Niin, sitä samaa olen itsekkin ihmetellyt, että mikä kumma nyt minut ajanut tälläiseen tilanteeseen.
Nuorena hylkäsin kaikki poikaystäväkandinaatit oitis jos vähänkään haiskahti alkavalta juopon alulta.
Ja sitten kans jännä ilmiö se, että kun isäni oli juoppo, tuurijuoppo sekä lääkkeiden että viinan sekakäyttäjä. Ja isäni on meinannut monesti kuolla viinamyrkytykseen ja pari kertaa yrittäny päättää päivänsä, niin miten monasti toivoin että isä kuolisi pois, että muu perhe saisi lopultakin helpotuksen ja rauhan.
Nyt sitten tämän miesystäväni kohdalla toivon ettei se kuolisi pois, vaikka sillä on toinen jalka haudassa.
Oma isäni on ollut jo 10 vuotta raittiina, mutta jälkensä juopottelu on jättänyt häneen.
Edelleen opettelen anteeksi antamisen taitoa isälleni, ja ei ole helppo tie antaa anteeksi.
Mutta, ehkä sitten tämä isäni raittius sekä erään ystäväni raittius pitää toivoa yllä, sellaista pienenpientä miesystävääni kohtaan, että hänelläkin on mahdollisuus parempaan elämään.
Mutta, halu lopettaa tulee mieheltä itseltään.
Jos kirjoja jaksaa/tykkää lukea, suosittelen mm. seuraavia:
Raimo O. Kojo: Eroon viinasta
Heikkilä: Riippuvuus -valheiden verkko
Kirkpatrik: Täyskäännös
Niistä olen karvaasti joutunut toteamaan oikeaksi lauseita:
-
“Juopon puheet ovat puuta heinää myös selvänä ollessa…”
-
“…hän (riippuvuutta sairastava) valehtelee myös silloin, kun siitä ei ole mitään hyötyä.”
-
“Päihdeongelmainen nainen käyttää valtavasti aikaa erilaisten hämäämisoperaatioiden suunnitteluun…”
Minä en ole koskaan ajatellut noin, enkä edelleenkään pidä sitä luontevana ajatuksena. En sano, että tuo ajattelutapa olisi väärä, kukin taaplaa omalla tavallaan ja itse vain ajattelen asiat toisin.
Mulla on työn alla Liisa Laukkarisen Pakko juoda?
Kojon kirjan olen lukenut jo aiemmin. Se on kyllä aika rankkaa tekstiä, mutta eipä se päänsilittely pahemmin autakaan. Tosin se on aika syövereissä, joku voipi siitä selitellä itselleen, ettei ole niin paha juoppo kuin toi.
Seppäsen Selvästi juovuksissa on vielä lukematta!
Kirjastosta kävin lainaamassa seuraavat kirjat:
Raimo O. Kojo : Eroon viinasta
Stanton Peele : Miten voitat riippuvuudet
Melody Beattie : Irti läheisriippuvuudesta
Harville Hendrix : Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu
Että, näistä nyt sitten aloitan luku-urakan.
Muut kirjat joita olette luetelleet, laitoin varaukseen.
Rakas juopponi soitteli, ja putki sen kun vaan jatkuu. 
“Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu” on mun ‘raamattuni’! Loistava kirja.
Mä halusin lainata jokaisen kirjoituksesta jonkun lauseen, mutta jätän sitten kaikki väliin.
Jääminttu, hengessä mukana. Sanoit, että TIEDÄT hänen rakastavan sinua. Mistä sen voi oikeasti tietää? Ja mitä on päihteilijän rakkaus? Riippuvuutta huolenpidosta, mahdollistamisesta, siitä kermasta sen kakun päällä, että ei tarvitsisi kokea kamalaa todellisuutta.
Rakastunut hän on varmaan ollut, kaikella sillä huumaavalla paatoksella johon ehkä vain riippuvuussairaudesta kärsivä ihminen kykenee. Ja sehän on hunajaa myös toiselle osapuolelle. Ei taida kukaan palvoa kuin palvoo addikti. Palvoo sitten kumppania tai päihdettä. Tytteli sanoi mulle joku päivä, että jossain vaiheessa vaan se ei enää täytä sitä tyhjiötä, joka jää kun päihteet on poissa. Ja sitten tunne lakastuu. Siihen sitten viinaa, kamaa, seksiä, pelaamista. Johan tuntuu taas. Tai lakkaa tuntumasta. Liian hyvältä jos tuntuu, niin sekin on pahasta.
Ja kun alkuhuuma katoaa… Kaurapuurorakkautta, kaurapuuroraittiutta. Ja se ei addiktille riitä. Ei se taida minullekaan riittää, mutta täytyy yrittää sen verran itsensä kanssa tehdä töitä, että riittäisi.
Mun päässä alkaa aina pyöriä se anonin ensimmäisen askeleen lause “ehkä meillä ei koskaan tule olemaan niiden ihmisten rakkautta, jotka eivät osaa rakastaa”.
Koska rakkaushan on ihan jotain muuta kuin rakastumista.
Pitää.
Niin, eihän sitä voi tietääkkään mitä on alkoholistin rakkaus ja Tähtityttö kertoi tosi osuvasti
mitä on päihteilijän rakkaus? Riippuvuutta huolenpidosta, mahdollistamisesta, siitä kermasta sen kakun päällä, että ei tarvitsisi kokea kamalaa todellisuutta.
Niin juuri, noinhan se on! 
Tapaninpäivänä olin ystävieni kanssa tanssimassa ja elämässä sitä omaa elämää ja nautin suunnattomasti että sai hetkeksi ajatukset muualle. Vain yksi oli joukosta poissa, mutta oli ajatuksissamme ja jopa vitsailimme aika rajusti hänen ränniajasta.
Miten suuri ja helpottava voima onkin välillä vitsailla ja nauraa vaikeille asioille.
Hei jääminttu ja tervetuloa kirjoittajaksi tänne kanavalle. Jos olet taustalla seuraillut, niin tiedät kyllä varmaan kuka minä olen ja mistä olen tulossa.
Tässä sulle on jo niin paljon sanottu, että mulla ei oikeastaan ole kovin paljon lisättävää. Halusin vain ilmoittautua mukana olijaksi ja toivotella voimia.
Tähän mulla kuitenkin on sanottavaa. Mä olen paljon miettinyt tota samaa asiaa ja mun mielestä se jotenkin on mahdollistamista. Mutta olen tehnyt sitä silti ja vermaan teen edelleen. Mutta omien voimavarojen mukaan tulee tehdä asioita. Se ei vikuta miehen juomiseen ja juomattomuuteen mitenkään, puhuuko sen kanssa vai ei. Mä ajattelen, että mun pitää miettiä, että onko se mulla liian raskasta puhua. Herääkö siitä aina toivo? Haluanko herätellä sitä toivoa paremmasta? Lopunperin sekin on ihan sama mahdollistanko vai en, kunhan toimin itsäni kohtaan oikein. Niin mä ajattelen.
Yksi kirja lisää, jossa vähän hengellistä näkökulmaa:
Olli Kariste:Toipumisen tie, vapaaksi riippuvuuksista.
Ja jääminttu, nosta kytkintä jo tässä vaiheessa jos vain voit, muuta neuvoa en osaa sanoa sen miehen suhteen…
Semmoinen korjaus, että tuohon perään piti tulla pari kysymysmerkkiä. isoa sellaista. 
Juu, kysymysmerkit huomiotu Tähtityttö 
Rakas juopponi yllätti tänään minut kertakaikkisesti! 
Kävin katsomassa miestä ja siellä se istui puhtaana ja puhtaat vaatteet päällä, ääni kirkastuneena, ja väriä oli saanut poskilleen.
Mikään asunnossa ei kielinyt siitä että siellä olisi 5 viikkoa yhtä kyytiä ryypätty.
Mies on tänään ensimmäistä päivää kuivilla.
Vapina ja tutina melkoinen, ja morkkikset. Huh, sentään.
Oli tosi outoa nähdä mies tuollaisena, kun tässä jo ehti tottumaan siihen renttulook´iin.
Nyt on itsellä vähä fiilikset että mitä tehdä tuon miehen kanssa.
En todellakaan tiedä.
Järki sanoo toista ja tunne toista…
Pegasos puhuu ihan asiaa että pitäis nostaa kytkintä, mutta…mutta…
Helpommin sanottu kuin tehty.
Ehkä mun pitää nyt vaan tämä tapaus katsoa hetken matkaa vielä ja lyödä päätä seinään päätteeksi.
Jääminttu, tee niinkuin parhaaksi näet. Mikä oikealta tuntuu.
Meille jokaiselle on suotu oikeus ja valta muuttaa mieltämme, suuntaan ja toiseen. Tehdä ihan itse omat virheemme. Ennen retkahdusta kannattaa tosin kelata kirjoituksiaan ja fiiliksiään vähän taaksepäin ja muistaa, että mikään ei muutu yhdessä yössä. Mutta silti… päätä on hyvä hakata seinään siihen asti kunnes se riittää 
Niin, tämä on nyt vaikea aika funtsia mitä tehdä miehen suhteen.
Mutta, omin avuin hän ei pysty raitistumaan,ellei mene AA:han tms.
Eilen hirmuisten morkkisten vallassa niin vannoi että pullon korkki pysyy kiinni jatkossa…Joopa joo
Mutta, ei hän siihen pysty omin avuin, ei millään.
Raittiuden tie vaatii tosissaan työtä ja siitä hänen kanssaan eilen keskustelin, mutta en usko että hän ihan ymmärsi mitä yritin sanoa.
Ja sitten kun mies olikin ekaa päivää selviämään päin, niin mä vähä petyinkin… Syystä että kohta on uuden vuoden aatto ja perinteiseen tapaani vietän sen tanssipaikalla. Mitäs nyt, enhän minä voi miestä ottaa sinne mukaani kun siellä on ravintolat ja baarit, enkä myös itse voi juhlistaa parilla siiderillä uutta vuotta jos hän on mukana!!
Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tälläiset ajatukset tuli mieleen.
tähtityttö
päätä on hyvä hakata seinään siihen asti kunnes se riittää
Juuri noin, ehkä sitä on hyvä hakata seinään oppiakseen jotain! 
Kun kumppani on päihdeongelmainen, eikä raitis, niin joutuu miettimään ihan typeriä asioita. Baariin ei voi lähteä, koska se kumminkin juo, ja kun juo, vetää jotain pahaa-aavistamatonta turpaan. Mihinkään, missä voidaan tarjoilla alkoholia, ei voi mennä, jos haluaa että itsellä on edes vähän kivaa. Mä käyn vuosittain festareilla ystävän kanssa. Viime kesänä retkun äiti ihmetteli, miksei retku lähde mukaan (lue: olisi mun vahdittavana, eikä hänen). Retku kertoi tarinan.
Eihän festareilla voi olla juomatta. No, hän joisi, olisi holtiton, aggressiivinenkin. Meille tulisi riitaa siitä. Hän kiukkupäissään lähtisi omille teilleen, sulkisi puhelimen, katoaisi multa, etsisi piriä… Joo, ja kaikilla olis niin muuuukaaavaaa…
Entäpä jääminttu jos lähitsit sinne tansseihin ilman miestä? Pitäisit hauskaa ja antaisit hänen itse päättää itseksensä ottaako viina vuoden vaihteessa vai ei.
Mä olen huomannut, että ihan turhaan pidin puheita ryhmistä retkulle. Hän tiesi hyvin kuinka tärkeitä ne ovat, olihan hän aikaisemmin saanut sieltä paljon apua. Lisäksi hän oppi tietämään kuinka tärkeitä ne minulle ovat. Raittiuslupauksissaan lausui aina taikasanat: “AA ja NA”, kunnes kuitenkaan ei saanut sinne mentyä tai kävi pari kertaa.
Mä tulin siihen tulokseen lopulta, että mä huolehdin vain omasta ryhmästäni, eli käyn aktiivisesti al-anonissa. Muuta en voi tehdä auttaakseni retkua. Halun ryhmiin täytyy lähteä itsestä.
Niin, tässä on oiva kohta ottaa se: Juujuu (ja lähtee tekemään jotain mukavaa) -periaate.
Uuden vuoden kuulumisia…
Niin ja TOIVOTAN KAIKILLE PAREMPIA AIKOJA VUODELLE 2008!!! 
Rakas juopponi on ollut nyt kuivana perjantaista saakka, lauantaista asti ollut luonani.
En päässyt eilen yksinäni tanssimaan ja eikä olisi ollut voimiakaan lähteä. Niin paljon miehen asiat ja toipuminen ovat vieneet energiaa. Ilotulitusta olimme vuoden vaihtuessa katsomassa.
Miehellä on univaikeuksia, ei saa nukuttua. Joka yö valvoo ja nukahtaa siinä vaiheessa kun minä alan heräilemään.Miehen nukkuessa minulla on hyvää aikaa lukea kirjoja joita lainasin kirjastosta.
Miehellä myös aikamoiset morkkikset ja itkun sekaisia ajatuksia pyörii mielessään.
Sääliä en anna,mutta käytännön vinkkejä annan,mitä tehdä asioiden raiteilleen saamiseksi.
Miehen suhteen haluan nyt vielä katsoa, ja tiedän että se on typerää mutta, ehkä vain olen niin luupää että on tarpeeksi monta kertaa lyötävä sitä päätä seinään oppiakseen.
Mut, on tämä mielenkiintoistakin…
Pää on lyötävä juuri niin monta kertaa, kun on lyötävä. Joskus voi käydä niin, että ei usko turhaan.