Mikä saa aina vaan himoitsemaan alkoholia?

Hienoa että kykenet menemään mökille, ja olemaan juomatta siellä.
Minä en uskaltanut alkuaikoina mennä edes mökille, kenenkään kanssa, oma mökki oli jo erossa jäänyt puolisolle, onneksi.
Mutta menin ekana raittiina vuonna ystävän mökille, jossa oltiin juopoteltu heidän kanssaan yhdessä(muka rentouduttu), ja tämä jo nykyään ex-ystävä alkoi muistella siellä kuinka inhottava olin humalassa ja jopa pelottava. Nyt vuosia jälkeen päin vasta tajuan, että miksei hän mitään sanonut silloin kun oltiin siellä, tai heti sen jälkeen. Miksi hän alkoi minua moittimaan kun olin jo raitistunut, enkä enää juonut. olin luullut että kaikki oli hyvin.
Mutta sellaista se on. takanapäin puhutaan, juorutaan, muttei kehdata sanoa suoraan ihmiselle että en tykkää kun olet noin humalassa. Samoin kyllä teki omakin suku, eivät sanoneet edessäpäin, supattivat keskenään ja “siunailivat” että kuinka se taas oli ollut humalassa siellä…
Sitä en tiedä olisinko raitistunut, hakenut apua aiemmin jos olisi suoraan minulle sanottu? Ehkä, ehkä en. Mutta nyt olen raitis ja saanut elää hyvää ja raitista elämää jo hyvän aikaa. Vaikeudetkin on selätetty ilman viinaa. Mutta vain PÄIVÄN KERRALLAAN ja Korkeimman apu ollut kyllä tärkeä. Rukous ja mietiskely. Luovuttaa asiat joille en voi mitään.

2 tykkäystä

Moikka! En löytänyt kohtaa mistä olisin päässyt kirjoittamaan uuden viestin hmm. Jatkan nyt siis tänne. Toivottavasti näkyy. Siis ihan niin päin peetä on mennyt! Menee kyllä välillä viikko tai kaksikin ilman, mutta sitten! Iskee ihan järjetön himo juoda! Ei siihen tarvita mitään erityistä syytä, tulee kuin puskista, eikä mikään järjen ääni auta :sleepy: En ole täälläkään pahemmin käynyt, koska minähän olin lopettaja, sinut alkon kanssa ja paskat! Voiko olla paljon pahempaa voittamatonta vastustajaa kuin riippuvuus alkoon (tai johonkin muuhun)??? Ja miksi heti, kun vähän aikaa menee hyvin, niin tulee niin voittamaton tunne, että hei minähän pärjään hienosti? Mies ei nykyään juo mitään, lopetti puolitoista vuotta kuin seinään ohitusleikkauksen jälkeen. Eli pitää juoda pääosin salaa…voin ostaa hyvin muutaman siiderin jääkaappin ja se on hänelle ihan ok, MUTTA minullahan on se pieni kirkaspullo omassa jemmassa. Ja kun toleranssi on kuitenkin aika kova, niin ei hän yleensä huomaa mitään. Suurin ongelma on ehkä se, että tykkään olla vähän päissään, koska silloin kaikki on jotenkin helpompaa. Ja ei, minulla ei ole mitään erityistä syytä juoda. Parisuhde on ihan ok ja elämä muutenkin. Mutta kaipaan jotain “äksöniä”, vaikka ikääkin jo on…Olen tullut siihen tulokseen, että tämä hiton riippuvuus on vaan ihan sairaan vahva enkä pärjää alkoholille. Se vie lopulta aina voiton! Olen miettinyt Antabus-reseptin hakemista. Jos sen avulla saisi pidemmän juomattoman jakson…Onko kellään kokemusta sen toimivuudesta? Olisiko se sitten loppuelämän lääke :face_with_peeking_eye:

Itse olin raittiina 9 kk ja silloin tukena Antabus. Ihan hyvä lääke niille joille se sopii. Nytkin päihdepuolella sitä ehdotettiin,en ole vielä aloittanut

1 tykkäys

Täällä voi käydä kirjoittamassa, vaikkei olisi onnistunut vielä lopettamaan. Tänne pitäisi voida kuvailla koko kamppailunsa, jos tarve sen vaatii. Ei siis tarvitse olla kerrasta onnistuja.

Se, että kirjoitit tänne, osoittaa edelleen halua muuttua. Kovasti tsemppiä ja jaksamista!

4 tykkäystä

Kiitos Lintuanna :heart: Kyllä, halu muuttua on tosi vahva!

Kesäinen tervehdys kaikille!

Miten teillä menee? Itselläni meni turhan heikosti touko-kesäkuussa :sleepy: Oli vaan pakko juoda kaksi-kolme kertaa viikossa yksikseen, mies kun ei juo enää. Yläkerrassa pullo tms. jemmassa ja sitä surkean kuuluisaa hävettävää salajuopottelua, yök! Jotenkin vaan pakenin elämän tylsää arkea ja himo alkoholiin oli yllättävän voimakas.

Olen käynyt juttelemassa sosiaaliohjaajan kanssa noin kolmen viikon välein ja saanut häneltä kullan arvoisia ohjeita ja tsemppausta. Sain Antabus-reseptin ja sillä nyt mennään. Minun on pakko saada etäisyyttä alkoholiin ja yksin en siihen pysty! En koe Antabusta mitenkään huonona ratkaisuna, sopii minulle ja olenhan minä sitä käyttänyt jo jokunen vuosikymmen sitten. Vanha lääke.

Olen käynyt itseni kanssa myös syvällisiä keskusteluja ja etsinyt syitä juomiseeni. Olen myös antanut itselleni anteeksi niin etten harmittele menneitä juomisia, koska mitään menneessä en voi muuttaa. Oppia kyllä voin. Jo yhdeksän juomattoman päivän jälkeen huomaan olevani vähän energisempi ja voivani paremmin. Mitä se olo sitten onkaan kuukauden, kahden jne, jälkeen! Mutta päivä kerrallaan ja kun ei voi juoda, niin ei voi juoda ja sillä selvä! Jatkan toki pohdintoja itseni kanssa…

4 tykkäystä

Minä olen myös ollut salapulloilija. Mies vihaa/vihasi sitä salaryypiskelyä, koska kuvittelin, ettei se mihinkään näy, joten jos mies kysyi, niin kiistin ja hän tiesi että valehtelen, koska näki kyllä, että jotain on maistelu.
Minä join (ja joskus vieläkin) tylsyyteen, jos join siis viikolla työttömänä ja mies töissä. Ja kuvittelin tietysti myös, että alko toisi paremman fiiliksen jos oli paska olla. Harvemmin taisi käydä niin.

Inhosin sitä miten meille tuli alkoholista aina tappelua, koska mies ei juo juuri koskaan ja sitten jos koin vkl:kin, että hän tuomitsee parit kevyet juomat, niin mulla saattoi nousta 0-100 kierrokset. Riitti, että se jupisi eri huoneessa tai huokaili. Kaikki mitä teki niin otin syyllistämisenä. Ja osuin varmaan aika oikeaan.

Vanhemmat myös “opetti”, että on ok ottaa joka vkl alkomahoolia ja miehen perheessä ei sellaista ollut niin meidän lähtökohdat oli aivan toisenlaiset.
Työt auttoi aina siihen, että arki juominen jäi mutta vapaalla sitten otin kyllä yleensä aina jotain.
Nykyään menee paremmin. En edes tiedä miten se juominen jäi tai piilopulloilu.
On minulla edelleen joskus, hyvin harvoin, pieni viinapullo mutta useimmiten sitä ei tarvitse juoda salassa, koska mies ei ole kotona. :smiley:
Yleensä sen on ostanut säästösyistä jos aikomus on lähteä rimpsalle, niin ei tule ostettua mitään viiniä tai kevyitä juomia. Etenkin jos tarkoitus on viihtyä tanssilattialla ja juoda baarissa lähinnä vettä.

Ja on ollut myös kiva todeta krapulattomuus seuraavana päivänä, kun ei oo ostanut piilopulloa tai alkoa ylipäätään, tai vaan muutaman.
Ja myös se, että en tykkää itsestänikään kunnon humalassa puolison läsnäollessa, koska en ole oma itseni vaan impulsiivinen, ylireagoiva, joskus tavaroita hajoittava, hullu huutaja. Ja vihaan sitä henkilöä. Silloin saattaa satuttaa tahallaan itseä, kun ei enää se ärtymys ja patoumat löydä ulos edes huutamalla tai paiskomalla tavaroita, saatika sanoin. Ei vaan saa toista ymmärtämään kun ei saa sanoja ulos, tulee totaalinen blokki.

Joten olen parempi ilman sitä piilopulloa. :slight_smile:

Tsemppiä hirveästi :hugs:

1 tykkäys

Terve

Koko kevät meni rimpuillessa. Touko-kesäkuu oli juomien puolesta vähän parempia, mutta muuten huonoja, suorastaan surkea aika.

Join ja yritin lopettaa. Voin fyysisesti huonosti ja pelkäsin maksasyöpää ja kirroosia.

Ei minullakaan ole ollut muuta syytä, kuin riippuvuus. Tylsyyttä pakenin ennen. Viimeiset vuodet kyllä yksinäisyys on vaivannut. Mutta siinäkin alkoholi on enemmän syy.

Ilooni ja onnistumisiinkin olen usein juonut.

T. Puuhapete

1 tykkäys

Mielenkiintoista tuo, kun kerrot, että juominen vain jäi, kuin itsestään. Olen kokenut senkin ja olin vuosikausia juomatta, kun ei vaan huvittanut, en kaivannut juomista yhtään! Mikä sitten sain aloittamaan, niin en oikein tiedä vieläkään. Ei juominen lähtenyt mitenkään rytinällä uudestaan, vaan pikku hiljaa. Ja eripituisia taukojakin oli, kunnes huomasin, että nyt ei oikein olekaan pidempiä taukoja ja olen koukussa, ei yhtään kivaa! Kiitos tsempistä, tänäänkin oli ihana aamu herätä ilman huonoa oloa, varsinkin ilman huonoa psyykkistä oloa.

Moikka, joo alkoholi pistää myös eristäytymään, jos asuu yksin ja juo yksin. Itse en ole pelännyt sen kummemmin fyysisiä sairauksia, mutta pää ei kestä juomista! Alkoholi lisää masennusta ja ahdistusta, joihin olen taipuvainen ilmankin. Eiköhän mennä päivä kerrallaan ja nautitaan jokaisesta alkottomasta aamusta :orange_heart:

Tällaistakin on tosiaan joillekin käynyt. Luulisin, että riippuvuuden jo alettua tosin harvemmin. Mutta antabus on tietenkin monin verroin tehokkaampi keino kuin sellaisen tilanteen odottelu tai etsiskely. Hyvänä esimerkkinä meillä on täällä palstallakin mm. @Putkis_0132 Olen tosi iloinen, että olet sen saanut ja toivon että pystyt käyttämään sitä ihan niin pitkään kuin tarve vaatii, jotta se on sitten siinä ja uusi elämä pääsee alkamaan. Lisänä tietenkin täytyy muuttaa ajatteluaan ja käydä läpi ties mitä tunnemyrskyjä. Oleellisinta on kuitenkin pitää korkki kiinni, tuli mitä tuli. Kaikki muu hoituu aikanaan.

Ajatella, että jo ihan pian voit kirjoitella täällä ihan toisenlaisia kuulumisia. :heart: Todella paljon tsemppiä!

2 tykkäystä

Kiitos Hiiri!

Joo kaikkea sattuu ja tapahtuu ihmisen elämän aikana, niin hyvää kuin ei niin hyvää. Antabuksella tavoittelen siis nyt ensi alkuun pidempää alkotonta ajanjaksoa, jotta pääsen kiinni itseeni ja elämään vähän eri tavoin taas. Luotan siihen, että kaikella on tarkoitus ja nyt minun elämässäni kuuskyt plussana aloittaa loppuelämän alkoton kausi - päivä kerrallaan ja toivon etten koskaan unohda miten vahvan vastustajan kanssa olen tekemisissä <3

2 tykkäystä

Tervehdys kamut!

Takana 16 alkotonta päivää huikeaa jo tässä kohtaa! Onko kenellekään muulle tuttua välillä iskevä valtava väsymys? Vaikka olo on selvästi reippaampi, kun ei ole juonut, niin esim. tänään olen nukkunut kolmet päikkärit :roll_eyes: Ihan valtava väsymys ollut! Ja nukkumaan olen tästä taas jo menossa. Voiko olla niin, että keho ja mieli kaipaavat nyt lepoa?

4 tykkäystä

Onnea!

Kyllä minulla ensimmäiset 4-5 viikkoa oli enimmäkseen hyvin väsynyt ja vetämätön olo. Ja tuntuu etten vieläkään ole täysissä voimissani, vaikka on 12. viikko jo menossa. Mutta silloin tällöin sitä huomaa ja ikäänkuin havahtuu, että kehitystä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.

2 tykkäystä

Kiitos vastauksesta Sarvikuoma! Eiköhän tämä sitten pikku hiljaa helpota. Onneksi on koira, jonka kanssa on pakko liikkua, lähteä ulos, väsyttää tai ei. Mutta hyvä tietää, että väsymys liittyy tähän ja voi antaa itselleen myös luvan levätä ja nukkua :heart:

1 tykkäys

Joo. Se on tärkeää että antaa itselleen luvan levätä. Olen lukuisten yritysten kautta oppinut, että raitistuminen ei ole suorittamista, vaan omien olotilojen kuuntelua ja ymmärtämistä. Siis ettei väkisin puserra ja aiheuta itselleen tarpeetonta stressiä touhuamalla ja suorittamalla, vaan pitää tarpeen mukaan ottaa aikaa levolle. Itse olen ottanut ohjenuoraksi sen, että juomisen välttäminen on kaikissa tilanteissa tärkein asia, ja kaikki muu tekeminen toissijaista. Välillä se vaatii tervettä itsekkyyttäkin.

6 tykkäystä

Kuulostaa hyvälle. Omastakin kokemusksestani voin sanoa, että raitistuminen onnistuu, kun sen nostaa tärkeimmäksi asiaksi, se on aina se ykkönen. Raittius on kuitenkin se, jsota viime kädessä riippuvat kaikki muutkin asiat.

Enkelivalo, ehkä elimistösi kertoo, että tarvitset lepoa. Jospa pikkuhiljaa väsymys väistyy. Eihän elämä muutenkaan ole samanlaista joka päivä. Minuun vaikuttaa säätilakin; olen nyt väsyneempi kun on tukala ja nihkeä keli.

Mukavaa päivää!

5 tykkäystä

Tämä on hyvin sanottu, tähän oikeastaan kiteytyy kaikki. Juominen on elämässä kuin lukko mikä estää kaiken positiivisen: Tunteet, tekemiset, harrastamiset, läsnäolon jnejne. Raittiudella sitä lukkoa saa pikkuhiljaa avattua, ja toivottavasti se aukeaa lopulta kokonaan.

5 tykkäystä

Perjantai ja viikonloppu edessä, millä mielellä mennään?

Itselläni on suht´ hyvä olo ja olen siivonnut melkein koko päivän ja lenkkeillyt koiran kanssa. Iltajuomana on teetä ja soktonta mehua. Minulle sopii tuo Antabus, koska tiedän etten voi juoda, eikä tee nyt edes mieli. Fiilikset vähän vaihtelee välillä, mutta se kait on normaalia. Labratulokset sain ja kaikki arvot muuten ok, mutta sokeri aavistuksen koholla. Maksa-arvot tosi alhaiset :blush: Eli onneksi kaikki on hyvin noiden puolesta, sokeria vähän seuraan eli karkit ja muut herkut minimiin. Juuri nyt tuntuu siltä, että tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikonloppua :heart:

4 tykkäystä

Sunnuntaiehtoo ja raitis viikonloppu eikä ollenkaan hampaat irvessä. Jotenkin pelkäsin etukäteen, että mitä kesästä tulee, kun ei voikaan juoda! No takana on vasta kolmisen viikkoa alkotonta elämää, mutta just nyt tää tuntuu tosi hyvälle. Huomaan, että nukun vähän paremmin ja olen energisempi. Pikku hiljaa itselleni alkaa avautua, että taisi tulla juotua aika reilusti (itseltäänkin salaa :roll_eyes:), vaikken muka nyt niin hirveästi juonut enkä joka päivä. Totuus on, että kyllä join! Hävettää jotenkin oikein…miten sitä kohtelee itseään niin huonosti.

Oikein mukavastihan kesäpäivät ja -illat sujuvat alkottomillakin juomilla :grinning:

2 tykkäystä