Ihan mahtavaa.
Ai että mä pidän näistä sunnuntai-aamuista 
Pari työkaveria oli kirjoitellut känniviestiä yöllä 
aivan höpöjä
Viestit korostivat tunnetta, että on mukava herätä pitkien yöunien jälkeen virkeänä ja levänneenä. Isännällä oli hommia, hän lähti aamupalan jälkeen reippaasti ulos. Minä jäin nautiskelemaan aamiaista rauhassa ja tein takkaan tulet. Odottelen sen ennen päivän touhuja.
Isäntä mietti ennen itsenäisyyspäivää, että pitäisikö itsenäisyyspäivänä ottaa marskin ryyppy. Totesin, että meinaatko… No ei hän meinannut, hän on vuoden juomatta ja katsoo asiaa sitten ensi vuonna. Hän kysyi minulta, että oikeastiko et aio ottaa enää koskaan? Kerroin, että en aio. Kerroin, että hänen tapaan en kaipaa yhtä saunaolutta, olutta joskus pizzan kanssa, terassilonkeroa… ei herätä minussa mitään mielihaluja, ei mitään kipinää, pystyn ‘sen yhden’ edessä olemaan täysin neutraali, zen. Enää en kaipaa känniäkään helpottamaan oloani. Hups, tuntuipa hassulta sanoa se ja nyt kirjoittaa. Matkan varrella sokaistuu hitaalle muutokselle, tuntuu, että mitään uutta ei tapahdu, mutta joo, tuo on uutta, enää en kaipaa känniä päästäkseni arjen yläpuolelle, pakoon ajatuksiani, saadakseni rauhan. Pidän itsestäni ja olostani näin, minun on hyvä. Lisäksi olen lukenut ja viisastunut, tietoisempi, alkoholin aiheuttamista terveysriskeistä, jotka eivät ennen kiinnostaneet pätkääkään. En halua ehdoin tahdoin kuormittaa kehoani ja mieltäni. Kerroin myös, että mielestäni alku oli kuitenkin sen verran hankala, että en ole varma, että jaksaisin aloittaa uudelleen ja uudelleen… oikeasti ekat viikot ja kuukaudetkin, olivat niin haastavia, että vaatisi lujaa tahtoa aloittaa uudestaan alusta. Tiedän jo että minulle ei riitä yksi kaljatölkki, sen jälkeen juon ja juon ja juon (en varmastikaan siltä istumalta, mutta nopeasti ollaan samassa tilanteessa kuin mistä lähdettiin ja sen jälkeen paljon pahemmassa). Juttelimme vielä lisää hänen ajatuksistaan ja asioista alkoholin ympärillä. Kyselin, mitä hän kaipaa ja miettii. Kerroin, että minua ei haittaa jos hän joskus käyttää alkoholia kohtuudella, mutta juovuksissa häntä (kään) ei kiinnosta katsella, eikä kuunnella ja että toistaiseksi taidan olla vähän ‘erityisherkkä’ tilaisuuksille joissa esiintyy juoppoja 
kaikestaan hyvä keskustelu. Hän taitaa käydä omaa sisäistä keskusteluaan asiasta itsensä kanssa. Jäin pohtimaan, että miltähän se sitten tuntuu jos isäntä juokin ja minä en 
En ole siitä huolissani, mutta onhan se taas uusi asia. Elämä on tätä uuden opettelua, vaikka lapsieni ikäiset nuoret arvelee, että ‘meillä ei ole enää mitään!’
Raitista ja leppoisaa sunnuntaita kaikille 
7 tykkäystä
Huviä huomioita.Minun mieheni ottaa ja hän on mielestäni vähän osasyyllinen minun juomisiin.Opettelin mieheni kanssa ottamaan esim.ruuanlaittodrinksun ja semmosia eli päiväkännit.Ja jän ottaa mielellään illalla jonkun vahvemman paukun.Niitä olen inhonnut aina.Onnekseni.Ja pelännytkin. Minä en voi miestäni muuttaa,mutta toivoisin,että hän huomaisi myös kuinka turhaa se on.Hän on vanha mies ja paljon lääkitystäkin jo.Mutta hänessä elää nautiskelija ja hänelle epämukavien asioiden tekeminen ei ole kiva juttu,eli hän ei tee epämukavia asioita.
Mutta minä pärjään,vaikka hän shottailee.Juhlat jää ehkä meiltä vähemmiksi,mut ei haittaa,saan nukkua.Nukkuminen on ihanaa,saan tämän raittiuden myötä hyvät unet ja virkistyn.Joka aamu on hyvä herätä.
4 tykkäystä
Miten se tulikin juuri tänä aamuna kirkkaasti mieleen, kun reilu vuosi sitten maanantai aamuna (ja muinakin aamuina) piti herätessä ensimmäisenä kävellä suoraan ulos ja pestä kasvoja lumella. Voi hitto, että oli huono olo edellisen illan juomisesta ja sitä edellisen ja sitä edellisen… Kauhea olo töissä ja olin varmasti aivan kamalan näköinen, silmäpussit turvoksissa ja tummina. Hermo oli kireä kun viulun kieli, kaikki ärsytti. Jotenkin sitä selviytyi töistä ja kiireesti Alkon kautta kotiin pulputtamaan viinipullo pois ja muuta päälle.
Tuntuu että tuosta kaikesta on iäisyys ja oliko se mun elämää ollenkaan vai pahaa unta…
Kiitollisena ja onnellisena nukkumaan. Elämä ei edelleenkään ole täydellistä eikä kaikki hyvin ja helppoa, mutta tämä on silti elämisen arvoista elämää, täyttä elämää.
8 tykkäystä
Joo hyi olkoon ne olot. Brrr. En kaipaa yhtään. Haastavista palavereista tuli vielä hirveämpiä ja ahdistus oli koko ajan päällä. Ei enää kiitos.
4 tykkäystä
Aivan oikein, ei enää hirveitä krapula aamuja jolloin ei pysynyt edes vesilasi kädessä kun niin tärisin, ja vatsa oli kipeä ja turvoksissa pallean seudulta, makasin vain kovalla lattialla tuskissani. Siitä lapseni minut löysi kun tuli koulusta, tuskaisena, itkevänä, voi hirvitys kuinka kadun sitä mitä tein lapsilleni juodessa kun he joutuivat olemaan minusta huolissaan… ja silti… on jaksettava elää tyytyväisenä raittiina ihmisenä edelleen, vaikka muistot onkin kamalia. Pitää muistaa että olin sairas. Ajattelen että olin sairas, ihankuin jokin syöpä, dementia, diabetes, mikä tahansa sairaus. Nyt olen terve, kun en ota enää päihteitä, en mitään päihteitä. Olen kiitollinen että paranin, mutta pysyn terveenä vain jos muistan hoitaa itseäni, käyn ryhmissä, olen tukena toiselle, autan muita olemalla vain läsnä.
7 tykkäystä
Luin päivityksiäni viime joululta. Kyyneleet tuli silmäkulmiin. Kovasti taistelin. Liikutuin antamastanne vertaistuesta, kannustavista viesteistä ja hyvistä ohjeista 
Tässä sitä nyt ollaan. Raittiita päiviä on kertynyt sen jälkeen, mutta asiat ovat vielä tuoreessa muistissa.
Tänäkin aamuna, keskinkertaisena keskiviikkona, olen kiitollinen ja onnellinen raittiista päivästä ja Teistä täällä 
Raitista ja kivaa päivää kaikille
12 tykkäystä
Samoissa hommissa olin hetki sitten - luin vanhoja viestejäni täällä ja niihin saamiani vastauksia. Tämä on hieno yhteistö 
Raitista päivää Sinullekin ja kaikille ihanille 
7 tykkäystä
Ihanaa lukea kiitollisuuudesta raittiista päivästä. Ehdottomasti päivä kerrallaan vaan.
Jos retkahdus tulee se tulee, mutta aina ylös ja uusiin seikkailuihin. Koska selvänä elämä on täyttä seikkailua, aina uusia juttuja.
En ole juonut, mutta muuten “retkahtanut” mielen puolelta, mennyt liian paljon muiden ongelmiin ja elämään ja mieli masentunut. Ahdistus, huoli, syyllisyys on aina herkässä, mutta vielä onneksi herään huomaamaan että nyt meni överiksi, liiallinen huolikin voi viedä takaisin juomaan.
4 tykkäystä
Hei, Ystävät Olisin halunnut kirjoittaa jonkin hienon tarinan, mutta nyt on kiire, kirjoitan myöhemmin oikein ajatuksella. Aamusta jo oli kuitenkin sellainen olo, että halusin tulla tämän Teille heti kertomaan, jakamaan. Te olette niitä ainoita, jotka ymmärrätte ja siksi kykenette iloitsemaan kanssani. Ette uskokaan, olo on kuin lapsena kun odotti synttäripäivää tai joulupukkia…tätä päivää olen odottanut:
Olen ollut vuoden raittiina! Tuntuu niin hyvältä, että tästä tämä vasta taitaa alkaa. Nöyrästi kiitän Teitä tuestanne, ilman en olisi pärjännyt, vertaistuki on korvaamatonta.
Raitista ja kivaa päivää kaikille palataan…
15 tykkäystä
Paljon paljon onnea! Upea saavutus ja sinä olet ansainnut tämän päivän kovalla työllä. Olet tukenut ja kannustanut myöhemmin tälle tielle lähteneitä. Raitistuessa katse siirtyy itsestä muihin ja olet siitä esimerkki. Empaattinen, välittävä ja muita huomioiva. Aattele toista vuotta kohti 
4 tykkäystä
Mahtava saavutus, paljon onnea!! 
1 tykkäys
Paljon onnea ekasta raittiista vuodesta! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
1 tykkäys
Paljon onnea @Metsanpoika raittiista vuodesta! Voin täysin allekirjoittaa @Fincoco kirjoittamat kauniit sanat. Mukavaa lauantai päivää!
Voin täysin allekirjoittaa @Fincoco kirjoittamat kauniit sanat. Mukavaa lauantai päivää!
1 tykkäys
Suurensuurensuuret onnittelut!!
1 tykkäys
Paljon onnea! Hienosti vedetty!
1 tykkäys
Kaunis @Metsanpoika <3 Ihan huippu hienoa!!
1 tykkäys
Sinä itse olet se hieno tarina 
. Huikeasti onnea ja kiitos kannustuksesta. Perässä suihkitaan.
2 tykkäystä
Paljon onnea 1v raittiudesta
1 tykkäys