minäkin otin aikani vastaan mitä mieheltä tuli. Syyttelyä, haukkumista, kiukunpuuskia. Ihan koska sattuu, ihan mistä aiheesta tahansa. Liian usein lähdin niihin vielä mukaan ja siitä vasta riita syntyi. Itselle parasta oli, kun jossain vaiheessa tajusin pistää luukut kiinni. Sanoin vain kylmästi, kun aiheeton räyhä alkoi, että en ansaitse enkä kuuntele tuollaista. Siitäpä vasta sen pasmat sekaisin meni, mutta ei jaksanut kauan yksinkään jupista. Harmitti tietysti kovasti, kun tuli osalle niin paljon käsittämätöntä soopaa, mutta jos niitä olisi alkanut puolustaa niin pahemmaksi syyttelyksi se olisi vain mennyt.
Pysy nyt tiukkana. Olemme arvokkaita ihmisiä ja ansaitsemme parempaa. Et ansaitse yhtään syyttelyä tai ilkeilyä enää, joten parasta vain katkaista yhteydet ja yrittää olla itselle tosi hyvä, koska toinen ei sitä ollut. Olisi niin ihanaa, kun rinnalla olisi hyvä ja rakastava ihminen, mutta pitää nyt hyväksyä, ettei sitä ole vielä löytynyt, mutta näistä virheistä oppineena toivottavasti meillä on parempi mahdollisuus löytää jotain oikeasti ihanaa
Niin, vaikeinta on tässä tiukkana pysyminen.
Kun on läheisriippuvainen ja jollain tasolla takertunut tuohon ihmiseen.
Mutta, hammasta purren olen tiukkana, olen niin väsynyt tähän juoppooni ollut pitkän aikaa.
Ja olin sen päättänyt edellisen ryyppyputken aikana että kun seuraava ratkeaminen tulee, mä nostan kytkintä, ei mun tarvi enää katsella tuollaista touhua ja kuunnella ilkeyksiä.
Ansaitsen parempaa, niinkuin me kaikki kaltoin kohdellut ihmiset.
Tällä hetkellä on vain niin luottamus mennyt ihmisiin ja pelko siitä että uskallanko enää ikinä tutustua kehenkään mieheen. Jaksanko enää aloittaa jonkun kanssa kaikkea alusta.
Haluaisin vain hyvän, luotettavan ja turvallisen parisuhteen.
Onko hyviä miehiä enää olemassa?
Hulluinta tässä on se että miten syyllisen olon retku saa aikaan syyllistämällä ja haukkumalla, vaikka ne syytökset ja kaikki on aivan käsittämättömiä ja ristiriitaisia keskenään joka suuntaan.
Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta tänään sinun ei tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että selviät tästä tilanteesta. Kaikki muu tulee aikanaan. Luottamus ihmisiin palaa ja jaksat vaikka mitä. Ehkä seuraavalla kerralla sinun ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin.
Kiitos kaunis Helleborus ihanista ja lohduttavista sanoista!!
Niin, tärkein tehtävä tässä on selvitä tästä hetkestä huomiseen ja päivä päivemmältä se on helpompaa.
Surkea juttu vaan kun itse panosti suhteeseen täysillä ja toinen sitten sössi oman sairautensa kanssa koko jutun.
On niin voimaton olo ja pettynyt.
Toivon mukaan se luottamuskin sitten löytää tiensä takaisin luokseni.
Mä en tiedä, kun en ole läheisriippuvainen (ainakaan kovin), mutta jotenkin mä uskon tällaisissa jutuissa, että kun hoitaa itseään, niin on paljon pienempi mahdollisuus löytää renttua rentun tilalle.
Kun on oma pää kunnossa, saattaa kiinnostuksen kohteetkin olla “terveempiä”. Vakka kantensa valitsee.
Mä uskon tuohon myös. Tai mun on pakkokin uskoa, koska olenhan vanha addiktimagneetti.
Ja en mä mieti nyt, minkälaisen parisuhteen joskus haluaisin. En mä ajattele tekeväni mitään tilausta, että haluan puolisossani olevan nuo ja nuo ominaisuudet. Mun on aika elää itsenäisesti, ilman suhdetta. Koska tämä on mun kasvun aikaa ja tässä rinnalla ei juuri nyt sovi kukaan kulkemaan.
Jos joskus elämässä tulee tilanne, että joku ihminen minua kiinnostaa, sitten voipi katsoa tilannetta. Ja minut tuntien en minä kysele päihdehistoriaa, vaan heittäydyn suhteeseen. Mutta ehkä silloin olen terveempi ja alkoholistiset prinsessakohtelut eivät olekaan se hullaannuttava ja koukuttava piirre toisessa ihmisessä.
Voimia eronneille. Surkaa rauhassa surut, itkekää itkut ja hoitakaa itseänne. Mä olen kokenut sen hyväksi. Vanhan suhteen haavoja ei voi laastaroida uudella suhteella.
Mallu tosiaan kirjoitti ihan täyttä asiaa!
Niinkuin Almatsukin!
Edellisen ryyppyputken aikana mä päätin että tänä vuonna 2008 panostan omaan sisäiseen hyvinvointiini ja sille tielle olen lähtenyt sopivin askelin. Ja yksi niistä askelista oli lempata rakas mr. negatiivisuusjuoppo pellolle elämästäni.
Ja tärkein ja suurin askel on nyt elelllä itsekseni ja tutustua itseeni oikein kunnolla.
Ei tähän mahdu uutta miestä eikä ole haluakaan etsiä.
Eilen illalla rakas juopponi soitti vielä toisen kerran ja vastasin vaikka olin päättänyt etten enää vastaa…
No, sieltä tuli tuutin täydeltä lisää syytöksiä ja haukkumista
sekä asioiden vääristelyä.
Nimenomaan, sairaus puhuu!!!
Paljon vaatii nöyrtymistä itsensä suhteen jos meinaa hylätä pullon hengen ja nujertaa sen.
Mutta, tuo mies on niin toivoton tapaus, että sitä nöyrtymistä ei koskaan tule. Valitettavasti.
Hän niin monesti sen sanonut, että menee ennemmin hautaan kuin hoitoon. Hän on valintansa tehnyt ja sille ei kukaan voi mitään.
Jääminttu, sekin on muistettava, että tuota mieltä hän on nyt. Mutta sun ei tarvi olla odottamassa, josko se mieli joskus muuttuu. Ei todellakaan. Eikä kuunnella tuollaista.
Vain asiallisiin kommentteihin reagoidaan. Muita ei edes ole.
Eilen näin “rakkaan” juopponi, ex-sellaisen…
Niitä näitä juteltiin, mutta siinä sitten keskustelu kääntyi alkoholin kulutukseen, niin herra se vaan totesi niinkuin joskus aiemminkin, ettei hänellä ole himoa siihen!
Sen pystyi myöntämään että ei meinaa saada lopetettua kun alkaa pullon kanssa seurustelemaan.
Kaiken muun hän kielsi, sanoen ettei se niin ole, en ole niin sanonut, en ole niin tehnyt jne.
Ja ihmetteli miten olen samanlainen kuin muut, eli sanon häntä alkoholistiksi, että miten mäkin voin olla sellainen.
Sitten hän esitteli kännykkäänsä miten oli soitellut entisille naisystävilleen ja miten hänellä on vientiä naisten keskuudessa.
Suuret on luulot että joku hänen entisistään ottaisi noin kovan juopon takaisin elämäänsä…E-hei! Mutta, saahan sitä yrittää…
Ja tuskin monikaan existä on vastaillut miehelle, tuskin.
Itse voin melko hyvin, vaikkakin haavojen nuolemisessa menee vielä aikaa…
Raskainta on niellä tämä pettymys ettei mies ollutkaan sitä mitä esitti olevan. Ja tunne siitä että mua on viety kuin pässiä narussa.
Niin, kun ei tiedä mikä on ollut totta ja mikä ei. Se on hirveää. Jaksua Jääminttu. Mies tuntuu olevan aika surkeassa jamassa, eikä edes tajua sitä. Onneksi sinä tiedät kaiketi missä itse menet
Niin muakin. Ja montaa muuta täällä. Ehkä jokaista joskus.
Ja ihanaa siinä on se, että me olemme rakastaneet, me olemme uskaltaneet heittäytyä, me olemme olleet rehellisiä tunteissamme. Joo, henkisesti (tai fyysisesti) turpiin tuli, mutta olinpa rehellinen, uskalsinpa tuntea vahvasti.
Kiitos Tähtiyttö ja Mallu kannustavista kommenteista!!
Niin, itselläni ei ole hädän päivää kun tiedän missä itse menen ja mitä tunsin miestä kohtaan, aidosti ja rehellisesti.
Mies taas…Hän on todella surkeassa jamassa, eikä edes tajua sitä.
Ja miten pitkälle hänen pitää elämässään mennä ennenkuin pysäytys tulee…tavalla tai toisella.
Eilen kävin miehen luona vieden hänen tavaroita mitä olin löytänyt meiltä.
Mies oli selvinpäin, mutta hermot kireällä kuin viulun kielet.
Hän vältteli katsekontaktia minuun kaikin mahdollisin tavoin, piti käsiään nyrkissä. Kasvot hänellä nyki ja suu oli tiukkana viivana. Itse seurasin miestä herkeämättä mitä tuleman pitää. Onneksi ei mitään muuta kuin armotonta syyllistämistä ja asioiden vääristämistä. Olin itse rauhallinen enkä lähtenyt mukaan siihen riidan kylvämiseen mitä mies yritti.
Lähtiessäni mies sanoi “Katsellaan myöhemmin”.
Ilmeisesti hän luuli jättävänsä takaportin auki luokseni.
Ihmeellinen ajatuskuvio häneltä!
Kotona sitten saapui kyyneleet. Niin paljon on tuhlaantunut hyvää energiaa mieheen joka ei ollutkaan sitä mitä esitti olevansa.
Niinpä niin, vaikka olen viikon verran tehnyt surutyötä ja kärsinyt luopumisen tuskaa, niin eilisen jälkeen olo on ollut kevyempi ja entistä enemmän varmempi siitä että tein aivan oikean ratkaisun jättäessäni miehen.
Parasta tässä on se että vaikka mies nyt pyöriikin ajatuksissani toistaiseksi, niin se ettei enää tarvitse häntä odotella tulevaksi, eikä tarvitse murehtia ja pelätä että mikä hänellä on tilanne, eikä sitä että mitä ilkeyksiä seuraavaksi saan niskaani.
Olen saanut vapauteni takaisin. Ihanaa!!
Mielenkiintoista nyt jäädä kuulolle että kauanko kestää kun mies ottaa kännipäissään yhteyttä…
