minttumaaria: kiitos tsemppaavista sanoistasi! Tuo onkin oikein hyvä asenne
Niin ja hyvää matkaa munkin puolesta Räkättirastaalle? Minne päin olette suuntaamassa, jos täällä haluat paljastaa? Toivotaan hyviä ilmoja sinne minne menette
Ja Gary75 älä ihmeessä tunne syyllisyytä, kun sitä korjaa suosittelit, nämä on mun omia kapuloita rattaissa, jotka pitää vaan kohdata ja käydä läpi. Ja se kirja on kyllä hyvä, laittaa miettimään plajon alkoholin käyttöä ja asemaa täällä maassamme, meinaan kyllä suositella sitä edelleen niilllekin, jotka ei alkon käyttöä edes ongelmaksi koe.
Oisko toi Miukun viini + siiderit sekasin tehny huonon olon ,kun määristä ei pitäis tulla
Henkinen morkkis itselläni voi aiheuttaa myös fyysisen pahan olon.
Minttumaarialla vaikuttas olevan homma voiton puolella,jos tuolta tuntui
Mulla toi jäätelö toimii kuin taikasana,yks päivä veetätti joku tuntematon ja teki mieli(vaikka lähes vuosi lähes juomatonta aikaa)siideri tai jotain,mutta otinkin jäätelön-jäätelöä voi “tissutella” yksistäänkin,mutta tuota viinan juontia yksikseen ei kannata taas opetella,turmion tie
Tsemppiä Miuku. Voisin kuvitella että suurin morkkis olisi ainakin minulla henkinen.
Me lennetään tänään Amsterdamiin, jossa norkoillaan huominen päivä. Jos olette sattumoisin Euroopan säätietoja katselleet, niin siellä on hytisty 5-10 asteessa viime aikoina. Huomiseksi sentään Damiin luvataan max. +12 astetteta eikä sadetta. Taidetaan käydä jollain kanaalikruisingilla ja kuten puoliso sanoi, ainahan sitä voi aulabaarissa istua! Eiköhän me jotain muutakin keksitä
Sunnuntain ohjelma on vielä hieman auki, mutta joka tapauksessa käydään tapaamassa muutamia tuttuja Amsterdamista hieman itään. Illalla sitten takaisin arjen pariin tänne kotomaahan. Kiireisen kevään jälkeen ihan kiva päästä kahdestaan vähän pois kotiympyröistä, vaikka tuo sää ei niin houkuttelisikaan sinne lähtemään juuri nyt. Asenne- ja pakkauskysymys!
Hyvää viikonloppua kaikille ja toivottavasti täällä on paremmat säät joista nauttia!
Amsterdam on kuulemma kiva paikka, yksi tuttu siellä oli tässä keväällä ja kehui kovasti. Mäkin sitä sitten googlailin ja katselin kuvia ja kyllä vaan viihtyisältä näytti. Kovasti tykkään noista Euroopan kaupungeista ja viikonloppulomista sinne. Kerrohan Räkättirastas sitten reissusta
Mulla on hirvee alkonhim ollut tänään, mutta hei edistystä, nimittäin viini etoo vieläkin sen viime sunnuntain krapulan jälkeen. Yök, se olo oli karmiva, mutta tosiaan aika kumma, se määrä ja sitten kuitenkin se olo, oon oikein pohtinut, että josko sittenkin jossain välissä join enemmän, mutta tarkistin vielä kuiteistakin, että niin se oli.
Kaverit on taas viestitelleet, että grillausta ja olutta jne. Ja mä jo ajattelin, että jos mäkin, mutta sain oltua ilman. Jossain kohtaa ajattelin, että jos huomenna sitten otan oluen tai kaksi, kun oonhan sitten ainakin vähentänyt, kun vapaalla vaan yhtenä päivää joisin, mutta kumpa nyt saisin sen järjen käteen huomenna ja nauttisin siitä, ettei mun tarvii juoda.
Niin se vaan Miuku minullekkin kävi eilen illalla, 12 tuntisen työpäivän jälkeen tuli aukaistua olut tölkki .
Onneksi tuli järki päähän ja jäi yhteen. Tosin nousi päähän, mutta saattoi olla väsymykselläkin osuutensa.
Tympäsee vieläkin, joku voi ajatella, että kauhea draama yhdestä oluesta. Minua vaan pelottaa että lähtee taas “lapasesta” koko homma.
Joo, ei tämä ole helppoa… Mä aloin muuten lukea sitä Lilli Loiri-Sepän Selviäimistarinoita, melko pysäyttävää tekstiä ja tarinoita. Upeita ajatuksia raitistuneilla, kyllä siinä vaan melkoiseen itsetutkiskeluun joutuu, kun alkoholismista toipuu. Monia ajatuksia olen tunnistanut sieltä tarinoiden joukosta, samoja mitä itse on käynyt läpi,vaikkei ihan pohjalla käynytkään.
Niin se vkl meni alkottomasi, lauantaina mut pelasti alkava flunssa, tajusin etten sitä oloa voi alkolla lähteä pahentamaan.
Sitä vaan mietin, että muuttuk se alkoholiin enää koskaan rennoksi? Ensin haaveilin, että kesälomalla voisin tissutella mieleno mukaan, ottaa tai olla ottamatta ilman stressiä asiasta, mutta voiko tässä kohtaa enää kontrollista päästää irti? Jos joku ymmärtää mitä tarkotan.
No niin, nyt on palattu takaisin arjen pariin hyytävän kylmästä Hollannista. Pipo ja hanskat siellä olisi tarvinnut!
Meille tämä oli toinen viikonloppu Amsterdamissa, tuli katseltua loppujakin nähtävyyksiä jalkaisin. Eli kävelty on! Kaupunki oli niin täynnä porukkaa, että meinasi tällaisia maalaisia ahdistaa. Suosittelen silti, kiva kaupunki, paljon nähtävää ja meno on niin erilaista kuin täällä holhous- ja kieltoyhteiskunnassa että jo senkin puolesta on hyvä nähdä että sitä voi elää pipo vähän löysemmälläkin.
Ensimmäinen siideri perjantaina kentällä nousi vähän päähä, hyi yäk mikä tunne. Viikonloppu meni vehnäolutta juoden ja hitsit kun oli vaikeaa pysyä eilen taas nollalinjalla kun pitkän päivän päätteeksi sain vasta illalla syötyä ja keppanatölkki jääkaapista melkeinpä hyppäsi käteeni. Muutaman aiemman vähentelyn opettamana tiesin kuitenkin, että se “yksi vaan tänään, sitten taas ei mitään” lipsuu kuitenkin yhdeksi taas huomennakin ja niin eespäin.
Olen alkanut nukkumaan jo paremmin ja se on varmaan suurin motiivi nyt jatkaa. Iltaisin saa jotain aikaiseksi kun ei ole puolipyörryksissä rentona sohvalla ja aamuyöt tulee nukuttua eikä valvottua morkkiksessa.
Kuulostipa mielenkiintoiselta tuo mitä sanoit Amsterdamista, olisi hienoa kyllä itsekin kokea millaista on, kun eletään “pipo vähän löysemmällä”. Meille on syksyksi yksi toinen matka buukattuna, mutta sitten kyllä pitää tosissaan alkaa suunnitella matkaa tuonne, pitää vaan alkaa hyvissä ajoin miestä “hiillostamaan”, hän kun syttyy aina hieman hitaasti mun matkasuunnitelmille, mutta syttyy yleensä sitten kuitenkin…
Mutta nyt täytyy jakaa teidän kanssa tämä juttu minkä tänään koin, oltiin vähän aikautaulujen kanssa sekaisin ja turhaan yhdessä paikassa miehen kanssa, oli siis luppoaikaa ja nähtiin tuttuja läheisellä terassilla. Istuttiin toki siihen sitten seuraksi, kun aikaa oli ja mulle ei tullut edes mieleeni ottaa olutta tai siideriä. Se oli ihan selviö etten ota. Mies kyllä otti, niinkuin kaikki muutkin. Ja vielä jokunen aika sitten olisin todellakin itse ottanut, edes asiaa miettimättä, sehän olis ollut ihan luonnollista ottaa.
Mutta että tosiaan mun päässä on jokin käänne parempaan tapahtunut, kun ei tehnyt mieli ja jokin aiemmin itsestään selvyys olikin muuttunut näin.
Olen ollut hukassa.
Toisin sanoen juonut monta viikkoa.
Töissä käyn, tottakai… mutta joka ilta on mennyt jotain. Olen suorastaan ylpeä itsestäni, jos on mennyt vain kolme (isoa) tölkkiä. Ihan kuin ei olisi ottanut mitään.
Maanantaina oli lomapäivä. Kävin aamulla töissä, ja lähtiessäni tiesin käveleväni Alkoon - täydellinen päivä hakea viiniä. Se pullo oli tyhjä kolmeen mennessä. minkä jälkeen hain muutaman oluen.
Ei voi mennä enää alemmas.
Vähentäminenkään ei enää ole vaihtoehto. Nyt pitää lopettaa.
Kahtena päivänä olen hakenut puhelinnumeroita, joihin soittaa. Että voisi sanoa sen ääneen, olen alkoholisti, vihaan sitä, mutta en taida selvitä tästä yksin.
En saanut soitettua.
Onpa täällä hiljaista, ei pelkästään tässä viestiketjussa vaan koko vähentäjät-palstalla.
Ajanvirta, onneksi olkoon hyvästä päätöksestäsi! Itsekin olen miettinyt josko alkaisin nyt kesän kynnyksellä absolutistiksi. Alkoholi on viime aikoina alkanut etoa siinä määrin, että mitä järkeä sitä on niellä väkisin, kun muitakin juomia on olemassa. Aikaisemmin minua jännitti miten juovat kaverit suhtautuisivat mehunjuojaan, mutta olen pääsemässä näistä peloista yli. En mä muissakaan asioissa kysele kaverien lupaa.
Raitistumiseni alkoi kun myönsin, kuinka iso ongelma oli ja etten yksin sitä enää pystynyt ratkaisemaan. Se oli se ratkaiseva askel, jonka myötä toipuminen alkoi - että uskalsi katsoa ongelmaa juuri sellaisena kuin se oli, eikä yrittänyt selittää itselleen sitä parhain päin.
Kivulaistakin kyllä, mutta jollain tavalla se oli helpottava askel. Ja kun oma päätös raittiudesta kypsyi, niin sitä saattoi keskittyä vain toipumiseen ja hoitoon.
Käytin kaikki konstit jolla saatoin siirtää sitä pistettä eteenpäin, jolloin itselle oli pakko myöntää, ettei viinankäyttö pysynyt enää hallinnassa. Ja jälkikäteen yllätyin kuinka kauan viina oli hallinnut, vaikka kuvittelin olevani tilanteen “herra”.
Mutta useat pystyvät kohtuukäyttöön. Jotkut alkoholistit pystyvät jopa palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Koen helpompana itselleni olla raittiina, sillä niin kauan yritin kohtuukäyttöä, enkä luoja paratkoon enää koskaan halua tuntea niitä tuntemuksia, mitä viinankäyttö pahimmillaan (ja edes silloin että se “normalisoi” olon) toi.
Onpas täällä hiljaista tosiaan.
Mä oon miettinyt tota kohtuukäyttöä, kunpa siihen oikeasti pystyisi eikä sitten luisuisi samaan vanhaan.
Eilen oli aika lupaava alku tuolle. Tulimme mökille ja yleensä täällä varsinkin on mennyt tissutellessa lomatunnelman saamiseksi ja muutenkin. Siivoilin paikkoja ja avasin oluen, mutten juonut sitä, ei vaan tehnyt mieli. Kävimme mökkinaapurissa valmistujaisten jälkimainingeissa ja join siellä tarjotun kuoharin, muut juomat jätin juomatta, eikä tehnyt edes tiukkaa siis en vaan halunnut juoda eli se päätös ei vaatinut kamppalilua tai mitään.
Palasimme mökkiin ja mietin, että normaalisti olisin tässä kohtaa juonut heti jotain lisää pitkittääkseni sen kuoharin vaikutusta jne. Mutta alkoi ihan etoa se olo mikä siitä tulisi, halusin mennä pää selvänä nukkumaan ja herätä samoin. Niinpä vaan herkuttein tacolastuilla ja join vettä.
Hyvä olo tuosta, ei tunnut kuohari ollenkaan repsahdukselta, kun se oli hallittua eikä himojen siivittämää ollenkaan.
Pitkästä aikaa täällä…työterveys tarkastuksessa huomattiin että verenpaine koholla ja vaihto ehdot oli lääkitys tai muutama kilo pois…tuo lause antaa potkua lisää tähänkin päätökseen.
Viime vkl yksi olut ja sekin jäi puoleen tölkkiin. Ihmettelin itsekkin miten oli helppoa kaataa viemäristä loput pois…Viime vkl kuskasin nuorisoa baariin, vierestä kuului että kiva kun äiti kuskaa eikä ole viineissä.
Nyt näyttää hyvältä mutta juhannus on nurkan takana, onneksi on aattona vielä töitä…
Loma on sitten alkanut ja tissutellen :/. Mä olin mielestäni päässyt aika hyvin jo riippuvuudestani eroon eli en kokenut pakkoa juoda vaan ihan hyvn meni vapaapäivätkin ilman, mutta loman alkaessa annoin itselleni siihen luvan ja sitten oonkin joka ilta ottanut. Määrät on kyllä olleet pieniä, eilenkin kaksi lasia viiniä. Sitä edellisenä annos Baileysiä, mutta silti…
2 lasia viiniä päivässä tekee 14 annosta viikossa. 16 annosta taisi olla suurkulutuksen raja naisilla.
Ootko tallentanut siemaillut annokset tuonne Jeppe-juomapäiväkirjaan? Tissuttelustakin tulee viikkotasolla aika iloinen summa. Päiväkirjaan voi sitten laittaa vikkorajoituksen, että kuinka paljon tissuttelua on omasta mielestä liikaa, ja mikä sitten kohtuuden rajoissa.
Nonni, nyt alkaa loma vedellä viimeisiään ja mikä mulla muukaan kuin krapula.
Ja nyt mä lopetan, pidän taukoa tai jotain ja toivon, että nämä sanat pitää. Mun pitää taas lukea tätä ketjua ja niitä kirjoja, jotka auttoi ekalla kerralla vähentämisessä. Kunnon tauko pitää nyt tehdä, tämä itseinho ja huono olo on valtava.
Mitäs teille muille kuuluu? E oikein saa nyt edes enempää tekstiä aikaan,pää särkee ja oksettaa
Ja mä kun en osaa sitä kohtuudella ottamista. Mä olin ulkona juhlimassa eilistä ennen perjantaina eli join silloin viimeksi (näin monta päivää siis välissä ilman… Monta ja monta, m utta mulle monta ) ja silloin päätin ottaa fiksusti, pidin taukojam join vettä ja muutenkin hyvin kontrolloidusti. Ja se toimi, ei ollut krapulaa, ei huonoa oloa. Mutta miks se toimii kohdallani niin harvoin. Eilen taas meni ihan pänvastoin, join ja join, niinku olis joku suurikin kiire ja sehän sitten kostautuu aamulla. Miks yleensä aina iskee alkoholia juodessa niinkuin paniikki, että se loppuisi, pitää vaan saada lisää? Miten mun on niin vaikea onnistua noin kuin perjantaina?
Toisaalta en nyt tähtää siihen kontrolloituunkaan juomisneen, vaan totaaliseen tipattomuuteen syyskuuhun asti, sillä silloin on lentomatka edessä ja siitä en selviä ilman lasillista viiniä tms. Lento on niin lyhyt, etten oelkooni voi ottaa rauhoittavia (joita siihen olen saanut) koska olen sitten “kuutamolla” monta tuntia ja edessä on vain tunnin lento. Ja muutenkin tiedän, ettäosaan reissussa ottaa, koska tarkoituksena on aamusta iltaan nähtävyyksien kiertely,välillä pysähdynne syömään ja lasilliselle, emme koskaa käy illalla baareissa vaan ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa taas seuraavan päivän kiertää. Eli reissussatiedän, etten hanki krapulaa. Kuulostaa ehkä selittelyltä, mutta tämä on nyt mun tavoite.
Tärkeä tavoite ja alan nyt itseäni psyykkaamaan siihen.
Mutta hitsi, mä oon niin yksinäinenkin. Mistä sitä näin aikuisiällä sais uusia kavereita? Sorry aiheen vaihto
Tule lopettajien puolelle kirjoittamaan jos haluat. Voihan se olla, että et haluakaan sitä viinilasia syyskuussa. Mutta esim jos päätät lopettaa ja sallit itsellesi tuon lentoviinin, ja siten loppuvuoden raittiina, niin minusta se ei ole ollenkaan paha asia. Päin vastoin, kaikki mikä on pois iltatissuttelusta on sinun henkisen ja fyysisen pääomasi kasvua, tervehdyttämistä ja eheytymistä.
Olen Meri, tissuttelin salassa 6 vuotta, raittiina vuoden alusta
.
