Missä Kultis on?

Kotikanava
41

Tämän tästä saa… Omat ohjeet heitetään takas naamalle :smiley:

Mitä on rakkaus? Rakkaus on perkele tekoja. Mä teen niitä tekoja, vaikka ei hyvittaisikaan. Mä haluaisin vetäytyä vuorille pohtimaan elämän tarkoitusta, vaellella metsässä, olla yksin. Lähteä tämän yläpuolelle, nähdä kaukaa.

No, sen sienireissun näen jo… vaellellaan joo hirvikärpästen seassa, vahdin ja komennan lapsia, käytän yhtä puskapissalla… Mies on väkisin (kauniisti syyllistäen) vaatinut tulla mukaan ja painelee omia polkujaan saalinhimo silmissään. Sitten syödään eväät, yritän tentata mukuloilta puiden ja kasvien nimiä ja kaiken henkistymisrosessin keskeyttää havainto, että seisomme keskellä suppilovahveromerta…

Havainnoi siinä sitten itseäsi.

Kaiken kaikkiaan perhe-elämä sopii minulle. Tiedän, että voisi rosessoida rosessoimasta päästyäni sanojen merkityksiä, niiden piilomerkityksiä, äänenpainoa ja taka-ajatuksia. Helkkari on tehnyt hyvää, ettei ole tarvinnut. Nyt täällä huudetaan, jaa taitaa olla aika tehdä ruokaa. Kukat on näemmä kasteltu (tämän illan esimerkki) joten luuttu esiin ja lattiaa kuivaamaan.

Joskus ruusu on vaan ruusu.

Olen kiitollinen, että olen saanut ajatukset ulos päästäni. Niitä ei ole tarvinnut vyyhdetä kallon sisällä, väännellä ja pyöritellä. Alkupoistumispaniikin jälkeen ajatukset muotoutuu sanoiksi ja ne tulevat siistissä parijonossa esille.

Olen kiitollinen, että välillä ahdistaa. Silloin en ole turtunut, niin kauan riittää vielä ihanteita.

Eikä se todellakaan ole ohi, tämä rosessi vielä. Ehkä tulee se uudelleen rakastumisen vaihe… Muistan ensimmäisen yhdessä vietetyn yömme (olimme ‘tunteneet’ toisemme yli puoli vuotta eikä tuohon yöhön sisältynyt seksiä) kun taivas iski säkenöivällä voimallaan ja puut olivat täynnä lintuja… Muistan sen tunteen.

Välillä vaan käy mielessä, että tämän kohdalla se tunne on käytetty loppuun, pitäisi saada uutta polttoainetta… :sunglasses:
Mutta kuten alussa, rakkaus on ennen kaikkea tekoja. Tekoja, valintoja, yrittämistä.

Tänään, tai nyt on jo aika myöhä… Huomenna minä yritän. Taas päivän verran.

42

Eikö ole kiva kultis, että mä lyön sua sun omilla sanoilla. Sitä on niin helppo antaa elämänohjeita, kun sä olet ne itse päässäsi valmiiksi mulle luovuttanut myöhemmin käytettäväksi.

Mutta niinhan sen pitää olla, että välillä se parisuhde tuntuu kuolleelta. Ja jos se oikeasti tympii, niin pitää lähteä ja asettaa se elämä uudelleen järjestykseen. Mutta ennen sitä kannattaa miettiä ne realistiset vaihtoehdot.

43

Unessa palasin takaisin kouluun. Tai se oli uusi opinahjo, enkä mä ikinä päässyt tunnille tai luennolle asti. Kuljeskelin vaan portaita kirjat sylissä. Tunnelma oli ihan hyvä, mutta toivonpa että joku yö saan vielä päättötodistuksen… Mutta sitä ennen on tehtävä jotain oikeassakin elämässä.

Toinen uni, jossa olin rannalla. Siihen piti marssittaa pitkä rivi entisiä poikaystäviä. Nyksää ei vaan näkyny. Unientulkitsijoille tiedoksi, että vesi siinä mittakaavassa kuvaa selkeästi seksuaalisuutta. Joku naisellisuus on minussakin hengissä.

Illalla suoritin kauneusrituaalejani niin, etten ehtinyt ihan samaan aikaan sänkyyn. Pyllähdin sitten miehen kyynärpään päälle niin, että se liioitellen säikähti (vielä rasittavampi tapa on liioitella aivastuksiaan…) Sanoin siihen “etkö muka odottanut” (siis saapumistani vuoteeseen) johon hän vastasi “en ole ottanut”. Niin. Mikä oli mielessä nyt?

Se on nyt kaksi päivää marissut seksin puutteesta. (Ja mä olen voihkinut samaa asiaa mielessäni toista viikkoa…) Ne kaksimielisyydet ja voivottelu ei tietenkään oikein toimi esileikkinä… tai se liioiteltu kiitollisuus seksin jälkeen ei innosta odottamaan seuraavaa kertaa.

Ison plussan puolelle laitetaan kuitenkin se, että hän unessaan nosti kätensä hyväilemään lannettani. Sellaisella oikealla tavalla, jonka alla ihoni on sileä ja kaunis hänen käsissään…

44

Mä näin joskus keväällä myös sellaisen unen, jossa oli rivissä kaikki entiset poikaystävät ja ihastukset. Komea rivi se oli :slight_smile: . Sieltä rivistä se eniten vaivaamaan jäänyt, viimeisin ihastus viittoili ja vinkkaili, että tule tänne vaan. En edes unessa mennyt. Mä tulkitsin sen niin, että siellä se entinen elämä ja kaikki maailman miehet tulemaan takaisin mutta päätin olla menemättä, eli sitoutumiseen liittyvää. Unessakin valitsin tämän nykyisen miehen.

45

Näin minäkin sun unes tulkitsisin, jos tuo edes mitään tulkintaa tarvitsee :sunglasses:

Tarkemmat valitukset puuttellisesta olotilasta sähköpostissa :wink:

46

Tämä noita on tänään väsynyt, joten suurempia tulkintoja ei kultakalan uniin ole luvassa. Ja tyttelin uni ei tarvitse selittelyjä.

47

[size=150]Tänään Kultakala heräsi pahaa-aavistamatta miinakentällä.[/size]

Ihan ekaksi aamulla, totesin että ihan sama hengittääkö, ei tuosta näy henki millään lähtevän. Mutta sitten se alkoi.

Ekaksi kiitos, ex-juoppo, näkökulmasi asiaan… no antoi näkökulmaa.

Mä sit eilen illalla, ihan nätisti ja ohimennen kysäisin, ajatteliko mies joskus pienenä että isona viettää viikonloput krapulassa ja muutenkin juo joka välissä, missä ehtii. Silloin illalla, sopuisassa humalassa hän vaan sanoutui irti vastuusta “no tämmöisen elämä on minusta tehnyt”

Hyv’yötä vaan, ihan hyvissä fiiliksissä vielä silloin siirryttiin nukkumatin maahan. Tai en minä tiedä, missä välissä hän siihen viereen kömpi.

Mutta aamu. Kun mies sai silmänsä auki, se oli kuin kiroileva siili potenssiin kaksikymmentä. Minä, kamala ihminen olen piilottanut tavaroita, sotkenut kaiken, heittänyt roskiin… yms. Lisäksi en ymmärrä, että asioista oli sovittu jo eilen (olisin vaan varmistanut, että ymmärsin sen eilisen oikein, kyse oli lapsen harrastuksesta, ei siis isosta asiasta ja kuskaamisesta) ja kun olen kaksi vuotta sitten sanonut sen yhden tavaran rikkoontumisesta niin miksei hän nyt sitä muista - ehei, hänelle ei vaan kerrota tässä taloudessa mitään.

Mä en lähtenyt mukaan. Olin vaan ihan :open_mouth: ja :confused: että kylläpä sohasin kipeeseen kohtaan.

Tänään niillä on työpaikan ‘illallinen’ jossa se varmaan (en ennusta, ihan sama rosessoiko kamalaa akkaansa kenenkään kanssa vai ei, ei se mulle kuulu…) jankkaa jossain vaiheessa iltaa ryyppykaveriltaan, että juoko hän liikaa… No sen tietää “et sä liikaa juo, sä olet hyvä tyyppi ja otetaas taas”.

En siis suunnittele, että se elämä tästä muuttuisi. Että tämä olisi ensimmäinen askel raitistumiseen. Toivon… tai sanotaan, että pidän senkin vaihtoehdon avoimena. Todennäköisintä on, että aikansa räjähdeltyään tilanne tyyntyy taas samaan. Tai erilaiseen samaan.

Tiedän, etten tiedä huomisesta. Tiedän, että voin suunnitella mitä tahansa, se ei kuitenkaan ole sitä mitä saan. Mitä ansaitsen, mitä tarvitsen. Se on KV:n asia.

48

oho, aika hyvin sohittu jos tuollainen reaktio. Ehkä kuitenkin pohtii sun sanoja vielä jälkeen päin kun rauhoittuu. Kyllä mä muistan miten siihen juomiseen kuului se häpeä ja kaikki muu paska, mikä sitten piti verhota kiukuttelun ja ylimielisyyden taakse. Ja kun hyvin sohtaistiin niin aina räjähti. En kuitenkaan yritä sulle Kultis sanoa että sun täytyy sietää, kerroinpahan vaan muistikuvia meinneiltä ajoilta. :smiley:

49

Melko komea summaus: elämä on tehnyt minusta tällaisen. Totuus tietenkin on, että viina on tehnyt minusta tällaisen. Tuo oli jo selitysten äiti. Vielä on matkaa jäljellä…

50

Juu, en mä ole (hyvä tässä on töissä turvassa…) ollenkaan sillä asenteella, että varoisin jotenkin tekemisiäni tai sanomisiani.

Mutta “minun mielestäni sinä juot liikaa” puheet on laitettu näemmä aina “no se on sun mielipitees” arkistoon. Enkä mä oikeen osaa analysoida vielä tätä tilannetta.

Muuttaa mä en miestä pysty. Mutta olisihan se kiva, jos saisi jonkun siemenen sinne istutettua. Kännissä olet ääliö, hei. Sä olet viiskymmentä (no pyöristetysti) joten oisko välitilinpäätöksen aika.

Ihan uusi ajatus: yksi vaihtoehto on sellainenkin, että se antaa mulle ja lapsille talon vuokralle ja muuttaa itse sijoitusasuntoonsa jossa saa olla ihan vapaa kaikista talonhuoltoon kuuluvista velvotteista. Tai ei ihan, mutta ei tarvitsisi aina vetää hernettä nenään, kun tiskialtaassa uiskentelee kalakeiton jäännökset (yäk se on minunkin mielestäni, mutta ei se siitä mihinkään muutu vaikka kuinka huutaisi. Samalla vaivalla ne voi siivota huutamattakin.)

Eli tässä on kyse omasta huoneesta, omasta tilasta… Tosin jos tässä vaiheessa asian esittää, niin kyse on omasta kodista häätämisestä… :mrgreen:

51

Näitä suuria filosofisia totuuksia onkin alkanut kertymään…

Itse olen ollut pariin otteeseen ison valinnan edessä. Elämä on antanut vaihtoehtoja; pari valintaa. Ota tai jätä. Ja sitten mä olen ottanut ja päättänyt että tämä tie on minun, perhana.

Ihan itse sitä olutta kotiin kantaa, avaa tölkin ja juo sen. Tiedän, ettei se ole ihan niin yksinkertaista jättää koko tekosarjaa väliin, mutta toisaalta, juuri siitä on kyse… Kukaan ei viinaa kurkkuun kaada. Paitsi ehkä polttareissa… :sunglasses:

52

Vai sillä lailla. Tuli mielikuva, että teillä ollaan pääasiassa aika hyvässä sovussa vaikka mies tissutteleekin kaiket illat. Ihmeellinen itsehillintä sulla. Nyt sitten räjähti ja syyllistyi saman tien kun otit asian puheeksi, mutta yritti kipata syyt kuitenkin sinun niskoille. Vähän niinkuin paskapalleroa heiteltäisiin edestakaisin eikä kumpikaan suostu sitä ottamaan.

Rosessissa se on Kultakalakin, ja saa nähdä miten rosessi etenee. Eihän tuota ennustaa voi kummankaan osalta, mutta tuntuis että ei se raitistumisajatus ole vielä ihan kulman takana. Vaan saapa nähdä. Mut jos ei pysty myöntämään minkäänlaista ongelmaa olevankaan?

53

Eihän hänellä ole ongelmaa. Siitähän tämä koko mun alkuperäinen rosessini lähtikin käyntiin. Ja Sigridin kanssa olen siinä mielessä samoilla linjoilla, että ei se mua periaatteessa haittaa.

Mutta kun se haittaa. Juuri se, mitä kuvailin omaan tilaan menemiseksi. Kun en oikeasti tiedä, mitä se humalatilansa aikana oikeasti aivoihinsa tallentaa. Joskus (kauan sitten…) olen mennyt äksyilemään siitä, että se on mennyt juomaan muistinsa. Se nousee aina välillä esiin…

Ja paskapallero on pyörinyt hyvinkin nurkissa, mä en nyt sitä rupea tonkimaan. Nyt se on ton omaa paskaa.

Mitta olisi tullut varmaan hyvinkin paljon nopeammin täyteen, jos ei olisi tätä lääniä missä nautiskella oluitaan. Jos ainoa paikka olisi television edessä sohvalla, niin en mä semmosta olisi katsellut.

En ole täydellinen, en. Muutos on pelottavaakin, itsekin tiedät että muutos ei ole ihmisen hallittavissa. Mutta sen verran tiedän, että miehen muutos (toivottava lopputulos: ihana ihminen) ei ole minusta kiinni. Jos jotenkin pystyn vaikuttamaan tai olemaan tukena, niin halleluja. Oikeesti.

Enhän mä tiedä, haluaako se näin ärsyttävää akkaa loppujen lopuksi. Kerranhan se hermostui muhun totaalisesti ja alkoi puhumaan erosta. Mätkäisin lapsi-kortilla päin näköä (ihan kaikessa rauhassa kerroin mitä todennäköisesti tapahtuu, jos emme enää yhteistä eloa jatka). Tosin tuo ‘omaan kotiin’ fiktio olisi paluuta seurusteluun. Ei mulla ole mitään uutta urosta kuvioissa.

Vaikka mielikuvissani paloa miehenvaihtoon olisikin, niin mistä löytyisi ongelmaton, terve(ehkö), raitis kumppani. Jolla olisi pilkettä silmäkulmassa eikä sitoutumiskammoa… Joka samalla olisi valmis sitoutumaan minun ongelmiini, perhe-elämään (eipäs. Kun se uusi olisi just mua varten, eikä mikään isäehdokas - mutta pitäisi lastenkin tämä hyväksyä…)

Nyt karkaa mopo. Ei mulla ole mitään erityistä visioita siitä, mitä haluan. Näin on ihan hyvä. Tästä kun vaan saisi vähän paremman.

54

Mä en kanssa voi muuta tehdä, kun ihailla sun itsehillintää. Tota tyyneyttä suhtautua asioihin. Toisaalta se varmaan on edellytys sille, että suhde voi juovaan puolisoon jatkua hyvänä.

Itseni tuntien olisin sun miehelle (jos se olis mun) paasannut ja natputtanut juomisesta niin, että hän olisi todennäköisesti nakannut mut jo pihalle :laughing: , jos siis olen oikeanlaisen kuvan hänestä saanut. Juu, tiedän kyllä ettei siitä naputuksesta mitään apua ole, mutta kun en tuota itsehillintää niin osaa. Ja mä saan siitä omaan pahaan oloon helpotusta, ihan oikeesti.

Mutta Kultis, keep on rockin’ :sunglasses:

55

56

Hillitön!

57

Hertsileidi, miten sä ton teit? Ihan mieletön, sanan monissa merkityksissä!

58

Tässä on siis jo moneen otteeseen todettu, että kultakala sohaisi muurahaispesää ja matkasi yöllä aikakoneella miinakentälle. Kamala rätinä ja pauke ympärillä kertoo, että johonkin olet osunut. Olet varmaan kuin sellainen torvi, joka vahingossa on joutunut USA:n presidentiksi (sellaisia paskoja komedioita on oikeesti tehty). Sä vaan kävit huomaamattasi nykäisemässä siitä narusta, josta lähtee ydinaseet liikkeelle.

Mun mielestä noita ajatuksia on ihan hyvä välillä kaikessa ystävyydessä istuttaa miehen pääkoppaan, se on sitten eri asia tuottaako ne tulosta. Mutta toisaalta sillä ei ole sillä hetkellä väliä, vaan sä saat sen ajatuksen susta ulos ja ilmoille. Mun mielestä hänen ongelmansa on se, miten hän siihen suhtautuu (tietysti koko perheen ongelma, jos isän sijasta aamulla herääkin kesken talviunien herätetty ärisevä karhu).

Alkoi naurattaa tuo kyseleminen kavereilta, että juonko liikaa. Mä olen ollut kaikenlaisissa juottoloissa töissä ja siellä huomasin, että jotkut juopot istuu baaritiskillä vierekkäin keskustellen seuraavasti:

  • Juonko mä sun mielestä liikaa?
  • Hei, et todellakaan. Mä juon vielä enemmän, enkä ole alkoholisti.
  • Ai niin… Hei Mallu, kossuvissy.

Mutta kiva kuitenkin kun olet rosessissa, siitä tietää, että et ole aivokuollut…

59

Hirveetä draamaa :laughing:

Tässä ollaan jo soiteltu, eikä aamun äreydestä ollut enää tietoakaan. Siitä se on hyvä tyyppi, että se on täysin epälooginen noiden mielialojensa suhteen. Saattaa ärhennellä ja kiukutella, mutta sitten kohta ihmettelee, miksi pidän etäisyyttä.

Ehkä se ei näe omaa käytöstään… Enkä minä omaani, jos pidän kynsin hampain kiinni jostain tunnetilasta. Tai kyllä mä välillä yritän pakottaa naaman hymyyn, jos vaikka joku osa aivoista yrittäisi väittää että nyt se hymyilee, tällä on pakko olla hauskaa… No meni taas vähän, sanoisinko, että karkasi…

ja tuo kuva… netistähän noita löytää :wink:

Mielikuvissa teen murhia. Tai aviorikoksen. (Englanniksi hienolta kuulostava sana…) Varastan auton ja katoan… Jätän vaan lapun televisioon (jääkaapin oveen? Ehei, sieltä mies ei tajua sitä lukea). Leikin mustikkametsässä rikostutkijaa. Lumitöitä tehdessä naparetkeilijää. Ruohonleikkurillakin pitää tehdä kuvioita, vähintäänkin polkuja nurmikkoon. Eli leikkaan nurmikon väärin, joten yleensä vältyn siltäkin :laughing:

60

Joo mut toi miinakenttä… Kyllä se nousee sieltä vielä. Tai sitten asia hävetään kuoliaaksi. Voihan sen ajatteleminen oikeasti olla sellainen asia, joka saattaisi riistää juomisesta nautinnon.

Ja sitähän me emme halua.

Lisään muuten tuon baaritiskikeskustelun siihen juopon logiikkaa -kirjaseeni. :wink: