Täällä on mennyt tosi ihanasti alkon suhteen. Pari kuukautta ilman mitään jes! Pääsin alkuun Antabuksella ja olen pärjännyt ilman juomista ihan hyvin. Pakko myöntää, että alkuviikot olivat aika rankkoja sekä fyysisesti, että varsinkin psyykkisesti. Ja mieli teki “rentoutua” alkon kanssa. Nyt kun olen saanut vähän enemmän etäisyyttä, niin juomishalu on kadonnut ja rakastan tätä selvää elämää
No jaa miten sen nyt ottaisi…olisi tarkoitus kanssa päästä tuohon pariin kuukauteen vaikka nyt alkuun…
Mutta matka kyllä varmaan on pitkä vanhoista totutuista tavoista pois uudenlaiseen elämään jossa surut otetaan vastaan niin kuin ne on selvistä päin…
Siinä varmaan opettelemista kerrakseen taas uudestaan…
Toki ainakin omassa elämässä suurimmat surut ja stressit on aiheuttanut tuo älytön alkon kittaaminen sitä ei ole kyllä kieltäminen.
Kova stressi ja masennus on kyllä päällä jotenkin tällä hetkellä kun ensimmäistä viikkoa viedään ja tosiaan viikonloppukin jo kolkuttelee.
Tässä kyllä miettiessä käydään läpi kaikki huonot asiat parinkymmenen vuoden ajalta ja varsinkin viimeajoilta.
Mutta ei auta muuta uskoa, että kai se paranee päivä kerrallaan kuten monilla muillakin ja pääsee tosiaan tuohon uuten pisteeseen ettei vanhat hölmöilyt mietitytä ja samalla ei ole ns. “normaali rentoutus” mielessä
Tuo on totta, että yksin ollessa, asui sitten yksin tai on vaan mahdollista olla vähän pitempään yksin, saa helpommin korkin auki ja sitten taas myös, että se eristäydyttää (jos se nyt noin kirjoitetaan). Ainakin itseä juuri siksi, että saa “rauhassa juoda” eikä kukaan ole siinä tuomitsemassa, ja saa potea krapulaansa rauhassa.
Itse on varmasti altis riippuvuuksille ja sen voi kehittää vaikka energiajuomiin. Onneksi niitä ei nyt kittaa kerralla samaan tapaan kun alkoholia, eikä niistä tule krapulaa tms. Mutta kyllä se päivää piristää jos tietää, että kaapissa on energiajuoma. Se saa ylös sängystä paremmin kun tieto siitä, ettei sellaista ole. Sitten kun pääsisi vielä tupakasta eroon.
Edelleen olen ollut ostamatta piilopulloja ja pitkään aikaan en edes vkl ole juonut. Tämä la oli poikkeus mutta silloinkin kohtuudella.
Oon miettinyt usein, että miksi ne kalsarikännit tai yksin kotona juominen ilman, että on lähdössä minnekään, on niin paljon paheksutumpi asia kun sosiaalikännit, ts. seurassa juominen?
Hienoa kuulla, että kesä ei pilannut hyvin alkanutta alkoholittomuutta!
Muistin juuri, että aikoinaan, yli 10v sitten minulle määrättiin joku lääke, jonka piti viedä alkoholin himot mennessään. Kyseessä ei ollut antabus. En muista oliko siinä myös joku, että jos joi niin humalaa ei olisi tullutkaan tms. Siitä on niin kauan aikaa, että siitä on muistona vaan kelakortissa koodi, jolla lääkkeen sai järkevään hintaan, koska muutoin se olisi ilmeisesti ollut hävyttömän kallis tai sitten siihen oli joku erikoislupa. Vieläkö tällaista on markkinoilla, tai tullut kenties jotain uutta?
Täytyy sanoa, että lääke ei tainnut kauaa olla käytössä tai ainakin huonolla menestyksellä, jonka jälkeen käyttö jäi, koska aiemmin kirjoitin kuitenkin aika tuoreista jutuista.
Terve kaikille! Olen uusi tulokas täällä ja raittiissa elämässä. Pari viikkoa Antabusta takana, ja tutkin vertaisryhmiä, joista saisin ehkä apua. jms89 mainitsi lääkkeen, jota minullekin ensin määrättiin. Ei auttanut ainakaan minua. Otan mielelläni neuvoja vastaan ja kirjoitelkaa miten teillä menee tai neuvokaa, mihin ryhmään tai keskusteluun minun kannattaisi liittyä.
Neuvoisin kokeilemaan täällä kirjoittelun lidäkdi aa verkkoryhmiä. Kokoontuvst mm. Zoomissa. Matalampi kynnys päästä vertaustuen piiriin jos oman kunnan kivijalkaryhmät tuntuvat mahdottomalta ajatukselta. Löydät verkkoryhmät hakemalla ” aa verkkoryhmät” tapaamisia on useita joka päivä. Itse niissä kävin alkuun. Kameraa ja mikrofonia pitää useissa ryhmissä käyttää päällä kun ryhmään menee että tiedetään ihmisen olevan oikealla asialla. Nimeksi riittää etunimi tai keksitty nimi. Ryhmässä ei ole pakko puhua mitään ja oman vuoron tullen voi sanoa esim ” kuuntelen tänään, kiitos ryhmän tuesta” tai sen voi kertoa ennen tilaisuuden alkua vetäjälle. Mutta kun menee ekaa kertaa niin kannattaa kertoa että olet ekaa kertaa mukana. Rohkeasti kokeilrmaan
Onpas aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut, elokuun lopulla näköjään. Sitä jää kovin helposti yksinään kärvistelemään asioiden kanssa. Meni pitkään hyvin, kunnes olin juhlissa ja olin jättänyt pidemmän aikaa Antabuksen ottamatta ja "sai " juoda. Ei hyvä! Olen silloin tällöin juonut, mutta paljon paremmin on kuitenkin mennyt. Olen todennut, että minun pitää saada pidempi aika raittiutta, jotta alan kokea sen hyväksi. Ja käyttää Antabusta, koska koen sen hyvänä. Koska se välillä jää ottamatta, niin ehkä sitten kuitenkin taustalla petaan mahdollisuutta ottaa joskus. Yksittäinenkin juomiskerta aiheuttaa useammaksi päiväksi ahdistuksen ja masennuksen ja harmituksen. No, nyt mennään taas juomatta ja se on se paras vaihtoehto
Hienoa että olet tehnyt päätöksen olla raitis @Enkelivalo. En tunne ketään alkoholistia joka olisi kohtuukäyttäjä tai että väittää olevan sellainen. Niin se vain on. Kun alkaa juoda ei loppua näy, ei se ole elämää mitä haluaa. Muutaman tunnin nousuhumalan takia ja kaikkivoipaisuuden vuoksi hävittää useamman päivän elämästä ja kärsii sellaiset krapulat joista jokaisesta uskoo ettei selviä. Kellon ympäri oksentamista ja vapinaa.
Ei kiitos. Ei enää. Mun juomiset on juotu ja haluan elää (vaikka ei aina sille tunnu mutta silti ei ole muuta vaihtoehtoa). Päätös on tehty.
Myrskyisyys ei liity olotilaan, vaan säähän. Olotila on ihanan seesteinen eikä ole yhtään ollut sellaista oloa, että pitäisi juoda. Yritän pysähtyä nykyään miettimään 1) mitä hyvää saan juomisesta 2) miten paljon arvostan aamun hyvää oloa ja vastaan, etten saa kuin hetken “hurmion”, jos sitäkään ja rakastan herätä aamuun, jossa ei ole juomisesta seuraavaa ahdistusta. Näillä mennään nyt marraskuuta pitkin
Hei, kuulostaa siltä, että oot käynyt läpi ihan helvetisti ja oot nyt siinä pisteessä, että haluat taas takaisin raittiuden polulle. Se on jo iso juttu – että tiedostat, missä oot ja haluat muutosta. Älä ruoski itseäsi liikaa, tää ei oo mikään taistelu, missä pitäis olla täydellinen. Kompastuminen vuosien jälkeen on tosi yleistä, ja se on inhimillistä.
Toi fiilis, kun yhden juoman jälkeen tuntuu, että juna lähtee heti raiteilta, on niin tuttu. Sitä ajattelee, että “kyllä mä tän hallitsen”, ja yhtäkkiä huomaa, että juominen onkin salaa lipsunut takaisin elämään. Se, että kannat tota yksin ja salaat sen muilta, kuulostaa tosi raskaalta. Ei mikään ihme, että ahdistaa. Mutta et oo yksin tässä – moni on käynyt ihan saman polun.
Mulle auttoi se, että pysähdyin miettimään, mitä juominen oikeesti vei multa ja mitä sain takaisin, kun olin raittiina. Ne pienet jutut arjessa, kuten selkeämpi olo, vähemmän ahdistusta ja se, että ei tarvinnut salailla. Oon myös huomannut, että tuki muilta – oli se sit AA, ystävät, puoliso tai joku vertaisryhmä – tekee kaiken eron. On ihan ok myöntää, ettei yksin jaksa. Ei kukaan meistä oo superihminen.
Älä myöskään vaadi itseltäsi liikaa heti. Päivä kerrallaan. Jos tulee vaikeita hetkiä, muistuta itseäsi siitä, miksi haluat lopettaa. Sä oot jo tehnyt sen kerran – ja voit tehdä sen uudelleen. Sä et oo epäonnistuja, vaan ihminen, joka haluaa elää paremmin. Se on jo voitto itsessään. Tsemppiä ihan älyttömästi, sä pystyt tähän!
@iterwy kiitos kommentistasi, kannustavaa! Joo noita elämän isompia ja pienempiä helvettejä on kuudenkymmenen vuoden matkaan mahtunut liiaksikin, vaikka ihan turha se on sieltä vuosikymmenten takaa syitä juomiselle hakea. Kukaan ei ole koskaan minua pakottanut juomaan, aina olen itse valintani tehnyt. Mutta elämä opettaa, että on syytä lopettaa, koska mitään hyvää juominen ei enää tuo, ei kerrassaan mitään. Päivä kerrallaan ja nyt menee välillä useampikin päivä etten edes muista alkoholia. Vaatii muuten yllättävän pitkän ajan olla juomatta, että saa taas päänsä toimimaan ja kaikki hormonit kohdilleen. Tästä on hyvä jatkaa ja illalla alkotonta glögiä, pipareita ja homejuustoa kera Linnan juhlien