Matkalla olen taas. Enimmäkseen länsirannikkoa kiertelen.
500 päivää raitista elämää on pitkä matka. Turvallista matkaa myös Sinulle.
1 tykkäys
Iso kimppu onnentoivotuksia - ihan huikea saavutus, että saa oman elämänsä takaisin. Se on varmaan kaikkein paras palkinto!
1 tykkäys
500 päivää ei välttämättä ole ajassa valtavan pitkä aika ja ihmisenäkin koen edelleen olevani monella tavalla sama, mutta kyllä elämäni, elämän asenne ja elämäntyyli eli vaatimattomasti koko elämä on raittiuden myötä kokenut ison muutoksen. Olen samaa ihminen ja kuitenkin aivan eri… osasinpa taas selittää hyvin 
ainakaan minusta ei ole kirjailijaksi kuten sinusta @Putkis_0132 
sanojen asettelu on sen verran työlästä…
Raittiudessa on paljon kaikkea hyvää ja isoimpia juttuja on se, kun koko elämä, maisema ja tulevaisuus, kaikki kirkastuu, näyttää valoisammalta ja mukavammalta, paremmalta kuin juopotellessa. Elämä tuntuu toiveikkaalta. Tulevaisuuden suunnitelmat valoisammalta. Vaikkakin elämä edelleen on kutakuinkin samanlaista. Tätä olisi todella vaikeaa selittää jollekin tämän plinkin lopettajien ryhmän ulkopuolella, mutta uskon, että moni täällä samaistuu: kuin olisi samasta aiheesta, samasta kohdasta vertailussa ankea, tympeä, epäselvä, mustavalkokuva ja kirkas, aurinkoinen, kauniin värinen kuva.
Jotain sellaista…
No, sainpas ainakin vastaukseen mittaa yksinkertaisesta asiasta. Olisiko sittenkin kirjailijaksi, kun tekstiä tuntuu tulevan
3 tykkäystä
Kyllä
Kiitos 
yhdessä on taivallettu jo aika siivu 
…ja vain jatketaan…
2 tykkäystä
Hurjasti onnea 500 päivästä! On ollut todella hienoa seurata kuinka elämänjano ja onnellisuus on palautunut sinuun matkasi varrella.
Ymmärrän hiukan tuskaasi vamman aiheuttaman pysähdyksen vuoksi, ja on hyvin vaikeaa antaa keholle tarvittava aika korjaantuniseen, kun halu on polttava päästä taas kilometrejä kerryttämään. Itsekin olin reilu vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa, mutta onneksi stoppi tuli kuitenkin lievästä rasitusvammasta, johon ei pitkää täysilepoa tarvittu. Siinä sai heti nöyränä oppia kuitenkin kehonhuollon ja oikeanlaisen voimaharjoittelun tärkeyden, ei tätä enää niin nuorekasta ruhoa voi noin vain retuuttaa aivan mahdottomia kilometrejä asfalttia takoen, vaikka mieli sanoisi vaikka ja mitä. Tauko tekee varmasti oikein hyvää, olkoon siinä nyt sitten sellainen nollaus, jonka jälkeen pääset taas rakentamaan aivan uutta.
1 tykkäys
Kiitos @Setämies
Totta turiset, olen nyt pari viikkoa ollut telakalla, onneksi ei mitään vakavaa pitäisi olla, mutta aika on madellut… Tässä pakkolevossa on paljon hyvääkin jatkoa ajatellen. Olen saanut ripauksen kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Olen käynyt pari kertaa fyssarilla hoidossa ja oppinut uusia käyttökelpoisia asioita. Minulla on ollut aikaa plarata nettiä ja opiskella sieltäkin uusia juttuja. Olen päivittänyt kesän ja syksyn suunnitelmia, mielessä kestävä kehitys. On ollut aikaa tehdä uusia hankintoja harrastukseen …ja tärkein, motivaatio on tapissa, odottakaahan kun pääsen vain irti 
Kirjoittelin jo tuonne ketjuusi niin pitkästi, että nyt maltan mieleni
1 tykkäys
Raitista, aurinkoista ja iloista Vappua teille kaikille vertaisille Ystäville 
nautitaan keväästä 
6 tykkäystä
Tässä aamulla ajatus harhaili vielä Vapputunnelmiin. Yksi juttu jäi erityisesti mieleen…rakkaista perillisistäni yksi soitteli ja ehdotti että haluaisi tulla viettämään päivän meille ja sehän passasi. Puuhailimme ulkosalla monenlaista pitkin päivää, monta hommaa tuli tehtyä. Loppupäivälle oli pieni rakennusprojektikin, jota teimme lapseni kanssa kahdestaan useamman tunnin, kun isäntä oli muissa hommissa…meinasin välillä aivan liikuttua, kun tuntui sydämessä ja sielussa asti niin hyvältä 
olla siinä yhdessä, tehdä jotain tiiminä, sain olla raittiina tilanteessa. (voi perhana miten inhosin aiemmin itseäni, kun olin näissä vastaavissa tilanteissa humalassa: en kyennyt keskittymään, en muistanut jälkikäteen kaikkea, höpötin taukoamatta typeriä asioita, pilasin kaiken, alkoholi pilasi kaiken, käyttäydyin kuten humalaiset käyttäytyy, vitun rasittavasti) Nyt nautin hetkestä, siitä että saimme olla yhdessä, emme puhuneet montaa sanaa, mutta niillä oli merkitystä, hiljaisuudessakin oli hyvä olla… Olen niin onnellinen, että ymmärsin lopettaa alkoholin käytön ennen kun sotken kaiken hyvän elämässäni.
Lapseni on kertonut, että hän ei halua eikä kaipaa muiden nuorten aikuisten kanssa juomalla juhlimaan juhlapäiviä ja viikonloppuja. Hän ja hänen puolisonsa eivät tykkää sellaisesta ja kokevat siksi hiukan ulkopuolisuuden tunnetta. Siitä syystä he myös usein viettävät viikonloppu iltoja meidän kanssa, mikä taas meitä välillä vähän huvittaakin, kun seura edelleen kelpaa. Tuntuu hyvältä, että pystyn tarjoamaan aikuisille lapsilleni raittiin kodin, missä on mahdollista viettää porukalla aikaa.
Vappuna tapahtui monenlaista mukavaa, mutta tämä jäi vahvana mieleen
10 tykkäystä
Tunnistan tossa paljon samoja asioita mihin myös oon syyllistynyt: mullakin aikuiset lapset. Ja oon kyllä ollut pilaamaisillani koko suhteeni heihin just olemalla rasittava, koko ajan pienessä tuiterissa (vähintään; välillä aika isossa tuoterissa) jne
Mä vasta raittiuden alkutaipaleella, mutta oon jo näiden kahden ekan kk:n aikana huomannut että suhde lapsiini on parantumassa. Ja oon itse asiassa LÄSNÄ kun heitä tapaan. Enkä käy huoneessani naukkaamassa viiniä välillä.
Kunpa vaan kykenisin jatkamaan tätä raittiutta. En haluu repsahtaa…
7 tykkäystä
Tänä aamuna halusin kovasti tulla kirjoittamaan. Raitis elämä on todellakin vuoden jälkeen ajautunut omiin uomiinsa ja minulla on jonkinlainen ‘rauha’ sen asian kanssa… niin rauha kun tällaisella minun kaltaisella rauhattomalla sielulla nyt voi olla.
Lauantai-iltana saunan jälkeen tuumimme isännän kanssa, että ei me nyt vielä voida nukkumaankaan mennä, mitä tehdään… raittiit ihmiset voivat lähteä lauantaina alkuyöstä ajelulle Ajattelimme, että tänä yönä voisi nähdä karhun… ja niin metsäteille ajelemaan. Termarikupit teetä mukaan. Kiertelimme pitkät lenkit hiljaksiin ajellen. Näimme vaikka mitä mm.metson, teeriä, pyitä, kyyhkyjä, joutsenia, kurkia, kauriin, jäniksiä ‘kevätleikeissä’ …ja kaksi upeaa hirveä joista toista ehdimme kiikaroida hyvän hetken, kun se rauhassa pajun latvoja taitteli ruuakseen. Mutta ei karhua, tällä kertaa. Mukava reissu.
mm. tällaisia viikonlopun viettotapoja, kun alkoholi on poissa pelistä
Isäntä on viettänyt raittiita päiviä rinnallani lähes saman verran kuin minä, muutaman viikon myöhemmin taisi sulkea korkin, kun katseli, että tuo akka taitaa olla tosissaan. Vaikka haluan uskotella itselleni, että olisin pystynyt tähän yksinkin, niin pakko sanoa, että onhan tämä mukavampaa, sujuvampaa ja motivoivampaa yhdessä. Tämä on auttanut minut hyvään alkuun ja koska puoliso ei ole sanonut missään vaiheessa ‘lopettavansa loppuiäksi’ eli se päivä ehkä joskus koittaa kun hän jatkaa alunperinkin maltillista alkoholinkäyttöään, niin minä olen silloin valmiimpi sen asian suhteen.
Kaikille muillekin rahaongelmaisille, itseni mukaan lukien, tiedoksi ja motivaatioksi….
(Ihmisiähän motivoi hurjiin ja mahdottomiin juttuihin erilaiset asiat, niin jokainen kivi on käännettävä.)
… jo jokin aika sitten meidän huushollin yhteenlaskettu ‘säästösumma’ alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen oli kymppitonni! Se on jo joku summa se, sellaista rahaa juomiseen, jonka olisi voinut heittää vaikka takan pesään. Minua raha ei motivoi, mutta puolisolle se tuntuu olevan ‘se juttu’, hänellä eurot pyörivät silmissä samaa vauhtia kun päivät karttuvat. Mutta tuo vain tuli mieleen näinä päivinä, kun moni valittaa rahan menoa ja puutetta. Siihen kun vielä lisää polttamattomat tupakkirahat… niin johan pajatso kilisee.
Tällaista pohdintaa täällä. Muuten fiilis on ollut vähän matalapaineinen, kun liikkumisessa on ollut rajoituksia, mutta senkin tunnelin päässä näkyy jo valonsäde. Töissä kiirettä ja haasteita ihmissuhteissa tai henkilökemioissa vai miten se sanotaan, mutta siinäkin suhteessa olen kehittynyt ja parantunut raittiuden myötä, en päästä asioita enää niin ihon alle.
Mukavaa ja raitista kevätkesää kaikille teille! Kiitos kun kirjoitatte ja jaatte elämäänne alkoholittomuuden kanssa, siitä on apua kirjoittajalle ja meille muille, kiitos
10 tykkäystä
Henkilökemioissa on tänään tosiaankin ollut haastetta! Sekä työ että siviilielämässä. Ei oikein sanat riitä kertomaan, miten 
päivä on ollut. Mielessä kävi, että jos olisin entinen Pakkastyttö, minähän olisin mennyt töiden jälkeen baariin, ja riipassut kännit. En mennyt, eikä edes tehnyt mieli. Henkinen paha mieli riittää, ei tähän fyysistä krapulaa tarvi! Mutta tänään on siis useammalla ollut “riitaa ja toraa”. Toivottavasti pian helpottaa!
2 tykkäystä
Telttailukausi avattu 
isännän kanssa kesän ensimmäinen pitkän viikonlopun mittainen reissu takana. Olipa mukavaa päästä isännän kanssa retkelle. Olimme pari ekaa yötä telttamajoituksessa ja pari seuraavaa yötä mökissä. Täytyypä heti todeta, kun tällä palstalla kerran ollaan, että laitoin merkille kuinka helppoa oli olla, kun ei tarvinnut tarkkailla kauppojen ja alkojen aukioloaikoja, ei tarvinnut laskea piisaako juomat vielä tämän illan vai tarviiko hakea lisää. Koko ajan oli virkeä ja energinen olo. Viime kesä oli upea ja ikimuistoinen, tuntui hyvältä olla raitis. Nyt asian kanssa on koko ajan helpompaa, raittius ei ole siinä mielessä uutta, se on jo vakiintunut elämäntyyli. Mahtava olla reissussa, tunsin olevani vapaa!!! Niin vapaa! Isäntäkin muisteli jossain kohtaa menneitä ja pohdiskeli, että mukavampaa tämä on näin, ei tarvitse miettiä juomapuolta laisinkaan.
Toisessa ketjussa oli hyvää pohdintaa ja ajattelun aihetta.
Viime kesä oli upea raitis kesä. Kaikki tuntui uudelta, kun alkoholi oli pois pelistä. Jäi hyvä fiilis kaikesta. Nyt on uusi kesä edessä, toiveikas, odottava mieli. Huomaan edelleen olevani ‘vaiheessa’ jossa vertaan ennen ja nyt. Eli yllä olevan määritelmän mukaan en ole vielä täysin raitis, olen uuden äärellä edelleen. Muistelen ihmeissäni, häpeissäni juoma-aikoja, äimistelen itsekin miten se oli mahdollista. Voi v* kun tuli edellä mainitut viikonloppulomat(kin) juotua ihan pilalle. Tein kyllä melko samoja asioita, mutta keskityin koko ajan juomiseen. Toisaalta, edelleenkin ihmettelen ja ihastelen tätä raitista elämää, sitä miten kaikki tuntuu vaan niin paljon enemmältä ja paremmalta ilman alkoholia. Minulla on nyt meneillään tällainen vertailu- ja pohdinta vaihe
Mutta ei minulla ole myöskään kiire ‘valmiiksi’ tällä raittiusmatkalla, tuntuu hyvältä kun tätä voi ajan kuluessa kokea eri näkökulmista. Raittius tuntuu hyvältä koko ajan, vaikka elämä sinällään ei aina tunnukaan. Aina kun palaan ajatuksissani vanhaan, lopputuloksena tunnen syvää, pakahduttavaa kiitollisuutta raittiista elämästä.
Raitista ja kepeää keskiviikkoa kaikille
…vaikka tiedän, että on tulossa aivan kamala pomon palaveripommituspäivä…
Täytyy keskittyä hengittämään fiksusti tämä työpäivä, panostaa siihen
8 tykkäystä
Tässä lauseenpuolikkaassa on muuten aika lailla rapsuteltavaa.
Itsellä on ollut päällä fiksaatio jonkin maaliviivan löytämiseen. Pahimillaan olen punninnut kaavoja, että pitäisi olla raittiina yhtä pitkään kuin on suurkuluttanut, jotta olisi ns. kuivilla. Vaikka tuossa olisi järkeä, niin eihän se toivoa herätä, jos pitäisi odotella pari elinkautista. Toisessa ääripäässä olisi tietysti se, että alkaisi pitämään itseään Jeesuksena parin kuivan viikonlopun jälkeen.
Jos vanhan vitsin mukaan kasvissyöjän tunnistaa siitä, että kyllä se itse sen sanoo, niin samaa voinee soveltaa alkoholin kanssa painiviin. Siitä puhe mistä puute. Mulle tuli juuri viestillä kutsu jonnekin ja vaihdettiin samalla pitkästä aikaa kuulumisia. Kutsujan viestissä oli pari asiaa perheestä ja miten on työelämässä jo moodisssa, jossa odottelee eläkettä. Vastasin samalla tavalla ja että on ollut korkki kiinni pidempään. Miksi kaikista maailman asioista piti mainita juuri tuo? Ei se väärin ole, mutta kertoo jostain. Matka on selvästi kesken. Ehkä se on sitä maailman tappiin.
Ei rattiusmatkan valmistumisesta voine koskaan todeta, että tässä se nyt on kuin jostain sateenkaaren päästä löytyvä aarre. Elämä on parempaa heti päätöksentekoa seuraavana päivänä, kun juna lähtee liikkeelle. Mitään isompaa yksittäistä päätepysäkkiä ja pokaalia ei kuitenkaan ole tulossa. Puksutellaan vaan tässä junassa ja toivotaan matkan kestävän. Vaihtoehtoisen reitin nykyhetkeä ei voi nähdä. Jos nyt raitistellessa tulee huono päivä isolla sähkölaskulla, niin ehkä vaihtoehtoisessa nykyhetkessä samaa laskua lukisi krapulassa vähän köyhempänä tai kasvaisi jo horsmaa. Ei voi tietää.
Jos nyt kieriskellään savisissa kliseissä oikein tuelta, niin elämä on matka. Vedetäänkö vielä imelämmäksi? Matka on pokaali. Ei ole muuta kuin päiviä, borreliooseja, neljä oikein Lotossa ja lisää päiviä. Pokaali on siinä miten voi selvänä hakeutua ajoissa lääkäriin ja kuitata antibiootin omavastuun lottovoitolla. Aivan jokaisella päivällä tällä matkalla on raittiuden hopeareunus, jonka lisäksi lisäksi itse matka kestää todennäköisesti pidempään. Vähän kuin jotkut sanovat ettei raha tuo onnea ja lisäävät perään, että mieluummin sitä itkee Mersussa kuin Daciassa, niin saman voi sanoa raittiudesta suhteessa krapulaan.
5 tykkäystä
Hyvää pohdintaa @Apnea mielenkiintoista, jäin ajattelemaan useampaa asiaa.
Huvitti tuo ‘kaavojen puntarointi’ samaa olen hakenut lukemalla, kuuntelemalla ja tänne kirjoittamalla. Koska olen valmis, koska projekti on päätöksessä? Olen huomannut, että minä ja elämä on keskeneräinen…varmaan niin pitkään kunnes kaikki päättyy…
Hieno kiteytys yllä.
Läpi minun ketjuni olen täällä mitannut aikaa. Alussa päivä ja viikko oli pitkä aika, ensimmäisen kuukauden täyttymistä ehti odottaa. Samoin kolmen kuukauden. Puolen vuoden rajapyykkiä. Vuoden täyttymistä odotin ja suunnittelin kuin kuuta nousevaa. Kirjoittelin täällä kärsimättömänä ja pohdin koska helpottaa. Konkarit opastivat, että ota rauhallisesti, kyllä se siitä aikanaan, päivä kerrallaan. Miten tällainen rauhaton immeinen mitään rauhassa ottaa, hosuu vaan ja kiire on… No niin siinä kävi, että vuosi tuli täyteen ja toinenkin on jo puolessa…sieltä se rauhakin hiipi pikkuhiljaa raittiiseen elämään. On monena päivänä unohtunut ajatella koko asiaa. Ihanaa. Vapauttavaa. Mulla on nyt muotoutunut omanlainen, minunlainen, raitis elämä, jota on helppo elellä päivästä toiseen. Enää ei tarvitse työstää ja pohtia tätä touhua niin paljoa, on löytynyt uudet tavat, uusi normaali homma, elellä arkea ja juhlaa ilman alkoholia. Uskon kuitenkin, että prosessi silti jatkuu. Kun katson parin vuoden kuluttua tänne taaksepäin, huomaan jälleen miten elämäni on muuttunut… raittiuden myötä ja tietysti eletyn elämän myötä. Menipä filosofiseksi. En tiedä saako tästä kukaan kiinni, mutta kirjoitan selventääkseni ajatuksiani.
Näinä aurinkoisina ja kauniina lähiviikonloppuina on elo tuntunut jälleen niin mukavalta, leppoisalta, helpolta, soljuvalta… vaikka meidän kevät pitää sisällään vähän turhan paljon kaikenlaista hommaa, polttopuuhommia, peltohommia, omassa pihassa hommia, kökkähommia kylällä, muoria ja nuoria pitää auttaa hommissa jne. Töissä on kiire päällä ennen lomia…ja sen jälkeen. Nyt olen kuntoutunut sille mallille, että reilun pari viikkoa olen treenaillut kevyesti aloittaen, kyllä tuntuu mukavalta. Tämä kaikki yllä lueteltu ja lisäksi vielä ison perheen kaikki ihmiset (ja koiranpennut) pitävät minut kiireisenä, mutta pääsääntöisesti koen, että elämä on elämä makuista, keskeneräistä ja pientä kaaosta. Siellä minä saan toikkaroida oman elämäni kaaoksessa, koitan sitä jotenkin hallita, enimmäkseen pyrin nauttimaan hetkestä, ympärilläni olevasta elämästä ja rakkaista ihmisistä.
En tiedä miten teillä muilla on, mutta joskus olen joutunut pysähtymään sen äärelle, että minulla on tapana toivoa/haaveilla elämääni asioita, sitten kun sen saa/saavuttaa, niin ei huomaakaan iloita ja nauttia siitä kuin pienen hetken kun pitää rynnätä seuraavan toiveen perään. Tällä raittiusmatkalla olen joutunut pohtimaan oman elämäni ja ajatuksieni läpi, tahtomattani, mutta vaikka se oli raskasta ja surullista, siitä on seurannut hyviä asioita. Nykyään olen tyytyväisempi, onnellisempi ja kiitollisempi elämästäni. Olen muistellut mitä aikoinaan, joskus kauan sitten toivoin ja herännyt huomaamaan mitä minulla on…elämäni on sellainen kun sen joskus toivoinkin olevan. Ainahan on jotain, pitäisi remontoida, uudistaa piha kauniimmaksi, hankkia uudet pihakalusteet, autokin on ruma, laihtua pitäisi, lapset ja lapsenlapset ramppaa jatkuvasti ei hetken rauhaa, työ on typerää, uusia vaatteitakin pitäisi hankkia, treenatakin pitäisi monipuolisemmin ja enemmän ja paremmin…. tiedättekö tunteen, riittämättömyys, tyytymättömyys… kaiken tämän keskellä olen kuitenkin nykyään melko zen, se on asia, saavutus, josta haluaisin taputella itseäni hiukan olalle: ‘hyvä sinä, vihdoin opit nauttimaan ja olemaan tyytyväinen siitä mitä on’ vähän voisin jopa halatarutistaa itseäni, sen verran pitkä tie on ollut. Vähän jo itkettää tällainen itsemyötätunto vai mitä tää lässytys on 
…koen vahvasti, että tämä positiivinen, hyväksyvä ja kiitollinen asenne elämää kohtaan on seurausta raittiusprosessista. Malttamattomana odotan mitä ihanaa kesä tuo tullessaan. Jos joku ikinä jaksoi tänne asti lukea tätä ajatuksen virtaa (jos ei, niin en ihmettele ) niin toivon Teille kaikille raitista, aurinkoista kesäistä tiistaita Tämä on upea porukka, teidän kaikkien kirjoitukset ovat tärkeitä, niistä on apua teille itselle ja niillä on merkitystä meille muille jotka kuljemme ja hoipertelemme tätä raittiin elämän polkua.
Iloista päivää 
5 tykkäystä