Väsähdin tässä hiukan, muta levättyäni muutaman päivän, voimat ovat taas palautuneet.
Seurusteluasiat sujuvat hyvin ja hitusen uskallan jo toivoa, että tämä ihminen voisi olla sielunkumppani, vaikka opettelemista vähän kaikessa vielä riittääkin.
Unelmat ja toiveet tulevan elämän suhteen ovat monilta osin samansuuntaisia, joten niitä voisi toteuttaa yhdessäkin. Jollain tavalla kiinnostava ajatus on sekin, että hankkisin vaatimattoman mökin ja asuisin 2-4kk talvella vaikka ulkomaillakin. Ihminen on aina vapaampi liikkumaan ja muuttamaan elämäänsä, kun ei ole perässä vedettävänä hirveää määrää kaikenlaista irtaimistoa ja muuta rojua. Eikä kumppanikaan ole sidottu kokoaikaisesti mihinkään, vaikka osan aikaa vuodesta tekeekin työtä.
Vaikka oma jaksamiseni tai jaksamattomuuteni elämää jonkinverran rajoittaakin, moni asia on mahdollinenkin, kunhan vain pidän huolen riittävästä nukkumisesta ja levosta. Entiselle juomarille puolityhjä/täysi lasi vertaus ei ehkä ole se sopivin, mutta tässä kohtaa mietin mieluummin vertauksen tapaan sitä, mitä on, kuin sitä mitä puuttuu. Sehän elämässä tuppaa lisääntymään, mihin kiinnittää huomionsa.
En aio ihan uhkarohkeita ratkaisuja tehdä, mutta jotain riskejä on pakkokin ottaa, jos meinaa unelmiaan toteuttaa. Siltä pohjalta kuitenkin, ettei asiat pieleenkään mennessä elämääni isommin pilaa. Samaahan ajattelin auton kanssa, jos on aivan kelvoton, paaliin vaan ja otan ostohinnan takkiin tyynesti ja unohdan koko asian.
Yksi tuttukin on tässä raitistunut, mikä on iloinen asia. Kohtalaisen tuore juttu, mutta alku näyttää hyvältä. Hänellä on päätös kypsynyt jo jonkin aikaa ja sillä tavalla aika oikea. Ehkä ex-puoliso ja muutaman muukin tuttu vielä joskus löytää samalla tavalla sen oman pohjansa ja halunsa raitistua ja saa mahdollisuuden parempaan elämään.
Elämässä voi käydä hyvinkin.
(mielestäni sinun ei tarvitse liiemmälti tuntea syyllisyyttä, vaikka ymmärrän toki että kirpaseehan se sydämestä)
varmasti on palkitsevaa hommaa ja iso konkreettinen apu juuri niille kissoille.