Sjjs: Tilasin tuon kirjan Alibris.comista, sieltä se lähti mielestäni edullisesti, oliskohan ollut postikuluineen vähän päälle 6€, muualla näytti olevan hintaa enemmän. Mä olen tykännyt ostaa kirjoja omaksi tai no tyännyt ja tykännyt, mä kun unohdan aina palauttaa ajallaan kirjaston kirjat niin en kehtaa edes asioida siellä enää :/. Mutta toisaalta kivahan se on, kun kirja on oma niin siihen voi palata aina uudelleen ja uudelleen.
Kuudes päivä juomatta alkaa, mulla on yllättävän helppoa eilinen kieltäytminen kun pyydettiin jokilaivoille juomaan ja ois tarjottukkin mulle koko ilta ja oishan mua huvittanut kun oli niin ihana ilma- mutta kieltäytyminen oli todella helppoa- varmaan kanssa sillä vaikutusta kun on niin kauan jo kamppillu tän ongelman kanssa ja nähnyt läheltä mitä tää kaikille tekee jos ei ees yritä tän ongelman kanssa pärjäillä- edelleenkään en hae täysraittiutta mutta pitkiä taukoja haluan pitää- ja vielä ei oo ollut vaikeeta - oikeestaan naurettavan helppoa mutta tiedän että tulee vaikeita kohtia pian ja sitten taas tarviis olla niin paljon sitä tahdon voimaa - mun eka tavoite on tällä hetkellä että en ottais mitää toukokuun aikan a- saa katsoa kauanko se yritys kestää- nyt hyvä olo - mutta tää niin monta kertaa käyty läpi että tiedän että se romahtaa äkkiä- ja vaikka romahtaa niin sitten taas vaan uudestaan yrittämään- jokainen päivä on kuitenkin hyvä jonka saa olla ilman kaljoittelua ja jos se sitten järkkyy jonain päivänä- niin sitten jatkaa taas siitä mihin jäi…
Tulipa nukuttua huonosti viime yön, pyörin sängyssä ainakin yli kahteen, sitten heräsin viideltä pyörimään taas ja sitten kahdeksalta tuli nuorimmainen herättämään jo… Olo on tosi vetämätön ja krapulamainen, kun ei nuku. Harmittaa ja vie mielialaa kyllä alas. Pääkin särkee.
Mutta kahdeksas päivä juomatta alkaa nyt, siitä pitää kai iloita ja onnitella itseään.
Mistä tuollaisia ihmisiä löytää, jotka lupaavat tarjota illan? Hienoa Minttumaaria, että sulla löytyi voimaa kieltäytyä. Jokilaivoilla olisi varmasti lllut eilen kyllä ihana istua, siin autingonpaisteessa. Mulla ei kyllä ole pelkoa, että juuri kukaan pyytäisi minnekään, enhän oikein missään edes käy. Eikä sitten sellaisia ystäviäkään tai edes tuttuja juuri ole kenen kanssa lähtisi… Omaa vikaahan sekin toki, kun oon viettänyt niin perhekeskeistä elämää.
Meneepä tämä juttu nyt ihan masisteluksi mulla, tää väsymys on ihan kamalaa. Miten sitä nuorena jatkoi nukkumatta pidempäänkin, kun nyt jo yksi yö vie ihan kaikki voimat…
Huomasin tässä senkin, että näin tulee ehkä enemmän elettyä hetkessä, ukn ei koko ajajn odota iltaa, että saisi sen lasin huulilleen. Toisaalta on myös hyvin outoa, ettei päivissä olekaan sitä kohokohtaa mitä odottaa…
Heips. jälleen…
Toinen viikko raittiina lähtee…ei tämä välillä helppoa ole, mutta en anna periksi.
Viime yönä nukuin pitkästä aikaa hyvin ja aamulla olin virtaa täynnä. Eilen illalla syödä mussuttelin koko ajan (onko teillä samanlaisia tapoja/tuntemuksia). Kävi punaviinikin mielessä mutta onneksi hetkellisesti.
Tänään miehen kanssa muisteltiin miten innokas kuski oli ennen kun oltiin lähdössä jonnekkin, viime aikoina olen vaan kovasti miettinyt kuka kuskaisi meitä ja äkkiä olut perään ettei tarvii ajaa.
Huomenna on taas kauppa päivä prismassa, jossa saman katon alla on alko. Viinit saa jäädä alkon hyllylle. Perhe tsemppaa kovasti vaikka olen sanonut että tästä ei tehdä isoa numeroa. Haluan tehdä tämän matalalla profiililla.
Ja te kaikki täällä autatte minua jaksamaan eteenpäin. Kiva kun meitä on tämmöinen jengi täällä toisiaan tukemassa 
Räkättirastas täällä pirteänä kuin peipon raato… 
Tämä on juurikin sellainen päivä, johon aiemman yritykseni ovat katkenneet, kun on vaan pakko saada unta palloon, eli pullon kautta ajoissa sänkyyn… Olen nukkunut koko viikon todella huonosti ja siihen kun vielä lisätään muita ulkoisia häiriöitä aamuyöstä niin väsymys on taattu.
Vuorossa viides raitis päivä ja sellaisena se saa pysyäkin. Prkle. Minähän en sen pullonhengen anna elämästäni päättää. Kaikesta väsymyksestä huolimatta kroppa alkaa virkistymään ja eilisiltana tuli muutaman kerran huikea fiilis, kun puuhaili kotihommia ihan kirkkailla ajatuksilla eikä siinä pikkupöhnässä, joka vaan turruttaa ja tylsyttää.
Paljon on ajatuksia päässä juossut viimeisten päivien aikana. Pitäisi varmaan aloittaa ihan oma “päiväkirjaketju” johon näitä ajatuksia saa talteen. Sieltä kun on hyvä sitten käydä niitä heikkoina hetkinä lukemassa ja motivoitumassa uudestaan.
Iltaisin minäkin napostelen koko ajan jotain, mutta se meille sallittakoon. Työpöydän laatikko on ladattu karkilla pahimpaan hätään. Ton iltajuomisen kun vielä osaisi vähentää, ei meinaan yhtään helpota nukkumista kun on kiskaissut litran vettä ennen nukkumaanmenoa
Pirteämpää päivää teille, ja raitista meille kaikille! 
Päivä seiska menossa juomatta ja perjantai on pirullisin päivä - periksi en anna - en en - karkkia varattu illaksi ja piruuttani en juo tänäänkään 
Olipas tänään tiukka hetki, menin suoraan töistä kauppaan ja eikä päivä oikein mennyt nappiin.
Tuntui siltä että nyt olutta pitää saada…arghhh
Mies aukaisi olut tölkin kun tultiin kotiin…piti kävellä ympyrää ja miettiä…mutta selvisin …grillimakkarat söin fantan kera. Taas selvisin yes…
Luin juttujanne ja oli pakko rekisteröityä.
Tiedän itse olevani siinä pisteessä, että en selviä itsekseni ja kaikkien teidän kirjoitukset olivat niin hirveän tuttuja!
Joten saanko liittyä tähän porukkaan tukemaan ja tulemaan tuetuksi?
Häpeä on hirveä ja mun ajatellaan olevan fiksu ja asiansa hoitava ihminen… no, en ole.
Olen varmaan juonut aina, mutta olen kotona tissuttelija myös - käyn hyvin harvoin missään ja niin kuin joku teistä sanoi: silloin kontrolli pelaa.
Inhóan sitä väsymystä ja saamattomuutta, inhoan sitä, että näen kuinka kaupassa nostan koriin muutaman oluen joka ikinen kerta…
juon arkisin, juon viikonloppuisin… joskus jää päivä väliin, mutta kahta päivää ei yleensä koskaan.
Joskus mietin, että pitäisikö hakea viinipullo - sehän olisi halvempaa kuin muutama olut! Ihan hirveä logiikka toimii… Arkisin töihin väsyneenä ja yhä useammin selkeästi krapulassa.
Ja viikonloppujen juodut määrät lisääntyvät, enää ei perjantaina riitä yksi viinipullo, sehän on tyhjä jo ennen kahdeksaa! Joten olen alkanut ostaa vähän enemmän.
Inhoan itseäni ja haluan lopettaa! Tänään tuijottelin koko päivän AA:n puhelinpäivystyksen numeroa, mutta en uskaltanut soittaa.
Josko nettiryhmästä olisi tukea ja löytäisi voimansa ja lähtisi vielä uuteen nousuun
Tänään kyllä sain siirrettyä ja siirrettyä kauppaan lähtöä niin pitkään, että enää ei saa mistään mitään, kun baareissa ei käy!
Koska tiedän, että jos pääsen iltayhdeksään saakka, niin olo helpottaa ja olen tosi tyytyväinen.
Tervetuloa porukkaan vaan -sinnitellään yhdessä -siitä saa voimaa mulla mennyt suht helposti tämä päivä -karkki auttaa mulla ainakin näin alussa taas …
Tervetuloa mukaan …minulle on ollut apua tästä porukasta täällä
Tsemppiä sinulle
Päivä kahdeksan selvänä lähtee liikkeelle - tästä …tsemppii kaikille meille
Huomenta…
Töihin olen lähdössä virkeenä, ei tykytä ja ei tarvii miettiä näkyykö että olen ottanut edellisenä iltana.
Tämmöisestä lauantai aamusta tykkään.
Tsemppiä kaikille tähän päivään.
Tervetuloa tsemppikerhoon!
Päänsisäinen sumuinen lauantaiaamu startattu. Sain viime yönä nukuttua aika hyvin ja reippaan univelan vuoksi nyt on niin tokkurainen ja krapulainen olo kuin vain olla voi . Eiköhän se tästä kun saa vähän kahvia kitusiin
Ja joinhan mä eilen, yhden alkoholittoman oluen. Sekin vähän hirvitti, kun mietti jo etukäteen että lipsuuko tämä sitten tästä taas tavaksi ja sitten ei enää holittomat riitä. Senkin huomasin, että jos olisin juonut olutta, siideriä tai viiniä, niin ei tasan olisi siihen yhteen jäänyt. Vähän sekava fiilis kun toisaalta tekisi mieli taputtaa itseään isosti olalle selvästä perjantaista (herra tietää koska viimeksi olen ollut ottamatta pisaraakaan perjantaina) ja sitten taas toisaalta tuntee pientä morkkista siitä, että antoi tavalle periksi.
Mässyä meni, ja voin kertoa, että se ei sovi mulle. Yäks mikä olo sipsien ja karkkien jäljiltä. Karkkia kestän hyvin, mutta toi herkkujen sekakäyttö ei näköjään sovi
Vähän huonoa omaatuntoa poden myös siitä, että tästä Miukun ketjusta on tullut tsemppiketju. Jos Miukulle sopii, niin jatketaan tsempittämistä tässä ketjussa tai sitten voidaa perustaa uusi, vähän samantapainen kuin tuolla Lopettajissa on. Samassa ojassa tässä kaikki kuitenkin rämmitään, ja on kiva kun on olemassa joku ketju johon voi tulla tuulettamaan, tsempittämään tai muuten vaan tilittämään.
Aurinkoista ja raikasta lauantaita kaikille!
Ei tarvitse yhtään huonoa omatuntoa siitä tuntea, että tästä ketjusta on tullut tsemppiketju. Mähän pekäsin etten saa yhtään vastausta koko ketjuuni, joten tämä kaikki on vaan plussaa . Ja kun samassa suossa rämmitään, ihan hirmu tärkeää tämä vertaistuki!!!
Ja samassa ollaan siinäkin, että mullakin on mennyt nyt karkkia ja muuta herkkua yllin kyllin, oon jotenkin korvannut alkon himon sillä. Niinkuin jo aiemmin kirjoitin, että on tavallan luonut tyhjää oloa, kun ei olekaan ollut illoissa mitään sitä kohokohtaa mitä odottaa (eli kun saa sen lasin huulilleen) niin tavallaan sitten se karkki on ollut se korvaava kuttu siinä kohtaa. Nyt kyllä oon ajatellut, että josko pikku hiljaa siitä luipuisin, alkaa tuo vatsakin pömpöttää sitä tahtia…
Kyllä tämä alkottomuus aika paljon mielessä pyörii, jopa sellaisina päivinä, kun en normaalisti juo eli ihan arkipäivinä enen töihin menoa niin on tullutkin niitä alkon himoja ja sitten tuntunut kuin jotain erikoista olisi menossa… Mites sen selittäisin, melkein niin, että kaupan kassallekin on melkein avautunut, että katsos kun mä en nyt juo. En tosiasiassa ole sanonut tästä kuin yhdelle läheiselle ystävälle, jolla on yhtä läheinen suhde viinin kanssa kuin itselläni eli olen uskaltanuy olla avoin, pelkäämättä tuomitsevia tai typeriä kommentteja. Mutta siis tuo edellinen esimerkki kuvaa hyvin sitä, etten ihan sinut asian kanssa ole, koska tää tuntuu joltain erikoiselta ja väliaikaiselta nyt, eikä silti että olisi ihan vaan normaalia olla juomatta.
Mahtako kukaan edes ymmärtää mun höpinöitä?
Ymmärrän! En mäkään normipäivinä ajattele juomista ennen kuin vasta sitten illalla, kun päivän hommat on tehty ja on aika ottaa se lasillinen “hyvän päivän palkintona”. Nyt juomista miettii aamusta asti!
Minäkään en ole ongelmasta enkä tästä(kään) yrityksestä puhunut kenellekään. En kyllä juurikaan puhu muistakaan asioista muille kuin puolisolle. Sen verran olen takinkääntöjä elämän varrella nähnyt, etten halua antaa puukkoa kenenkään käteen. Edes ns. hyvän ystävän koska hekin näemmä osaavat löytää sen vielä paremman, jolle on kiva kertoa toisten asioita. Sitä paitsi, itsemme vuoksihan me tämän teemme. Siksi onkin niin ihanaa, kun täällä on se oma porukka jolle jakaa ajatuksiaan, onnistumisia ja epäonnistumisia sillä (paitsi että olemme anonyymeja) me kaikki kärvistelemme saman ongelman kanssa ja tiedämme, ettei toisten arvosteluun ja tuomitsemiseen ole kenelläkään varaa.
Ja hei, sitten kun ollaan raittiimpia, niin tiputellaan niitä kiloja yhdessä! Ongelma kerrallaan :mrgreen:
Kauhean helpottavaa tulla tänne ja kaikki tietää puolesta sanasta miltä tuntuu!
Miuku, tiedän tosi hyvin ton tunteen kaupan kassalla
Mulla on joskun se sama fiilis, varsinkin kun siihen hihanlle ei nouse yhtään olutta - että hei; huomaatko kassatäti, olen tällainen ihan tavallinen äiti ja ostan tässä lapsille ruokaa…
Se johtuu itsessäni siitä, että kantaa jotain niin hirveän kamalaa salaisuutta sisällään ja jotenkin hakee katsetta, joka tuntuisi yhtäkkiä paljastavan sen salaisuuden…
Jos kaikki tulisi ilmi, niin olisi ehkä helpompi elää, kun ei tarvi enää peitellä mitään. Ja pohjalta voi tie olla vain ylös?
Kukaan ei tiedä kuinka koukussa olen. En ole voinut kertoa kenellekään ja kun takana on vielä hirveä avioero ja sen jälkeen vuosia jatkuneet riitelyt/sovinnot/riitelyt, niin en oikein haluaisi läheisilleni enää tätä ongelmaa purkaa…
Mutta haluaisin löytää sen elämänilon ja edes hetkittäiset tyyneyden tunteet, koska en kaipaa elämään mitään ihmeellistä. on ollut haastetta suuntaan ja toiseen ja olen oppinut muuten olemaan iloinen ihan pienistä arjen asioista.
En yritä selittää itselleni juomistani millään. En juo siksi, että olen riidellyt exän kanssa, enkä siksi että on aihetta juhlaan enkä siksi, että rahat on loppu ja talous kireellä, en siksi että töissä on raskasta. Tiedän oikein hyvin, että juon vain, koska juon. Ei siihen mitään syitä tarvi.
Tiedän myös, että ehkä tässä vaiheessa voi pelastaa itsensä veilä, kun ainakin tunnustaa, että jep - viina vie ja mulla on ongelma. Tuttavapiirissä on sellainenkin nainen, joka on menettänyt kaikki työpaikkansa, suhteet lapsiin ovat katkenneet ja yhä hän väittää, ettei ole mitään ongelmaa.
En tarkoita verrata meitä ja sanoa, että olen parempi. Olen hirveän pahoillani hänen puolestaan ja pelkään, että jos en nyt tee jotain, niin olen kohta ihan samassa jamassa. Jospa tulen tänne illalla kertomaan kuin päivä on mennyt. Ja hei, tiedän tuon alkoholittoman oluen juomisen tunteen myös… siinä miettii, että antaako kuitenkin pahalle pikkusormen, kun on pakko juoda edes jotain, joka etäisesti muistuttaa alkoholia. Mutta kaikki konstit on sallittuja, ja siitä olen samaa mieltä, että jos nyt kaiken mässyn jälkeen tuleekin kiloja, niin hoidetaan ne sitten tosiaan myöhemmin. Jokatapuksessa ne liikakilot ovat varmasti pienempi terveysongelmakin kuin jatkuva juominen Aurinkoista päivää kaikille!
No nyt on vaikeaa… Mies talkoo apuineen on rakentanut meille terassia koko päivän ja tietysti olutta kyytipoikana ja nyt yks kaverini laittoi viesti miten saunan jälkeen olut maistuu. Siis apua, niin maistuis kyllä mullekin. Ihan hirveesti tekisi mieli, voi hyvänen aika mikä mieliteko.
Mites mä nyt tästä selviydyn?!
Miettimällä sitä morkkista mikä huomenna olisi. Ei se ole sen arvoista, ei todellakaan. Ei sen huonon olon ja huonosti nukutun yön, eikä tämän kaiken mitä oon asian eteen käynyt läpi. Mä taidan nyt kaataa lasiin vichyä ja nauttia sen.
Täällä on Miuku samanlaisia tuntemuksia ollut tänään…töistä tullessa kävin hakemassa miehen koulutuksesta ja siellähän oltiin ruoan yhteydessä juotu pari olutta ja matkalla käytiin hakemassa sauna oluet lähikaupasta. Grillattiin kotona, olisiha se kylmä olut ollut hyvää, mutta maitoon päädyin. Illan aikana on mennyt fanta pullo 1,5 l.
Tänään avauduin töissä asiasta kahdelle, kommentit oli että “et ole tosissasi ja otahan siideri kun menet kotiin, ei sinulla ole mitään ongelmaa. Rentoudut kun otat muutaman” Odotin erilaista vastaan ottoa ja kannustusta. Eli jatkossa pidän asian omana tietonani ja avaudun täällä. 
Mutta huomenna uusi päivä, jospa tämä tästä helpottaisi.