Kai tuo aika harvinainen yhtälö on. Ihmisen yksi perustarve kun on kuulua johonkin (yhteisöön), toki poikkeukset vahvistavat säännön. Yhteiskunnasta ovat ns. aputyöt lähes loppuneet ja työpaikkoja joissa pärjäisi peruskoulupohjalla tai jopa ilman sitä päästötodistusta (saati sitten vakavalla mt tai päihdetaustalla) alkaa olla olemattoman vähän. Ennen oli kauppa-autoissakin kuljettaja ja pari iloista myyjätyttöä, “apupoikia” tarvittiin siellä sun täällä ja toimistoihin pääsi liimailemaan kirjekuoria ja monistamaan. Ne ajat oli joskus. Ratkaisua en pysty keksimään. Nuorten syrjäytymiskehityksen estämiseen/katkaisemiseen pitäisi panostaa moninkertaisesti ja saada kaikille joku koulutus. Haaveilu rikastumisesta nettipokerin tai “blackin” kautta ei ole tulevaisuudensuunnitelma.
Eilisessä Hesarissa oli mielestäni hyvä Sarasvuon kirjoittama juttu alkoholismista.
En sitä löydä netin kautta…kannattaa lukea ja vaikka laittaa tänne näkyviin, jos osaa
paremmin sen etsiä.
ja yritin todellakin etsiä, nyt en ollut laiska…niin
En usko että pelkästään kuuluminen yhteisöön lisää onnellisuutta. Asiaan vaikuttaa myös oma asema yhteisössä ja miten mielekkäänä sekä oman homman, että koko yhteisön päämäärät kokee. Kutsumustyössään olevalle henkilölle ja/tai uraa rakentavalle menestyjälle työyhteisö on varmasti hyvinkin antoisa, mutta jos status yhteisössä on “apupoika”, tai on alalla, jota ei koe lainkaan mielekkääksi (tyyliin puhelinmyynti), niin sen voi kokea huonommaksi vaihtoehdoksi toimettomaan yksinoloon nähden. Esim. en piitannut armeijasta lainkaan kun varusmiehiä kohdeltiin kuin pohjasakkaa (missään työpaikassa en ole törmännyt yhtä tylyyn käytökseen esimiesten taholta) ja homman kokonaismielekkyyskin oli vähintään kyseenalaista, vaikka kyseessä toki erittäin yhteisöllinen paikka olikin.
En tarkoittanut yhteisöllä pelkästään työyhteisöjä, vaan ihan kaikkia “ryhmiä” joita ihmiset muodostavat tekemisen, olemisen, harrastamisen jne. ympärille. Kasvottomat virtuaali-ihmiset tuskin voivat korvata (minun mielestäni) aitoa kanssakäymistä ja esimerkiksi “plinkkiin liityneiden” joukkoon (yhteisöön) kuuluminen tuntuu kovin ohuelta kannattelemaan elämässä eteenpäin. Välillä tuntuu että koko sosiaalinen media jne. vain lisäävät syrjäytymistä vaikka tarkoitus on kokonaan toinen 
“Syrjäytynyt” on ainoastaan keksitty sosiaalinen leima, eikä mitään muuta.
en.wikipedia.org/wiki/Social_stigma
Social stigma is the extreme disapproval of (or discontent with) a person on socially characteristic grounds that are perceived, and serve to distinguish them, from other members of a society. Stigma may then be affixed to such a person, by the greater society, who differs from their cultural norms.
Syrjäytyminen = social exlucion
Social exclusion is a concept used in many parts of the world to characterise contemporary forms of social disadvantage. Dr. Lynn Todman, director of the Institute on Social Exclusion at the Adler School of Professional Psychology, suggests that social exclusion refers to processes in which individuals and entire communities of people are systematically blocked from rights, opportunities and resources (e.g. housing, employment, healthcare, civic engagement, democratic participation and due process) that are normally available to members of society and which are key to social integration
en.wikipedia.org/wiki/Social_exclusion
Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa[2], mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua. Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen tai jopa halveksuntaan eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen.
fi.wikipedia.org/wiki/Syrjäytyminen
[size=85](Huom! Lähdekriittisyyden nimessä sanottakoon että Wikipedia ei ole tietolähteenä se luotettavista luotettavin, eikä kelpaa viralliseksi tietolähteeksi esim. korkeakouluteksteissä. Syrjäytymisestäkin olisi tarjolla pätevämpääkin kirjaviisautta, mutta netin keskustelufoorumilla Wiki olkoon kuitenkin tarpeeksi luotettava jotta siihen voi viitata kätevyytensä takia : )
[/size]
However, asunnoton on asunnoton ja nälkäinen on nälkäinen oli hänellä stigmoja/leimoja tai ei. Työttömyys tai työllisyys sen sijaan on monimuotoisempi asia, eikä vaikuta yhtä suoraan henkiseen hyvinvointiin. Jotkut ovat ilman työtä omasta halustaan ja tuntevat elämänsä olevan ihan kunnossa, jotkut tuntevat työnsäkin olevan silkkaa kivireen kiskomista ja raatamista ilman kiitosta.
Eikö kukaan ilmaissut että voi olla toisaalta vähän alentavaakin mennä jonnekin risuja keräämään parin euron tuntipalkalla?
Paavo Arhinmäki (Vas.) kohautti ja närkästytti aikoinaan lanseeraamalla käsitteen paskaduuni. Tarkoituksenaan oli kuitenkin kritisoida pienipalkkaisten alojen alipalkkaisuutta, eikä halveksua jotain töitä sinänsä. “Kyllä joku hampurilaisten paistaminen voi olla ihan ok duunia, jos siitä vaan saisi ok palkankin”, täsmensi Paavo jälkeenpäin.
(Tiesiköhän Paavo, että jonkun Mäkkärinkin palkat on korkeammat kuin vaikkapa siivousalan peruspalkat).
Paskaduunin käsite on minustakin silloin osuva, jos palkkatulokaan ei riitä kunnolla elinkustannuksiin, vaan ihminen joutuu palkkatulon lisäksi hakemaan toimeentulotukea tai käymään leipäjonossa.
MM, jooo kyllä mä tiedän että joku voi elää varmaan tosi mukavaa ja yltäkylläistä elämää 50 centillä päivässä kattoon syljeskellen. Sitä sanotaankin joskus sarkastisesti “pyhällä hengellä elämiseksi”. 
PS. Jess, minulla oli tänään opintotukipäivä! Kylläpäs jäi taas tilille paljon hilloa vuokrien ja laskujen jälkeen. \o/ Joka tapauksessa: opiskelu kannattaa aina.
PPS. Lizzyn ja WS:nkin viestit koskien yhteisöllisyyttä ja yhteisöjä olivat hyviä!
Niin ja taas päästään siihen, että tiettyihin asioihin voi kyllä itsekin vaikuttaa. On myös pitkälti itsetuntokysymys, miten kulloisenkin “statuksensa” ottaa. Ilman sitä koulutusta ja omasta elämästä vastuuta ottamatta (valinnat) täytyy tyytyä muuhun kuin keskiluokkaiseen asemaan saati johtajan palliin. Nuorille pitäisi puhua suorempaan, paapomatta. Jos ei yritä mitään niin ei voi paljon odottaa, valitettavasti. Oman päihdeongelmansakaan hoitoa ei voi ulkoistaa. Mt-ongelmat eivät tietenkään ole usein oma valinta (eikä alkoholismikaan) joten em. ei koske kaikkia ihmisiä.
Kaikista nyt ei ole koulunkävijöiksi. Monelta puuttuu tarvittavia lahjoja ja/tai ympäristön kannustusta.
Yllättävän monelta aikuiseksi luokiteltavalta puuttuu myös perustaidot elämässä selviytymiseen - ruuanlaitto-, siivous-, ja kodinhoitokyvyt - koska ei niitä ole kotonaan (tai koulussa) oppinut. Vaikka jonkin ihmeen kautta saisikin työtä tai asunnon, ei välttämättä ole kykyä ylläpitää niitä. Työpaikoissa loppuu kärsivällisyys, kun ei ymmärretä edes ilmestyä ajoissa töihin ja vuokrasopimus irtisanotaan, kun ei ole edes roskia viety kuukausiin ja palokuorma kasvaa. Ja nämä asiat koskevat niitä, jotka haluaisivat kuulua yhteiskuntaan.
Ja sitten jotain aivan muuta… Sosiaalisen median myötä Suomesta on tullut ‘vittuiluyhteiskunta’.
Kaikilla on sanomisen mahdollisuus ja sitä myöten melkein sanomisen pakko. Jos on mahdollisuus ymmärtää toisen kirjoitus väärin, se myös halutaan ymmärtää väärin. Monelle tuntuu riittävän, että saa ilmaista älykkyytensä vittuilemalla ja repimällä muiden ajatuksia alas. Ja kuitenkin parhaat ideat yleensä syntyvät silloin, kun on monta päätä pähkäilemässä. Jos siis on halu rakentaa jotain
Usein myös tärkeämpää kuin itse asia on se, kuka sanoo. Tuntuu, että puoluepolitiikassa tämä näkyy erityisen hyvin - fiksutkin ideat haudataan, koska sanoja edustaa väärää puoluetta.
Disclaimer: Tällä en tarkoita Plinkkiä, tällä palstalla on ihan oma elämänsä ja palsta siivoaa itse itseään koko ajan
Foolle: se Sarasvuon Hesarin kirjoitus oli edellisellä sivulla linkattuna viestini loppuun.
Poistettu väärä linkki…
" Ja sitten jotain aivan muuta… Sosiaalisen median myötä Suomesta on tullut ‘vittuiluyhteiskunta’.
Kaikilla on sanomisen mahdollisuus ja sitä myöten melkein sanomisen pakko. Jos on mahdollisuus ymmärtää toisen kirjoitus väärin, se myös halutaan ymmärtää väärin. Monelle tuntuu riittävän, että saa ilmaista älykkyytensä vittuilemalla ja repimällä muiden ajatuksia alas. Ja kuitenkin parhaat ideat yleensä syntyvät silloin, kun on monta päätä pähkäilemässä. Jos siis on halu rakentaa jotain 
"
Näin kirjoitti Cricket ja osui ihan asian ytimeen. Kun on mahdollisuus kaikenlaisilla anonyymeillä tavoilla “itseään ilmaista” niin tätä mahdollisuutta myös käytetään. Tätä just aamulla mietin kun lueskelin erään aamulehden mielipidepalstaa. Jos vaikka naapurin tekemiset jurppii niin ei muuta kuin vääntämään nimettömänä jollekin palstalle valitus… Ei puhettakaan että asiat puhuttaisiin kasvokkain.
Minä toivon, että enemmän keskusteltaisiin siitä miten konkreettisesti voidaan auttaa, syrjäytyneitä, työttömiä ja alkoholisteja, jotka aika usein ovat vielä em yhdistelmä, kuin siitä, mikä on syrjäytymisen tms määritelmä.
^ Selvä! Ei muuta kuin keskustelemaan.
Sosiaalihuoltolaki onkin uudistumassa, ja tässä nyt aluksi sitten tutustuttavaa ellei muuten tule mieleen ideoita.
sosiaaliportti.fi/fi-FI/sosi … RCef0ciH04
Linkki siis nimenomaan artikkeliin päihdepalveluiden asemasta, mutta sivulta on polkuja myös muihin puheenvuoroihin uudistuvan sosiaalihuollon tiimoilta.
Ihan konkreettisesti voidaan auttaa tietenkin turvaamalla ihmisten perustarpeet, joka tosin on jäämässä osin kolmannen sektorin ja vapaahtoisen auttamisjärjestöjen tehtäväksi.
Asunnottomille on joissain kunnissa tarpeeksi majoitusta, joissakin taas ei. Esim. Espoossa tilanne on aika hyvä sikäli että on Olarinluoman vastaanottokoti jonne pääsee yöksi milloin tahansa missä kunnossa tahansa, mutta hassu pulma on siinä että päihdeongelmattomat asunnottomat jäävät huomiotta kokonaan, ikäänkuin heitä ei olisikaan.
Mainittu Olarinluoma kuten monet muutkin asunnottomien majoitukset on profiloitu nimenomaan päihdeongelmaisille asunnottomille.
Minä taas toivoisin minä- keskeistä kokemusten jakamista vertaistukifoorumille enkä tuota ylimielistä ihmisryhmien objektisoimista säälittäviksi auttamisen kohteiksi. Oireellista “syrjäytymis”- keskustelulle on itsepintainen tarve sekä syyttää, että sääliä niitä muita.
Sen sijaan että miettisitte arvoisat raittiit mitä niille muille pitäisi tehdä, kannattaisi keskittyä miettimään sitä mitä teidän pitäisi tehdä itsellenne.
Walitettawasti teillä ei raittiudestanne huolimatta ole mitään oikeuksia määritellä muita ihmisiä yhtään miksikään.
Nyt huomio sinne omaan napaan!
Omaan napaan tuijottaminen on yliarvostettua ja valitettavan yleistä, vaikkei kaikki sitä edes itse tiedosta.
Me poteroita kaivamme elämään, ja astumme niihin asumaan
Elämä on reiässä rattoisaa; reiässä jonka ympärillä on vain…
…oma perse!
lauloi jo Alanko aikoinaan. Osuvaa! 
Oma napa on ainoa napa jota ihmisellä on oikeus ronkkia.
Pakkomielteinen tarve ronkkia toisten tunkioita kertoo pakonomiasesta tarpeesta paeta omia ongelmia. Jokaisella yksilöllä, joka ottaa elämäntavakseen harrastaa sellaista sosiaalista raiskaamista josta mm. yhteiskunnassamme jylläävä vastenmielinen syrjäytymiskeskustelu on malliesimerkki, on moiseen käytökseen henkilökohtaiset sisäiset motiivinsa.
Syrjäytyneiden auttaminen ja ratkaisujen etsiminen sosiaalisiin ongelmiin ei ole mitään raiskaamista.
Vai meetkö sä leipäjonoon sanomaan ruuanjakajille, että lopettakaa näiden nälkäisten ihmisten raiskaaminen tätä ruokaa jakamalla ja kohdatkaa omat ongelmanne. 
Se, että itsellä on maha täynnä (ja mahdollisesti pääkin täynnä) ja katto pään päällä, ei oikeuta kieltämään koko syrjäytymis-ongelman ja köyhyyden olemassaoloa yhteiskunnassamme.
Ja jos haluaa panostaa omien kokemusten kertomiseen, on hyvä näyttää itse esimerkkiä siitä.
Ja toisekseen: tämä ketju on Mediasta poimittua, joten tässä voi keskustella kyllä yhteiskunnallisista aiheistakin joita mediassa käsitellään.
Ok. Eli sun mielestä esimerkiksi kaikki työttömät päihteiden ongelmakäyttäjät ovat ilman työtä + vetävät brenkkua sun muuta ihan omasta halustaan ja ko.henkilöihin ulkopuolelta kohdistuvat auttamisyritykset tai -ajatukset ovat alentuvaa paapomista jonka pohjimmaisena motiivina ovat auttajien omat ongelmat ja niiden väistäminen?
Just. Ei muuta kuin kokoomusnuorten jäsenhakemus vetämään. Yksilönvastuu ja silleen
Esimerkiksi niissä kunnissa, joissa on supistettu eniten kouluterveydenhuollosta, rahaa uppoaa myöhemmin esim. mielenterveyspalveluihin ja kotiin hautautuviin pelokkaisiin nuoriin, jotka eivät uskalla astua aikuisuuteen. Onko järkeä säästää tuosta tärkeästä kasvun vaiheesta, jolloin ne syrjäytymisen pohjat nimenomaan kehittyy. Tärkeä rooli olisi esimerkiksi tällaisella työllä ja tuollaisilla ihmisillä, kuin tämä opettaja tässä on. ohjelmat.yle.fi/ykkosdokumentti/omaa_luokkaansa
Täällä on niin elinvoimainen keskustelu käynnissä, että en taida väliin mahtua, mutta yritänpä vielä kuitenkin, oli lipsahtanut pikkusen väärä linkki edelliseen postaukseeni, se linkki oli koko blogiin…kun siinä piti näkyä vain tämä kirjoitus: janholmberg.weebly.com/2/post/20 … edelt.html
Miä sinne vähän kommentoinkin…