Taitaa olla liian kova hinta selityksestä.
Jos nyt en sit kuitenkaan anna omaa tahtoani kenellekään.
Rahoistani, moposta ja työkaluista voin tiukan paikan tullen luopua, menköön vaikka nämä vaatteenrääsytkin jos koville ottaa… eiköhän tässä jotenkin sitten pärjätä… mutta se kaiken oman tahdon poisheittäminen on jo semmoinen temppu ettei jäljelle jäisi mitään.
Sen myötähän minulta, tahdottomalta, saisi ottaa kaiken muunkin, henkeä myöten enkä silläkään väliä pitäisi.
Annetaan nyt vaan olla tälleen tämän asian.
Enkä ihan niele tuota aivopesun oikeutustakaan… niin mukavalta ja vitsikkäältä kuin se noin esitettynä kuullostaakin.
Täytyyköhän sillon mennä aivopesuun jos on likaisia ajatuksia.
Ensin joudut käymään läpi erittäin monimutkaisen ja vaativan initaatioriitin, jossa sinut vihitään salaseuran jäseneksi. Initaatioriitteihin kuuluu mm. mopedilla ajaminen alastomana kymmenen kertaa kaupungin ympäri samalla laulaen “Herra on mun moottori!”
Tämän jälkeen joudut noviisina tekemään lähetystyötä, eli kiertämään AA-lehtisten kanssa soittelemassa kotikuntasi ovikelloja ja kertomassa pelastuksesta ihmisille.
Oman tahdon luovuttaminen on tärkeä osa jäseneksi pääsemisprosessia, joten et saa noviisivaiheen aikana käyttää lainkaan sanoja “kyllä” tai “en”, vaan kaikkeen on vastattava “se ei ole minun kädessäni”. Tätä on noudatettava kaikkialla.
Loppuvaiheessa riittiä suoritetaan latinankielinen Viinapirun manaus, josta en saa tässä julkisesti kertoa, ja johon virallinen lupa on joka kerta haettava erikseen Vatikaanilta.
Että näin ne asiat etenevät, ja sitten pääset vaikuttamaan järjestössä täysivaltaisena jäsenenä. Olet sydämellisesti tervetullut, Hyvä Veli.
Ketostix sen hienosti kiteyttikin mistä on kyse Nyt se on vihdoin paljastettu. Minulle vaikeinta oli tuo mopolla alasti ajo koska jouduin nöyrtymään ja luovuttamaan luopuessani moottoripyörästä jotta saisin mopon sen tilalle. Moottoripyörää ei hyväksytty koska se olisi vahvistanut omanvoiman tunnetta liikaa ja se johtaa turmioon. Alasti ajaminen ei tuottanut minkäänlaista omanvoimaisuuden tunteen vaaraa, siitä on jumala varustellessaan minut pitänyt huolen, arvaatte varmaan miten . tosiaankin A-A-men.
Helppoa!
Ei jäisi noista kiinni jos muuten tavoitteet ja maailmankatsomus vaan sattuisivat yksiin käymään.
Siihen kaikesta omasta tahdosta irtisanoutumiseen ja omien voimien tahalliseen heikentämiseen jne sitten luultavasti kaatuisi.
Kiitos kuitenkin avoimesta ja rehellisestä keskustelua näiden järjestökäytäntöjen osalta.
Suomen yhdistyslakia olen tietysti joutunut muiden vapaaehtoistoimijoiden tavoin aika paljon tutkimaan, sen kanssahan täällä on elettävä, ja se on kai yksi maailman kehittyneimpiä.
Jep , siihen se takuu varmasti kaatuisi . Minulla oli ennen kaikki nuo ominaisuudet, mutta nyt kun käyn AA:ssa, niin nyt minulla ei ole niitä enää yhtään. Ei saatanan, anna mun kaikki kestää, kuinka vainoharhaiseksi se ihmisen voi muuttaakaan kun joutuu asumaan yksikseen metsän reunalla, mitähän vielä jos asuiskin keskellä metsää eikä vain sen reunalla .
[quote="Prossa Ei saatanan, anna mun kaikki kestää, kuinka vainoharhaiseksi se ihmisen voi muuttaakaan kun joutuu asumaan yksikseen metsän reunalla, mitähän vielä jos asuiskin keskellä metsää eikä vain sen reunalla .[/quote]
Oikein puhuttu.
Saatanasta se on se puhe joka ihmisen voimia ylistää ja houkuttelee ihmisen omin voiminensa jotain tekemään.
Muistamme että jos Herra ei huonetta rakenna niin turhaan rakennusmiehet ahkeroivat.
Ja on totta että näiden kiusausten on tultava mutta voi niitä joiden kautta ne tulevat.
Miten voi ihminen kieltää ne ihmeteot joita meille on näytetty?
Älkää kuunnelko vihollisen ääntä, se opetettiin meille sotaväessä, vihollinen yrittää pettää ja puhuu meille meidän kielellämme mutta onneksi meillä on salasanat vartiomiehillä eikä vihollinen niitä tiedä. Eikä niitä kerrota ennenkuin pyhitys on tapahtunut.
Kuuntele nyt Metsänreunan mies. Sinä kuten minäkin olemme siis kyenneet lopettamaan alkoholin käytön täysin mitä ilmeisemminkin Saatanan suosiollisella avustuksella :mrgreen: Näin minä tulkitsen Anonin näkemyksen.
En itsekkään ole koskaan halunnut luovuttaa omaa tahtoani kenenkään haltuun. Silti olen kyennyt lopettamaan esim. bentsot, alkoholin ja nikotiinin käytön.
Ilmeisesti minullakin sitten niin mustat kuin valkoisetkin kynttilät toimivat. Eikös Tuntemattomassa Sotilaassakin ollut episodi jossa haavoittunut varmuuden vuoksi sekä kiroili että rukoili. :mrgreen:
Älkääkä minua, sillä olen tiputtelemassa rasvaprosenttia.
Eri tyyppistä henkivoimien tematiikkaa soi joskus minun cd-soittimessanikin: Iron Maidenista Bob Marleyhin ja Jah’in ylistykseen. Ja kyllä; minäkin saatan polttaa kaiken värisiä kynttilöitä.
Mutta vain toisesta päästä kerrallaan. Ei enää molemmista päistä ja keskeltä yhtä aikaa.
t: Six six six - Number of the keto peto.
PS. Mutta onhan se hyvä minusta jos ne henkimaailmat pysyvät vain taiteessa ja fiktiossa, eivätkä väijy joka nurkan ja puskan takana niinkuin jossain synkissä metsissä ja niiden reunoilla. : )
Vai saatanallista meininkiä metsänreunassa, vainoharhaista ja mitäs noissa nyt tällä kertaa tulikaan…
Pakko on nyt paljastaa tylsä totuus; ei täällä ole näkynyt henkiä eikä piruja, ei tapahdu ihmeitä eikä semmoista extremeä muutenkaan.
Voi olla että johtuu vaan omasta kyvyttömyuydestäni nähdä maailman asiat jänninä viinapiruina, näkkinä kaivossa ja maahisina mättäillä. Mukava on välillä lueskella vaikka Eino Leinoa, miten “Hiidet hirnui kankahalla, Lempo seisoi suon selällä, Juuttahat jälestä juoksi…” mutta kun on tällainen tavalliseen elämiseen tottunut, niin ei niitä sitten vaan omassa pihassa näe.
Asiatkin on hoidettava ihan maailmallisina, olemassaolevina ja luonnonlakien mukaisina, työnteosta ihmissuhteisiin ja katonpaikkuusta elämäntapavalintoihin.
Tottakai, joskus on kivaa leikkiä ja fantasioida, miettiä mitä tekisi jos sattuisi huutokaupasta saamaan vihertävässä homeessa olevan eriskummallisen öljylampun, jota hangatessa sitten henki sisältä heräisi ja lupaisi täyttää kolme toivomusta… tai miten asiansa laittaisi järjestymään jos joku korkeampi voima ottaisi ne raskaammat ja hankalammat työt hoitaakseen, vaikkapa rakennushommissa sen kattotuolien noston jossa nyt on mekaanisella nosturipelillä pärjättävä kun ei mystiikka toimi.
Mutku…
tää on vaan tämmöstä, tavallista, tää metsänreunan elämä.
(Silti kivaa, useimmiten, ja maistuu elämältä, tällaisena luomunakin)
Ei sinne metsänreunan mökkiin passais joku kerta tulla kyläilemään…mua on meinaan tää kerrostalobetoni asuminen alkanut tynpiä, kaipaisin vaihtelua, jos sulla on siellä haulikko nin lähdetään vaikka ukkometsoa jahtaamaan sinne metsään…
Älä hyvä ihminen erehdy sinne metsänreunaan lärviäsi väläyttelemään! Saattaisi Metsänmies vielä erehtyä pitämään jonain Plinkkitrollina ja ruippaista haulikolla mojovan suolapanoksen persuksiin!!
On jäänyt se asevarustelukin vallan herran huomaan.
Ei sitten minkäänlaisia pyssyjä koko huushollissa. Jaa…no naulapyssy mutta sillä ei isompaan sotaan lähdetä.
Että kyllä täällä sen puolesta voi poiketa, ei ole väkivaltaa käytetty edes jehovan todistajiin… no ei ole niitäkään näkynyt vuosikausiin, kai ovat merkinneet ruutuvihkoonsa ettei kannata tuota äijää käännyttää, ei sitä kannata kiusaksi mukaan taivaaseen ottaa.
Aika mielenkiintoinen kysymys tuo milloin tiesit voittaneesi päihderiippuvuuden. Varmaan jossain raittiuden vaiheessa luulin tietäväni, nyt tiedän vain luulleeni. Voiko kukaan oikeastaan tietää ennen kuin vetäessään viimeistä henkostaan?
Minäkin nyt luulen että olen selättänyt päihderiippuvuuden, mutta en voi tietää sitä kuitenkaan.
-Jos retkahdan, ja palaan heti ruotuun, niin voiko silti katsoa että olin ja olen selättänyt riippuvuuden ?
-Entä jos retkahdan, ja en palaakkaan ruotuun enää? tällä hetkellä se tuntuu täysin poislasketulta vaihtoehdolta, mutta en sitä kuitenkaan voi tietää satavarmaksi.
Joten samaa mieltä Yhden naisen kanssa, sitten kuolinvuoteella sen tietää…eikä tämä ajatus kyllä haittaa minua yhtään, tänäänhän sitä vain raittiina ollaan.
En taitanut tehdä omaa mielipidettäni selväksi aiemmin. No nyt teen. Minä en edes kuvittele pystyväni voittamaan päihderiippuvuuttani. Se on kirous joka saattaa minua loppun asti. Pidän tämän seikan sekä ajatuksissani että teoissani aina mielessä. Nykyään sillä ei ole tosin enää samaa merkitystä kuin alkuvaiheissa. Koen tilanteen eräänlaisena jatkuvana pattitilanteena. Minun ei tarvitse provosoida viinapirua ja näin kykenemme rauhaisaan rinnakkaiseloon. Mutta kaveriksi en sitä enää halua.
Ja uskokaa tai älkää, tuntuu todella hienolta kun on voittanut edes yhdessä merkittävässä asiassa elämänsä aikana.
On tässä niin monessa jutussa (aika isoissakin) tullut myös takkiin, rähmälleen on jouduttu ja naama savessa myönnetty että en pärjännyt, en.
Mutta tässä onnistuin, ja olen tyytyväinen.
ja voin kertoa, että kyllä se muillekin mahdollista on. Ehkä siinä pitää asettaa tavoitteeksi voitto eikä tappiota, en ole ihan varma. Luulisi nyt että sattumaltakin voisi voittaa… tosin mahdollisuudet varmasti paranevat jos uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa.
Ainakaan siinä ei mitään menetä jos yrittää.
Mutta mitätöityykö voitto ellei sitä ehtimiseen vakuuttele, sekä itselleen että muille?
“Minä kyllä voitin, te muut kyllä hävisitte”, kuulostaa voittona oikeastaan sitä epäuskottavammalta mitä useammin sen ääneen lausuu.
Tulos näkyy taululla, viitataan joskus joukkuepeleissä, joten eipä sitä tarvitse voittajan itse sen enempää toitotella.
Minä kun olen vähän niinku urheilu -immeinen, niin tämä voiton ja tappion tematiikka kiinnostaa aika paljonkin. Erityisen lähellä sydäntä on ollut jo pentuna joukkuepelit, niinku “jätkillä” yleesäkin.
Päihderiippuvuutta vastaan käytävä kamppailu on varmaan enemmänkin yksilöurheilua, mikäli se nyt on urheilua ollenkaan. Siinä tosin on usein hyvällä menestyksellä hyödynnetty joukkuetta ja joukkuehenkeä, kuten esim. vertaistuessa ja yhteisöhoidossa.
Mutta ekalla sivullta taidettiin mainita taistelu, joten onko kyse sittenkin sodasta eikä urheilusta? Varmaan makuasia. Sotiminen päihderiippuvuutta vastaan kuulostaa käsitteenä jo jotenkin epätoivoiselta, vähän niinkuin tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta. No, voihan tuulimyllytkin sanoa voittaneensa.
Kivasti irtoaa filosofiaa ja ajatus juoksee aamulla klo 5.30, kun on takana 8 tunnin yöunet.
Pistämpä soimaan Leijona cd:n tämän voitto-teeman inspiroimana. Taivas varjele mitä sieltä tulee!
Nyt se on vihdoin paljastettu. Minulle vaikeinta oli tuo mopolla alasti ajo koska jouduin nöyrtymään ja luovuttamaan luopuessani moottoripyörästä jotta saisin mopon sen tilalle. Moottoripyörää ei hyväksytty koska se olisi vahvistanut omanvoiman tunnetta liikaa ja se johtaa turmioon. Alasti ajaminen ei tuottanut minkäänlaista omanvoimaisuuden tunteen vaaraa, siitä on jumala varustellessaan minut pitänyt huolen, arvaatte varmaan miten 
. Minulla oli ennen kaikki nuo ominaisuudet, mutta nyt kun käyn AA:ssa, niin nyt minulla ei ole niitä enää yhtään. Ei saatanan, anna mun kaikki kestää, kuinka vainoharhaiseksi se ihmisen voi muuttaakaan kun joutuu asumaan yksikseen metsän reunalla, mitähän vielä jos asuiskin keskellä metsää eikä vain sen reunalla 
