Nyt oon jo sängyssä, joten selvitydytty ja huomenna alkaa päivä nro 11.
Oikeasti wau, nimittäin nyt mun taas ei tee edes mieli. Tossa äsken vielä touhutessani mietin, että miks mun muka pitäs olla humalassa nyt? Mitä hienoa siinä edes olisi? Miks oon pitänyt normaalina olla lauantai-iltaisin aina humalassa tähän aikaan? Tämä lauantai-ilta juuri tähän aikaan on hyvä just näinkin.
Voi miten ihana tunne, lähes voittajafiilis
Mutta tiedän, että muitakin fiiliksiä vielä tulee…
Hyvä mimmit kun piditti pintanne! Mulla oli tänään yllättävän helppo päivä. Pari kertaa tuli mieleen että normisti olisin tässä kohtaa avannut siiderin ja pari kertaa ajatus karkasi siihen viinilasiin, jonka kohta otan. Mutta ähäkutti, enpäs ottanutkaan.
Yksi mun tän viikon oivalluksia oli se, että mä olen suorittaja. Tehokas ja toimelias suorittaja. Ihan sama mitä teen, siitä tulee suorite. Ja hyvästä suoritteestahan täytyy saada palkkio, sillä eihän siitä suorittamisesta kukaan nauti. Arvaako joku, millä itseäni palkitsin?
Nyt muistuttelen itselleni monta kertaa päivässä, että asiat voi tehdä piirun verran hitaamminkin ja niistä nauttien. Ja miten huikeaa oli muuten käydä illan viimeisellä koiralenkillä ja kuunnella metsän reunassa lintujen laulua. Normisti olisin jo tokkurassa kömpinyt nukkumaan tai sitten tokkurassa seisoisin siellä metsän reunassa huomaamatta mitään lintuja. Odottaisin vaan, että se pahuksen piski saa tarpeensa tehtyä että päästään takaisin sisään. Elämä taitaa sittenkin olla laiffii!
Huomenta Päivä 10. lähdössä liikkeelle juomatta - pelottavan helposti tää mennyt tähän asti , mutta kokemuksesta tiedän, että ei tää näin helposti koko ajan mene - mutta tosi tyytyväinen ja hyvä olo - kiva lukea , että kaikilla mennyt mahtavasti tsemppailu kusipää alkoholia vastaan
Päivä numero kahdeksan kaartaa iltaa kohti… ja tänään päivällä en edes ajatellut juomista. Ihan hyvä, saa välillä vähän tehokkaammin töitäkin tehtyä.
Mitenkäs teidän äitienpäivä sujui? Minä sain esikoiselta lahjaksi jotain sellaista, josta hän tietää minun pitävän - pullon valkkaria! Kiitin kohteliaasti ja laitoin jääkaappiin Saunasta selvisin alkoholittomalla siiderillä, se on kyllä ihan kuin limua joisi. Vaikka niin se taitaa tavis siiderikin olla, mitä nyt vähän voltteja lisätty.
Sateista maanantai-iltaa kaikille. Kohta voikin sytytellä kynttilän ja käpertyä sohvan nurkkaan teemuki kourassa.
Hienoa kuulla, että täällä ollaan hyvissä fiiliksissa ja alkon himot saatu pidettyä kurissa. Ja siltikin, vaikka näin ei olisi niin kirjoitelkaa toki, kaikki tuntemukset on sallittuja ja tsempataan yhdessä eteenpäin
Itse ylitin itseni äitienpäivänä, ruokapöydässä oli tarjolla lempi valkkariani ja kaikki muut aikuiset pullosta nauttivatkin, paitsi minä. Join vain vichyä, mutta ruoka oli hyvää silti
Lisäksi kun lapsemme lähtivät yökylään niin menimme miehen kanssa paikalliseen pubiin pelaamaan biljardia ja taisi todellakin olla aikuisikäni ensimmäinen kerta, kun olen baarissa selvänä juomatta mitään alkoholipitoista ja tein vain sitä mitä sinne olimme menneet tekemään eli pelaamaan. Kerran aiemmin kävimme myös pelaamassa, mutta silloin kyllä olut näytteli pääosaa, myönnettäköön se. Joten oikeasti sekä juhla-ateria ja baarissa käynti ilman alkoholia, voin onnitella itseäni.
Mutta ei tämä helppoa ole, eilen lueskelin hyviä ja ajatuksia herättäivä blogikirjoituksia aiheesta ja tuli taas käytyä omaa elämää läpi, monenlaisia ajatuksia herättivät ja mietin myös jatkoa… miten kauan tätä alkottomuutta jatkan? Olen ollut aikeissa vähentää, mutten nyt ollenkaan tiedä miten toteutan sen. Yhdestä blogista luin, että jonkun tieteellisen tutkimuksen mukaan pitäisi olla 4 kuukautta kokonaan ilman alkoholia, jotta ne riippuvuuden polut aivoissa olisivat poistuneet ja voisi tavallaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Mun pää on aamujumissa, joten en osannut järkevämmin tuota edellistä lausetta muotoilla.
En vaan taida olla valmis neljää kuukauteen, kun edessä on kesä ja lomakin, mutta en silti halua lomaani pilata alkoholilla tai luisua siihen samaan missä olin vielä pari viikkoa sitten. Tuntuu, että ajatukseni ovat nyt aivan sekaisin…
Samantyyppisiä ajatuksia tosta kun tulee kesä niin mietin , että haluu juoda jossain vaiheessa ja varmaan juonkin - mutta -toisaalta kun mietin näitä kesiä tässä niin ei nekään oo tässä lähivuosina olleet mitään erityisen kivoja kun niihin on kalja kuulunut- että en tiedä menetänkö mitään jos en juo - ainakaan viime kesät ei oo mitään kauheen hyviä muistoja jättänyt kun alko on liikaa kuulunut kuvioihin -
oon oppinut sen jo että turha hirveen pitkälle suunnitella tätä juomattomuutta- näin on nyt hyvä- päivä 11 alkaa…juomatta
kauheen pitkä aika on toi 4 kk josta kirjoitit että riippuvuuskuvio helpottaa- en muista koska oisin ollut 4 kk ilman alkoa ellei ole ollut pakottavaa syytä- mulla on joku 2- 3kk pisin mitä oon lähivuosina alkotta ollut…
Mullahan on tulossa parin viikon päästä viikonloppureissu Eurooppaan puolison kanssa ja siitä reilu viikko eteenpäin organisaation työmatka. Molemmissa käytetään alkoholia kohtuudella. Ajattelin itse kokeilla noilla reissuilla miltä tuntuu - lähinnä sitä lipsuuko sen jälkeen kotonakin tissuttelemaan vai pitääkö linja. Jos tuntuu liian vaikealta, taitaa olla korkea aika kiertää korkki kiinni pidemmäksi aikaa - ellei kokonaan.
Helatorstaina lattioita pestessä tuli sellainen tunne, että jos loppuelämä on jatkuvaa tissuttelua, niin voisin samantien juoda pois kaiken sen alkoholin mikä minua varten on vielä olemassa ja lopettaa sen surkean elämän tähän. En vaan jaksa enää sitä ahdistuneisuutta ja itseinhoa minkä juominen minulle aiheuttaa. En nyt kuitenkaan niin itsetuhoinen ole, että sen tekisin, mutta tunteena se oli todella voimakas ja herättävä. Taidan olla jo päätepysäkillä. Toivottavasti.
Hyvät unetkin tuli nukuttua viime yönä. Tekee kuulkaas terää ihmiselle, kun saa nukkua kunnolla. Nyt nokka kohti tämän päivän haasteita!
Ihanaa, sain postissa tilaamani kirjan Selvästi juovuksissa. Alku ainakin on lupaava, tosin mietin että pitäiskö mun säästää sen lukeminen viikonloppuun, jolloin paineet juoda on taas kovimmillaan. On tulossa vielä lapsivapaa viikonloppu, päästään miehen kanssa ulos syömään kahdestaan… Mutta kyllä mä nyt luulen, että tämä päätös pitää ainakinmtämän toukokuun. Ja kuten sanoitte niin turha nyt enempää suunnitella jatkoa.
Mä oon ollut ihan hirveän väsynyt, lähes oudon väsynyt,. Ja se alkoi lähes samaan aikaan kuin slkottomuuskin. Voisiko se tosiaan vaikuttaa näin? Viinihän on pitkään heikentänyt yöuniani ja nyt oon nukkunut jopa päiväunia, joihin en normaalisti pysty ollenkaan.
Olen muuten pohtinut sitä juomista ja sen tuomaa nautintoa, kun oikeastaan - ainakin minulla se eka lasi ja korkeintaantoka tuovat sitä hilpeyttä, hyvää oloa, kuplivaa iloa, nousua…mutta sitten siihen se kiva lopuukin, sen jälkeen menee ihme sumuun, jakee vaan sitä alun jyvää tunneta uudelleen ja uudelleen, sitä kuitenkaan koskaan saamatta. Ei jominen edes ole niin kivaa, kun on kaikki nämä vuodet uskonut ja luullut.
Sauna puhtaana kattelen suomen peliä…vichyä kera suklaan, meidän iltatähti (koira ) vieressä kuolaa jospa mammalta tipahtaisi suklaata lattialle.
Minullakin väsy meinaa välillä olla, mutta välillä on virtaa kuin pienessä kylässä. Kaksi viikkoa täynnä ja parina päivänä ei ole tullut mieleenkään viini tai olut. Viikonloppuna tuli juhannus mieleen, tulin siihen tulokseen että mennääpä ekana tämä toukokuu ja sitten taas katsellaan eteenpäin.
Huomenna aamulla on työterveys tarkastus ja varmasti kysellään alkoholista. Mukava kertoa että vähenemään päin ja en ole ottanut kahteen viikkoon ollenkaan. Mutta nyt nukkumatin seuraksi ja tsemppiä meille huomiseen
Ja sitten olisi vaihteeksi tiukka paikka. Näin upea ilma, Suomen peli ja lapsetkin lähtivät sukulaisiin viikonlopuksi, joten kyllä nyt maistuis. Ei edes tarvitsi llla morkkis lasten vuoksi, kun he ei musta aamulla seuraa odota, mutta mutta…
No en mä nyt ole “lankeamassa”, vedin navan täyteen jätskiä suklaakastikkeella vai suklaakastiketta jäätelöllä . Oli miten oli niin korkki pysyy nyt kiinni.
Aloin lukemaan sitä Selvästi Juovuksissa kirjaa ja tähän asti se on lähinnä herätellyt mun viini himoja, kirjailija kun kuvaa omaa kamppailuaan tai vieroittautumistaan. Ja mässäilee juuri nillä hetkillä, johon sitä alkoa kaipaisi… J kun kirjalija itse joi huomattavasti enemmän kuin minä niin siinä olis taas yksi hyvä tekosyy itselle jatkaa…
Ikävä kuulla, jos Selvästi Juovuksissa -kirja aiheuttaa sulla viinihimoja. (Koen siitä pientä syyllisyyttä, kun olin kirjaa sinulle suositellut.) Itse koin kirjan vieroittautumiskamppailut eri tavalla. Oli pelottavaa huomata, että omat ajatus- ja käyttäytymismallit olivat ennen vieroittautumistani hyvin samanlaiset kuin Seppäsellä. Siitä huolimatta että join viikko- ja kuukausitasolla paljon vähemmän kuin hän.
Kirjassa kuvataan myös miten todellinen kohtuukäyttäjä (Seppäsen vaimo) suhtautuu alkoholiin. Kirjan lukemisen jälkeen ei ollut epäilystäkään kumpaan sakkiin minä kuulun, tai kuuluin.
Miuku78:lle hirmusti tsemppiä, olet tosi upeasti selvinnyt, mitä olen tätä ketjua lukenut. Itse en varmasti olisi selvinnyt kaikista noista tilanteista juomatta, joista itse olet selvinnyt. Hieno tsemppausketju kaiken kaikkiaan. Ja gary75:lle kiitos kirja-vinkeistä, itse ajattelin tilata kaikki nuo. Tykkään lukea - ainakin silloin, kun aihe on samalla lailla polttava kuin itsellä tällä hetkellä. Olen alkoholin vietävissä ja tietyllä tavalla sen “orja”. Oikeuteni ja mahdollisuuteni määrittelee alkoholi, en minä itse. Silti pystyin tällä viikolla olemaan ilman ja otin aivan helvetinmoisen askeleen ongelmani selättämiseksi, kun otin yhteyttä työterveyshuoltoon ja sen ohjeistamana/sen jälkeen A-Klinikalle. Alkoholi ei tule olemaan elämäni kohtalokas rakkaus.
Myönnän toki, että nyt, kuuden päivän sinnittelyn jälkeen, kirjoitan tätä alkoholin vaikutuksen alaisena. Silti tulin tänne alunperin selvinpäin ja etsimään ratkaisua. Haluan hallita elämääni ilman, että alkoholi hallitsee minua. Olisin todella onnellinen, jos voisin nauttia omasta ajasta ja vapaailloista ilman alkoholia. Ehkä vielä joskus voin muodostaa hyvän ihmissuhteen, jota ei sotke alkoholi, ja jonka aikana minun ei tarvitse vertailla nautintoa elämän toisen suuresti onnea ja hyvinvointia tuottavan nautinnon - eli seksin, ja alkoholin kesken. Ehkä joskus voin nauttia elämästä kokonaan ilman alkoholia, tai jollain avuilla nauttia siitä niin, että alkoholi ei olisi se tärkein asia…
Tosta herkuttelusta juomisen sijaan.Itse olen kokenut sen valtavan suureksi avuksi näinä kuukausina,kun olen juomatta ollut (11kk) .Siitä saa semmosen hyvänolon tunteen,ettei viinasta ikinä,ja edelleen on toiminta-ajo-yms.kunnossa .
Mulla paino putosi noina kuukausina 20kg,nyt olen indeksien mukaan normaalipainoinen,mutta visuaalisesti aika luinen,joten tässä ollaan ekaa kertaa elämässä lihotuskuurilla Ihanaa,kyllä ruoka ja herkut maistuukin,paino nousi hiljakkoin ekan kerran pudottuaan yli kilon kk-vauhdilla(siis vaikka söin herkkuja).
Nyt kun opettelen kohtuukäyttöä,niin jos syön herkkuja ei alkoholia.
Vanhana anorektikkona tahdonvoima on kova.
Kaksi viikkoa takana. Vaikeinta on viikonloppuisin, muttei sentään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mieltä onneksi virkistää uudet kutrit ja ripsienpidennys. Kaikkeen sitä voikin tuhlata kun ei tarvitse Alkoon tai ruokakaupan keppanaan rahojansa sijoittaa!
Ensi viikonloppuna Euroopan reissu puolison kanssa. Niin ovat huonoa säätä sinne lupailleet, että taitaa terassilla istuminen vaihtua museoissa käymiseen. Ehkä hyvä niin.
Unetkin ovat alkaneet parantua, tänäkään aamuna ei olisi millään jaksanut itseään sängystä ylös kammeta
Se on sitten kolme viikkoa täynnä ilman alkoholia…olen ylpeä itsestäni, että on ollut selkärankaa, vaikka välillä on tehnyt mieli tsupsauttaa tölkki auki… eilen illalla viimeksi mutta otin pakastimesta lakritsi jäätelöä…(ei ollut hyvää ).
Ympärillä on ihmetystä, “eihän sinulla ole ongelmaa kyseisen asian kanssa”. Omasta mielestäni on ja se riittää. Paino on tippunut pari kiloa, olen kyllä ruvennut pyöräilemään sään parantuessa.
Tästä on hyvä jatkaa, tsemppiä meille kaikille .
Mä oon pitänyt vähän aikaa hiljaiseloa, kun oon tutkaillut tunteitani ja ollut kai morkkiksessakin.
Tuonne Oodin ketjuun jo kirjoitinkin, miten mun tipattomuus sitten viime lauantaina päättyi, kun lähdin miehen kanssa ulos syömään ja iltaa istumaan, lapset olivat poissa koko vkl eli sain tavallaan siitä luvan juoda, kun juomisen e siis olisi pois heiltä.
Mä join ruuan kanssa hiljakseltaan 3 lasia punkkua (16cl) ja myhemmin 2 0,5l siideriä. Ei mkään järin suuri määrä mielestäni, mutta aivan järkyttävä krapula oli sunnuntaina, se oli jotain ihan hirvittävää, pää räjähdyspisteessa, oksetti ja teki pahaa, en päässyt koko päivänä sängystä ylös.
Joten mikä järjeä tuossa oli, pilata totaalisesti oma viiknloppni ja työstä palautuminen, mennä maanantaina äärimmäisen väsyneenä ja vielä hieman huonovointisena töihin.
Mä niin toivon oppivani tosta, mutten voi luottaa itseeni. En oikein tiedä edes missä nyt menen. Toivon että tämä ol mulle nyt se opetus ymmärtää, ettei kannata juoda, että saan siitä vaan fyysisen ja henkinen huonon olon, mutta löytyykö musta se voma uskoa siihen ja taistella niittä himoja vastaan, kun ne taas nousee.
Miuku - mä oon ollut nyt 20 päivää juomatta mutta mäkin join 3 tölkkiä lonkkua maanantaina -mutta en todellakaan aio laskea sitä retkahdukseksi ja olin tosi iloinen kun huomasin ne kolme juotuani ettei mua ees huvita juoda enempää vaikka mulla ois ollut lisää kotona - sanoit ettet tie oikeen missä nyt meet- munsta sun kantsii jatkaa vaan siitä mihin jäit -
.
. Oli miten oli niin korkki pysyy nyt kiinni.
Ihanaa,kyllä ruoka ja herkut maistuukin,paino nousi hiljakkoin ekan kerran pudottuaan yli kilon kk-vauhdilla(siis vaikka söin herkkuja).
ei alkoholia.