nyt. Joskus valitti, etten puhu omista asioista ikinä, mutta kun koitin olla avoimempi, sekään ei ollut hyvä. Hän mm. raivostui, kun sain endokipuihin Tramaleita. Hän oli sitä mieltä, että itse pyysin ne. Lääkäri ne kyllä määräs, mutta mitä helvetin väliä, vaikka oisinkin suoraan pyytänyt. Häntä myös kismitti, miksi mun riskitiedoista on poistettu päihteiden käyttö. Hän tykkää myös nykyään korostaa meidän eroja. Hänelle lapsihaaveet on ok, mutta mun lapsihaaveille saa nauraa. Vielä oikein oman kumppanin kanssa, se piti erikseen mainita. Mulla on sellainen olo, että mua oikein koitetaan lytätä maan rakoon, kun hän korostaa aina paremmuuttaan. Koko tilanne on ikävä, koska hän OLI hyvä ystävä. Olen joutunut ottamaan Temestaa 3x/pv ja Serenasea max 6 tbl.

14

^ Fiksuinta lienee dumpata elämästään moinen “ystävä”. Olkoonkin joskus muinoin ollut oikea ystävä. Jos hän joskus haluaa selvittää mikä vaivaa ja tosissaan parantaa tapansa, hän tekee sen kyllä. Elämä on liian lyhyt huonoihin ihmissuhteisiin tuhlattavaksi. Semminkin jos voi muutoinkin huonosti, oloa tuskin parantaa jonkun vittupään alituisen ilkeilyn ja kiukuttelun kuunteleminen. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta tässä vapaassa maassa aikuinen ihminen on ihan itse vastuussa siitä kenen kanssa viettää vapaa-aikaansa.

Mulle kuuluu A) hyvää, koska eräs stressiä aiheuttanut asia alkaa selvitä ja B) vähän huonoa, koska perkeleen hypokondria nostaa päätään jälleen pitkästä aikaa yhden pienen ihomuutoksen vuoksi. Todennäköisesti kyseessä on TAAS ihan harmiton juttu :roll_eyes: :thinking:

15

W, toivottavasti kyse on jostain harmittomasta! Tsemppiä! :slightly_smiling_face:

Mä olen yksin hereillä. Otin tossa aiemmin illalla kolaa. Tais mennä tällä kertaa vähän yli, kun alkoi ahdistaa aivan vitusti se päihtymystila. Kelasin, että nyt delaan, tulee sydäri. Mut nyt on jo vähän parempi olo, mutta on pakko pitää taukoa päihteistä. Ei kestä varmaan pää kauaa. Olen tässä päihteillyt, sillä mieliala ei oo ollut parhaasta päästä. Tiedän, että se päihteily kumminkin kääntyy itseään vastaan, eli alkaa itsekin aiheuttaa ahdistusta.

Yksin valvomisesta mä tavallaan tykkään. Yö on mulle jotenkin turvallista ja omaa aikaa. Vaikka kauheasti tykkään tosta miehestä, niin olen sellainen, että tarvitsen omaa aikaa tosi paljon. Hän kun ei kärsi unettomuudesta, niin yöt on itselle omaa aikaa, kun hän nukkuu.

16

Joo, väärä hälytyshän se TAAS oli. Mikä lie harmiton näppylä, joka hävisi itsestään vähän reilussa viikossa. No, tällaista sekoiluahan se mulla tuppaa olla :roll_eyes:. Nyt en onneksi toistaiseksi ole onnistunut kehittämään itselleni mitään uutta “kammottavaa tautia” koputtelee vimmatusti puupäätään.

Mites sulla, Nnaana? Oletko saanut stimukuurin poikki?

17

W, nyt on mennyt taas vähäisemmällä määrällä. Tolle miehelle kävi pikku äksidenttikin päihteisiin liittyen, niin ei nyt oo tehnyt oikein mielikään, vaikka hän nyt onkin kunnossa. Vähän pisti miettimään.

Jaaha, se olisi sitten taas kevät. Huomaan jo, että on negatiivisia vaikutuksia mielialaan. Väsyttää ja masentaa. Jotenkin mua toi aurinko väsyttää, vaikka monilla se onkin aivan päinvastoin. Siis on mun elämä enemmän tolalla kuin vaikka vuonna 2020, kun olin vuoden pakkohoidossa. Silti niitä uusia, positiivisia asioita on vaikea huomata ja miettiä, kun on perinteinen kevätmasennus.

Tykkään arjesta ton miehen kanssa. Hänenkin kanssa voi jutskata noista ikävistä kevätfiiliksistä. Muutoin katsotaan telkkaria, syödään ja kitataan kahvia. Toipahan hän mulle tänään kaupasta kukkiakin. :heartpulse: Siis sellaista normiarkea. Kai noi vähän kannattelee, et ei toivottavasti ihan kauheaan jamaan mene.

Me aloitettiin muuten miehen kanssa mämmikausi. Tykkääkö joku muukin siitä? Ja en puhu mdma-mämmistä. :rofl: Vaan ihan siitä pääsiäismämmistä.

1 tykkäys
18

En syö mämmiä. Ei se välitöntä oksennusrefleksiä aiheuta, mutta en vain välitä siitä. Miksi söisin, kun kaurapuurokin on paljon paremman makuista. Pääsiäisherkuista lempparini on pasha, mutta tuskin sitäkään tulee tänä vuonna tehtyä.

Mua puolestaan masentaa syksy ja pimeys. Tai en voi ihan pokkana sanoa, että masentaa, kun en ONNEKSI ole ollut kunnolla masentunut vuosiin, mutta sellaista lievää ankeutta, takkuisuutta ja vitutusta kaamos aina puskee. Kevät taas pistää kierroksia koneeseen. Nyt sen jo huomaa, mutta siinä toukokuun kohdilla se tyypillisesti on pahimmillaan. Ei siinä mitenkään paha olo ole ja saan aikaan paljon kaikkea ihan hyödyllistäkin, mutta jokainen sen nyt tajuaa, että parin-kolmen tunnin yöunet ja jatkuva touhottaminen ei ole kovin kestävä ja terveellinen kombo. No, aina se viimeistään juhannukseen mennessä tasaantuu.

19

Täällä on taas valvottu. Nukkumatti ei oo mun ystävä, otin sit stimuja tai en. Jos tää jatkuu vielä pari päivää, niin pakko mennä sitten psykan päivystykseen. Nykyinen lekuri kun ei unilääkkeitä määrää. Tietenkään myöskään päivystyslääkärit jotkut eivät määrää mitään. Leponexin pitäisi melko monen lääkärin mielestä auttaa unettomuuteen, mutta eipä mua uskottu edes osastolla, ettei Leponex väsytä mua. Nytkin olen ottanut ihan asianmukaisen annoksen (300mg), enkä oo nukkunut sekuntiakaan.

Muutoin kuuluu tukkoisuutta, hemmetin siitepöly. Sit vielä silmätkin alkaa vuotaa, kun menee ulos. Pitää ottaa taas astmalääkkeet esiin, kun on se aika vuodesta.

Kotona ihan perus juttuja. Siivosin kylppärin peilikaapin uuteen uskoon ja pesin suihkukaapin, pöntön ja lavuaarin. Keittiöön keskityn seuraavaksi.

20

^ Stimukuurin jälkiolot/viekkarit voivat kyllä valvottaa pidempäänkin, semminkin, jos pää ei ole ihan kunnossa. No, oli miten oli, toivottavasti saat unta ennen kun homma menee ihan hulluksi. Totaalinen unettomuus on kyllä niin perseestä ja syvältä, kuin olla ja saattaa :angry:. Mä en, luojan kiitos, ole kärsinyt kunnon unettomuudesta enää vuosiin, mutta muistan kyllä varsin hyvin, kun männävuosina en saanut nukuttua silmällistäkään moneen vuorokauteen ja psykoosiinhan siinä sitten tuli itsensä valvottua. Välillä pirillä oli osuutensa asiaan, mutta onnistui tuo useamman kerran ilmankin. Nykyään n. 1-4 kertaa kuussa sattuu yksittäinen huonounisempi yö, mutta niitä en edes laske unettomuudeksi.

Mulle kuuluu tänään ihan hyvää rauhaiseloa. Nyt en ole jaksanut enää isommin stressata siitä kuunvaihteessa alkavavasta remppahelvetistäkään, kun sen aikataulut sun muut järjestelyt viimein selvisivät kunnolla. Eiköhän tuostakin taas hengissä selvitä, vaikka toki se vähän vituttaa.

Olen tässä siivoillut, ulkoillut, tehnyt kouluhommia ja sen sellaista perusarkea ja tänään kävin koululla piipahtamassa parilla tunnilla.