Niin, vain aika sen kertoo… 
Mies on saanut väriä poskilleen ja on kuin eri ihminen.
Paljon olemme keskustelleet viidestä juomaviikosta, ja ryyppäämisestä ja raittiudesta.
Nyt tällä hetkellä mies on niin vakavissaan että EI ENÄÄ IKINÄ alkoholia.
Kun saisin hänet houkuteltua AA:n pariin, sillä omin päin hän ei kykene pitämään raittiuspäätöstään.
Mutta, sen mies tietää, että jos ja kun seuraava retkahdus tulee, minä nostan kytkintä, silloin en enää jaksa.
Päivä kerrallaan. Tulevaa on turha murehtia, koska se tulee kyllä ajallaan. Mikä ei tarkoita, etteikö siihen olisi varauduttava…
Voimia teille, Jääminttu.
niin ja vielä pitää jatkaa, että älä unohda itseäsi, Jääminttu.
Vaikka se mies jättäisi viinan, niin se ei välttämättä muutu sellaiseksi, miksi kuvittelet hänet muuttuvan.
Juuri niin.
Kuulostaa tutulta. Joka sana. Tässä välissä muistutan kahdesta asiasta. Parin päivän kuivillaolon jälkeisiä lupauksia kutsutaan epätoivolupauksiksi, niitä ei lasketa. Ainakaan siinä vaiheessa kun alkaa vähän juotattaa - jos niihin vetoaa… Ja toiseksi… Lupaa lukea tämä ketju sitten jos (tai kun) seuraava retkahdus tulee. Lihavoin tuon siksi. Itselleni kymmeniä kertoja luvanneena…
Kiitos Kultakala, voimia tässä tarvitaan, sekä mies että minä.
Ja itseäni lupasin tuossa vuoden lopussa hoitaa, tehdä asioita joista pidän ja kiinnostaa. Lenkkeilyä ja lepoa. Ja ennenkaikkea tanssimista, mitä rakastan.
Niin, ja tiedän odottaa sitäkin että mies ei välttämättä muutu sellaiseksi mitä olen odottanut. Eli, jänniä aikoja eletään.
Mallu ja Kultakala puhuvat ihan asiaa.
Tähtitytölle tiedoksi, että lupaan lukea tämän viestiketjun, sitten jos ja kun miehen retkahdus nousee pintaan!
Tämä on nyt ensimmäinen päivä miehestä erossa hänen kuivana ollessaan. Lauantaista asti ollut luonani. Enkä murehdi yhtään mitä hän tekee asunnollaan. Jos alkaa juomaan, se on sitten hänen oma valintansa, ja se on sitten surullista jolle ei voi mitään.
Mutta, minä nautin nyt tästä että saan olla yksin eikä olla kuuntelijana, tsemppaajana, olkapäänä ja voimavarana miehen pyristellessä kuiville.
Upeaa Jääminttu! Sä olet irrottautumassa rakkaudella - henkisesti. Hurrausta ja aaltoja!!!
Kiitos Tähtityttö kannustuksesta!!! 
Se tuo voimia hurjasti! 
Toki tuossa ennen klo 20.00 mieheltä viesti että on kovin väsynyt ja menossa nukkumaan ja toivotteli hyvät yöt ja lähetti pusuja.
Heti heräsi epäilys, että ei kai vaan…
Ajankohta tuntuu varhaiselta mennäkseen nukkumaan. Toki hän on viikon valvonut öitään ja viime yönä sai nukuttua kunnolla.
Mutta, mutta…
Ja 5 viikon aikana mies toitotti sitä väsymystään kovasti että siitä kai sitten jäi pienoinen pelko itämään tuonne aivojen sopukoihin.
Ja sitten tuli mieleen, että hän toivotti hyvät yöt etten vain soittaisi/viestittelisi enää illalla…Jos vaikka hän onkin siellä parin oluen kera… Hmmm…
Mutta, ainakin suojelen itseäni tutkiskelemalla tätä tapausta ja ennakoimalla tilanteita ettei ainakaan ole yllätyksenä tullut…
Mutta, tää on nyt vain spekulointia omaani.
Huomisilta kertoo tilanteen missä mennään.
Jääminttu, tuttuja ajatuskuvioita sinulla 
Minulla myös herää aina epäilys, jos toinen on lopettelemassa illan yhteydenpitoa kovin aikaisin. Liian usein on käynyt niin, että sen ‘viimeisen’ viestin tai puhelun jälkeen kuluu 3-4 tuntia ja sitten tuleekin se humalainen viesti…
Ja puhelimet sitten kiinni yöksi arvon naiset!
Moi Jääminttu.
Mä olen taistellut tollasten samanlaisten epäilysten kanssa hyvinkin paljon. Yritin ajatella niin, että ei minun sen hetkiseen tilaani vaikuta, vaikka retkun päihteiden käyttö olisi millä asteella. Kuitenkin mietin ja vatkasin sitä mielessäni. Samalla epäilin kaikkea, mitä hän minulle sanoi. Se on raskasta.
Järjellä sen tajuaa, että kyllä se tietoon tulee ennemmin tai myöhemmin, jos päihteet on vieneet taas. Sitä ei kannata juuri nyt miettiä, mutta hankalaa on olla miettimättä.
Sanonpa kuitenkin, että kyllä sinä huomaat, jos mies juo. Ennemmin tai myöhemmin. Ja tässä tilanteessa se ei ole päivästä kiinni se huomaaminen.
Ja kun on kerran päätetty jatkaa, niin silloin kannatta jatkaa kunnes toisin todistetaan. Jos joka asiasta löytyy niitä “mörköjä”, niin epäily on loputon suo. Eli sitä vain tässä yritän sanoa, että et ole tehnyt mitään väärää, vaikka luotat ja joskus huomaatkin tulleesi huijatuksi. Vastuu on kertojalla, ei kuulijalla.
Olet kuitenkin ajateelut tähän asti hienosti, että hän itse valintansa tekee. Voimia siihen ajattelutapaan.
Mieluummin laittaa ‘retkun’ puhelut äänettömälle, saattaa näet olla että jollakulla on ihan oikeaakin asiaa 
Juu, retkun puhelut äänettömälle! Kannatetaan!
Ja Mallu, kiitos kommenteista! 
Juu, ei sitä voi mitään että näitä retkahtamisasioita miettii nyt halki, poikki ja pinoon-tyylillä ja kääntää kaikki männyn kävytkin nähdäkseen merkkejä juopottelun alkamisesta.
Se mies on nyt niin heikoilla oltuaan vasta viikon kuivilla, että suuri mahdollisuus retkahtaa.
Toivottavasti ei niin olisi tällä kertaa.
Pakko tässä on ollut opetella ajatusmallia siitä että mies itse on vastuussa juomisestaan ja valinnoistaan. Ja niinhän se on!
Kun kuitenkin lapsuudessani sitä ajatusmallia jo opettelin,nyt on helppoa palauttaa se ajatusmalli mieleen.
Yöllä ei tullut puheluja, hyvä niin.
Aamulla tuli hyvän huomenen sekä hyvän työpäivän toivotus sekä kertoili että on iso ikävä.
Sen jälkeen ei mitään, ei yhtään mitään. 
Nyt alkaa jo kuulostaa siltä, että onkohan mun entinen retku siirtynyt sun riesaksi No, eipä taida kuitenkaan.
Tuttu ristiriita. Toisaalta olisi hyvä, jos saisi olla rauhassa, mutta toisaalta miettii koko ajan ja odottaa. Huomaan nimittäin edelleen saman tunteen joka kerta kun puhelin piippaa. Onkohanse? Ja mitä nyt taas? Ja kun ei ole, pettyy ja helpottuu yhtäaikaa.
Koskakohan sitä oikeasti pääsee irti?
Sama tauti täällä… 
Viikonlopun kuulumisia:
Meni oikein mukavasti. Mies jo viikon juomatta!
Oikein pelottaa miten hyvin nyt onkaan asiat, sillä jossain nurkan takana vaanii se kavala ja kuvottava juoppopeikko ottaakseen otetta miehestä. 
Tänä aamuna mies sanoi että “Toivottavasti ei ikinä tarvitsisi kokea enää krapulaa!”.
Ööö… eihän sitä tarvitse kokea, jos ei juo! Joskus kuulostaa siltä, että alkoholistit suhtautuvat juomiseen kuin johonkin väistämättömään luonnonmullistukseen, joka vaan vyöryy päälle ja jolle ei voi mitään.
Hieno juttu joka tapauksessa, että teillä on ollut mukavaa!
Helleborus, kirjoitat ihan asiaa
alkoholistit suhtautuvat juomiseen kuin johonkin väistämättömään luonnonmullistukseen, joka vaan vyöryy päälle ja jolle ei voi mitään.
a, että
Eli, tekevät itsestään säälittäviä reppanoita joita pitäis ymmärtää jne, kun se pullon korkki nasahtaa jälleen auki, ja he ei vaan voinu sille mitään.
Oma juopponi on nyt tämän kuivana olonsa aikana ollut erittäin hyvittelevä ja lempeä, herttainen, ja kaikkea sitä mitä hyvältä mieheltä odottaa.
Mutta, se on vain sen seuraavan putken mahdollistamista. Valitettavasti.
Mä laitan tähän meidän kuulumisia.
Lupasin kuulemma miehen puolesta että meillä vietetään tipatonta. En mä mitään sen puolesta luvannut, omastani vaan… Sinnittelyä se on, mutta hyvin on pitänyt. Tai miten sen ottaa… suu napsaa jo, ensi viikonloppuna olen yötä poissa. Näen ihan seitsemäntoistavuotiaan itseni, joka suunnittelee perjantai-iltaa kuin elämän suurtakin kohokohtaa. Känniä.
Mutta muuten rinnallani on ollut yllättävänkin huumorintajuinen mies, jolla on ollut energiaa ihan toisella tavalla.
No, me ollaan tässä vaiheessa elämää. Toivon hänelle itselleen oivalluksia. Ei sitä suotta Kuningas Alkoholiksi mainita…
Kop, kop, kristallipallo. Mitä kerrottavaa?
