Joskus kuva kertoo kaiken olennaisen. Kuolinvuoteella oli ihmisiltä kyselty, mitä tekisivät toisin, jos jotain voisi muuttaa. Moni oli vastannut, että murehtisi vähemmän, kyllä kaikki järjestyy…
Kiitos @Lintuanna ![]()
Nämä lapsuudesta asti kannetut jutut alkavat näin keski-ikäisenä pikkuhiljaa avautua. Toki sitä on oireillut jo lapsuudesta saakka, mutta nuorena aikuisena sitä ajattelee, että tällainen minä nyt olen. Nyt alkaa ymmärrys riittämään, että kun pääsee juurisyihin kiinni, asioita voi yrittää muuttaa… Koen että minulla oli semihyvä lapsuus, mutta kovin tasapainottomia, ailahtelevia, kiivasluontoisia olivat vanhempani. Lisäksi heidän keskinäinen riitely, joka loppui vasta toisen kuoltua, rasittaa minua vieläkin. Nämä ovat niin kimurantteja asioita, omat vanhemmat ovat sodan kokeneiden vanhempiensa kasvattamia. Silloin on painotettu erilaisia asioita kasvatuksessa elämästä selviytymistä silmällä pitäen. Ei kehuttu, että ei ylpisty. Kun sai kokeesta 10- tai 9 1/2, niin pohdittiin että mitä olisi voinut tehdä paremmin, itkeä ei saanut, pitää pärjätä ite, olla omatoiminen, varautua pahimpaan, sylissä pidettiin ja helliteltiin vähemmän, lapset olivat ylipäätään enemmän ominpäin jne. Omat isovanhemmat ja vanhemmat ovat varmasti parhaansa yrittäneet, mutta silti aika on jälkensä jättänyt…
Tästä katastrofiajattelussa kohdallani taitaa olla kyse.
Juuri tämä, niin tuttua lapsuuden maisemaa…
Kun tiedostan tämän katastrofi ajattelun eli tarpeettoman ja perusteettoman huolen, onnistun kyllä rauhoittumaan juurikin juttelemalla mielessäni rauhallisesti ja myötätuntoisesti itselleni.
@Jussi niin totta ![]()
Tuokin täytyy ottaa käyttöön, todeta välillä omille ajatuksilleen: Haista paska ![]()
![]()
Päivä 333. Tänään oli hyvä arkipäivä. Huipentui saunaan ja useaan kylmävesipulahdukseen.
Olen onnellinen raitis ihminen juuri nyt.
Päivä 335. 11 raitista kuukautta täynnä. Vähän itkettää onnesta, ilosta ja kiitollisuudesta, liikutuksesta, kun tätä teille kirjoittelen. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, vaikka kovasti toivoinkin…
Tämä on ollut hyvä 11 kuukautta. Elämä on jatkanut samaa rataa, mutta minä olen eri nainen. Haasteita ja ongelmia riittää, juuri nyt parasta aikaa meneillään haastavia asioita (nykyäänhän ei sanota, että kaikki on päin helvettiä ja elämä heittelee paskaa tuulettimeen
on vain haasteita ratkottavaksi) , mutta minulla on ihan vähän superwoman-olo
pystyn raittiina suorittamaan näitä elämän esteratoja. En muserru lyttyyn. Raittius antaa voimaa.
Lämpimät kiitokset Teille kaikille vertaisystäville, ilman teitä en olisi tässä tilanteessa ![]()
Olen lukenut alkutaipaleella olevien kirjoituksia alun haasteista ja niin mielelläni haluaisin tsempata ja löytää oikeat sanat rohkaista eteenpäin. Lukekaa eri ihmisten ketjuja, tarinoita täältä, ehkä löytyy joku johon samaistua ja hänen tarinansa, esimerkkinsä antaa voimaa jatkaa. Päivä kerrallaan. Helppoa tämä ei ole, mutta ei tavattoman vaikeaakaan. Vaikeita hetkiä kyllä on, mutta ne menevät ohi. Tätä plinkkiä kun lueskelee, niin meitä on täällä monenlaisia, monen ikäisiä, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä…mutta moni pääsee juopottelusta, alkoholista eroon. Nytkin tuli itku…minäkin olin juoppo, mutta enää en ole. Olen reipas, liikunnallinen luontoihminen täältä korvesta, iloiset silmät, punaiset posket ja naurava suu, sydän kiitollisuutta ja riemua täynnä ![]()
Paljon onnea @Metsanpoika 11. raittiista kuukaudesta.
Ihana kirjoitus sinulta!
Hyvää torstai päivän jatkoa!
Lämmin kiitos @Pompula ![]()
Lämpimästi onnea 11 kuukaudesta!!
Kiitos itsellesi ja tsemppiä kohti vuosipäivää sekä seuraavaa vuotta ![]()
Onnittelut 11kk raittiudesta ![]()
Onnea @Metsanpoika ja kiitos kaikista kannustavista sanoistasi täällä! ![]()
Kovasti paljon kiitoksia @Teme70 @metsänpeitto1 @Räpistelijä ![]()
Lämpimät onnitteluni ![]()
Tätä minäkin halua peräänkuuluttaa. Lopettaminen ei ole kovinkaan vaikeaa, varsinkin kun sitä vertaa mitä elämä pahaksi päässeen alkoholiongelman kanssa on. Aikaa ja työntekoa se kuitenkin vaatii, mutta ei se lopulta mikään mahdoton projekti ole. Vertaan sitä nykyään uuden ammatin tai kielen oppimiseen. Yhden tunnin tai päivän vaivannäön jälkeen ei tapahdu suurtakaan muutosta kokonaisuuden kannalta, mutta kun ne päivät kasvavat viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi, niin silloin aletaan puhumaan jo sellaisista taidoista, joista voi olla jotain käytännön hyötyäkin. Siksi kannattaa päivä kerrallaan painia sen juuri nyt polttavimman ongelmakohtansa kanssa, eikä murehtia jatkuvasti kokonaisuudesta. Tuhannet ihmiset tuohon lopulliseen tavoitteeseen kuitenkin pääsee jatkuvasti, ei se ole mikään mahdoton ihme.
Onnittelut 11 kuukaudesta, kohta sinullakin on vuosipäivä! ![]()
Lämmin onnitteluhalaus 11 kuukaudesta ![]()
![]()
Voi kiitos @Lintuanna ![]()
Näinhän asia on. Raitistuminen vapauttaa pitkässä juoksussa paljon aikaakin muuhun käyttöön, niin alkuvaiheen panostukset vaikka päihdehoitoon tai AA-ryhmiinkin ovat kannattavia. Pois jää juominen, krapulat, tölkkiralli ja loputon mielensisäinen veivaaminen asian kanssa.. juonko vai en ja kuinka paljon ja huolestuneet ajatukset terveyden tuhoutumisesta, rahanmenosta ym. Kaikkeen tuohon menee tolkuton tuntimäärä aikaa joka viikko.
Kyllähän vuosipäivä ansaitsee hienon kakun, onhan se uuden elämän 1-vuotispäivä
sitten sinulla onkin edessä toinen joulu raittiina.
Raitis Joulu on aivan ihana asia
tuntuu hyvältä luottaa omaan käytökseen tärkeänä juhlapyhänä, eikä häslätä pienessä pöhnässä ja lopulta vähän isommassakin, lasten ja heidän puolisoiden läsnäollessa. Koen, että raittiina Joulusta ja sen tunnelmasta voi oikeasti nauttia.
Tänä vuonna ei taida olla alkoholin huuruisia pikkujouluja luvassa, pari mukavaa ruokailua kylläkin. Viime vuodelta on jäänyt mieleen parit pikkujoulut, joihin melko vastentahtoisesti osallistuin. Toisten juominen häiritsi ja ehkä sitäkin enemmän pelkäsin, että alkoholittomuuteni herättää huomiota tai joku kommentoi sitä. Näin ei tainnut käydä, ei ainakaan mieleen ole jäänyt.
Se täytyy kyllä sanoa, että samanlainen juhliminen, illanvietot yms kuin juodessa, on raittiina jäänyt lähes kokonaan. Eikä ole haitannut sekään. Olemme juhlistaneet hiukan eri tavoin, retkeillen ja hyvillä eväillä tai kotona kokkaillen hyvää ruokaa. Meillä on ollut tapana viettää saunailtoja parin, muutaman, kaverin tai kaveriporukan kanssa, mutta jostain syystä niitäkään ei ole tälle vuotta osunut. Se on kyllä ollut tuuria, koska emme ole raittiuttamme kuuluttaneet… Taidamme olla jo pikkuhiljaa siinä iässä, että nämä tilaisuudet vain harventuvat entisestään. Ja eräs ystäväni, joka on ollut innokas tapaamisten järjestäjä, on alkanut niin vakavaan parisuhteeseen, että ei ole nyt ehtinyt koota porukkaa kasaan
Nyt alkaa pikkuhiljaa olla sellainen fiilis, että voisin vaikka hyvällä mielellä osallistuakin johonkin illanistujaisiin raittiina, alan olla itse sinut asian kanssa.
Kirjoitit hyvin “uuden elämän 1-vuotispäivä”…sitä tämä on, uusi elämä. Hyvä ja mielenkiintoinen sellainen ![]()
Jippii
hiphei ![]()
Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää… ![]()
![]()
Lumi maassa, reilusti lunta maassa! Illalla alkoi satamaan ja yöllä on tullut lisää. Ajatella, raittiina, virkeänä ja reippaana saan herätä lumiseen aamuun.
Isäntä on jo sytyttänyt tulet takkaan ja kahvi tuoksuu…
Eväiden tekoon ja metälle.
Raitista, lumista ja mukavaa lauantaita kaikille ![]()
Minäkin iloitsen aina, kun kaunis lumipeite peittää maan kolmen muun vuodenajan jälkeen. Ensilumen taika ei näköjään koskaan katoa. ![]()
![]()
Raittiit joulutkin on minustakin ihania. Aion itsekin viettää taas yhden sellaisen läheisteni kanssa nauttien.
Tuli tuosta kirjoituksestasi mieleen, tietynlaisten sosiaalisten menojen vähenemisestä siis, että luin joskus tässä viimeisen viiden vuoden aikana opiskellessani, että eräässä pitkittäistutkimuksessa pohdittiin iän ja elämän rauhoittumisen välistä korrelaatiota. Monet ihmiset ikään kuin alkavat elämältään “muistuttaa enemmän introvertteja” iän lisääntymisen myötä; niin paljon on elämässä jo koettu ja osataan arvostaa enemmän hiljentymistä sekä rauhoittumista. Totta kai yksilölliset vaihtelut persoonallisuudessa vaikuttaa tähänkin eikä ekstrovertit persoonallisuudeltaan silti introverteiksi yleensä muutu, mutta elämänkulussa alkaa siis monilla näkyä tällaista muutosta. Mielenkiintoisia juttuja.
Tunnelmallista sunnuntaita teidän (ja kaikkien muidenkin) torppaan❣️
