milloin tiesit voittaneesi päihderiippuvuuden?

Me Lopettajat
21

Onhan se meillä kaikilla hiukan erilainen, se suhde päihteisiin, riippuvuuden voimakkuus ja aivojen muuntautumiskykykin, varmaan.
Monella se menee noin, jossain vaiheessa vaan tulee ahaa-elämys; se oli nyt sitten tuossa, lopetan.
Ja asia on sillä selvä.

Sitten on minun kaltaisiani, joilla ehkä yhtenä syynä on vuosikymmenien päivittäinen käyttö, ja ajattelu jo niin urautunut hyväksymään juomisen olennaiseksi osaksi elämää että irtirepäisy vaatii kovankin yhteenoton tavan, tottumuksen ja hyvinkouliintuneen aivomekanismin käyttäytymiskierteen kanssa.

Ja miljoona eri variaatiota siltä väliltä.

Eikä tätä voittoa päihderiippuvuudesta ainakaan kadehtia kannata, oli se homma kaikkineen sen verran rankan homman takana. Jos vähemmällä pääsee eikä tällaisen työn eteen joudu niin siihen kannattaa olla tyytyväinen.

Eiköhän silti jokaiselle riitä elämässä omat painiottelunsa jos päihdeasian suhteen sitten onkin helpommalla selvinnyt, parempi kun emme ryhdy julistamaan tai julistautumaan toinen toistaan onnellisemmaksi.

p.s.
On myös niitä jotka häviävät, joiden osana sitten on olla eri tavoin riippuvuutensa armoilla.
Luulen, että siihen voi olla syynä voimien vähyyden lisäksi joskus tietysti se, ettei ole uskallettu luottaa selviytymisen mahdollisuuteen, mutta ehkäpä joskus on niinkin, että ihan vaan epäedulliset olosuhteet, huono tuuri tai sattuma kääntää vaakaa just sen kriittisen aavistuksen verran sille puolelle että voimat loppuvat ja alamäki jatkuu.

On ihan mahdollista että vähän huonommilla eväillä, huonommassa seurassa, päihdemyönteisemmissä olosuhteissa ja hiukan enemmillä itsetunnon kolhuilla olisin kans siellä luovuttaneiden armeijassa, edelleen kantapöytäni ääressä ja kaappini hupenevaa kaljavarastoa synkkänä vartioiden… varmistellen sitä ettei loppumaan pääsisi.

Se voi joskus olla pienestä kiinni.

22

Voittaja on jokainen päihteistään päässyt. On se sitten tapahtunut luovuttamalla tai tahdon voimalla tai vaikkapa jumalien voimalla, aivan sama. Taputus olalle itselle ja kaverille, hienosti tehty, hyvä minä, sinä ja hän. Ja sinä joka mietit, niin eikun tuumasta toimeen. Raitistuminen on ihan mahdollinen juttu sinullekin. <3

23

Mieleeni juolahti semmoinenkin ajatus voittamisesta /luovuttamisesta, entäpä jos riippuvuudesta irrottautuminen jääkin siksi ettei uskalleta voittaa sitä.

Jospa joskus ajatuskulku onkin sellainen että kun tämä kirous nyt on minun päälleni langetettu, niin ehkä onkin parasta pysyä tässä tutussa vaivassa… jos siitä nyt irrottaudun niin kohtalolla/jumalalla on varmasti niskaani kaadettavana jotain pahempaa.

Ajatus siitä että nyt ja tässä toteutan minulle ylhäältä annettua kohtaloa/geeniperimää/jumalan suunnitelmaa ja jos itse sitä menen ronkkimaan niin kosto on varma, enkä kuitenkaan voi mitään niin suurille voimille.

Historiankirjan kuva pappi Laokoonista poikineen merikäärmeiden puristuksissa rangaistuksena kohtaloon puuttumisyrityksistä on jossain muodossa kulttuurimme kulmakiviä…

Tämä ajatus ei nyt ole mitenkään loppuunajateltu, enkä ole siitä suuntaan tai toiseen varma…joskus vaan tuntuu kuin onnistuminen pelottaisi ja viime metreillä tapahtuisi puolitahallisia luovuttamisia just sen takia.
Enpä tiedä… lieneekö tuossa mitään pitemmälle miettisen aihetta?

24

No en tiedä olenko voittanut vieläkään, mutta nyt menee ilman. Ensimmäinen erävoitto oli, että sen sijaan, että olisin yrittänyt sinnitellä viikon juomatta ja sitten ottanut taas, päätinkin kokeilla pidempää jaksoa (3 kk). Kun se onnistui, ei kyllä tehnyt mieli tärvätä hyvää alkua, vaan päätin jatkaa. Nyt vaikka on vaikeuksia pukannut, ei silti ole käynytkään mielessä, että pullosta hakisi lohtua, päinvastoin ihan yököttää ajatus viinasta. On helppo olla kokonaan ilman, ihana kun voi lähteä autolla koska vaan ilman, että miettii, joko voi ajaa. Se on yksi haja-asutusalueen ihmisen ilonlähde :slight_smile:.

25

Voittaahan sen joskus ihan ittestään silleenkin, kun huomaa ettei jaksa enää ryypätä vaikka yrittäs. :angry:

Tullee vaan paha mieli heti kättelyssä ja pitkä yööökk! Maha turpoo potkupalloks ja alkaa kiertämään ja hikottelemaan.
Johan tulee nopeasti taas kiire terveempien /terveellisempien harrasteiden pariin.

26

Suurin osahan sitä itse ronkkii, ja se itse ronkkiminen kuuluu usein jopa taudin kuvaan ja toipumisprosessiin. Tulkitsen tuon itse ronkkimisen nimittäin kohtuukäytön tai hallitun päihteenkäytön yrittämiseksi, ja/tai retkahduksiksi.
Niitähän monilla on vaikka kuinka paljon ja useiden vuosien ajan, näki sitten jumalia tai geenejä kuvioissa taikka ei.
Jotkut sitten jopa kuolee tai käypi muuten ohraisesti siinä ronkkiessa.

Mutta eikö päihderiippuvuuden todellinen voittaminen tai siitä paraneminen tarkoitakin sitä, että pystyisi jälleen päihteen kohtuukäyttöön tai ongelmattomaan käyttöön :question:

27

Ryhdyin tekemään töitä sen päämäärän hyväksi, että alkoholista tulisi merkityksetön aine elämässäni.

Voitto, paranemien, lopputulos oli siis selvänä tavoitteena mielessäni. Olotila, jossa jossa alkoholiriippuvuus ei minua vaivaisi, minun ei tarvitsisi murehtia koko asiasta, ei kärsiä siitä, ei elää minkään riippuvuuteen liittyvän pelon tai ahdistuksen kanssa, ei käyttää aikaani sen vaivan hoitamiseen vaan voisin olla siitä vapaa.

Se oli alkuun aikamoista kamppailua.

En antanut periksi, ja voitin.

Alkoholilla ei ole merkitystä elämässäni. Minun ei tarvitse sitä asiaa itsessäni ja omalla kohdallani enää hoitaa mitenkään, sen aika on ohi.

Kysymykset kohtuukäytöstä, yskänlääkkeen mahdollisesta alkoholipitoisuudesta jne ovat minulle epäolennaisia. Kun kerran tilanne nyt on sellainen ettei kiinnosta viinaa käyttää. Väitetyt havainnot oletetuista viinapiruista vanhojen savuisten riihien nurkissa tai hautausmailla puolenyön aikaan väijymässä ohikulkijoita ovat minulle asioita jotka ihminen voi saada tuotettua oman mielikuvituksensa avulla, kenties asiassa auttaa jos liittyy niitä manaaviin veljeskuntiin ja lukee ahkerasti mystillistä kirjallisuutta. En omakohtaisesti tunne tarvetta sellaiseenkaan. Senkin tarpeen puuttuminen on mielestäni osa paranemista.

Jos taas joku muu on on asettanut tavoitteekseen vähentää alkoholinkäyttöään (ja vaikkapa säilyttää jonkinasteisen riippuvuuden,) ja on siinä onnistunut, niin mielestäni hänkin on voittanut .

Tavoitteen voi jokainen asettaa itse.

Jos taas jku on asettanut tavoitteekseen tehdä alkoholiriippuvuuden hoidosta jonkinlainen elinikäinen harrastrus, elämäntapa, johon liittyy jotain yhteisöllisiä menoja, opinkappaleita ja riippuvuuden säilyttäminen koko loppuiän, niin ok, kai hänkin on voittanut koska on haluamansa saanut.

Onneksi jokainen voi itse päättää ainakin mitä haluaa.

Ja sitten voi yrittää… kaikkiin lopputuloksiin on mahdollista päästä, ja luulen että suunnilleen yhtä helposti. Hommansa siinä on mutta ei mahdotonta.

28

Näin äkikseltään minäkin voisin allekirjoittaa tuon lainauksen.

29

Ainakin minä olin omasta mielestäni voittanut siinä vaiheessa kun kysymys alkohlin käytöstä omalla kohdalla kohdallani, ns. kohtuudella. pikkuriikkisen, reippaasti tai hulvattomasti, miten vaan, oli tullut merkityksettömäksi ja epäolennaiseksi.

Eli sen kanssa ei tosiaan tarvinnut enää tahia.

Mutta jokainen voi määritellä tavoitteensa itse, ja tavoitteen saavuttaminen on voitto asiassa.

riippuvuuden loppuminen sitten mielestäni on juuri sitä ettei riippuvuutta enää ole. ja riippuvuudesta voi päästä eroon, -jos sen asian asettaa tavoitteekseen.

p.s.
Sellainen sivuilmiö on kyllä olemassa, että kun nyt alkoholi on minulle merkityksetön omassa elämässäni, niin ihan varmasti voin ottaa vaikka alkohholipitoista yskänlääkettä jos tilanne vaatii. Samoin, jos sattuisin joutumaan vaikka mummun satavuotisjuhliin jossa tarjottaisiin samppanjalasi kilistettävksi, niin ei minun olisi pakko alkaa nurisemaan etteikö ole pommakkia… ihan hyvin voisin kaataa sen sotkun kurkkuuni, hymyillä ja jatkaa elämääni syöksymättä juomiskierteeseen… ja jos jonkun uskonnollisen symbolisen verenjuomisen takia olisi puoli lusikallista viiniä nieltävä, niin ei siinäkään kuinkaan kävisi.

Eli ei tarvitse tuosta asiasta mitään pelkotiloja ruokkia mielessäni, kyllä tässä nyt edes yksi pieni asia elämässä on ihan siinä mallissa kuin itse haluan.

30

Aika helvetin paljon sinä täällä plinkissäkin pyörit ollaksesi täysin vapaa alkoholista ? Eikös juuri se ole alkoholismin hoitoa kun sitä ei enää ota.

31

Niinpäs pyörin, täällä palstalla jonka tulkitsin olevan myös lopettaneille, eli alkoholista jo irti päässeille, siitä nyttemmin riippumattomille tarkoitetuksi. Palstaksi, jossa voisi jopa keskustella alkoholismin jälkeisestä terveemmästä elämästä.

Se vaan ei tunnu elinikäisen sairastamisen kannattajille millään sopivan… olenkin miettinyt onko minussa sitten myös pieni annos masokismia, kun kuitenkin viitsin ottaa vastaan vinoilua ja lähes jokaisen asialliseksi tarkoittamani aiheen kääntämisen henkilökohtaisuuksiin ja todisteluun siitä ettei ihminen voi mitään vaan henkien kourissa meitä heitellään…

Mutta katsotaan nyt, saatanpa vaan jatkaa ja kertoilla edelleenkin että elämän voi ottaa positiivisestikin, … tai sitten voin kyllästyä, uskoa että täällä nyt ei ole sopivaa suhtautua asiaan niin että yleensä olisi olemassa elämää alkoholismin jälkeen… ettei siitä ainakaan saa kertoa.

32

MM; eihän kukaan ole tällä foorumilla kirjoittanut hengistä ja henkivoimista yhtä tiuhaan ja paatoksella kuin sinä itse. :slight_smile: En ole itse asiassa edes nähnyt muiden käyttävän moisia sanoja kuin sinun, tai ehkä enintään Repun ja kepin.

Mutta minullekin tuli mieleen, että aika monisanaisesti kyllä käsittelet suhdettasi aineeseen joka on merkityksetön.

En minä saisi aikaan tuhansittain sanoja ja vakuutteluja jostain minulle merkityksettömästä aineesta, vaikkapa jostain… hmm… kokkelipiimästä. :bulb:

33

voi siinä olla pieni ripaus vertaistukeakin…
On ihan mahdollista että jollekin on apua omassa tappelussaan riippuvuutta vastaan, kun joku toinen kertoo että siitä tosiaan voi päästä eroon, eikä siitä tarvitse loppuikäänsä kärsiä.
Voi olla joskus jollekin ihan pieni apu siitä kun edes joku sanoo että ettei asia ihan noin mustavalkoinen ole, kyllä tuon kamppailun voi myös voittaa, ja tavoitteeseen voi päästä.

Ja että on se, kaikesta pelottelusta huolimatta, ihan luvallista, asettaa itse tavoitteensa.

34

^ “Edes joku”`?

Onkos nyt siis niin, että sinä Metsänreunan mies katsot olevasi jollain tapaa ainutlaatuinen tällä foorumilla, mitä tulee tuohon riippuvuuden voittamiseen ja siitä eroon pääsyyn :exclamation:

Viestistäsi saa sen kuvan. Ja että muut ovat “mustavalkoisia elinikäisiä sairastajia” ?

35

Moikkis Keto. Kiva kun pomppasit taas mukaan, tulee enemmän säpinää ja asiantuntemusta palstalle. Joskus on hyvä ottaa vähän etäisyyttä asioihin, mutta en olettanutkaan sinun häviävän vähin äänin. :mrgreen:
Yksi juttu kuitenkin kummastuttaa ylläolevassa kirjoittelussa. Mikä ihmeen ongelma mustavalkoajattelussa on? Siis päihdeasiaan liittyen. Minulle selvä joko-tai on oleellinen edellytys raittiuteni ylläpitämiseen. Olen hyväksynyt ongelmani sairautena ja elän sen mukaan. En tosin yhtä radikaalisti kuin alkuaikoina jolloin vältin menemistä juomistapahtumiin ja kapakoihin. Tänäpäivänä menen minne huvittaa välittämättä siitä mitä muut tekevät. Ja uskallan syödä jopa marsipaania!!! Sitä kun on jo kaupoissa virittämässä ihmisiä jouluhypetykseen (sairasta). :smiley:

36

Kokkelipiimä ei ole minulle ihan neutraali ja mitään tuntemuksia synnyttämätön aine. En ole ihan varma millaista se on, mutta jos se on sellaista kuin luulen sen olevan, eli hapanta kokkelia, niin sen ajattelu saa minussa aikaan hyvin vastenmielisen mielleyhtymän.
Luulen että kokkelipiimän suhteen tulen mielessäni irvistämään aina kun kuulen siitä puhuttavan.
Varmasti pystyisin senkin vaikutuksen ajatuksiini neutraloimaan ja tottuisin kokkelipiimän hyviin ja huonoihin puoliin, jos sen hommakseni ottaisin.

Siihen kuitenkin törmää niin harvoin, etten pidä sitä tarpeellisena.

Suhteeni alkoholiin taas oli niin kiinteä, jokaiseen päivään vaikuttava, töihini, ihmissuhteisiini, talouteeni, fyysiseen kuntooni ja ties mihin muuhun, että sille katsoin parhaaksi tehdä jotain.

Ja katsoin parhaaksi tehdä sille just mitä itse halusin, eli asetin tällaisen päämäärän ja onnistuin.

37

Miksi tämä AA:n vastustus? Kenen työtä se on? Kuka vastustaa Herran sanaa? Kuka pelkää sitä? Asettakaa nämä kysymykset ja vastaus on edessänne!
Sekoitusta ja harhautusta on paljon.
Varokaa sitä!

Tutkikaa AA-kirjallisuutta ja käykää säännöllisesti palavereissa niin ette horjahda.

“Luulimme voivamme löytää helpomman, miellyttävämmän tavan, mutta emme löytäneet, Mitä vakavimmin pyydämme sinua olemaan peloton ja perusteellinen alusta lähtien. Jotkut meistä yrittivät pitää kiinni vanhoista uskomuksistaan, mutta ponnistelumme olivat tuloksettomia siihen asti, kunnes antauduimme kokonaan. Pidä mielessä, että olet tekemisissä viekkaan, hämäävän ja voimakkaan vastustajan, alkoholin kanssa. Ellemme saa apua, omat voimamme eivät riitä. Mutta on olemassa Eräs, jolla on kaikki voima, Jumala. Kunpa sinä löytäisit Hänet nyt!
Puolinaiset toimenpiteet eivät auttaneet meitä lainkaan.
Olimme käännekohdassa. Pyysimme Jumalan suojelusta ja huolenpitoa ja annoimme itsemme kokonaan.”

Tämä on totuus! Maalliset voimat eivät riitä kavalimman vastustajan, pahan voittamiseen.

AA on pahan vastavoiman työkalu ja ilmentymä. Se toimii maailmassa mutta sen sana ei ole maailmasta vaan kaikki perustuu Korkeimman voimaan.

Kun AA:n toimivuutta on rienattu on osa asiaa piilotettu. Ei ole olemassa demokraattisempaa (kuitenkin Korkeamman johatuksessa) kuin AA. Sen kaksitoista käsitettä ilmaisevat asian selvänä:

  1. KÄSITE
    AA:n maailmanpalvelutoiminnan lopullisen vastuun ja arvovallan tulisi aina olla koko seuramme yhteisen omantunnon varassa.

  2. KÄSITE
    AA:n Keskuspalveluvaltuustosta on tullut lähes jokaista käytännön tarkoitusta varten koko seuramme toimiva ääni ja tehokas omatunto sen maailmanasioissa.

  3. KÄSITE
    Tehokkaan johtamisensa varmistamiseksi meidän tulisi antaa kaikille perustekijöille valtuustolle, Keskuspalveluneuvostolle ja sen eri palveluyhteisöille, sihteeristölle, toimikunnille ja täytäntöönpani joille – periaatteellinen ”päättämisen oikeus”.

  4. KÄSITE
    Meidän tulisi pitää kaikilla vastuutasoilla perinteellinen ”osallistumisen oikeus” myöntämällä äänestysedustus tarkoituksenmukaisessa suhteessa kunkin kannettavaan vastuuseen.

  5. KÄSITE
    Kautta koko rakenteemme tulisi olla perinteellinen ”vetoamisen oikeus”, niin että vähemmistön mielipide tulee kuulluksi ja henkilökohtaiset tyytymättömyyden aiheet tutkitaan huolellisesti.

  6. KÄSITE
    Valtuusto tunnustaa, että pääasiallinen aloitteellisuus ja toimeenpanovastuu useimmissa maailmanpalvelun asioissa kuuluvat valtuuston luottamusmiesjäsenille heidän toimiessaan Keskuspalveluneuvostona.

  7. KÄSITE
    Keskuspalveluneuvoston peruskirja ja ohjesääntö ovat laillisesti sitovia asiakirjoja valtuuttaen luottamusmiehet käsittelemään ja hoitamaan maailmanpalveluasioita. Valtuuston peruskirja ei ole laillisesti sitova asiakirja; se pohjautuu perinteeseen ja sen lopullinen tehokkuus AA:n rahakukkaron valtaan.

  8. KÄSITE
    Luottamusmiehet ovat pääsuunnittelijoita ja täytäntöönpanijoita yleisiä menettelytapoja ja varojen käyttöä koskevissa. Heillä on hoidollinen vastuu, jota he harjoittavat oikeudellaan valita näiden yhtymien kaikki johtajat.

  9. KÄSITE
    Vastaiselle toiminnallemme ja turvallisuudellemme ovat kaikilla tasoilla välttämättömiä hyvät palvelutoiminnan johtajat. AA:n perustajien aikanaan hoitamasta maailmanpalvelutoiminnan ensisijaisesta johdosta on luottamusmiesten välttämättä vastattava.

  10. KÄSITE
    Kaiken palveluvastuun tulisi pohjautua riittävään palvelutoimivaltaan, samalla kun tämän toimivallan rajat täsmennetään selvästi.

  11. KÄSITE
    Luottamusmiehillä tulisi aina olla parhaat mahdolliset toimikunnat, palveluyhteisöjen johtajat, toimeenpanijat, sihteerit ja neuvonantajat. Kokoonpano, pätevyysvaatimukset, menetelmät toimeen asettamisesta sekä oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat aina vakavasti harkittaviin asioihin.

  12. KÄSITE
    Valtuuston tulee pitää mielessään AA:n perinteiden henki ja huolehtien siitä, ettei se milloinkaan muodostu vaarallisen rikkauden tai voiman tyyssijaksi – riittävät käyttövarat ja runsas vararahasto olkoot sen järkevänä taloudellisena periaatteena; että se ei aseta ketään jäsentään ehdottomaan arvovalta-asemaan toisiin nähden; että kaikkiin merkityksellisiin ratkaisuihin pyritään keskustellen, äänestäen ja, milloin mahdollista, pääpiirteisen yksimielisyyden vallitessa; että sen toimenpiteet eivät milloinkaan kohdistu hekilöön rankaisevasti eikä muodostu julkisen kiistan yllykkeeksi; ettei se koskaan suorita hallinnollisia toimenpiteitä, ja että, palvelemansa seuran tavoin se tulee aina pysymään demokraattisena ajattelussa ja toiminnassa.

38

Kyllä täytyy olla aika pihalla kun tällaista alkaa kyselee.tai sitten provo.
haudassa sen sitten tietää.

39

Ihan mielelläni tutustun noin konkreettisella tasollakin AA-liikkeen järjestölliseen puoleen.

Jotenkin minusta kuitenkin tuo demokraattisen päätöksenteon esittely alkoi tuntumaan tarkoituksellisen sekavalta.
Onko nyt kysymys minun tyhmyydestäni vai tahallisesta hämäräperäisyydestä, kaikenlaisten hyvä veli- systeemien mahdollistamisesta kun en tosiaan saanut tuosta selvää miten se ääni-, aloite, ohjelmasuunnittelu- ja taloudenhoito-oikeus oikein on?

Tämä kohta nyt ainakin on semmoinen, että ihan kiva olisi jos arvoisat AA-laiset sen minulle selkokielellä selittäisivät:
“Meidän tulisi pitää kaikilla vastuutasoilla perinteellinen ”osallistumisen oikeus” myöntämällä äänestysedustus tarkoituksenmukaisessa suhteessa kunkin kannettavaan vastuuseen.”

Siis, onko järjestössä mies ja ääni -periaate alhaalta ylös asti vai tarkoittaako tuo “tarkoituksenmukaisessa suhteessa vastuuseen” samaa “markka ja ääni” periaatetta jota mm. presidenttiehdokkaana Matti Virkkunen aikoinaan ehdotti otettavaksi käyttöön myös poliittisessa hallinnossa taloudellisen päätöksenteon mallin mukaisesti…

Siis, jos nyt huomispäivänä lähden mukaan AA- liikkeen toimintaan, marssin lähimpään ryhmään ja ilmoittaudun ihan henkilökohtaisesti paikan päällä, niin miten se vaikuttaminen järjestössä käytännössä tapahtuu ja miten asiat etenevät?

40

Et ymmärrä, Metsänreunan mies, koska et edes halua sisäistää AA.n askelia ja perinteitä. Tulokkaalle ei tuommoinen asia muutenkaan ole tärkeä ei tarpeen.
Asia on hyvin hoidossa, koska todellista demokratiaa on alistuminen Jumalan tahtoon. Hänen edessään olemme kaikki samanarvoisia.

  1. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.

Kun alkoholisti on nöyrtynyt ja luovuttanut tahtonsa KJumalan haltuun, hän tulee myös ymmärtämään nämä kysymykset.

Tärkeintä on omaksua asiat.
Askelet ja perinteet.

Sanotaan että AA on aivopesua mutta kyllä näitä aivoja sietikin pestä :laughing: :laughing: :laughing:

Siinä sen salaisuus!