Olet selkeästi päässyt taas jo aitoon elämään kiinni, jossa alkoholi jää lopulta muistoksi, joka nousee aina silloin tällöin varsin geneerisenä ajatuksena pinnalle. Ja koen sinun kanssasi aivan samoin myös tuon vuoden rajapyykin, jonka jälkeen tie tasoittuu huimasti. Kolmen kuukauden kohdalla sain jo muidenkin tavoin ensimakua siitä, miltä onnellisuus ja vakaus voi tuntua. Mutta kun päästiin toiselle vuodelle, niin ensi päiviin verrattuna alkoi meno tuntumaan kuin alamäkeen vapaalla laskettelulta, ja siitä se on tasoittunut entisestään. Ja tätä haluan alleviivata kaikille. Kun raittiina pysymisen järkevyys matkan varrella askarruttaa tuskaisten alkumetrien jälkeen, niin on hyvä muistaa, että sinun täytyy ehkä antaa itsellesi ja aivoillesi vuosi aikaa palautua, ja vasta sitten voi vähän suuremmalla varmuudella sanoa, että onko elämä ilman alkoholia parempaa vai ei. Vuosi on pitkä aika, mutta ei se etanoli tämän maan päältä tule sinä aikana häviämään, jos sen pariin haluaakin sitten vielä palata.
Ja kotikaljasta sen verran, että olen juonut, enkä ole koskaan edes ajatellut, että siinäkin on ehkä jotain prosentteja. Olen kuitenkin ostanut ja juonut myös n. 0.5% alkoholittomia oluita, enkä koe sitä millään tavalla triggeröiväksi. Ei ole tarvinnut edes miettiä, että mihin numerolliseen prosenttimäärään pitäisi raja vetää, koska vaihtoehtoina on aina se n. 0.5% tai 5% tms., niin ei siinä ole oikein mahdollisuutta jotenkin pikkuhiljaa hilautua prosentin kymmennys kerrallaan ylöskään päin.
Kerran kuitenkin söin yhtä kakkua, ja ihmettelin että mikä ihme tämä polte oikein on tätä makua pilaamassa, ja siinähän oli tietenkin jotain rommia tms. kostukkeena. Oli aika hassua, että en heti sitä tajunnut, vaan ihmettelin vain kummallista tunnetta ja makua, joka suuhun tuli. Tuntui että alkoi ehkä ne aistimuksetkin jo heräämään, mitä viskiä siemaillessa koki. Ja sen vuoksi olen ajatellut olla itse varovainen, että en ainakaan tarkoituksella hommaa alkoholilla kostutettua kakkua, koska nuo rommit ja viskit raakana oli kuitenkin usein valintani siihen itseni myrkyttämiseen.
Kiitos @Setämies ja kiva kun kirjoitit, ilahduin kovin
Mukava mielikuva, vastaa tunnetta raittiuden suhteen tällä hetkellä.
Haluaisin osata kertoa viisain, kannustavin sanakääntein entiselle itselleni, silloin alkoholittomana päivänä nro 1, sekä samassa tilanteessa täällä oleville, että ‘ota rauhallisesti, päivä kerrallaan kohti parempia aikoja’. Alkoholisoituneella ihmisellä tuntuu olevan kova kiire, raitistuminenkin pitäisi tapahtua heti, nopeasti, tuloksia ja vähän äkkiä. Tuttavapiirissäni muutama on kokeillut vuoden raittiutta ja sitten heti kun vuosi on täys kaksin käsin juomaan. Olisi kannattanut jatkaa, vasta vuoden jälkeen alkaa todellisia tuloksia syntyä ja vauhdilla. Meno on niin helppoa ja mukavaa alkoholittomuuden osalta, että ei tarvitse vaivata päätä ajatuksella kannattaako tämä elämäntapa, kannattaa todellakin.
Toivon Sinulle mukavaa ja hyvää kesää ja ennen kaikkea kivoja juoksukilsoja
Oli mukava lukea kirjoituksianne alkoholittomuudesta, kotikaljasta ym. Minä en ole kaivannut kotikaljaa, enkä muitakaan juomia joissa on vähänkään alkoholia. Alussa taisin olla ihan fanaatikko että piti tietää tarkasti mitä join, jopa suklaakonfehdit jätin syömättä Mutta se kannatti. Raittius säilyi. Ja kun tiesin ja luin että alkoholi on hermomyrkkyä joka vaikuttaa johonkin aivoissa tai missä lie olevaan kohtaan ja jos sitä ärsyttää pienellä alkoholimäärällä niin se himo herää. Pelkäsin eniten sitä että himo herää, enkä pysty sitä vastustamaan, koska muistin sen kuinka tappelin juomishimoa vastaan kauan ja aina hävisin. Yritin raittiutta kauan, yksin, minulle sanottiin että minulla on heikko tahto, heikko luonne, olen vain niin tahdoton, huono…jne. huhuh, oli se aikaa. Kunnes pääsin AA:han ja sain tietää ettei tahdonvoimalla ole mitään tekemistä. Häh, eikö muka, no ei, minulle sanottiin, että älä yritä pakottaa itseäs vaan ole vain hetken kerrallaan, päivä kerrallaan juomatta, hakematta viinaa. Tee kaikkea mukavaa ja liikunta on hyväksi. Älä vanno älä vakuuta ettet enää juo, ettet enää ikinä juo… vaan ole ihan rauhassa ja vapaaehtoisesti päivän kerrallaan. Niin se lähti etenemään ja monessa muussakin asiassa tuo päivä kerrallaan lause on ollut hyväksi. Se rauhoittaa.
Toki tuli jossain vaiheessa juomahimo takaisin, aivan kamala halu, himo hakea viinaa, mutta minulle oli sanottu että soita kaverille, kummille, ja niin soitin ja mentiin ryhmään ja se tunne meni ohi. Rukoilen vielä tänäänkin että muistaisin aina tuon että soittaa kaverille ennenkuin lähtee hakemaan. Ja kotonani en säilytä alkoholia, minulla ei ole enää tarvetta juoda kaljaa jossa ei muka ole prosenttia, sehän on muutenkin kamalan makuista, miksi minä sitä joisin. hyvä selitellä itselle että sehän on kamalan makuista niin ei tee mieli
Aion syödä vesimelonia, mansikoita ja jäätelöä. Uida, saunoa ja pyöräillä. Grillata. Juosta metsässä. Ajella autolla kesäyössä. Tavata ystäviä ja jälkikasvua.
Päivä 555. Hauskaa kun jotkut saavutetut luvut saavat hyvälle tuulelle.
Juhannus on sujunut raittiissa tunnelmissa oikein mukavasti, aikalailla niiden asioiden ja juttujen ympärillä joita oli suunnitelmissa. Eilen olin upeassa, vapaamuotoisessa juoksentelutapahtumassa, joka keräsi muutamia kymmeniä samanhenkisiä ihmisiä yhteen, jokainen eteni itselleen sopivan matkan. Mahtava kuunnella puheensorinaa aiheeseen liittyen, muut kuin vertaiset eivät jaksaisi kuunnella taukoamatonta puhetta lenkkareista, sykealueista, treeniplokeista jne
Tuli mahtava, voimaantunut olo ‘vertaistuesta’ , aivan kuten täällä plinkissäkin, vähän eri asian äärellä
Ehdin saada hyvän kaverinkin matkan aikana. On se ihme, kävi kuin lapsena hiekkalaatikolla, kun kerrotiin etunimi ja kysyttiin leikitkö mun kanssa Vaihdettiin numerot ja luvattiin tavata pohjoisessa lomamatkalla muutaman viikon kuluttua.
Jotta ei kuullosta pelkältä posilta, niin juhannusaattoiltana talon emäntä ja isäntä olivat väsyneitä ja tylsiä, mentiin nukkumaan varmaan kymmenen maissa no, to iltana tulikin valvottua ja saunottua, samoin eilinen ilta ajeltua autolla kesäyöhön ja sen päälle saunottua. Hyvähän se on nukkua kun nukuttaa.
Minulla tuntuu kaikki tapahtuvan melkoisella viiveellä. Kehityn verkkaisesti tässä raittiusprosessissa. Mutta PITÄISI MUISTAA OLLA VERTAILEMATTA. Kävimme tutuissa bileissä/tansseissa viikonloppuna. Sellaiset jokavuotiset bileet, jotka skippasimme viime vuonna, koska tuntui epämiellyttävältä, liian jännittävältä, kiusalliselta mennä sinne raittiina vaikka raittiutta silloinkin oli takana jo reilut puoli vuotta. No nyt sitten aika oli kypsä. Olin innostunut, ei jännittänyt, oli kiva valmistautua lähtöön: kävin uimassa, laittauduin, join hyvän limpparin ja kahvit. Olin mielestäni ( ja puolison mielestä ) nätti, sporttinen ja löysin tyyliini sopivat rennot ja silti ‘paremmat’ vaatteet, joissa viihdyin. Paikan päällä oli ilo tavata ystäviä, kavereita ja tuttuja, jutella, vitsailla, nauraa… Tanssittiin hiki päässä monta tuntia. Pari kertaa tarjottiin alkoholia, riitti vain kevyt pään pudistus.
Nyt voin sanoa, että viihdyin aidosti, pidin hauskaa, eikä mikään vaivannut mieltäni koko iltana, olin rento ja otin rennosti. Wau! Olen ihmetellyt tässä raittiusmatkan aikana, kun toisilla tämä kaikki tapahtuu kuukauden kahden kuluttua. Kerron kokemukseni teille, jos siitä on apua/tukea jollekin, joka on kokenut haasteita tapahtumiin osallistumisten suhteen. Näin jälkikäteen ajateltuna, olen toiminut viisaasti kun olen jättänyt pitkälti väliin juhlat ja tapahtumat, joissa suuri osa osallistujista menee alkoholin voimalla. Turha niihin olisi ollut lähteä itseä kiusaamaan ja nyt kun aika tuntuu olevan valmis, näin puolentoista vuoden raittiuden jälkeen, niin osallistuminen oli helppoa ja vaivatonta. Olen sinut itseni ja alkoholittomuuteni kanssa, pystyn käyttäytymään itsevarmasti, luontevasti, rennosti ja minulla oli aidosti mukavaa ja hauskaa Kärsivällisyys kannatti.
Illan kruunasi pieni koukkaus pyörämatkalla kotiin, kun poikkesimme yöuinnilla järvessä puolison kanssa. Ihana kesäyö.
Kuulostaa hyvältä, että vastustit juomahimon. Olen itse vasta ollut 3 vk juomatta ja himoja ei ole ollut. Paitsi eilen. Innostuin kuuntelemaan “juoma musiikkia” siivotessa ja tuli todella kova himo juoda. Tiesin jotenkin, että en hae kyllä juomaa, mutta se himo säikäytti ja jotenkin se musiikki aktivoi himon, että nyt kun olisi kaljaa niin kyllä menisi useita tölkkejä. Tuli hyvä mieli, kun en ottanut ja pahin himo hävisi varmaan puolessa tunnissa.
Kun sen tietyn pisteen ohi on päässyt, niin on aivan sama vaikka olisit linnan juhlien booliämpärillä: ei vaan tee enää mieli sotkea aivokemiaa. Selvinpäin kokee hyvät ja huonot hetket, kuin pikkulapsi, sillai aidosti.
Sekin on mukavaa, kun voi muiden mukana valvoa ties kuinka pitkään ja silti voi nauttia aamupalasta ilman kohmeloa.
Just. Aamulla oli kyllä voittajaolo (hiukan vahingoniloa kaikkia juhlijakamuja kohtaan, jotka joivat silminnähden liikaa illan aikana ) Vaikka en päänsäryltä minäkään välttynyt, jokin myötätuntokärsimysoire varmaan, itseasiassa taisin juoda aivan liian vähän (ajattele, entinen juoppo joi liian vähän). Tuli tanssittua niin kovasti ja unohtui juominen.
Pitkään aikaan minua ei tällaisissa alkoholinhuuruisissa kemuissa ole vaivannut halu juoda alkoholia, sellaista kiusausta ei ole syntynyt. Mutta en ole osannut olla raittiina muiden seurassa. Olo on ollut kiusaantunut, vaivaantunut, epämukava… Nyt kun olen saanut ‘hommat sille mallille’ että alkoholittomuus on MUN elämäntapa, niin homma oli ihan helppoa, olin oma itseni, pystyin olemaan rennosti ja nauttimaan illasta. Tuntui hyvältä.
(Tiedän, ettei minusta enää mitään bileihmistä tule. Nautin enemmän muista asioista ja panostan aikaani niihin. Mutta onhan se nyt joskus mukava osallistua rientoihin ja pitää hauskaa muiden kanssa. Tuntui hyvältä, että nyt se onnistui oikein hyvin )
Kirjoituksestasi välittyi niin onnellisuus, kun raittiina voi pitää tosi hauskaa. Seuraavana päivänäkin on hauskaa muistella kivaa iltaa.
Mulla ollu tapana pilata fiilistä jännittämällä osaanko tanssia. Nyt huomannu saman, että voi ottaa rennosti ilman niitä rohkaisuryyppyjä.Kiva tosiaan irtautua arjesta ja tavata kavereitakin.
Voi miten välittyi tännekkin tunnelma yö-uinnista. Juhannuspäivän iltana kävin myöhään uimassa: tyyni järvenpinta, lämmin pintavesi, vain lintujen yölliset viserrykset.
Kiitos @Teme70 ja @Tämiss mukava tunne kun ei tarvitse epäillä raittiutta, ei tee mieli alkoholia, eikä tarvitse ajatellakaan juomista. Elämä menee siltä osin omalla painollaan, muihin mukavampiin asioihin keskittyessä. Upeaa kun pystyy keskittymään, juodessa se ei onnistunut.
Kesäloma on mennyt hyvin. Olen nauttinut elämästä täydellä sydämellä. Harrastusrintamalla osallistuin tapahtumaan, jota kohti olen askel askeleelta mennyt ja johon olen harjoitellut puolitoista vuotta. Tein sen! Pääsin maaliin. Puoli vuorokautta yhtä mittaista juoksua tunturipoluilla. Aurinko painui tuntureiden taakse noustakseen sieltä saman tien ylös. Itkin ja nauroin onnesta, siitä kuinka kaunista voikaan olla. Pelkkää hymyä ja nautintoa. Olin niin onnellinen ja kiitollinen, että saan elää ja olla. Olla raitis. Ehdin ajatella teitäkin kaikkia. Tein oman matkaennätykseni ja suoritus onnistui nappiin jokalailla.
Nyt olen lepäillyt ja palautellut voimia lakkasuolla, voi pojat että on marjoja, tällaista ei ole aiemmin ollut. Ja mustikatkin ovat kohta kypsiä.
Halusin jakaa yllä olevan kanssanne. Tarkoitus ei ole leuhkia, vaan kertoa projektista raitistumisen rinnalla, asiasta joka kantoi (kantaa toki edelleenkin) minua hankalien paikkojen yli, tärkeästä asiasta ja tavoitteesta, jota kohti mennä ja jonka vuoksi on hyvä olla raittiina. Eli yksinkertaisesti yksi minun syistäni olla raitis, minun motivaatiotekijäni, minun unelmani.
Sen sain nyt elää todeksi, vaikka kapuloita on välillä lentänyt rattaisiin. Tein sen.
Tänään on päivä 587 ja homma jatkuu, tällä hetkellä kovin helposti.
Lähdimme ajelemaan pohjoista kohti. Meemme ensin kainuun korkeudelle ja siitä Oulun seudulle. Myöhemmin uusi reissu pohjosemmaksi.
Tuntuu jo lomalta, vaikka vesisade ripsii tuulilasiin.
Onnittelut saavutuksestasi, pitkäaikaisesta haaveestasi. Minulla väreet kulki kehossa, kun vanhin poikamme kertoi yöpolkujuoksusta Kuusamon seudulla. Muuten mennyt hyvin, polvi oireillu loppumatkalla alamäissä.Maaliin pääsi hänkin. Sieläkö te samoilla poluilla mahdoitte juosta..
Mulla ollut välillä vaikeeta ja tosivaikeetakin alkoholin juomattomuuden kanssa. Selvinny vielä viininhimoista. Nyt hyvä olla, kun en juonut, vaikka petasin jo vahvasti viinakaupassakäyntiä.. Yritän nyt lukea entistä enemmän selviytymistarinoitanne.
ja ennen kaikkea kivoja juoksukilsoja 
Mutta se kannatti. Raittius säilyi. Ja kun tiesin ja luin että alkoholi on hermomyrkkyä joka vaikuttaa johonkin aivoissa tai missä lie olevaan kohtaan ja jos sitä ärsyttää pienellä alkoholimäärällä niin se himo herää. Pelkäsin eniten sitä että himo herää, enkä pysty sitä vastustamaan, koska muistin sen kuinka tappelin juomishimoa vastaan kauan ja aina hävisin. Yritin raittiutta kauan, yksin, minulle sanottiin että minulla on heikko tahto, heikko luonne, olen vain niin tahdoton, huono…jne. huhuh, oli se aikaa. Kunnes pääsin AA:han ja sain tietää ettei tahdonvoimalla ole mitään tekemistä. Häh, eikö muka, no ei, minulle sanottiin, että älä yritä pakottaa itseäs vaan ole vain hetken kerrallaan, päivä kerrallaan juomatta, hakematta viinaa. Tee kaikkea mukavaa ja liikunta on hyväksi. Älä vanno älä vakuuta ettet enää juo, ettet enää ikinä juo… vaan ole ihan rauhassa ja vapaaehtoisesti päivän kerrallaan. Niin se lähti etenemään ja monessa muussakin asiassa tuo päivä kerrallaan lause on ollut hyväksi. Se rauhoittaa.
Vaihdettiin numerot ja luvattiin tavata pohjoisessa lomamatkalla muutaman viikon kuluttua.
) nätti, sporttinen ja löysin tyyliini sopivat rennot ja silti ‘paremmat’ vaatteet, joissa viihdyin. Paikan päällä oli ilo tavata ystäviä, kavereita ja tuttuja, jutella, vitsailla, nauraa… Tanssittiin hiki päässä monta tuntia. Pari kertaa tarjottiin alkoholia, riitti vain kevyt pään pudistus.
) Vaikka en päänsäryltä minäkään välttynyt, jokin myötätuntokärsimysoire varmaan, itseasiassa taisin juoda aivan liian vähän (ajattele, entinen juoppo joi liian vähän). Tuli tanssittua niin kovasti ja unohtui juominen.
)
