Merkintöjä kuljetulta polulta

Reipas päivä :smiley: metsästelyä, joka lopeteltiin se verran ajoissa, että lähdin vielä hiihtämään. Suksi kulki, vaikka vähän väsy painoi jaloissa.

Leivinuunin ja takan lämmitystä, ruuan tekoa. Meillä on puulämmitys. Se on ihana ja tunnelmallinen, mutta näin kovemmilla pakkasilla aikaansaa touhua.

Lämmittelin myös ulkosaunan ja nautiskelin oikein huolella. Katselin saunamatkoilla tähtitaivasta ja haaveilin näkeväni revontulia (mutta ei näkynyt).
Olen aina tykännyt saunoa, mutta eipä sekään huonommaksi ole raittiina muuttunut, päin vastoin.

Nyt ei ole tehnyt alkoholia mieli, mutta alkoholi ja alkoholittomuus käväsee mielessä silti useita kertoja päivässä. Toki olen nyt kuunnellut siihen liittyviä kirjoja ja podcasteja, joten niistäkin jää asioita mietittäväksi ja päähän pyörimään.

Hyvää ja raitista lauantai-iltaa kaikille :heavy_heart_exclamation:

7 tykkäystä

Hyvää sunnuntai huomenta vertaisystävät :heavy_heart_exclamation: ulkona napsakka talvikeli, mittari näyttää 25 pakkasta, mitähän sitä pukisi päälle, että tarkenee iltapäivään ulkona :cold_face: …heti herättyä piti tuikata tuli hellan pesään.

Raittiit aamut ovat mukavia, mutta huomasin taas, että kun tekee tällaista elämänmuutosta ja tarkkailee lähes päivittäin tuota “päivien kulumista” (kuten lapset odottavat joulua availlessaan joulukalenterin luukkuja) niin aika kuluu hitaammin, vaikka on kyllä ihan mukavaa. Jotenkin odotan sitä kuukauden täyttymistä. Olen kuullut että sen jälkeen aavistuksen helpottaa ja hyviä vaikutuksia alkaa huomata.
Mietin kyllä niinkin, että tämä sama aika olisi hujahtanut juodessa, mikään ei olisi edelleenkään muuttunut ja olo olisi koko ajan kamalampi. En kestäisi oman pääni sisäistä meteliä.
Eli, eikö se tästä, päivä kerrallaan.

Minä heitän repun ja pyssyn selkään ja lähden oman kullan kanssa tuonne metsään katselemaan mettän eläimiä.

Mukavaa, raitista ja raikasta tammikuista talvipäivää kaikille :heavy_heart_exclamation:

5 tykkäystä

“alkoholi ja alkoholittomuus käväsee mielessä silti useita kertoja päivässä. Toki olen nyt kuunnellut siihen liittyviä kirjoja ja podcasteja, joten niistäkin jää asioita mietittäväksi ja päähän pyörimään.”

Tästä taisi jossain kohtaa olla puhettakin, että esim. Plinkki ja tänne kirjoittelu pitää alkoholin tasaisesti mielessä… Asia ei pääse vahingossakaan unohtumaan. Siinä mielessä tämä touhu on hieman ristiriitaista. :smiley:

5 tykkäystä

Saman olen huomannut, mutta ehkä se tässä vaiheessa on ihan hyväkin niin :smiley:
Vaikka välillä ajatukset tympiikin :smiley:
Mutta mä olen noissa ajatuksen juoksuissa sen verran nopeatempoinen ihminen, että ajatuksia tulee ja menee vauhdilla, mikään ei kauaa kestä :joy:

Kyllähän se on vähän niin että ekan kuukauden laskee päiviä. Sit hiljalleen päivien laskeminen jää ja alkaa laskea viikkoja, sit kuukausia. Hiljalleen kiinnittää huomiota enää puoli vuosiin ja sit vuosiin.
Ystäväni on ollut raittina reilu 30 vuotta. Hän ei tiedä edes tarkkaa lukemaa. Jossain vaiheessa laskeminen jää ja sitä menee ajan virran vietävänä yrittämättäkään pysyä perässä siinä missä tarkalleen on. Sitä alkaa hiljalleen luottaa siihen virtaan

4 tykkäystä

Tämän saman ristiriitaisuutta olen itse pyöritellyt päässäni. Sillä, että kirjoittaa tänne, seuraa esim sosiaalisen median sobertilejä, osallistuu AA-tapaamisiin se alkoholi on koko ajan mielessä, MUTTA se miten se on mielessä on erilaista kuin silloin kun juo. Koen, että esim kun kirjoitan tänne ja luen muiden kirjoituksia asiasta opin koko ajan jotakin uutta ja työstän myös itse tätä sairautta ja sitä miten se on muuttanut minua. Toki myönnän, että se on välillä todella raskasta. Ja siinhähän kohtaa tulee se mieliteko, että nollaa kaiken juomalla. Olen liian monta kertaa huomannut, että jos en tietoisesti tee nyt työtä tämän raittiuden eteen alan taas juomaan, pysyn poissa täältäkin koska häpeän juomistani. Se ei ole nyt se vaihtoehto. Miten karmeita asioita sitä joutuukin itsestään ajattelemaan niin otetaan ne nyt vastaan. Muuten ei voi toipua.

7 tykkäystä

Loistavaa Loppiaisiltaa,
aamulla ajelimme isännän kanssa metälle ja tunsin kutkuttavaa jännitystä ja iloista odotusta reissusta :smiley: olin siitä erityisen onnellinen!
Vaikka olen todella runsaasta alkoholin käytöstä huolimatta onnistunut jotenkin pitämään harrastuksistani kiinni, alkoholi on tehnyt tehtävänsä ja leikannut mukavista tekemisistä terän, kaikki on ollut jotenkin latteampaa, en ole saavuttanut entisen kaltaisia tunnekokemuksia. Se on yksi vahva syy lopettaa juominen, kun mikään kiva, ei tunnu enää kivalta. Asiat joita aiemmin ilolla odotin, eivät enää saaneet aikaan samaa tunnetta. Odotin vain hetkeä, että pääsen juomaan. Surullista.
… mutta tänä aamuna yllättäen koin sen tunteen, miksi olen nuoresta tytöstä, yli 30 vuotta metästänyt…ihanaa, kyllä olen onnellinen tuosta tunteesta :heavy_heart_exclamation:

6 tykkäystä

Hyvää huomenta :smiley: Joulu on nyt juhlittu ja arki alkanut. Vähän helpottaa tämä neljän työpäivän viikko.

25 raitista päivää. Ajankohta raitistumiselle seuraavan yhdeksän kuukauden aikana pitäisi olla minulle suotuisa, päivät pisenevät, valoisan ajan pituus lisääntyy, vuoden synkimmät ajat ovat nyt takanapäin. Eletään parasta talvea, kohti upeaa kevättalvea, kevättä, kesää, alkusyksyä…niin kutsutusti tähdet kohdallaan :blush:

Raittius tuntuu hyvältä, olo kohenee päivä päivältä (liian hitaasti tietysti, olenhan kärsimätön). Yön jälkeen on levännyt olo, nukun pääsääntöisesti hyvin. Iltaisin on tullut hiukan herkuteltua, juotua useita makuvissyjä ja ehkäpä alkoholiton olut. Alkoholi vei minulta ruokahalun ja nyt on tehnyt mieli hyvää ruokaa. Olemme puolison kanssa kokkailleet tavallista enemmän. (Varmaankin tämän vuoksi, painoni ei ole “päässyt” laskemaan, kuten useilla muilla. :face_with_hand_over_mouth: harmi). Suurin muutos on pään sisäinen, mieli on keveämpi. En ole niin hermostunut, ärsyyntynyt, väsynyt. Alkoholiin liittyvät asiat pyörivät päässä, mutta niiden sävy ja tyyli on muuttunut, halu juoda on hiukan vähentynyt.

Hiihtokilometrit ylittivät eilen ensimmäisen :100:. Sain ystävältä uuden kehonhuolto -venyttely sarjan, opettelen sitä iltaisin. Joulun aikaan olen kahvakuulaillut kotona ulkona, mutta tänään alkaa ohjattu kuntosali, jossa olen käynyt. Saa nähdä onko tammiruuhka.

Vaikka emme ole asiasta juurikaan jutelleet, tuntuu mukavalta, kun isäntä aloitti muutaman kuukauden tipattoman. Hän aloitti sen omiin tarpeisiinsa, terveys syistä, mutta onhan tämä helpompaa yhdessä, varsinkin näin alkumetreillä. Uskon, että myöhemmin puolison satunnainen saunaolut ei niin haittaa.

Tsemppiä härkäviikoille vertaisystävät :heavy_heart_exclamation:

9 tykkäystä

Päivä 26. Ok työpäivä. Kotiin lähdön hetkellä ja 5-10min alkumatkasta kotiin autolla kävi mielessä, että kyllä helpottais…
Sitten se viinanhimo hiipui ja haihtui.
Perus ilta: kävin hiihtämässä kaverin kanssa, ruokahuoltoa, vähän telkkaria ja nukkumaan.
Perus arkipäivä. Raitis päivä :smiley::heavy_heart_exclamation:

9 tykkäystä

Hyvä sinä. Nämä on just samoja vaaranhetkiä itsellekin nämä siirtymät töistä kotiin tai paikasta x paikkaan b. Varsinkin jos on väsynyt tai nälkäinen. Pitäisi autossakin olla aina joku pähkinäpussi, josta voisi taltuttaa suurimman nälän ettei siihen tunteeseen lähtisi etsimään alkoholia. Mutta niin kauan on hyvä kun käy mielessä eikä siitä mieliteosta tule toimintaa. Joskus kyllä ärsyttää miten paljon aikaa kuluu ajatellessa alkoholia. Kai sekin tässä ajan mittaa liudentuu. Eihän mikään uusi tapa juurru hetkessä rutiiniksi. Jos on 20 vuotta juonut liikaa säännöllisesti niin ei voi odottaa, että se korjautuu viikoissa tai kuukausissa.

5 tykkäystä

Kiitos :blush:
Juuri näin. Mulla on kyllä pahin juomishimon hetki tuo töistä lähtö. On toki muitakin hetkiä, mutta ei niin säännönmukaisia.
Toimivia konsteja on ollut hyvät eväät töissä. Syön vielä välipalaa viimeisellä kahvitauolla. Ja mulla on usein tunnin kestävälle kotimatkalle omena ja vissy tms.

Kyllä aika tuntuu myös tekevän tehtävänsä ja juomahalut heikkenee sekä sammuu nopeammin. Onneksi. Kyllä tämä, kohta neljä viikkoa, on aika ajoin ollut melkoista sätkimistä. Välillä on mennyt helpostikin.
Mua kans kiusaa, kun alkoholi pyörii paljon mielessä. Ei varsinaisesti mielitekona, vaan ajattelen alkoholiin liittyviä ajatuksia, pohdin, pyörittelen.
Päivä kerrallaan -toistelen tiuhaan. Jos yhtään liian pitkään ajattelen pidemmälle…kesään tai loppuelämää, niin iskee ahdistus, alkaa kyseenalaistaa koko hommaa…eli mennään päivä kerrallaan!

2 tykkäystä

Päivä 27. Vähän rauhallisempi työpäivä, sain rästihommiakin tehtyä.
Ensimmäisen kerran: huomasin töiden jälkeen ajelleeni kotiinpäin jo puolimatkaan, kun hoksasin, että eipä käynyt mielessäkään alko! Ei tullut mielitekoa vielä silloinkaan, huomasin vain siinä, että mitä ihmettä tapahtuu. Eikä tullut mielitekoja koko iltana :blush: ihanaa

Vaikka muuten oli vähän tylsä päivä ja ilta.
Ei mitään ikävää tai huonoa, vain tylsää.
Perus kävelylenkki, iltapala, eväiden valmistelu huomiselle töihin, telkkaria ja nyt oon jo pötköllään. Luen vähän ja unta silmään.
No, jos viikonloppuna olisi jotain extraa, mukavaa… :blush:
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
Pökköperän emäntä, kiitollisena raittiista päivästä :heavy_heart_exclamation:

2 tykkäystä

Juu, hyvin laitoit tuosta fiiliksestä kun alkaa miettimään vappua ja kesää ja loppuelämää. En tiedä mikä siinä on.

Hyvin sulla menee siellä, jatka samaan malliin🙂

1 tykkäys

Minusta tämä vertaistuki on parhaimmillaan juuri täällä. Kellonajasta riippumatta voi tänne aina tulla kun on paha paikka…lueskella kirjoitella ja kas kummaa johan alkaa helpottaa.
Plinkistä on suuri apu. Kiitos kaikille jotka jaksaa raapustaa :+1:t2:

6 tykkäystä

Olen myös nyt tullut siihen lopputulokseen, että päivä kerrallaan on hyvä mennä. En ajattele vuotta könttänä - siinä voi usko loppua kesken. Minulla oli myös aikaisemmin soberab käytössä, jolloin laskin niitä kertyineitä raittiuspäiviä. Siitä tuli myös sellainen suorittava ja kilpailuhenkinen olo. Varsinkin, kun huomasin kilpailevani toisten samaa aikaa alottaneiden kanssa raittiudesta - uskon että se oli suurin syy siihen, että en myös retkahdettuani päässyt takaisin raiteille vaan juominen jatkui koska koin HÄVINNEENI, jonkun ihme kisan. Nyt olen siis ilman mitään varsinaisia laskureita. Päivä kerrallaan ja tunnetila kerrallaan. Uskon, että tämä on minulle parempi tapa. Teen tätä itseäni varten enkä minään kilpailusuorituksena.

3 tykkäystä

Jaan kanssasi tuon tunteen suorittamisesta, kilpailuhengestä ja tunteesta, että jos sorrun juomaan, olen hävinnyt kisan. “kilpailu fiilis”
Lasken päiviä, mutta tällä hetkellä se motivoi. Olen valmis muuttamaan toimintatapoja raitistumisen edetessä, jos joku ei toimi ja tunnu hyvältä. Esim. päivien laskeminen, tänne kirjoittaminen tai nyt menneinä viikkoina olen lähes pelkästään kuunnellut kirjoja ja podcasteja alkoholin lopettamis-aiheista. Tällä viikolla olen kuunnellut rikosromaania :smiley: virkistävää vaihtelua.

Raittiina päivä ja hetki kerrallaan, ihan itseä varten, toinen toistamme tukien❣️

3 tykkäystä

Päivä 28, neljä viikkoa kasassa. Ensin ajattelin, että en sitä “täällä mainosta”
(kun kk tulee niin pian perästä), mutta en malttanut. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen näistä neljästä viikosta. :grin:

Perjantai, perjantai…silloin oletus tuntuu päässäni olevan, että jotain kivaa pitäisi tapahtua…työviikko paketissa, viikonloppu edessä…

Suunnitelmissa käydä alkuillasta ystävän kanssa testaamassa vähän uusia latuja. Saatanpa sen jälkeen mennä uimahalliin saunomaan, poreammeeseen lillumaan ja dippailla itseäni välillä kylmäaltaaseen
(se on kamalaa, mutta siitä tulee jälkikäteen uskomattoman hyvä olo :joy: ). Sen päälle illalle hyvä iltapala ja joku hyvä alkoholiton juoma kullan kainalossa sohvalla.

Siinä suunnitelmaa, saa nähdä mikä on toteutus :smiley:

Hyvää raitista perjantaita,
Kiitos kaikille Teille vertaisystäville, että olette tukenani :heavy_heart_exclamation:

8 tykkäystä

Sun elämä kuulostaa ihanalta. Varmasti tukee raittiudessa. :smiling_face:

Onnittelut neljästä viikosta❤️

1 tykkäys

Kiitos @Lintuanna :heart:
Elämänlaatuni on noussut roimasti näiden neljän viikon aikana. Pääni sisällä. Ulkoiset asiat eivät ole muuttuneet, vain viina on poistunut. Se on jo nyt tehnyt minusta pala palalta parempaa versiota, kohti sitä ihmistä mikä oikeasti olen.
Ehkä kirjoittelen näistä joskus enemmänkin, mutta haluan ensin päästä tolpilleni, ennenkuin paremmin mietin mikä olin, mikä minut siihen vei ja kuinka lähellä syvän kuilun reunaa kävin…miksi minä, jolla kaikki oli suunnilleen ok, niinkuin nyt tavallisella ihmisellä tarvitsee ollakaan, miksi minä juon ja juon, vaikka en haluakaan ja se juominen tuntuu pahalta - kuukaudesta ja vuodesta toiseen…näin kauaa en ole ollut juomatta useampaan vuoteen. Synkkää ja surullista.
Nyt etsin toivoa ja valoa elämään, kohti iloisia aikoja.
Toivottavasti kirjoittamani ei vaikuta “liian hunajaiselta”, mutta nyt on hyvä, onnellinen olo. Nautin siitä nyt kun on sen aika :blush:

3 tykkäystä