Ärtymys on energiaa ja sellaisesta ovat alkunsa saaneet aika monet muutosliikkeet. Vain huonosti kanavoitu aggressio patoutuu ja lamaannuttaa. ”Sota apatiaa vastaan” on iskulause, joka minun mielestäni puuttuu tästä ajasta ja osaltaan luulen sen johtuvan sekä omahyväisen keskiluokan passiivisuudesta että sitten myös siitä, että tämän päivän altavastaajat ovat aiempaakin marginaalisempana joukkona pirstaloituneempi ja ehkä jollain tavalla yksinäisempiä. Juho Saaren puhumat ”sosiaaliset resurssit” ovat kateissa yhdeltä jos toiselta. Ja niitä eivät korvaa muutamat julkisuuteen tarinaansa toitottavat hahmot, sillä maine ja julkisuus eivät itsessään muuta rakenteita vaikka pintapuolisesti ne toisivatkin esiin tässä huomiotalouden melskeessä, jossa jo parin sekunnin päästä turvonneen lukijan huomion vie joku ”teetkö sinäkin nämä 5 mokaa” -juttu.
Itse olen tavattoman inspiroitunut näistä Latinalaisen Amerikan vallankumousperinteen hedelmistä, joita nimitetään ”vapautukseksi”. On vapautuksen pedagogiikkaa, vapautuksen teologiaa ja vapautuksen ties mitä. Minulle tärkein filosofi on varmasti Paulo Freire, joka aikanaan opetti Brasilian slummien väelle lukutaitoa. Näin siksi, että 1960-luvun Brasiliassa lukutaito oli äänioikeuden edellytys ja se taas merkitsi sitä, ettei köyhillä ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä autoritäärisessä ja erittäin segregoituneessa yhteiskunnassa. Freire ei ollut köyhä eikä oppimaton, mutta hänellä olivat arvot kohdallaan. Äiti Teresakaan ei ollut köyhä mutta hänen elämänsä muutti Kalkutan katujen todellisuus, jonka ohi hän ei voinut katsoa. Buddha valaistui vasta nähtyään kultaisen häkkinsä ulkopuolella olevan kärsimyksen todellisuuden eikä Jeesuskaan keksinyt kritisoida uskonnollisia eliittejä vain perustaakseen valkoiselle keskiluokalle jonkin uskonelämyksellisen runkkufilosofian. Myös kristinusko on pohjimmiltaan mitä poliittisin filosofia, niin on myös islam. Gandhi syntyi kastiin, opiskeli juristiksi ja luopui lopulta jopa vaatteistaan kehittääkseen itseään sellaisen kansan johtajana, jonka kurjuuden tajuaminen teki hänestä sen, millaisena hänet nyt muistetaan. Yhdysvaltain rotuetottelulakien kaataminen ei olisi onnistunut yksin altavastaajilta, he tarvitsivat liittolaisikseen sydämeltään sivistyneen ja samalla vaikutusvaltaisen väen, myös ne valkoiset keski-ikäiset miehet sun muut rumilukset. Kaiken todellisen muutoksen alku on usein ollut tosiasioiden näkemisessä, ärtymisessä ja aggressiossa, joka kanavoituu toimintaan. Näin minä sen näen.
Ehkä senkin takia, että sinä olet niin selkeästi sekä sydämeltä että tiedolta ja kokemuksesta sivistynyt ihminen, on tullut mieleen ehdottaa esim. kokemusasiantuntijan hommaa. Mutta yhtä hyvin se, mistä siinäkin voisi ytimeltään olla kyse, voi toteutua muullakin tavoin vaikuttamalla. Yksi tapa on nimenomaan kirjoittaa, keskustella, innostaa ja havahduttaa, kuten esim. nyt teit minulle. Mietin juuri, että esim. juominen voi olla sellaista paskasti kanavoitua, uhriutuvaa ja itsesääliksi patoutuvaa aggressiota, joka ei johda muutokseen sen enempää yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tällä tavoin haaskaamme aivan perkeleesti inhimillistä voimaa yhteiskunnassa ja toisinaan tuntuvat alkoholiveropoliittiset, populistiset temput suosivankin sellaista suuntausta. Päihtyvä ihminen ei ajattele eikä uhkaa liiaksi juuri valtaapitäviä. Vain voimakas ihminen voi tulla arvoistaan tietoiseksi ja ohjautua niistä käsin, ja se voi olla jopa ”vaarallista”.
Minulle nämä ovat tärkeitä teemoja ja pidän oman perseensä ulkopuolelle hakeutuvaa päätä aina vähän kehittyneempänä 
Minua myös yrjöttää mm. pseudopsykologisen hyvinvointijournalismin lisäksi tapa, millä esim. työttömistä tai nuorista puhutaan julkisuudessa. Mielenkiintoista on, kuinka rahakas luokkanuoriso kirjoittelee kirjoja siitä, kuinka ”milleniaalit haluavat tulla johdetuiksi” mutta köyhästä, usein etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvasta nuorisosta puhutaan ”lähiöiden tikittävänä aikapommina”. Kovin jännää on se, että työttömät ovat ulkopuolella olevaa massaa, jota uskotaan kontrolloitavan kepillä ja porkkanalla tasan niin kauan, kun julkisuuteen astuu joku valkokaulustyötön, joka on tyrmistyneenä ottanut vastaan velvoittavan työnhaun ja kun hänen dowshiftailuaan näin iljettiin häiritä: tällöin kaikki huutavat kuorossa, miten törkeää käytöstä valkoista restonomia kohtaan eikä kenellekään tule mieleen, että olipa tyhmä, kun päätti kertoa Ilta-Sanomille, ettei hän hae nyt kokoaikaista työtä, joka on kaikille muille paitsi hänelle työttömyysetuuden saamisen ehto
Taitaa siis olla aika sitkeä ja hankalasti muutettavissa joku tuollainen kiintymyssuhdetyyppiin/vaurioon liittyvä taipumus.
Toivottavasti uusi kumppanikokelas osaa arvostaa sitä!
Puhelimella en ole vielä kokeillut miten tämä toimii. Sen verran vanhus sentään olen, etten tykkää kirjoittaa sillä pitkiä tai tärkeitä asioita.
Hiiri on ainakin toinen, kenen poissaoloon reagoin miettimällä, mitä hänelle mahtaa kuulua. Mutta joo, ei toki tarvitse siitä kaipailusta silti ahdistua; totta kai kaikilla on omat elämänsä, omat tahtinsa ja tapansa käyttää tai olla käyttämättä palstaa ja niin sen kuuluu mennäkin. 