Vielä tähän elämän kiireeseen. Asia josta ei niin saisikaan puhua, pitää olla vain kiitollinen 
…perhe tekee elämästä “kiireistä” , yksinkertaisesti on vain paljon ihmisiä ja paljon säätöä. Sen kanssa on tasapainoilemista. Joskus luulin, että kolmen lapsen kanssa on kiireistä, sitten tuli mies kolmen lapsen kanssa, lisää säpinää. Sitten porukka on lisääntynyt muutamalla ihanalla ja mukavalla miniällä, joista jokusesta on tullut todella läheinen 
ja sitten tietysti pienet lapsenlapset…
ja tietysti tuo ukko, huomiota ja aikaa jaan hänellekin…
Vaikka en paljoa aikaa kenellekään antaisi niin yhteensä siitä kertyy…
Tällä havainnollistan sitä, että valinnat eivät aina ole helppoja ja niihin kytkeytyy myös läheisten valinnat…
Olen joskus väsyneenä ajatellut, että elämä olisi ollut paljon helpompaa yksin tai yhden lapsen kanssa mutta oikeasti, itse olen valinnut ja halunnut ja olen kiitollinen perheestä.
Nyt on perjantai, ihanaa, viikonloppu edessä, toivottavasti myös pala rauhaa 
Kaikissa valinnoissa on hyvät ja huonot puolensa ja sitä kautta niihin liittyy ristiriitaisia tunteita ja niin saa ollakin.
Onhan tunteilla viestikin aina; jos vakkka perhe hetkittäin tökkii tai ärsyttää, ehkä siinä kohtaa tarvitsee hiukan lepoa tai yksinoloa.
Pienemmällä perheellä taas saattaa joskus tuntea yksinäisyyttä tai ei ole ketään jolta pyytää apua. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän myös erilaisia taitoja, kun jokainen tuo yhteisöön jotain.
Minä tunnen välillä ärtymystä koiraan. Tai sellaista väsymistä, kun se on aika omanlaisensa ja vähän vaikea ja sairastellut paljon. Elämä ilman koiraa olisi helpompaa… mutta myös tyhjempää. Ei se ajoittainen turhautuminen tarkoita ettenkö koiraa rakastaisi. Tai niitä ihmisiäkään, jotka välillä ottavat päähän toden teolla.
Ihan hyvin voidaan elää elämiämme kaikenlaisten tunteiden kanssa, keskeneräisinä kaikenlaisen sekamelskankin keskellä.
Täälläkin on mukavan erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja se on rikkaus. Alkoholiongelma törmäyttää meidät yhteen ja on mahdollisuus oppia aika kokonaisvaltaisesti kaikenlaista, mikä samanlaisten ja -mielisten kuplissa ei niin toteudu.
Hyvää ja raitista viikonloppua kaikille!
Voi sun kanssas @metsänpeitto1 olet taitava kirjoittamaan ja sanoittamaan asioita! Sekin on lahja… tai taito tai molempia. Hyvin kirjoiteltu, täällä nyökyttelen.
Elämä on sellaista taiteilua, kompromisseja, tasapainon hakemista. Monella eri osa-alueella. On taito havainnoida itseään, mitä milloinkin kaipaa ja mitä on liikaa. Sitten vielä yrittää tehdä asialle jotain. Lisäksi on joukko asioita joiden kohdalla muutos on hidas tai joille ei voi mitään, ne pitäisi opetella hyväksymään ja elää sitten niiden kanssa.
Elämä on opettelemista mielenkiintoista.
‘Elämä on ihmisen parasta aikaa.’ -MN
Tämä porukka täällä on kyllä hyvä esimerkki erilaisista elämistä ja elämäntilanteista… ja kaikilta voi oppia jotain uutta…
vielä jatkan ajankäytöstä, haasteista ja kuinka paljon asiat ovat omissa käsissä…
Elän tiiviissä kyläyhteisössä. Meitä on naapureita, tuttavia, kavereita ja ystäviä. On ainutlaatuista ja uskomatonta, että emme juuri koskaan tarvitse palvelua, apua josta tarvitsisi maksaa. Aina löytyy naapuriapu autoremonttiin, -hinaukseen, piipun nuohoamiseen, tukan leikkuuseen, kuusiaidan siistimiseen, kukkien kasteluun ja postin hakuun kun on poissa, juhlien järjestelyyn, leipomiseen, tarjoiluapuun, talo remonttiin, rakentamiseen, kyytiin kylille, kaupoille, vanhusten-, lastenhoitoapu…mihin vielä, kaikkeen. Meillä on omavarainen, omatoiminen kylä. Sitten se kääntöpuoli, et voi itse olla aina vain saamassa, vaan tottahan toki sitä mielellään vastavuoroisesti auttaa. Ja siihen menee oma aikansa, eikä ajankohtakaan ole aina itselle se sopivin.
Lisäksi harrastukset (lasten ja aikuisten) ovat usein kokonaan maksuttomia, mutta tilojen ylläpito ja muu harrastamiseen liittyvä hoidetaan itse… ja siinähän sitä taas. Raivuusahakökkää, polttopuukökkää, rakennuskökkää, kylätalonsiivouskökkää, leipomiskökkää riittää 
Kaupungeissa moni juttu hoidetaan toisin, on palveluita ja rahalla saa lisää. Täällä lähes kaikki tehdään itse.
Sekin on oikein hyvä juttu (ja välillä ei niin hyvä). Nämä mm. on niitä elämän haasteita.
Mulle tuli mieleen noista valinnoista oma elämä. Vaikka tilanteeni poikkkeaa siinä ettei ole puolisoa tai lapsia.
Koira vie aikaa ja tuo vastuuta. Päivän lenkit ja muut vie koiran kanssa aikaa. Ei aina todellakaan huvittaisi lähteä kävelylle ja välillä tuntuu että koira sitoo niin paljon. Mutta kun tulee ilta ja daniel tulee sänkyyn viereen istumaan ja työntää pään kainaloon ja näyttää niin onnellisesti hymyilevän niin se palkitsee. Ikäänkuin kiitää tästä yhteisestä päivästä. Daniel on onnellinen ja tiedän tehneeni jotain oikein. Mutta koira nyt on pikkujuttu.
Eri asia on muistisairas äitini. Oma valintani oli muuttaa hänen kanssa asumaan ja se on tuonut mukanaan vastuuta ihan eri tavalla. Huolehtia että arki rullaa ja on ruokaa ja lääkkeitä ja että ne tulee otettua ajallaan. Toppuutella pahimpia päähänpistoja ja luoda turvallisuutta rutiineilla. Katsoa että laskut tulee maksettua ja jne. Mutta sitten kun tulee niitä hetkiä kun äiti istuu olohuoneessa kikatellen televisio ohjelmalle tai kun hykertää tyytyväisenä kun maha on täynnä ruokaa niin tunnen tyytyväisyyttä ja iloa. Tiedän tehneeni jotain oikein ja että sillä kaikella huolehtemisella on tarkoitus.
Se tuo paljon enemmän iloa ja merkitystä elämään kuin toisi ikinä mikään nousuhumala
On arvostettavaa kuinka hoidat äitiäsi, vaikka ei varmasti ole helppo rasti. Vaatii asennetta ja sitä sinulta tuntuu löytyvän. Ihailen ja nostan hattua.
Uskon että paras paikka vanheta on oma koti ja tutut jutut. On kunnioitettava valinta hoitaa omia vanhempiaan, kaikista ei siihen ole ja vasten tahtoaan siihen ei kannata alkaa. Se ei ole kenellekään hyvä. Te päinvastoin tunnutte molemmat nauttivan toistenne seurasta 
Teet hienoa ‘työtä’.
Elämä on täynnä valintoja ja kaikissa valinnoissa on plussia ja miinuksia. Siinä sitten taiteillaan niiden kanssa.
Nyt on hääjuhlista selvitty kotiin, melko ajoissa. Hyvin meni. Perus hääohjelmat alkoivat yhden jälkeen päivällä. Viihdyin kunnes alkuillasta porukka alkoi keskittyä juomiseen, tölkit sihahtelivat kiihtyvään tahtiin ja tupakilla hypättiin jatkuvasti. Volyymit kääntyi kaakkoon niin musiikissa kuin ihmisten puheissa. Kukaan ei enää jaksanut kuunnella vaan oli tärkeää kertoa omia juttuja. Väsyin ja niinpä kiitimme, toivotimme vielä paljon onnea ja lähdimme ajelemaan kotiin.
Muutama kymmenen kilsaa ihania mutkaisia hiekkateitä idyllisellä suomalaisella maaseudulla, kumpuilevassa maastossa. Järvi- ja jokimaisemaa välillä. Niin kaunis kotimatka.
Jotenkin haikea ja melankolinen fiilis. En ihan tiedä miksi. Taas.
Minun ei tehnyt mieli juoda. Vaikka oli mukavaa eikä kenenkään käyttäytymisessä minun juomattomuuttani kohtaan ollut mitään moittimista, niin osin raittiudesta johtuen minulla oli aavistuksen ulkopuolinen olo. En päässyt kiinni juhlafiilikseen. Voi johtua myös iästä, en ole enää rillutteluiässä.
Sovimme kotona, lähtiessä, että isäntä juo jos mieli tekee. Eipä juonut hänkään eli tipaton näköjään hänellä jatkuu.
Olen tällaisen jälkeen uupunut ja väsynyt, vaikka mukavia hetkiä oli useita.
Kyllä näihin juhliin raittiina oppii, vaatii toistoja. Uskon, että kun aikaa kuluu, pikkuhiljaa nautinkin ehkä enemmän.
Tärkeintä oli kuitenkin, että alkoholia ei tehnyt mieli yhtään. Ei ollut hetkeäkään vaikeaa olla selvinpäin.
Taas yksi kokemus raittiina ja niitähän tässä “keräillään” kunnes siitä tulee uusi normaali homma.
Raitista ja hyvää lauantai-iltaa vertaisystävät
Jälleen Raittiin naisen Sunnuntaiaamu
Luin eilen ennen nukkumaanmenoa muutaman alkupäivityksen. Silloin oli lunta, kireä pakkanen, kunnon talvi päällä. Näin on menty talvea, kevättä ja kesäksihän tämä on jo kääntynyt, Juhannus kohta. Joskus tuntuu, että raittiusaika etenee hitaasti, mutta näin kun kelailee taaksepäin, huomaa että onhan tässä tapahtunut etenemistä.
Onhan tämä mukavaa herätä raikkaana ja reippaana, hyvillä fiiliksillä pyhäaamuun. Syötiin kunnon aamupala hyvällä ruokahalulla. Pikkusen pötkötellään vielä vatsan vieressä ennen päivän touhuja. Talvella lähdin nauttimaan lumille hiihtolenkistä, nyt on luvassa kaunista mäntykangasta neulaspolulla ja sen jälkeen järveen pulahtamaan.
Kurkkasin aamulla peiliin ja jopa vastaherännyt pörröpää-minä näytti oikein näppärältä. Muistoissa peilikuva juovasta minästä, väsynyt, naama turvoksissa, silmäpussit…
Olo on hyvä, itsetunto kohonnut, mieliala tasaisempi ja pääsääntöisesti parempi. Raittius on tehnyt minulle hyvää.
Raitista ja hyvää sunnuntaita kaikille nautitaan kesäpäivästä 
Hyvää alkanutta uutta raitista viikkoa ystävät
Puoli vuotta raittiutta lähestyy ja viikonloppuna kirjoittelin ylös ja ynnäilin asioita siihen liittyen.
Yrittelin ja teettelin viinan juomisen lopettelua pitkään ja se oli raskasta itsensä kanssa painimista. Halusin lopettaa alkoholin juomisen, koska huomasin olevani kovasti riippuvainen alkoholista ja pelkäsin, että jos en nyt lopeta, voi olla, että tulee päivä jolloin en enää todellakaan pysty lopettamaan. Pelkäsin, että aiheutan juomisellani pysyviä vaurioita mieleeni, kehooni ja tuhoan terveyttäni. Juomiseni ahdisti ja hävetti, mutta silti lopettaminen oli vaikeaa.
Olin usein, ilman varsinaista syytä, masentunut, iloton, vihainen elämälle ja todella väsynyt. (Päällimmäisin tunne juomisajalta on pohjaton, loputon, syvä ja synkkä väsymys itseen ja koko elämään.) Vaikka ympärilläni olevat asiat ja ihmiset eivät ole juurikaan muuttuneet, niin hyvin pian alkoholin jättämisen jälkeen elämääni palasi värit, ilo, toiveikkuus, tulevaisuuden suunnittelu, ylipäätään näin elämän taas paljon positiivisempana. Tämä on uskomattomin muutos! Miten paljon juominen vaikuttaa aivokemioihin. En voi olla ajattelematta, kuinka suuri osa Suomen tai maailman masentuneista paranisi (tai mieliala ainakin kohentuisi kovasti) ainoastaan lopettamalla alkoholin käytön.
Alkoholin käyttö hävetti, ahdisti ja harmitti. esim. lapseni puolisoineen olivat käymässä, kävin piilopullolla usein, olin humalassa, en pystynyt keskittymään heidän tarinoihin, jälkeenpäin en muistanut kaikkia heidän kertomia asioita. Se nolottaa edelleen ja moni muu törttöily ja töpeksintä. Mitä kaikkea olisi voinut sattua ja tapahtua, jos olisin jatkanut ja ongelma olisi vain pahentunut.
En ole kohtuullinen yhden annoksen nautiskelija, minun on helppoa kieltäytyä siitä. Minussa on ripaus äärimmäisyyksien ihmistä ja alkoholin suhteen se ei ole hyvä asia. Mutta raittiuden suhteen on!
Löysin listan raittiuden hyödyistä ja poimin niistä kokemiani (missä sattuu järjestyksessä):
Olo on onnellinen, tasapainoinen, seesteinen. Itsetunto on kohentunut ja luottamus omaan tekemiseen vahvistunut.
Positiivisuus, ilo ja pienistä asioista (ja suurista) nauttiminen, on vallannut elämän. Naurattaa paljon enemmän ja useammin 
Nukun paljon paremmin, olen virkeä ja reipas. Olen myös pirteämmän näköinen ja silmäpussit ovat ainakin pienentyneet, jos eivät hävinneet.
Vaikka aktiivisuus ei varsinaisesti ole ollut tavoitteena, ei sitäkään voi olla huomaamatta, että illassa, päivässä, viikonlopussa, viikossa ja kuukaudessa on yhtäkkiä paljon enemmän aikaa ja tunteja. Lisäksi kun on mielettömästi energisempi olo, niin sitä ehtii paljon ja saa enemmän aikaan kun aiemmin.
Ajatus toimii kirkkaammin ja muisti on parempi.
Rahaa on säästynyt aluksi huomaamatta ja pikkuhiljaa, mutta kun viikot ja kuukaudet ovat vierineet, niin kesälomalla minulla on käytössä lomaraha kerrottuna kolmella. Kyllä naurattaa ennen olisi eurot menneet kurkusta alas, olo olisi ollut kamala ja sitten olisin tuskaillut rahan puutetta.
Pidän raittiista itsestäni todella paljon enemmän kuin juoposta minästä. Pidän tästä uudesta raittiista elämästäni paljon, paljon enemmän kuin entisestä alkoholin orjuuttamasta elämästä. Olen vapaa.
Toivon tämän jatkuvan 
Mahtavaa @Metsanpoika. On helppo itsekin löytää noita mainitsemiasi positiivisia puolia selvästä arkielämästä ja selvästä itsestäkin. Kaikenlainen aikaansaaminen on lisääntynyt, nauru ja ilo on minullakin tullut taas mukaan elämään. Puoliso kiinnitti huomiota hyvään ja nuorentuneen näköiseen ihooni, ehkä yritti tsempata vanhaa äijää 
Viime viikonloppuna pitkästä aikaa kyläiltiin ja omilla alkoholittomilla menin läpi nekin juhlat. Muut paikalla olijat nauttivat mitä nauttivat mutta jokainen kuitenkin poikkeuksellisen vähän. Raittius on näköjään tarttuva suuntaus. Myös valomerkin paikan “määräsin” melko aikaisin ja hyvin sekin tuntui kaikille sopivan. Kiva herätä sitten uuteen aamuun suhteellisen hyvin nukkuneena ja pirteänä. Entis aikaan juhlat olisivat jatkuneet muistin tuolle puolen. Tsemppiä taas kaikille, erityisesti uusille palstalaisille, joilla alku on vielä vähän vaikeaa. Kyllä se siitä lähtee. Ja raitista kesää kaikille.
Tänään aamulla töihin ajellessa mietin, että milloin ja miksi on keikahtanut niin päin, että illan ‘normaali’ on alkoholia juova tyyppi ja heitä silmälläpitäen on tarjoiluihin satsattu ja illan ‘epänormaali’ on alkoholiton raitis, jolle ei ole pakollisten kahvin ja alkumalja-pommacin jälkeen varauduttu tarjoamaan mitään.
No riippuu toki tilaisuudesta ja seurasta tosi paljon, joskus on varmasti toisinpäin. Mutta sellaista pohdin ja ajattelin kirjoitella ylös…
Tuo on vähän sama ilmiö erityisruokavalioiden suhteen. Jos on juhlat niin gluteenittomalle on varattu s marketista ostettu muoviin kääritty sitruunamuffinsi 
@Fincoco Tai kasvissyöjälle kuiva juustosämpylä. Vegaanille vain sämpylä :-). Mutta tosissaan, alkoholin normalisointi on meille raittiina elämään haluaville jatkuva haaste ja ihmetyksen aihe. Onneksi tilanne on parantunut, alkoholittomia vaihtoehtoja on koko ajan enemmän ja mitä enemmän niitä käytetään, sitä enemmän niitä tulee. Olin viime viikonloppuna paikassa, jossa oli kohtalaisen kokoinen harrastetapahtuma ja olutta näytti kuluvan hurjasti. Kysyin baaritiskillä kaverini kanssa, mitä alkoholittomia olutmerkkejä olisi tarjolla. Oli vain Crisp, mutta sitä kolme eri makua! Hatunnosto tälle pikku ravitsemusliikeelle. Pari vuotta sitten olisi vaihtoehto ollut perinteinen “vissy”.
R