Kiva, että tuo ohjelma oli iloksi ja hyödyksi teillekin Hiiri ja Metsänpoika.
Raitista ja mukavaa päivää!
2 tykkäystä
Olen ollut taas pirteämpi ja innostunut koluamaan lähiseudun nähtävyyksiä… sellaisia pienempiä ja marginaalisempia. Sellaiset 5-6h reissut on hyvinkin mahdollisia ilman, että otan koiran mukaan. Koiraahan ei helteellä voi autoon jättää, eikä sitä kaikkiin paikkoihin voi viedä.
Päiväreissujen etu on sekin, että lähtöpäätöksen voo tehdä asmun kelin ja oman olotilan mukaan, kun alustavia suunnitelmia on jo valmiina.
Pääsyliput on usein vain muutamia euroja ja budjettimatkailijana otan kahvia termospulloon ja eväät ja vesipullon mukaan. Päiväretkille ei hirveää hintaa kerty. Bensat ja pääsylippu ja usein samalla reissulla ilmaistakin katsottavaa ja tehtävää.
Kotiseutu- ja muita museoita, näyttelyitä, luonnonmuodostelmia, kalliomaalauksia… johonkin kesäteatteriinkin meinaan mennä.
Ajelin pienempiä teitä ja katselin seutuja. Kaunista maaseutua ja kirkonkyliä.
Ehkä tästä tulee paras kesä pitkään aikaan.
6 tykkäystä
Oi että sun seikkailut kuullostavat mukavilta, hauskoilta ja mielenkiintoisilta 
1 tykkäys
Tulipa mieleen kuinka itsekin olen innokas autoilija. Tykkään katsella uusia paikkoja ja ajella outoja teitä. En vain ole viime aikoina sitä harrastanutkaan. Pitääpä jälleen ajella ja nauttia kesästä!
3 tykkäystä
Elämä täällä kulkee osin vanhoja latuja; moniongelmaisen koiran vaivat rajoittaa ja hankaloittaa elämää jossain määrin, mutta yritän olla harmittelematta tilannetta. Ei se sillä muuksi muutu. Asuinympäristö ei ole ideaalisin juuri tälle koiralle, mutta en muuta ennenkuin löydän selkeästi paremman vaihtoehdon.
Olen kuitenkin pystynyt tekemään nytkin monia asioita, joten koira ongelmineen ei elämää “pilaa”, vaikka rajoittaakin jonkin verran.
Reissuni kotiseudulle tässä aiemmin notkautti mielialaa alaspäin, mitä vähän ounastelinkin, mutta olen silti tyytyväinen että sen tein.
Hassulla tavalla kaipaan vanhempiani. Tuntemuksiin liittyy suruakin. He olivat hyvä esimerkki täysin vääristä ihmisistä yhdessä, eivät osanneet erota tai hakea apua ja tekivät toistensa elämän helvetiksi ja lopulta sairastuimme kaikki. Lapsena oli kivempaa olla jomman kumman kanssa jossakin. Jos läsnä olivat molemnat, se oli loputonta riitelyä ja huutamista. Ehkäpä heillä olisi ollut helpomnat elämät erillään.
Tänään käyn pikkuajelulla ja sunnuntaina hiukan pidemmällä, jos olosuhteet sen sallivat.
Hyviä kirjoja, hyvää kahvia ja suklaata on aina varalla, jos on kotipäivä omasta tai koiran voinnista johtuen.
Raitista ja leppoisaa päivää!
4 tykkäystä
Aivan kuin kertoisit minun vanhemmistani ja kokemuksistani lapsena ja nuorena.
Tämä(kin) täällä plinkissä, vertaistuessa, jaksaa hämmästyttää, kun näitä yhtäläisyyksiä eletyssä elämässä riittää 
tuo lohtua.
1 tykkäys
Mukavat viikonloppusuunnitelmat Sinulla, hyvää viikonloppua ja kivoja ajeluja, tutkimusmatkoja 
1 tykkäys
Olen ollut välillä aika väsynyt ja ärtynytkin. Ärtymys kumpuaa pääosin naapurin juomisesta, metelöinnistä ja tupakanpoltosta. Minkä ihmeen takia joka kerrostalossa on se pakollinen kiintiöjuoppo ja useimmiten juuri seinänaapurinani? Edellisessä luukussa ongelma jäi varsin lyhytaikaiseksi, kun ongelmakäyttäjä lähti pois ruumissäkissä… ikää vain 42v. Olin hänet jonkun kerran auttanut asuntoonsa, nun oli uupunut rappukäytävään. Verensyöksy hänelle oli tullut, haimatulehdus ja maksaongelmia taustalla, kuulin myöhemmin.
Kauhistuttaa ajatella, että olen moinen ongelma ollut itsekin. 
en saanut koskaan varoituksia tai häätöjä, mutta epäilemättä musiikki ja känniseurueen mölinä on häirinnyt naapureita ainakin niissä taloissa, joissa juominen ei ollut kaikkien harrastus.
Vanhojen tekemisten lisäksi olen kokeillut uusiakin asioita; yritän ottaa haltuun airbnb sovelluksen käytön. Jonkinmoisia haasteita oli. Kuvittelin, että henkilöllisyyden voi vahvistaa esim mobiilivarmenteella tms, mutta vaadittiin kuva ajokoftista ja selfie. Oikeasti naurattaa, miten kankesta on äkkinäisen touhu. Enkä ymmärrä miten koko homma edes meni läpi. Puhelin rätkäisi selfien omin päin ja lähetti sen samantien. Lähinnä sivukuva.
Itse asiassa alan kuulostaa edesmenneeltä isältäni ja äidiltäkin. Hehän hämmästelivät niin puhelimen, telkkarin kuin tietokoneen kanssa jatkuvasti “mitä tämä nyt teki” 
Minä en sillä tavalla häpeää tunne, että se estäisi yrittänästä asioita. Lähinnä naurattaa, kun olen kuin sketsihahmo.
Olen vähän teknologia ja digitalisaatiovastainen, ja keskittynyt muihin asioihin niin tottakai osaamisessa on aukkoja. Otan toki käyttöön niitä mitkä tuntuu hyödyllisiltä.
Välillä olen pohtinut opiskelua avoimessa yliopistossa. Sielläkään ei enää vihkon ja lyijykynän kanssa pärjää. Onhan uusien taitojen opetteleminen kivaakin. Täytyy vaan mitoittaa tekemiset jaksamisen mukaan.
Raittiina mennään edelleen. Tälle illalle ohjelmassa on lukemista. Murhia. On murhakirja olo, kaipasn jännitystä ja irtiottoa arjesta
(Kirjavinkki Leena Korppoo: Etäinen äiti, jos suhde oman äidin kanssa on ollut vähän vaikea. Oli todella hyvä kirja)
3 tykkäystä
Kiitos kirjavinkistä, minunkin kannattaisi varmaan lukea se.
Minä olen levännyt ja lukenut ja katsonut viimeisen 4 päivää lähinnä true crime -juttuja. Minunkin äiti ihmettelee mitä oikein teen, vaikka tämä ei ollut kai se, mitä sinun vanhempasi tekivät. Samaan aikaan oma äitini on itse tosi kiinnostunut kaikista rikosuutisista, mutta se on kuulemma eri asia. Yritin hänelle sanoa, että terapeuttinikin sanoi, kun podin siitäkin huonoa omaatuntoa, että kyllähän rikokset ihmisiä kiinnostaa tosi paljon ja siksi esim.murha.info ja kaikki rikosdokumentit ovat niin suosittuja.
Joskus tulee katsottua hömppääkin. Hyvin harvoin vain, kun makunikin on niin hemmetin vaativa. Lopulta se on lähinnä turhauttavaa ja harmillista. En tiedä liittyykö vaativaan persoonallisuuteen sekin, että en hevillä löydä mitään katsottavaa. Tällä hetkellä katson siis true crimeä.
2 tykkäystä
Tuo kirja oli kyllä kiinnostava ja hyvä. Jos intoa riittää, kannattaa ehdottomasti lukea.
Rikokset kyllä kiinnostaa ihmisiä. Munua askarruttaa ihmisten mielenmaisema muutenkin ja rikoksissa se mitä niissä on taustalla… mikä tapahtumien ketju on johtanut siihen pisteeseen. Miten joku on pystynyt tekemään niin kuin on tehnyt?
Tavallaan on helpompi käsittää teko, joka on tehty päihteiden käytön sekoittamana kuin selvinpäin tehty… se että ihminen kykenee julmaan väkivaltaan selvänä ja jopa nauttii siitä, on mysteeri, vaikka toki olen perehgynyt psykopatian ja empatiakyvyttömyyden kehittymiseen.
Minua ihan yleinen uteliaisuus ajaa tutkimaan asioita tai lukemaan ja katsomaan jotain. En siis ajattele jotain hömpäksi. Huonokin kirja tai sarja herättää jotain ajatuksia, avaa oven katsoa eri maailmaan katsomaan eri ikäisten ja erilaisten tai eri aikakausina eläneiden ihmisten arvomaailmaa tai ajatuksia.
Ainoa mitä en kertakaikkiaan jaksa, on radiokanavien lähetykset, joissa jauhetaan p*skaa ja nauraa hörötetään omille jutuille… nämä vikit ja köpit ja aamulypsyt ym… kun moista on hauskinta tuottaa itse, niitä syntyy omassa sosiaalisessa piirissä riittävästi. 
en jaksa niitä radiosta kuunnella.
Reissuun lähtö nyt vähän jännittää, vaikka kyse on muutaman päivän reissusta suht lähellä olevassa kaupungissa. Kelaan liikaa kaikkea mikä voi mennä pieleen. Täytyy nyt yrittää miettiä muuta ja lepäillä. Kyllähän reissumieli tulee kun pääsen matkaan.
Raitista päivää kaikklle 
3 tykkäystä
Minua kiinnostaa samat asiat. Rikoksen tekijän tausta ja mahdollinen traumatisoituminen. Motiivit. Vankilat on täynnä lapsuudessaan traumatisoituneita ihmisiä. Varhainen tuki on puuttunut tai ollut tehotonta. Paljon surullisia kohtaloita.
Vaikka en rikoksia tietenkään hyväksykään, yritän minäkin aina etsiä vihjeitä/tietoa siitä, mikä kaikki rikokseen on saattanut johtaa ja ymmärtää asioita ja ilmiöitä. On tehty tosi mielenkiintoisia true crime -dokumentteja ja niitä olen taas suurkuluttanut viimeiset päivät. Ei ole edes tehnyt mieli juoda ja siitä olen tosi helpottunut ja iloinen.
Psykopatia ja sosiopatia ovat myös kiinnostavia ilmiöitä. Törmäsin kerran yhteen kiinnostavaan seikkaan, kun luin, että eräs tutkijaryhmä tutki psykopaattien aivoja mm. niitä kuvaamalla, niin ryhmässä ollut tutkija oli siitä huomannut, kun hänenkin aivonsa oli kuvattu, että hänellä itselläänkin on psykopaatin aivot. Kaikenlaista. Opiskelin joskus Avoimessa yliopistossa kriminaalipsykologian kurssin ja sen lisäksi, että se oli tosi hyvä, se oli myös tosi mielenkiintoinen. Jos jaksaisin, voisin hyvin opiskella lisääkin aiheesta harrastuspohjalta.
Tsemppiä reissuun, minuakin jännittäisi. Mutta, kuten kirjoiteltiin ketjussani mm.peloista (vaikka jännitys onkin eri asia), niin usein asiat menee kuitenkin hyvin. Toivotaan niin tässäkin tapauksessa. 
2 tykkäystä
Kiitos tsempeistä @Lintuanna! Reissu meni ihan hyvin. Se on vaan aina sama hermoilu etukäteen.
Minäkin olen lukenut tuosta tutkijasta ja katsonut hänen juttujaan youtubesta. Kiinnostava aihe. Tosin minua kiinnostaa moni muukin asia ja en ehdi petehtyä likikään kaikkeen. Ihmiset usein valittavat että on tylsää tai ei keksi mitään tekemistä ja tämä hämmästyttää minua suuresti. En pysty jotenkin käsittämään tuollaista tilannetta. Jollekin se tietysti on totta, mutten tavoita sitä kokemusta. Kun nyt laitan puhelimen pöydälle, minulle on tekemisiä valittavaksi asti; jatkaa ompelua tai lukemista, lähteä ulos koiran kanssa tai ilman, lähteä kirjastoon tai öljyämään polkupyörä ym ja kaikki olisivat ihan kivoja tekemisiä. Samoin sohvalla makaaminen.
Raitista ja mukavaa päivää kaikille!
1 tykkäys
Hyvä. Niinhän se usein menee, että tapahtumat/tilanteet, joita etukäteen hermoili, meneekin lopulta ihan hyvin. Ja silti sitä tulee aina myöhemminkin etukäteen hermoiltua.
Toi onkin mielenkiintoista, miten jotkut kokee tylsyyttä ja toisilla ei taas mielenkiintoinen tekeminen lopu koskaan. Muistaakseni Winstonkin on kirjoittanut siitä, että hänen on vaikeaa ymmärtää ihmisiä, joilla on tylsää tai jotain sinnepäin. Te olettekin varsin onnekkaassa asemassa.
Olen oman kokemukseni pohjalta miettinyt, että onko kaikilla tylsyyden kokijoilla kuitenkaan se tylsyys varsinainen ongelma vai se, että ongelma onkin psyykkinen esim.on sellainen tylsä mielentila, että lopulta ei edes huvita ja jaksa tehdä mitään, kaikki tuntuu tylsältä. Keksisin itsekin paljon tekemisiä, mutta ongelmani on masentuneisuus ja mielenkiinnon puute. Ja se, ettei yksinkertaisesti jaksa alkaa tehdäkään melkein mitään. Esimerkiksi ennen tykkäsin huovuttaa, mutta nyt pelkkä kaikkien huovutustarvikkeiden esiin kaivaminenkin ja valmiiksi laittaminen voi olla vain liian raskas jo pelkkänä suunnittelunakin. Sitä kannattaisi toki varmasti silti kokeilla. Kaikilla ei toki masentuneisuutta varmasti ole, mutta ehkä jotain henkistä “puutumista” sitten. Lopulta tylsyys voi olla hyväksikin; se mm. antaa luovuudelle ja tunteille, asioille tilaa nousta esiin.
2 tykkäystä
Niin ja onhan oman mielenmaiseman ja tunnetilojen kuvaaminen ylipäätään vaikeaa.
Onhan minullakin välillä epämukavia tunteita, apeutta ja ahdistusta, surua, kiukkua, turhautumista, mutta se kokemus tylsyydestä puuttuu.
Joku psykologi sanoi joskus, että minulla on rikas sisäinen maailma. Ehkä nimenomaan tuo selittää tylsyyden puuttumisen. Tylsää ei ole, kun jonkinmoinen viihdekeskus on koko ajan mukana. Vaikka jossain hammaalääkärin odotushuoneessakin viihdyn iman puhelintakin. Katselen ihmisten asuja, värejä, saatan ajautua pohtimaan onko siellä sisäilmaongelmaa ja miten ilmanvaihto toimii ja siitä perhesuhteisiin tai ihan mihin tahansa.
Osa ihmisistä ei osaa olla itsensä, ajatustensa ja tunteidensa kanssa ja tarvitsevat siihen musiikkia, puhelinta tai muita ihmisiä. Tai niitä päihteitä. Se että vaan olisi, on vaikeaa ellei mahdotonta.
Ehkä näilläkin on jotain tekemistä tylsyyden kokemuksen kanssa?
Tai sellaisen uteliaan elämänasenteen ja huumorintajun kanssa.
Luulen, ettei moni saa “mitään” asioista, joista nautin suuresti. Kun koira nuuskii, ihailen hienoja värisävyjä heinissä, kukissa tai taivaassa. Vihreitä ja ruskeita sävyjäkin on valtava määrä. Siinä kun näennäisesti seison ja toljotan, tosiasiassa nautin ja mietin kaikenlaista. koira on tähän hyvä rekvisiitta ja pelastaa hullun maineelta.
Mietin ja suunnittelen kaikenlaista, osa toteutuu ja osa ei. Usein on monta hommaa kesken yhtä aikaa ja johonkin ongelmasn keksi ratkaisun vasta aikojen päästä. Kaikki ideat ei toimi ja se vähän kuuluukin asiaan. Minulle riittää että osa valmistuu ja onnistuu, se muu on ollut opettelua.
iEhkä sinäkin voit halutessasi miettiä ja suunnitella huovutustöitä etukäteen, jos ei varsinaiseen tekemiseen ole nyt voimia tai intoa?
Ja ilman muuta ihan oleminen ja lepääminen on arvokasta “tekemistä” ja sillekin on hyvä varata aikaa.
3 tykkäystä
Minullekin on itse asiassa sanottu niin. Kuitenkin, kun elämä vei taas vaikeuksien puolelle, on omasta mielestä tullut omalla tavallaan rasitekin ja sitäkin olen hiljentänyt juomalla. Minulla on vielä läsnäolon sijaan, mitä sinulla vaikuttaa olevan hyvinkin paljon, paljon murehtimista ja katastrofiajatteluakin. Läsnäoloa opetellessa…
Viimeksi, kun raitistuin kahdeksaksi vuodeksi, läsnäololla oli selvästi iso rooli. Pääsin silloin myös huomattavasti enemmän luontoon kuin nykyään, jaksoin tehdä käsitöitä ja lukea kunnolla kirjoja, opiskella jne. Silloin suunnittelinkin elämää, nyt olen ikään kuin jotenkin tuuliajolla. Ehkä voisin kokeilla vaikka huovutustöiden suunnittelua. Muistan kuinka rentouttavaa oli keskittyä vain siihen. Huovutin mm. sydänketjuja eri väreillä ja annoin niitä sitten ystävilleni. He tykkäsivät ja siitä tuli itsellekin hyvä mieli. Opetin myös lapseni ja hänen serkkunsa huovuttamaan ja teimme sitä yhdessäkin. Ne oli hyviä aikoja (kas vain, olin raittiina). Ainakin etukäteen suunnittelu edesauttaisi toteutumista.
Sinulla on myös se selkeästi hyvä, että osaat suhtautua asioihin terveellä asenteella. Juurikin esim. tuo, että olet jo etukäteen hyväksynyt sen, että kaikki suunniteltu ei toteudu ja se on ok. Utelias elämänasenne ja huumorintajukin on selkeitä vahvuuksia. Minä olen aikamoinen tosikko. En aina edes tunnista toisten kertomia vitsejä (yksi syy, miksi olen joskus miettinyt, että olenkohan minäkin neuroepätyypillinen, kuten lapseni). Nyt, jos suunnittelisin ja asiat eivät toteutuisi, minä varmaan soimaisin itseäni ja tulisi huono omatunto. Olen keskeneräisempi (vaikka oikeastaan ei pitäisi verrata; ihmismieli vaan tekee sitä joskus automaattisesti). Onneksi on koko loppuelämä aikaa vielä kehittyä.
Hauska toi juttu, että koira on hyvä rekvisiitta ja pelastaa hullun maineelta. 
Mutta varmasti totta on se, että varsinkin koiran nuuhkimisten aikana ehtii tutkailla ja ihastella ympäristöä vielä paremmin. Luin jostain ketjusta mainintasi, että näitte jopa ketunpoikasia. Ketut on ihania.
Hyvä pointti toikin, että muut eivät välttämättä saisi mitään niistä asioista, joista toinen nauttii suuresti. Ihmiset saa niin eri tavoilla mielihyvää ja onnistumisen palautteita. Jotkut ei meinaa saada juuri mistään, johtuen aivojensa välittäjäaineiden erittymisestä. Sellaiset ihmiset kokevat varmasti sitten enemmän sitä tylsyyttäkin.
2 tykkäystä
Huomaan, että olen jotenkin ärtyneessä mielentilassa, kun olen etsiskellyt sopivaa asuntoa ja yritänyt selvitellä muutenkin asioita ja joutunut sitäkautta roikkumaan liikaa koneella. Tekemään hakuja, lähettämään sähköpostia, odottamaan vastauksia. Moinen kuormittaaa hermostoa ihan liikaa.
Alkoholisoituneesta naapurista on tullut hirveä riesa ja rasite. On kuin olisin edelleen naimisissa alkoholistin kanssa; joudun elämään toisen ihmisen ryyppäämisen tahtiin, enkä voi vaikuttaa siihen milloin juominen ja möykkääminen alkaa tai loppuu. Tekemään häiriöilmoituksia ja soittamaan poliisit metelikeikalle ja muuttamaan suunnitelmiani, jos en unettoman yön takia koe olevani ajokunnossa lähtemään tien päälle 
Nytkin olen jo valmiiksi ahdistunut ja epätietoinen kun en tiedä, polkaiseeko hän taas parin päivän hiljaisuuden jälkeen massiiviset ryyppäjäiset käyntiin.
Hänen käytöksensä herättää aikamoista raivoa. Hänellähän on se ajatus jotenkin ulkoistaa käytöksensä säätely; hän möykkää ja sanoo, että tule soittamaan ovikelloa jos meteliä on liikaa. Itsehän hänen aikuisena ihmisenä pitää huolehtia, että noudatta hiljaisuutta, eikä muutenkaan häiritse naapureita, kuseskele pihaan tai sikaile kaikin mahdollisin tavoin.
Muilta osin elämäni on ennallaan ja ihan jees. Jatkuvien häiriöiden ja ongelmien aihettamana stressi vaan syö voimia.
3 tykkäystä
Toivottavasti stressi helpottaa, asunto löytyy ja uudet naapurit kykenevät itsesäätelyyn entisiä paremmin! Mukavaa päivää.
1 tykkäys
Ja piti vielä sanoa että ihan sama täällä, tunnistan tämän tosi hyvin!
Ja se on tosi ihanaa, kantaa tätä viihdekeskusta kaikkialle. Etenkin nyt, kun oikeasti jaksaa olla läsnä, selvin päin.
2 tykkäystä
Toi on raskasta, kun se pyörii takaraivossa jatkuvasti, että mitä jos toinen rikkoo sen oman rauhan kun tuntuu hyvältä olla kotona. Todella kurjaa. Toivon, että pääset pian uuteen kotiin ymmärrän tuon etsinnän rasittavuuden ja tästä onkin joskun itsekkin puhunut. Voimia!
1 tykkäys
Nyt on vallinnut taivaallinen rauha. Olen nukkunut hyvin ja jaksanur tarttua käsiryöprojekteihin.
Naapurin suhteen voin tietysti sanoa been there, done that eli ymmärrän mistä on kyse. Yhdessä naapuriyhteisössä meitä happoja pariskuntia oli useita ja ilonpito karkasi hiukan käsistä kun porukalla grillattiin, juotiin ja saunottiin. Kaikki “hyvä” loppuu aikanaan. Sekoilu yltyi ja johti osan kohdalla eksymisiin vääriin sänkyihin, kostona tehtyihin lasuihin, haimatulehdukseen, sydänkohtaukseen, varoituksiin ym. Meillä hajosi wc-pönttö.
Pääosin töissäkäyviä tavallisia ihmisiä, vastuullisilla aloilla. Ei se sitä katso.
Tottakai naapuri kokee kuten me aikoinamme, että v-maiset naapurit kyylää ja ilmiantaa ja ovat nihilistejä.
Ymmärrän siis häntä, mutten halua valvoa öitäni ja kärsiä metelöinnin aiheuttamasta stressistä enää. Ehkä meno rauhoittuu nyt ja uusi kämppäkin löytyy pian. Jos hän on saanut varoituksen, se on ehkä hyväksi hänelle itselleenkin, jos vähentää juomista.
Elämä on kivaa. Tavalliset arkiset touhut on mukavia ja muutama kiinnostava tapahtumakin piakkoin tässä lähellä.
8 tykkäystä