Olen keskittynyt viime aikoina hoitamaan omaa tonttiani kuvaannollisesti miettimättä liikaa kumppanini tai muidenkaan ihmisten asioita, tosin pääsen hoitamaan tonttiani pian ihanaa kirjaimellisestikin ja se on ihanaa. Mökin pihan on osin mysteeri, enkä tieä mitä kaikkea siletä kevään tullen nousee. Joitain kasveja tunnistin syksyasussaankin. Toivon kovasti, että joku ruusupuskista olisi juhasnnusruusu ja että esiin puskisi vanhoja periteisiä pihakasveja kuten suopayrtti. Raparperia löysin ja humalaa. Kai sille raitiskin ihminen jotain käyttöä löytää. 
Kumppanille on järjestynyt kohtalon oikusta ylimääräistä puuhaa ja päänvaivaa ja se on mukavasti vapauttanut minulle omaa aikaa, vaikka toki on aiheesta keskusteltu. Minullahan näitä kuolinpesiä on viime vuosina riittänyt, joten voin antaa vinkkejäkin ja tietoa, miten homma etenee.
Olen ollut varsin hilpeällä mielellä ja kevät innoitti jo imuroimaan ja siivoamaan auton ja heittämään hupiajolenkin. Kottero meni katsastuksestakin heittämällä läpi, ei edes korjauskehotuksia.
Muuttoon liittyviä asioita olen hoidellut pikkuhiljaa. Elämä on hyvällä mallilla jo perustaltaan ja olen omia haaveitani saanut toteutetuksi. Jos parisuhde muotoutuu tässä pikkuhiljaa paremmaksi ja saan sopivasti omaa tilaa ja molemmat tyytyväisiä, se olisi hyvä juttu. Jos ei, niin loputtomiin en jaksa vängätä.
Tässä kohtaa yritän olla tarttumatta kaikkeen mihin voisin tarttua, siis olla provosoitumatta. Otan oman tilan ja riittävästi omaa aikaa, ystävällisesti, mutta jämäkästi.
Täällä on näköjään vähän keskustelu hiljentynyt. Ehkä se taas virkistyy. Jonkinmoista aaltoliikettä aktiivisuuden suhteenhan täällä on aina ollut. Ihmisten elämä täyttyy välillä muusta ja välillä taas on enemmän aikaa ja intoa kirjoitella. Ajattelin itse sillä tavalla pysyä täällä, etten näyttävämmin “lähde” vaikka välillä katoaisinkin taustalle. Jossain kohtaa on aina tullut kaipuu takaisin katsomaan ketä täällä on, onko uusia ja millaisena keskustelu lainehtii.
MInkäänlaisia juomahimoja ei ole ollut. En edes muista milloin olisi ollut jotain vakavammin otettavia ajatuksia juomisesta. Ehkä mielessä häilähti jotain ex-heilan kanssa tehdyllä risteilyllä, kun hän käyttäytyi varsin sikamaisesti ja veti totaaliset perseet.. Olisko siitä pari vuotta.. Silloinkin kuitenkin mietin, että ei tämäkään kirottu risteily ikuisuuksia kestä, pääsen kotiin ja tämä jätkä lähtee kiertoon melko pian.
Alkoholiongelmasta voi siis toipua, eikä viinanhimon kanssa tarvitse edes kärvistellä. Ei vaan tarvitse enää juoda. Pikkuhiljaa palaa omaksi itsekseen, siirtyy elämässä pelkääjän paikalta kuskin pukille, löytää oman paikkansa ja oman tehtävänsä tässä maailmassa.
Minusta on tullut siinä mielessä tylsä ihminen, etten oikein enää jaksa kauhesti keskustella kohtuukäytöstä tai vähentämisestä ja vähentämisen yrittämisestä, siitä vaiheesta alkoholiriippuvuutta, jossa vielä keikutaan kaksilla rattailla ja jollain lailla laput silmillä. Jotenkin mukavampi jutella juomisen lopettaneiden tai sitä tosissaan yrittävien kanssa. Tai sitten niiden jotka juovat ongelmallisesti , eivät pysty lopettamaan, mutta eivät liioin puhu lopettamisesta. Molemmissa päissä sanomiset ja tekemiset on linjassa, keskellä sanomiset ovat yhtä ja tekemiset toista. Se on varmaan se, mihin olen väsynyt.
Yhtäkaikki raittiita päiviä ja mukavaa kevättä palstalaisille.
Meidän pihan perällä on juhannusruusuaita, vähän villiintynyt, mutta niin kauniin suloinen jussina.
Täällä ei ole vielä keväästä tietoakaan, mutta kevättalvi on parhaimmillaan. Ihanaa aikaa, jotenkin niin toiveikasta, mieliala nousee ja on helpompaa innostua kaikesta. Aurinko ja valo tekee ihmeitä.
