@Elea , @Hiiri , @metsänpeitto1 todella hyvää pohdintaa aiheesta, joka koskettaa.
Kiitos 
3 tykkäystä
Huomenta. Juuri tuo että pelkäsin “mitä ne ihmisetkin sanoo” oli minulla aikoinaan se mikä kuitenkin piti minut aisoissa tavallaan etten ihan pohjalle luisunut, vaan ajoissa raitistuin. Mutta mutta… raitistuin vasta kun pääsin irti siitä oravan pyörästä, pienestä ympyrästä, vapaaksi. Sitten elämä muuttui kun pääsin vapaaksi tarkkailevista läheisistä ja siitä tunteesta että minä olen huono, kelvoton, epäonnistun aina, en kelpaa yms.
Olen huomannut että nykyäänkin minulla on näköjään tuo jokin kumma pelko “mitä ne ihmisetkin sanoo”, kelpaanko johonkin yhteisöön, olenko tarpeeksi hyvä johonkin mihin menen. Näitä on vaikka kuinka paljon paikkoja joissa tunnen että siellä on se “kyttäys” ja arvosteleva “piiri pieni pyörii”. Harrastukset yms. mihin menen ihmisten seuraan.
Minun pitäisi päästä jo irti siitä että välitän mitä ne ihmisetkin sanoo…
Se kaventaa minun elämää. Saa minut araksi, pelokkaaksi.
Kiitoksia kun olette kirjoittaneet, tämä oli minulle kyllä nyt oivallinen hoksaaminen ja mietinnän aihe: haluanko jälleen takaisin siihen “vankilaan” missä en kelpaa ja teen aina väärin. Ja yritän varoa etten joudu juorujen kohteeksi.
Tottakai tietty järki päässä toimiminen on tervettä, etten ihan höpöjä tee, vaan jos elän normaalia elämää niin se riittää eikä kuulu muille.
Hyvää ja raitista sunnuntaita kaikille ja vapaata iloista elämää!
6 tykkäystä
Sitten saattaa omista peloista johtuen välillä tulkita ihan väärinkin muiden käytöstä ja olemusta. Minullakin on siihen taipumusta rankasta koulukiusaamisesta johtuen… on herkistynyt näkemään merkkejä sosiaalisista uhkista, vaikka ulkopuolelle jäämisestä tai arvostelusta. Uudenlaisten ajattelutapojen omaksuminen on vaatinut paljonkin työtä.
Usein veikkaa ihan pieleen, jos päässään alkaa kuvitella muille ajatuksia.
Siis jos joku näyttää äreältä, hänellä voi olla huolia, on uponnut mietteisiinsä tms eikä suinkaan kyttää tai arvostele.
Porukkaan sulaituminenkin ja tutustuminen vie aikaa. Varmaan siinäkin omien pelkojen kohtaaminen ja sinnikkyys auttaa . Ettei lopeta jotain harrastusta, vaikka alkuun tuntuu vähän hankalalta.
Minulla on tällä hetkellä autoilun kanssa vastaavaa epävarmuutta, mutta siihen ei auta kuin treeni. Jos olen vähän töpännyt, lähden vaan sitkeästi taas liikkeelle ja yritän olla miettimättä mikä voi mennä pieleen.
Helposti jää pelkojensa vangiksi, varsinkin jos alkaa eristäytyä ja vetäytyä liikaa. Kuten Hiirikin kirjoitti ihan kotiin jääminen käy mielenterveyden päälle.
Minäkin voisin hiukan sosiaalisia tekemisiä lisätä, vaikken nytkään omiin oloihini eristäytynyt ole.
Mukavaa ja raitista päivää!
4 tykkäystä
Tosi paljon tuttua juttua kaikilla. Tekisi melkein mieli lainata ja kommentoida jokaista lausetta, mutta ehkei kuitenkaan.
Ihan sama juttu. Jos kuka tahansa epäonnistuu, on se jotenkin minun vikani. Olisihan minun pitänyt huomata ja hoitaa asia. Mutta kun kuka tahansa (minä mukaan lukien) onnistuu, on se muiden ansiota. Jos ei suoraan ihmisen, ainakin olosuhteet ovat olleet otolliset.
Tämä on tosiaan jossain vaiheessa ollut helpottavakin ajatus. On ihan kiva ajatella, että minun asemassani kukaan muukaan ei toimisi toisin. Jossain määrin se on tietenkin tottakin, ettei kukaan voi tietää mitä tekisi jonkun muun tilanteessa. Mutta samalla se lamauttaa, jos johtopäätös on, etten voi millekään mitään, kun nyt satun olemaan tällainen ja tilannekin on mikä on.
Tälläkin hetkellä sairauslomalle itsensä kuormittaneena komppaan kyllä tätäkin. Vaikka kuormitusta on hyvä osata hallita, saattaa sitäkin alkaa varoa liikaa. Itse huomaan, että nopeasti pienistä jutuista tulee isoja ja alkaa toimia sen mukaan, että voi voi kun olen niin uupunut etten kyllä pysty enkä kykene. Ja se vie jo itsessään energiaa, jos jatkuvasti kovin pohtii mihin kykenee ja tulee ehkä vältelleeksi jotakin, mikä olisi hyväksi.
Niin tuttua. Olisi hyvä osata ajatella, että ihmiset haluavat lähtökohtaisesti toisilleen hyvää. Ja peräti, että ihmiset pitävät minusta. Koska kuten todettua, ajatusten voima on todellinen. Sillähän ei ole mitään merkitystä pitävätkö oikeasti, mutta jo ajatus siitä, että pitävät, auttaa rentoutumaan ja suhtautumaan muihin luontevammin. Totta kai se myös näkyy muille, millä ajatuksella tilanteisiin menee. Jos sanaton viestintä on kovin välttelevää, tulkitaan se haluttomuutena vuorovaikutukseen. Silloin ajatus kelpaamattomuudesta vain vahvistuu.
Tsemppiä autoiluun! Juuri noin. Voisit yhtä lailla päättää, että äh, ei ole minun juttuni ja luovuttaa. Sen sijaan harjoitus tekee mestarin, ja usein aika nopeasti. Vaikka itse tykkään kulkea julkisillakin ja käytän autoa melko vähän, tuo se ehdottomasti elämään vapautta. Varsinkin raittiina voi tosiaan mennä milloin ja mihin vain. 
4 tykkäystä
Tämä viestisi @metsänpeitto on aika vanha, mutta kolahti minulla todella vahvasti omaan eiliseen retkahdukseen liittyen. Kiitos!
1 tykkäys
Samoja fiiliksiä kuin @Hiiri , yllä todella hyvää sanan vaihtoa. Voin vain lukea ja nyökytellä. Luen pätkiä aina uudelleen, kun jää niin paljon ajateltavaa, joka koskettaa omaa elämää ja omia ajatuksia, mielenmaisemia.
1 tykkäys
Kiitos!
Raitistuminen ja toipuminen on enemmän 50km kävely kuin 100m pikajuoksu. Ei raittius automaattisesti muuta kaikkea hyväksi, varsinkaan heti, mutta raittiina on sentään paremmat mahdollisuudet toipua muistakin ongelmista ja kuulostella itseään, mitä sisimmiltään haluaa elämässään tehdä.
Uutta yritystä vaan! Hyvä kun sait nopeasti korkin kiinni!
1 tykkäys
Kiitos!
Kyllähän kaupunkialueella, varsinkin jos suuntaa keskustaan, bussi on kätevämpi ja halvempikin ehkä, kun pysäköintikin maksaa. Bussissa ja junassa on kiva istua ja miettiä omiaan. Bussiyhteydet maaseudulle huononivat korona-aikaan ja yhden halpayhtiön osteltua nyt muita pois, on aika rajallisesti vuoroja joihin koiran saa ottaa mukaan. Se on vähän harmi.
Autonpito olkoon nyt testissä jonkin aikaa, jotta näen paljonko sen ylläpitoon menee rahaa. Nautin vapaudesta ja pohdiskelen tulevaa. Vähän syrjemmässä asuessa auto olisi liki välttämätön. Voi olla että kokeilen sitäkin.
Jonkinlaisen nostalgiakierroksen ajelen kesän aikana ja kierrän paikat joissa olen asunut… Mitä sitten tulee mieleen minkäkin talon pihassa ja muissa tutuissa paikoissa.
Aika harva päätös kuitenkaan on peruuttamaton, joten ehkä nyt näitä pitempään hautuneita haaveita toteutan. Autosta pääsee kyllä tarvittaessa eroon ja maalta takaisin kaupunkiin.
Kerta kerralta ajaminen kyllä sujuu paremmin. Muutkin autoon liittyvät asiat on sellaisia, että jos ei osaa tai tiedä, on viisainta kysyä joltakulta. Kerran tai pari kun tekee, alkaa osata itsekin. En nyt koneremontin tekemisestä sentään haaveile, mutta renkaan vaihtamiset, tuulilasin pyyhkijän sulat, katsastus ja sellaiset perusjutut.
Elämä raittiina on paljon parempaa kuin juodessa.
Toisekseen tuskin olisin elossa, jos olisin jatkanut juopottelua ex-puolison kanssa tai yksin. Naisen elimistö kestää alkoholia miehen elimistöä huonommin ja minulla oli juodessa jo maksa-arvot jonkin verran punaisella.
Tästä tosiaan syntyy ikävä kehä; kun tulkitsee toiset arvostelevina tai torjuvina, oma pelko ja arkuus näyttäytyy ulospäin torjuvana tai välttelevänä ja vetäytyvänä käytöksenä, muut kokevat ettei haluakaan mukaan ja tai ei pidä heistä. Kehä syvenee, itsetunto laskee ja on arempi ja vetäytyy.
Ehkä sosiaalisia taitojakin on hyvä pitää yllä ja yrittää harjoitella helpoissa ja paineettoomissa tilanteissa. Vähän samoin kun autoilun kanssa olen tehnyt, ensin helpompi reittejä ja aikoja ja etenen pikkuhiljaa vaativampiin.
Rohkeasti vaan eteenpäin. Jos ei ihan pää edeltä laiturilta järveen, niin lähtee rauhallisemmin rannasta kahlaamaan. En minäkään enää halua mitään järjettömiä riskejä ottaa, mutta en halua antaa pelon tai epävarmuuden estää edes yrittämästä jotain mitä haluan tehdä.
öitä!
3 tykkäystä
Huomenta. Sitähän sanotaan että “seura tekee kaltaisekseen”. Eli jos on sellaisessa porukassa tai ystäväpiirissä missä on tietynlainen puhumiskulttuuri jostain niin itsekin alkaa ajattelemaan samalla tavalla, vaikkei tahtoiskaan, vaikkei edes usko mitä muut muka totena puhuu, niin silti se alkaa vaikuttamaan minuun että jossain vaiheessa huomaankin puhuvani ja ajattelevani samalla tavalla.
Tässä kohtaa tulikin mieleen että kun pääsin AA-ryhmiin niin sieltä sain juuri sitä mitä pitikin, eli alkoholi ei kuulu enää minun elämään, alkoholilla ei ole enää mitään vaikutusta minuun, olen vapaa sen orjuudesta. Ja sehän on tämänkin nettiryhmän tarkoitus, luoda toveripiiri missä kirjoitamme siitä miten alkoholi ja muut huumeet ei enää koukuta, ei ahdista, enkä tarvitse enää pelätä juovani. Sehän ois kamalaa jos pitäisi pelätä että juon jos teen näin tai näin, tai olen jossain missä otetaan niin se tarttuu minuunkin.
No, totta on että olen kait sellainen ihminen että seura tekee kaltaisekseen, olen kait liikaa toisten mieliksi tai ehkä liian takertuva tms. halu kuulua johonkin ja olla hyväksytty on kait liian suuri.
Kirjoittelen tätä ja ajatukseni selkenee erään vaikean asian suhteen, en sitä tänne avaa, mutta tajuan että on peräännyttävä eikä lähdettävä jonkun toisen juttuihin mukaan, vain sen takia että haluaa kuulua johonkin, ettei tarvitse olla yksin. Mieluummin yksin kuljen polkuani eteenpäin…
Hyvää ja raitista päivää kaikille
3 tykkäystä
Täällä Plinkissäkin on joskus ollut tuskailua siitä, kun ei selvinpäin oikein onnistu tutustumaan ja yksinäisyys vaivaa. Kokee, että tarvitsee alkoholin avukseen. Minusta tässä on kyse nimenomaan siitä, että varsinkin romanttisessa mielessä tutustumisessa on niin isot panokset, että suoraan siihen hyppääminen tuntuu haastavalta. Tekisi mieli neuvoa, että kannattaa aloittaa siitä, että jutustelee erilaisten ihmisten kanssa selvinpäin ilman paineita jatkosta. Muutama sana milloin kenenkin ihmisen kanssa, vaikka naapurin. Siinä harjoitus karttuu.
Se, että on sitä mieltä, ettei tykkää tutustua ihmisiin, mutta haluaa parisuhteen, on vähän tekemätön paikka. Kuin haluaisi juosta maratonin, muttei todellakaan kiinnosta treenata.
Olen samaa mieltä. Nimenomaan jo onnistuneiden seura on parasta hoitoa. Kun raitis elämä näkyy ympärillä, on siihen helpompi liittyä. Sillä seura todellakin helposti tekee kaltaisekseen.
2 tykkäystä
Tämä lause tuntui hyvältä. Vähän kuin lupa kirjoittaa siitä, kuinka raitis elämä on huippua 
vaikkakin elämän eri osa-alueilla haasteita ja ongelmia piisaa. Välillä kun jää kirjoittamatta, kun omastakin mielestä ajatukset ovat vähän liian hunajaisia ja pinkkejä 
2 tykkäystä
Olen ollut välillä vähän väsynyt, kun olen intoutunut touhuamaan liikaa, mutta pääpiirteittäin asiat ovat balanssissa ja olen pitänyt välillä lepopäiviä.
Vaihdoin autoon ilmansuodattimen ja kunhan jaksan, kokeilen onnistuuko raitisilmasuodatimen vaihto. Konsultoin asioista itseäni enemmän ymmärtäviä ja katsoin merkkikohtaisia videoita youtubesta, vaikkei niillä nyt tietenkään ammattilaiseksi muutu, enkä aio alkaa tuhrata kovin hankalia hommia.
Teoriassa raitisilmasuodatinkin on suht helposti vaihdettavissa; hanskalokero täytyy tässä mallissa irrottaa, mutta työ ei vaikuta ylivoimaisen vaikealta.
Ero oli todellakin hyvä päätös; vointini on parantunut ja on ollut mukavaa keskittyä omaan elämään ja tekemisiin ja olen voinut elää oman aikatauluni ja toiveideni mukaan. Lenkkeilyä koiran kanssa, käsitöitä, autoon perehtymistä ja ajotaidon ja -varmuuden parantamista, lukemista.
Juomapuolesta olen löytänyt uudestaan rooibos-teen, kun olen vähentänyt kahvin juomista ja kaivannut vihreän ja mustan teen rinnalle jotain miedompaa ja rauhoittavaa iltajuomaa. Vatsavaivojen takia en kärsi juoda isoja määriä hiiilipollisia juomia, niin rooibos kuumana tai kylmänä on mukavaa vaihtelua.
Raittiita päiviä kaikille, rohkeutta ja voimia pyrkiä kohti parempaa elämää ja vapautta.
3 tykkäystä