Joo, kyllä mä taisin distanssista puhua. Itse opiskelin päihdetyön opintoja (valinnaisina) ja huomasin jo niiden kanssa touhutessani, että päihdetyö sanan varsinaisessa merkityksessä ei taida olla minun juttuni: distanssiongelmakseni nousi jo opiskellessa se, että aloin suhtautua vähän niin kuin vääränlaisella intohimolla siihen touhuun; se kenttä on mulle sillä tavalla henkilökohtaisen tason juttu, etten voisi tehdä sitä “vain” työnä. On tietysti niin, että moni ammentaa juuri sen voimansa ja työnsä merkityksellisyyden siitä, kun on itsellä samaa taustaa. Mutta mä olen just vasta muutama vuosi takaperin päässyt yleensäkin kiinni elämään, jossa on muitakin sisältöjä kuin työ: en tahtoisi enää täyttää millään työllä niin paljoa elämääni kuin olen aiemmin tehnyt
Minäkin olen tässä vähän pyöritellyt mielessäni jatko-opintojen mahdollisuutta ja pääsisin yhteen maisteriohjelmaan suoraan. Mutta sitten mä pysäytin itseni: nyt rauhassa, mies! Tuumasin, että pääsen minä sinne vuodenkin päästä, jos haluan. Nyt voisi olla paikallaan pitää elämä mahdollisimman seesteisenä jonkin aikaa, että saan ensin oman nuppini jonkinlaiseen tasapainoon. Jos aloittaisin jo syksyllä uudet opinnot, saattaisi helposti mennä vähän liian paljoksi vähän liian tiiviissä ajassa. Sitä paitsi, mulla on tässä pari muutakin hyvää roujektii nyt menossa Jospa vain ottaisin tämän vaiheen ihan chillisti ja vaikka opettelisin hetken ihan nauttimaankin käsillä olevista jutuista! Näin sitten päätin, vaikka samalla kutina opiskeluakin kohtaan tuntuu vain kiihtyvän
Rahvas on näköjään puolestaan kaivellut esiin jo pakallisen natsikortteja liittyen kysymykseen “pitäisikö pienten lasten vanhemmilta vaatia täysraittiutta”.
Suora vastaus kysymykseen tuntuu kuitenkin olevan useamman kommervenkin alla.
Olit kuitenkin hiljattain vaatimassa täysraittiutta sosiaali- ja terveysalan työntekijöille?
Koska täysraittiudesta puhuminen tuntuu mielestäsi joka tapauksessa liittyvän jollain irrationaalisella tavalla natsismiin (sic), jään odottamaan josko joku avaisi tätä täysraittiuden ja natsismin yhteenliittyvyyttä jollain tavalla.
Sinun viesteistäsi yhteys ei täysin selviä, valitettavasti.
Hei, on eri asia odottaa valitsemiltaan työtekijöiltä valitsemaansa työhön oikeaa asennetta, moraalia ja rehellisyyttä, kuin säädellä lakeja ja vaatimuksia siitä minkälaisia vanhempien pitäisi olla, jotta ne saisi luvan tehdä niitä lapsia.
Se ettet yhdistä tuota tiukapipopäänatsismia vaatimuksiisi täysraittiudesta on sinun asia, mutta valitettavasti niin se asia on.
Elikkä siis työntekijöiltä voi vaatia oikeaa asennetta, moraalia ja rehellisyyttä, mutta pienten lasten vanhemmilta ei? Tai muuten se on “tiukapipopäänatsismia”?
No… ohhoh. Nyt menin kyllä ihan sanattomaksi. En kertakaikkiaan nyt löydä sanoja tähän, mutta ilmaisen äimistykseni.
Voidaan tietysti olettaa vanhempien olevan viisaita ja hyviä vanhempia, mutta säätämällä lakeja, säädöksiä, edellytyksiä siitä kuka saa tehdä lapsia ollaankin jo siellä natsismissa. Tietysti jokainen saa itse määritellä onko itse valmis vanhemmaksi tai muuten kykenevä, mutta se jos esim sinä et ole tehnyt lapsia omista syistäsi ei ole mitenkään esimerkki kellekkään, ellei joku sitten tahdo olla ja elää kuten sinä.
Onneksi maailma ja me ihmiset ollaan erilaisia, olkoonkin, että maailmassa on narsisteja, alkoholisteja, läheisriippuvaisia, kukkahattutätejä ja muutama ihan taviskin.
^ Kyse ei ollut varmaankaan luvasta hankkia lapsia, vaan tilanteesta sitten kun niitä lapsia on jo hankittu.
Eli, Rahvas, pitäisikö lapsia jo hankkineilta pienten lasten vanhemmilta edellyttää täysraittiutta?
Vastailet kyllä monisanaisesti viesteihisi jopa natseja, amerikkalaisten tissejä ja narsisteja sisällyttäen, mutta tuohon yhteen yksiselitteiseen kysymykseen vastausta ei liene ole odotettavissa. Vai onko?
Rahvaalla taitaa olla taas hieman huono päivä . Ei se mitään, niin on mullakin.
Jos mentäisiin asiaan, tai edes vähän sinne päin, niin mä olen henk.koht. sitä mieltä, että joiltain yksilöiltä olisi ehkä parempi estää se lisääntyminen, siis lapsen edun vuoksi, jos eivät itse ymmärrä jättää sitä väliin. Rajanveto näissä tapauksissa olisi kuitenkin niin vaikeaa ja helposti lipsuttaisiin sinne rodunjalostuksen puolelle, joten en voi tällaisten lakien puolesta liputtaa.
Lisäksi mä haluaisin kuulla mielipiteitä(mieluummin jonkun muun kuin Rahvaan, toki hänkin saa vapaasti kantansa esittää halutessaan, vaikken siitä ehkä mitään ymmärräkään) siitä, että mitä se hyvä vanhemmuus konkreettisesti nyt pitääkään sisällään, sen lisäksi, ettei olla aina aivan päihdepäissään.
Joskus ennen vissiin ihannoitiin sellasia “nuorekkaita” hyvin vapaamielisiä vanhempia, joiden päämäärä oli olla lastensa kavereita. Nykysin tätä on kritisoitu, ja tuotu esiin että ei vanhemman pidä olla lapsensa kaveri vaan äiti tai isä.
Oli miten oli, täydellisiä vanhempia ei varmaan olekaan, mutta tarpeeksi hyviä kylläkin. Rakkauden ja rajojen sovittamisessa oikeisiin raameihin onkin haastetta varmaan ainakin 18 vuodeksi, mutta onneksi ne lapset tuppaa kasvamaan vaikkei niitä edes kasvatakaan.
Omat vanhempani oli oikeastaan vanhempina niinkin sysipaskoja, että minut olisi oikeastaan pitänyt huostaanottaa, mutta oli/on heissä paljon hyvääkin.
Eikä minustakaan tämän kauheampaa ihmistä tullut, vaikkei koko ajan kasvatettukaan.
"Erityisesti Haara ihmettelee miksei kannabista voisi käyttää korvaushoitona alkoholisteille.
Monen alkoholistin maksa on jo niin pilalla, etteivät he voi syödä vahvoja lääkkeitä. Miksei silloin voisi antaa heille puhdasta luonnontuotetta joka veisi kivut ja toimisi korvaushoitona?"
En lukenut tuota artikkelia ja voi olla että mitään mistään (siis huumausaineista) ymmärtämättömänä saan tästä haukut niskaani, mutta minua on aina hieman hymyilyttänyt tuo kannabiksen mainostaminen luonnontuotteeksi. Toki, toki se on varmasti parempaa, kuin mikään synteettinen aine, mutta jos nyt ihan luonnollisesta näkökulmasta lähdetään, niin onhan myrkkysumakkikin luonnontuote, sienistä puhumattakaan, pallokalatkin uiskentelevat ihan luonnossa…luonnontuote ei siis lainkaan itsestäänselvästi ole vaaraton tuote. Ja toisaalta, ainakin minusta luonnontuotteen terveellisyys vähenee melko merkittävästi siinä vaiheessa kun se vedetään savuna keuhkoihin. Tupakkakinhan on luonnontuote muutes, todella terveellistä sisään hengitettynä. Ja kolmantena mainintana ihan omana mielipiteenäni tässä mietiskelen, että onkohan tämä “Me Lopettajat”-palsta nyt kuitenkaan ihan oikea väylä viedä eteenpäin huumausaineen laillistamisen sanomaa? Kuitenkin täällä lienee suurimmalla osalla tavoitteena se täysraittius ja se tarkoittaa ein sanomista myös huumeille.
Mielestäni “Me lopettajat”-palstalle saa linkittää mediaosioon jutun tynkää alkoholistien mahdollisesta “korvaushoidosta”. Itse olen aika skeptinen asian suhteen, mutta jokainen muodostakoon oman mielipiteensä.
Toki saa! Ja mielipiteeni muodostin ja ilmaisin. Tai oikeastaan en ilmaissut. Mielipiteeni tuohon alkoholistien korvaushoitoon on muilta opittu ja se on se, että todella hardcorejuomisen korvaushoitoon on kai melko hyvin toiminut hyvin lyhytaikainen bentsolääkitys, joka ajetaan tarkan valvonnan alla alas, katkolla siis. Ja jos juomisessa on ollut välipäiviä ja määrät eivät ole olleet valtaisia, niin korvaushoitoon ei mielestäni ole tarvetta. Alkoholin fyysiset vieroitusoireet ovat kuitenkin suht lyhytaikaiset. Mutta nyt puhun aiheesta josta en oikeesti mitään tiedä, joten jätän aiheen omalta osaltani tähän.
Yhden huomion tosin vielä sanon. Hassu juttu on se, että lääkekannabiksen laillistamista Suomessa tuntuvat ajavan eteenpäin lähinnä sen viihdekäyttäjät! Eihän siitä heille kai ole juurikaan hyötyä…
Mut oikeesti, nää on luuloja ja oletuksia, voin olla ihan väärässäkin.
Kyllä, se on aivan totta, mutta tarkoitan sitä, että omissa töissäni olen vain hyvin harvoin operoinut suoraan niiden päihdeongelmien kanssa. Se tulokulma on vähän toisenlainen. Tarkoitin ehkä sillä, mitä kuvasin, työtä, jossa tavallaan se ensisijainen pinta on siinä päihdeongelmassa.
Aika ajoin ilmaantuu uusia keinoja viljellä huumeita kansalle ja varmaan jollakin on vilpitön halu auttaa siinä asiassa, mutta olen huomannut, että jos oma lehmä on ojassa, niin sen varmemmin löytyy vilpitöntä halua tuoda luonnon lääkettä kansalle, joka sitä tarvitsee.
Voi olla, että olen väärässä, mutta yhtä varmasti, kuin huumelääkkeetkin on synnytetty myös siitä tarpeesta, että joku haluaa tehdä rahaa muiden ongelmilla, niin joku jolle kannabis on bisnes ja ehkäpä jonkinlainen ongelma, niis sen varmemmin sitä voidaan markkinoida korvaushoitonakin tuon ihmisen tai tahon mukaisesti.
Kannabis ja sen laillistaminen tai rajoitettu laillistaminen on kyllä ikuisuusaihe. Yleisesti ei kai tiedetäkään, että aine oli lähellä laillistamista jo 1970-luvulla, jolloin asiasta äänestettiin Eduskunnassa.
Mutta tarvitseeko alkoholistitkin muka jonkinlaista korvaushoitoa?
Tarvitseeko edes opiaattiriippuvaiset välttämättä korvaushoitoaan, jossa lääkkeenä käytetään tosiaan paljon vahvempia ainehia kuin kannabista; elikkä metadonia ja buprenorfiinia.
No, jotkut narkomaanitkin käyttävät sitten omatoimisina “itselääkintä-korvaushoitoina” kannabistakin ja vaikkapa alkoholia, joita kutsutaankin sitten oheiskäytöksi ja kohta kutsuu taas katkovierotus. Korvaushoidosta huolimatta.
En suhtaudu mustavalkoisen kielteisesti korvaushoitoon, vaan tunnen joitakin jolle siitä on ollut oikeasti paljon apua, mutta nykyinen trendi korvaushoidon lisäämisestä yleispätevänä ratkaisuna ja raitistavien hoitojen karsiminen on huolestuttavaa!
Mutta asiasta kukkaruukkuun ellei jopa virtahepoihin oluhuoneissamme: metkaa ettei Winstonin mielenkiintoiseen kysymykseen hyvästä vanhemmuudesta ole tullut enempää kommentteja.
t: Pyhän virtahevon ja marttyyrimadonan kasvatti : )
Rakkautta ja rajoja toki, kuten Rahvas jo sanoikin, mutta mitä nämä sitten käytännössä kenelläkin tarkoittavat.
Riittääkö rakkaudeksi se, että tietää itse rakastavansa lastaan ja on asian tälle kerran ääneen ilmoittanut? Uusi ilmoitus tulee kyllä sitten, jos tilanne muuttuu, kuten suomalaisessa avioliitossa . Vai pitääkö se osoittaa teoin ja sanoin ja millaisin teoin ja kuinka useasti?
Entä ne rajat sitten? Pitääkö lasten tulla kotiin viimeistään kello 20.00 viikonloppuisin ja arkisin heti koulun jälkeen ja karkkipäivä on kerran viikossa, aina siihen asti, kun täyttävät 18 vuotta? Vai riittääkö se, että välillä ilmoitetaan vaikka tekstiviestillä tai Facebookissa, missäpäin maailmaa sitä nyt suurinpiirtein mennään ja tämä on ihan hyvä käytäntö siitä alkaen, kun lapsi koulutiensä aloittaa?
Mielipiteitänne ja näkökulmianne, hyvät ihmiset . Niitä mä olen kiinnostunut kuulemaan, en mitään “yleispätevää totuutta” lastenkasvatuksesta ja hyvästä vanhemmuudesta, vaikka jotkut saattavatkin pitää niitä omia mielipiteitään yleispätevinä totuuksina, joiden mukaan kaikkien tulisi elää ja toimia.
Jospa vain ottaisin tämän vaiheen ihan chillisti ja vaikka opettelisin hetken ihan nauttimaankin käsillä olevista jutuista! Näin sitten päätin, vaikka samalla kutina opiskeluakin kohtaan tuntuu vain kiihtyvän 
. Ei se mitään, niin on mullakin.
.