Mediasta poimittua

^ Ei taida olla enää tuota pätkää. Poistin seittämän (7) viestiä tuosta ketjusta Heinäkuulta 2015 muutama päivä sitten ja vain lainaukset on jäljellä ja niistä jää se mainittu jälki, joista toinen on nyt tabularasan nimissä. Vilkasin tuon Olohuoneen jessejalmari-ketjun jubailut eilen.

Käteväähän tuo teoria ois siltä osin, sillä näyttää siltä, että olen eniten tekemisissä täällä nykyään teidän kahden kanssa ja Winstonin kanssa olen viestitellyt eniten kaikista viimeisen kymmenen vuoden aikana ja etenkin Saunassa. Vähemmällä vaivalla ja energialla homma himaan.

Tiedän jo teidän kertomana joitain yleisiä asioita teistä kahdesta, joten ei taida tuo ulostustulo ihan olla totta sentään.

Harmi vaan, ettei Olohuone olekaan kovin täydellinen satsaus.

Poistanpa tuon edellisen viestin nimitiedot.

Muokkaus vähän hankalaa näin älylaatoitse.

Ilmeni dubble

pin.it/66Igw0Z ja onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen. En tiiä, mutta tämä heppa ei jossittele vaan menee asiaan.

Näin rankkana karkkinarkkina tämä seuraava aihe kiinnostaa enemmän, kuin jonkun riettaan ja
repaleisen reetan reisi naapuripöydässä tai joku alepupin sirkutteleva säkkituoli lihatiskillä.

Jostain syystä olemme kansana aivan kärjessä ainakin kahdella tai kolmellakin nautintoainemittarilla. Tunnetuin pahe tai myrkky tai ihanuus on kahvin yltiöpäinen lipittely ja kaataminen kotona, vieraissa ja duunissa. Kahvia on oltava ja sitä on saatava heti aamusta. Olin itse seittämän (7) vuotta kahveetta, mutta palasin tuon kofeiinin pariin taas 15 v sitten. Kylse niin ihkua kamaa on ja vieläkin kivasti potkii ja on sosiaalinenkin aspekti olemassa, eikä sen parissa menetä omaisuuttaan, töitään tai siitä tule hulluksi ja menetä henkeään.

Karkkien kiskominen jädenä, sipsinä ja pastilleina ja muina muotoina on myös varsin ansiokasta. Mitä me kansana oikein pakenemme. Eskapismin tunnusmerkistöön käy kaikki nautintoaineiden överivetäminen, seksin posketon harrastaminen ja somesekoilu. Jospa länsimaiden lajimme on muuttumasssa, paitsi painoluokka nousemassa samalle viivalle merinorsun kanssa, myös holtittomuus ja moraalittomuus leviää laajemmin nykyisistä harrastepiireistä jopa ristillistemokraatteihin ja melko siveinä pitämiini piireihin, joita voisi edustaa ammattillisesti tai väestörakenteellisesti vaikkapa keski-ikäisten ja eläkeläisikäisten yhdistysväki, sillä siinä lajissa tarvitaan säntillisyyttä, korkeaa moraalia ja sääntöjen noudattamistaipumusta, paitsi tietenkin, jos vaikka huomion keskikasteessa on seksiorgiat ja kamanveto laajemminkin.

Viinan juonnin nykytilastoja en tunne, ja onhan ne huomattavasti kaventuneet, kun minä en ole enää märällä kentällä, mutta kyllähän hermon lipeä on tälle maanosan ryhmälle maittanut kautta aikojen ja siitä kielii jatkuvat sekoilu-uutiset mediassa, joista osasta saa hyviä loppukevennyksiä, mutta nykyään ei ole kuulemma oikein tai moraalisesti kohdallaan iloita jonkun reiskan ja riitan väkivaltaisesta viikonlopun lieveilmiöistä raskaiden kymppiuutisen vastapainoksi.

Maailma on paha paikka ja lopuksi vielä joutuu delaamaan. Väistämättömän edessä me kaatelemme naamariin vahvaa paahtoa
ja samanaikaisesti käsi käy karkkikipolle ja toinen on jo hamuamassa salakavalaa arkitiistain huikkaa.
Turmion tie on auki ja tuho enteellinen.

Olen tätänykyä jo aikuinen häiskä, mutta tarvitsen karkkipäivän, joka oli taas eilen, lauantaina. Nyt olen pöhöttynyt ja äkäinen näissä mässynvedon jälkirefloissa. Onko se sen arvoista vai pitäisikö tämäkin addiktio tyrmätä ja leikata pois ohjelmistosta.
Njää, ei ihan vielä. I´m not a loser, things are gonna change, I can feel it

Olen antanut itselleni tieteen välikäsien kautta kertoa, että sokeririippuvuus on henkistä lajia, eikä millään mittarilla fyysistä.
Joillain se namihimo vaan on syntymästään. Minä olen nähtävästi sellanen namusetä, mutta alussa olin karkkia suuhun sullova poika.
Kai se hinku vaan on ja pysyy. Mulla oli pitkä tie kaventaa rönsyilevää imelänvetoa ja viime vuosi viimein meni aikuisen äijän karkkipäivänä ja tuloksena 52 karkkipäivää. On se surkeeta, mutta toisaalta kelpo saavutus ja taidan pitää nämä asetukset.

MAKEA RAKAS, HS eilen.
d177cw9cg6hb2o.cloudfront.net/8 … .mp4#t=0.1

Onnen kaava, HS - tänään

[i]Kuviossa on neljä osa-aluetta:

  1. jotain, mitä rakastaa

  2. jotain, mitä maailma tarvitsee

  3. jotain, mistä maksetaan

  4. jotain, missä on hyvä.[/i]

hs.fi/hyvinvointi/art-2000009302327.html

Ikigai ei käänny suoraan muille kielille. Vapaasti käännettynä se tarkoittaa asioita, jotka tekevät elämästä arvokasta. Sen eurooppalainen serkku on ranskan kielen käsite raison d’être, syy olemassaololle.

→ Luulisi ja toivoisikin yksittäisen ihmisen ja kantayksilön ihan ite huomaavan, jos ja kun hän on onnellisessa tilassa.
Tuossa jutussa vielä varmuudeksi virallinen kanta ja kaava, jotta voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja vakuuttua onnellisuudestaan ja jatkaa elämäänsä. No, muussa tapauksessa on tavoitteita, jos tykkää niitä asetella elämänsä varrella.

siis: intohimo, kutsumus, ammatti, tehtävä. Kyllähän ne päällekkäin menee ja sopii mennäkin ja toivottavasti ilman kitkaa.

HS, aiemmin. Jaakko Tiira 26.12.2022 10:55 hs.fi/urheilu/art-2000009290283.html

Krister Savonen, 28, löi päänsä rajusti – siitä alkoi kierre, joka vei seksihalut ja parisuhteen
Krister Savonen sai syyskuussa 2021 salibandyn liigaottelussa elämänsä kuudennen aivotärähdyksen. Sen jälkeen hän on kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöistä. Nyt Savonen opettelee elämään aivovamman kanssa.

Aika karmea tilanne ja kohtalo. Näitä pahimpia tapauksia on jonkin verran kontaktilajeissa. Jostain saa varmaan tarkempia tilastoja.

Näen tässä suoran yhteyden päihdemaailmaan. Myöskin omaan päähäni ja lukuisiin törmäilyihin ja kaatumisiin ja väkivaltatilanteisiin. Helposti voin luetella kymmenen (10) kovimpaa tälliä, tyrmäystä ja putoomista, joista osasta kuulin vasta jälkeenpäin ja osan päättelin. 2006 tietämillä muistaakseni toi ylin hissilodju eli kasettikotelo ja sipuli on tsekattu ja kävin kuvissa ja isoissa aivoissa oli lieviä osumia, pienissä kohtuullisia. Katkokävelyvuosina se oli konkreettista. Nyt kävelen paljon, jos vakikymmenen kilsaa päivässä on sitä, mutta emmä ihan 100 % suoraan auraa. Toisaalta, en ole niin suoraviivainen muutenkaan ja yksioikoinen, pokkarina luettava. (Vähän kuin naiseni sanoo, ettei hän ole välipala. Sama juttu, olemme kumpikin usean lajin kokonaisuus).

Snadimmat hitit fiksautuu tai ainakin hieman. Isommista alkaakin sitten koomikon tai kiertävän pystypaaripetterin ura tai
vaihtoehtoisesti jokin suuren valtion viraston ja ylivikkelän tapainen johtajaduuni tai poliitikon pesti, venäläishenkinen desantti.

Pari rankempaa keissiä olen katsellut lähempää. Toisessa olimme töissä kaukomailla ja työkaveri juhli nelikymppisiä ja oli kai kaatunut yön tunteina. Ei se äijä mun nähdäkseni siitä entiselleen koskaan palannut, mutta taisi lopettaa häpänoton ja vaimonsa tuli Suomesta. Toinen oli kestohuikan ottaja ja kaatumisensa jälkeen tuli kyl pahaa runtua. Kävely oli sellasta rajusti vinoon menemistä ja muisti pätki. Alle kolmekymppisen meikän kehotus oli alkaa kiertämään taloa ensin ja sitten siitä laajentamaan rinkiä vähän kauemmaksi.

Elinaikaennuste on kehno, kun oikein rajua nyrkkeilijän tautia alkaa puskemaan. Ja itsaritilastot voi olla korkeat. Michael Hutchence, Robin Williams on esimerkkejä ja ainakin Lewyn kappale-taudin lopputuloksesta. It´s a long time being dead.
Muistan olleeni aivan helvetin järkyttynyt, kun INXS-solisti veti ittensä hirteen 1997. Itse olin kans noina aikoina enempi kuollut.

Tuuria on ollut mulla matkassa, olettaen ja omminkin, ettei tässä enää ole tullut isompia osumia… sitten vuoden 2005,
kun mursin solisluun ja oikean puolen ohimo sai kunnolla dämitsiä ja sitä särkiä jatkuvasti joitain vuosia. Lievä pullotusturvotus jäi.
Pää ei ole uusiutuva luonnonvara. Oli jonkun nimmari täällä joskus taannoin, taisi olla Runeh.

Korkealla prosentilla tulemme melkein kaikki saamaan muistisairauden ja sen jälkeen elämme keskimäärin kymmenisen vuotta.
Osalla ikäisistäni prosessi on jo alkanut, ehkä minullakin. Menoa se tulee olemaan, se on varma ja läheltä olen vaivaistalossa katellut
jo nuorempienkin, alle seittämänkymppisten tilannetta ja karuahan se on, mutta totta.

Aivovamma ei pahemmin eroa dementiasta ja muistisairaudesta tai en minä sitä mitenkään osastolla ollessani erottanut.
Käytännän toimet on hankalia ja kultakalan muisti on pahimmillaan 8-10 sekuntia. Ihmisestä tulee ahdistunut ja aggressiivinen
tai osasta tulee ja ne menee vaiheittain, mitä tulee moniin muistiin liityviin sairauksiin. Toisten luonne on jo valmiiksi vittumainen.
Vanhuksilla voi olla tarve kertoa jotain tärkeää, mutta sanat katoaa ja korvautuu jollain muilla afasiassa.
Joillain aivoinfarktien myötä pää ns. pehmenee ja on monisairauksia, joissa paletti on kovin murheellinen.
Se kaikki on kuitenkin luonnon omaa kiertoa ja tavallaan luonnollista. Kuoleminen voi olla pitkä prosessi.

Sain erittäin hyvät ohjeet kokeneemmalta hoitajalta, kuinka toimitaan vänkäävien asukkaiden kanssa ja niitä voi kyl soveltaa siviiliinkin: Kun sanotaan, että painu vittuun tai helvettiin niin lähde pois. Kun aletaan väittelemään, älä pahenna tilannetta ja liity riitelyyn. Muista aina, että ihmisillä on sairaus ja se sanelee käytöstä ja puhetta. Ja he kaikki ovat toisten armoilla.

Iän myötä kognitiiviset kyvyt ja puhe alkaa hapertua ja murtua. Meillä on laitoksia eli vanhainkoteja, jossa on valtavasti kokemusta ja
elämää nähnyttä väkeä, mutta he ovat hiljaa tai kertaavat kapeasti jotain pientä osaa massiivisesta tapahtumien kirjosta.
Keskustelut ei ainakaan meikällä olleet vuorovaikutteisia, mutta minähän nyt pidän sitä höpinää yllä ihan muutenkin.
Olin etupäässä ulkoiluttamassa meidän veteraaneja ja sitä myötä sai sitä iloa aikaan ja yksi tehokas keino on veden äärellä oleilu.

Elämä päättyy sittenkin jo hyvissä ajoin, ennen aikojaan ja liian aikaisin, vaikka fyysisesti palloilemme täällä, mutta kuuppa on jo palautunut tehdasasetuksille ja ihmislapsen pääkopan suhteen se ei ole hyvä asia, vaikka vanhan dikipoksiraadon voiskin vielä saada pelastettua ja viritystaajuudet suhtkoht entiselleen.

Liikuntaa, lukemista, aivoitusten ilmaisua, kirjoittamista vaikka itselleen päiväkirjamaisesti, kuten olen tehnyt jo neljättätoista vuotta, keskustelua ja keskusteluja ja vireetä tai ainakin jonkin asteista sosiaalista elämää, ihmisten tapaamista, kaikkien omien asioiden hoitamista, enempi venyttelyä, joogaa ja meditaatiota ja salireeniä ja muutoinkin terveellistä ja säännöllistä elämää, sekä myönteisten asioiden viljelyä ja huumoria väkisin joka paikkaan ärsyttävyyteen ja raivoon asti tunkemista ja nää jeesaa.

Yksi lisäsyy pysyä poissa päihdekentän monista miinoista. No, itse en tarvii mitään lisämotivaatiota, enää. On se helvetti jo nähty.

Maistuuko pussikalja?
Moni nykyvanhempi käytti teininä runsaasti alkoholia. Ovatko nykynuoret tosiaan niin raittiita, mitä sanotaan?

hs.fi/perhe/art-2000009093786.html HS tänään.

=> Jotkin asiat ei sittenkään muutu tässä alati muuttuvassa maailmankierrossa.

Itsellä tuli oikein hanakasti pyrittyä suurkulutuksen fanien pariin jo 14-vuotiaana 1984, jolloin ryystin itteni ihan tolkuttomaksi.
Isäpuoli sitten talutti mua tienpenkalla ja juotti rasvatonta maitoa, jottei tarvinnut mennä Vaasan sairaalaan vatsahuuhteluun.
Ihan velvollisuudesta ja rakkaudesta se sen teki, tiukkamoraaline pohojalaane äijä. Olemme hyvissä väleissä nykyään 2023.

Perin isän sammumattoman janon ja yhdessä otettiin kippoa kesinä 1986, 1987 ja 1988, joista jälkimmäisenä
olin jo täysi-ikänen lapsi. Vanhempani oli eronneet jo 1977, mutta isän opit meni perille jälkilähetyksenä.

Faija läks taivaaseen ja meikä armeijaan, jossa ei ollut minkäänlaisia ongelmia 1989-90, mutta yk-joukoissa jo olikin.
Pikkuhiljaa aloin alkoholisoitua ja 22-vuotiaana tein läpimurron, kun opin imemään rapulavaahtoja.

Kyl sillä varhaishistorialla on merkitystä päihdeuran suunnitelunkin suhteen. Nielin karmeeta metsän sahtia 1982 ja miellyin
tuntemukseen, jota lakitekstillä kutsutaan tilapäinen mielenhäiriö eli kansanomaisesti känni, huppeli ja ihan ihana humalatila.

Eka sekaantumien luun liukkaaseen on hyvä muistaa ja vika kerta 2013, jolloin kaatelin tiukkaa viinaa posliiniin ja
kattelin suoraa lähetystä delirium filmistä, joka oli aivan mustavalkoinen ja alkoi aina, kun laitoin lamppuni kiinni.
Siinä sota-ajan vermut kävelivät yksi kerrallaan jossain kangasmaastossa kameraa eli minua päin ja

niiden silmät valuivat poskille. Katossa oli jotain outua riimunkirjoitusta, jonka vain iltapäivän auringonvalo toi esiin ja oven päällä olleen pyyhkeen tytön pää kääntyili minua päin… en ole varma kuulinko sen huokailevan… kutsuiko se minua jonnekin…
ääniharhoja oli ja ne koitti mut jostain vakuuttaa

Raittiina tänään, jei ´

:arrow_right:

On se viina vaarallista, juu…

Venäjän yksikössä 30 miestä ”haavoittui” juopottelun takia jo matkalla rintamalle.

Morjeksia,

jeesbut, täytyy sanoa, että tämä on ainoa kerta, kun kannustan joitain juomaan oikein kunnolla ja ois suotavaa, että hyökkääjät kuolis jo viinaan, ennenkuin menevät rajan yli. Onhan se osalle parempi kohtalo muutenkin, kun kyse on niinkin luokattomasta porukasta.
Mut maailma on kummallinen paikka. Mulla oli Kriminkin valtauksen aikaan 2014 venäläisiä työkavereita ja myös ukrainasyntyinen jäbä, joka puolusti jossain kärhämässä venäläisiä ja ettei heitä “yleistettäisi”. Minä en sellasissa riidoissa ollut mukana, mutta ainahan itänaapuri herättää monenlaista tuntemusta ja se oli silloin vasta alkua. Duunissa humanitaarisella alalla en nähnyt sitä tarpeelliseksi,
mutta kummallinen näkökanta oman maansa syöjiä kohtaan. Tyyppi oli käynyt myös Israelin armeijan, joka ei ole kovin helppo koulu.
Jospa kyseessä oli Tukholman syndrooman kaltainen tila. Tiesi kertoa tarkasti, miten hän tunnistaa keskusteltaessa naamatusten valehtelemisen eri elkeet vastatessa, kuten:

  • levottomuus,
  • hikoilu,
  • katseen kääntäminen,
  • pälyily,
  • huulien nuoleminen (omien),
  • sanojen takeltelu,
  • sanojen hakeminen,
  • sanojen änkyttäminen,
  • jalkojen siirtely,
  • niskan hierominen (oman) jne, jep yep

Halusin vain osoittaa, että ei kaikki ole aina sitä, miltä näyttää ja tällainen sota
ja siitä seuraava kaaos on joillekin tahoille lottovoitto ja mahdollistaa mm. rikollisuuden.
Näistä asioista uutisoitaneen sitten vuosien päästä. Ukraina muuttunee Syyriaksi sinä aikana.

hs.fi/hyvinvointi/art-2000009225020.html HS, 16.1.23

Älä tee turhaa työtä
Keskity suuriin lihasryhmiin, kuuluu salitreenin klassikko-ohje. Asiantuntijat kertovat,
miksi tietyt lihakset ovat terveydelle tärkeämpiä kuin toiset.

Noniin, tämä on meikän omaa alaa sikäli, että rakensin juuri viime syksynä oman himasalini valmiiksi. Aikaa meni kolmisen vuotta,
rahaa paloi nelisen tonnia. Kaikkea on ja muutama penkki ja pari kyykkytelinettä, 12 tankoa, painoja ehkä 600 kilova, jne.

Nyt vois tietenkin pitkään paahtaa tästä harrastuksesta, joka on ½ammattilaista meininkiä. Njää, emmä taida jaksaa jakaa.
Se on vähän mistä tykkää. Aika vähän ihmiset harrastaa tosissaan reeniä ja sen näkee yleisenä pahoinvointina ja
kehnona ryhtinä vähän joka puolella. Jaksaminen on täysin kiinni siitä, mitä tekee kuntonsa eteen.

Aikaa jää kyl myös sohvailuun ja paristosuhdanteen eteen pakertamiseen. Ajallisesti reeni vie multa 4-6 tuntia viikossa.
Se ei ole mitään. Venytyksiin menee karkeesti arvioiden parisen timmaa viikossa ja kävelyyn ehkä 14-16 tuntia.
Koiravuosina vedettiin baanalla karvajalan kaa usein vuorokauden verran viikossa ja sitä touhua kesti jopa viisitoista vuotta.

Uskon monipuolisuuteen, enkä kuten jutussa tähdennetään, että tehdään vain isoja liikkeitä, ehkä laiskuuttaan tai ajan puutteen takia.
Itse rykäsen tankorundilla eri painoilla, eri otteella eri asennosta ja erilaisen määrän toistoja. Toistoista kaikessa on kyse.
Monipuolisuus ja toistot. Ja ettei hinkkaa jotain liikesarjaa pelkästään eri variaatiolla. Notkeus ja lihasvoima. Monipuolisuus.

Harrastukset maksaa ja vievät aikaa. Niin pitääkin. Rahalla ja tarkalla harkinnalla saa tarvittavat vehkeet, puntarit ja laitteet.
Aikaa on siihen, mihin sitä haluaa käyttää. Ja en tosiaankaan elä ruuhkavuosia ja olen niiltä varjeltunut ja pysynyt siinä mielessä ehjänä. Tai ollut liian kauan pitkissä, huonoissa suhteessa ja sitä kautta tullut kestämättömäksi ja kammottavaksi kummitukseksi. Tulin sellaseksi päihde-esteradalla. Hoidoissa ollessani tulikin käytyä vanhan liiton salilla repimässä, mutta eihän se yksi kuukausi riitä mihinkään.

Elämäntapana puoliammattilaisreenijampan elämä on just sitä mulle sopivaa aktiivimallin harrastetta.
Tavoitteellinen tai ei mitään. Melko pitkälle cross fit-tyyppinen ohjelma, jota koitan vaihdella ja kehittää.
Kymppikilsan kävelen kahdessa tai kolmessa osassa joka päivä. Neljä reeniä viikossa reenikautena,
jolloin tempasen yleensä 15 reeniä ja pidän sitten n. viikon tauon seuraavaan kuun alkuun.

Ei tarvii rykiä ja repiä, kuten meikäläinen ja vielä kotomaisemassa.
Voi tehdä vähemmän, mutta säännöllisesti kannattaa silti voimailla.
Venytyksiä teen päivittäin ja siihen piisaa vartti kerrallaankin. tai tehdä jotain.
Piikkimaton takavuosien rankka käyttö on jäänyt, mutta ehkä vielä elpyy.

:arrow_right:

Lähde: En muista, mutta kopsasin tämän vuosi sitten jostain nettijulkaisusta. Mulla nuo rihmastot lampuissa vaan lisääntyy. Haittaavat ympäristön havainnointia ja tilanne vain pahenee, mutta mitään ei ole tehtävissä. Näin se vaan on, tyvärr.

[i]“Mistähän johtuvat vasemman silmän näkökentässä vilistävät mustat pisteet ja kiharaiset karvat?
Ne näyttävät jääneen pysyviksi. Aina kun liikautan silmää, nämä silmän roskatkin liikkuvat. Näkö minulla on muuten hyvä.”
Omalääkäri Risto Laitila vastaa lukijan kysymykseen:

”Ne ovat lasiaisen kellukkaita. Lasiainen on silmän sisäosa, joka on nestettä täynnä.
Lasiaisnesteeseen saattaa sakkautua kenellä hyvänsä erikokoisia ja -näköisiä hiukkasia,
jotka etenkin valkoista taustaa vasten tulevat parhaiten esiin.

Lasiaisnesteeseen saattaa sakkautua kenellä hyvänsä erikokoisia ja -näköisiä hiukkasia.
Koska nämä kellukkaat liikuskelevat vapaasti, niin silmää liikuttaessa ne tanssivat kuin kärpäset ilmassa. Siitä tulee latinankielinen nimi ilmiölle, muscae volitantes. Jos näkökenttään ilmaantuu varjoja ja välähdyksiä, tai silmässä on kipua tai näön heikentymistä, silloin osoite on silmälääkäri.”[/i]

Kun tämä kanava on auki, haluan käyttää tilaisuutta terveisien lähettämiseen.
Kaikille pitkäaikaisille tyypeille, jotka eivät enää käy täällä lukemassa tätä tervehdystä.

Myös tämän telaketjun synnyttäjälle Prossalle tervehdys ja nyt tämä ketju onkin kerännyt jo miljoonalukeman.
On tätä lankaa myös käytetty ja ehkä luettukin. Tiedoksi, että numerot rullaa joka ketjussa,
vaikkei niitä kukaan paalulle nostakaan ja se on sellanen tyhjäkäyntibotti,
joka kaunistelee lukemia, ettei tule ihan petteriorpoinen olo.

Toisen Maailmansodan tapahtumat ovat klassisen legendaarinen esimerkki hyvän ja pahan skabailusta ja sen karmean rähinän
vaikutukset kantavat vielä tännekin asti, kun eläkepommi räjähtää lopullisesti silmille ja reisille tulevina aikoina.

Ihmetyttää vieläkin, miten kummassa putleri lähetytti kehnon armeijakuntansa ja toisen vieraan maan rajan yli.
Kohta on kulunut vuosi ja Maailman kolmanneksi turhin sota vaan jatkuu.
Edeltäjät on Irak, Afganistan 2003 ja Vietnam 1965-1975.

Karkea virhearvio. En usko, että Venäjä tuosta miksikään muuksi tulevaisuudessa silti muuttuu, vaan pysyy tsaarin johtamana keisarikuntana, joka se onkin ollut vajaa tuhat vuotta. Ihmiset luulee sitä tasavallaksi ja demokratiaksi. Ei, se on ihan erilainen johtamismalli. Välinpitämättömyyden kulttuuri ja hyvin erilainen kuin jenkkilä tai Euroopan maat, joissa on myös suurta hajontaa
kaikessa käytännön elämän osa-alueilla.

Omanlaisia ovat tapaamani venäläisetkin työkavereina. No, he pitävät oman lähipiirin puolia, eivätkä luota yhteenkään hallitukseen.

Hitleriin en kuitenkaan vertaisi tuota Kremlin leikkipihan amatööriä. Aatu arvioi kaikista diktaattoreista ylivoimaisesti eniten pieleen.
Suurin luulo oli, että pystyy rintaman toisensa perään perustamaan ja pitämään vanhat linjat ja etenemään.
Oli natsien lisääntymisalueen laajentaminen itään, jossa myös Kaukasian öljykenttäoperaatio, Pohjois-Afrikan rintama,
Lontoon pommitukset ja Englannin merihuoltoreitin tuhotyöt, Amerikan itärannikon sukellusveneoperaatiot ja
osa näistä “pikaoperaatioista” meni ajallisesti päällekkäin. Ja kaikki matsit hävisi ja laiva alkoi kääntyä jo 1943.
Tuhatvuotinen läpeensä mädän pahuuden valtakunta terrorisoi omiaan ja muita sen 12 vuotta.

Ei taida olla olemassa sellasta realistista diktaattoria, jolla on malttia ja kärsivällisyyttä ?? “no ei onnistunut, kokeillaan jotain muuta keinoa”, “lepuutetaan etulinjan miehiä vähän aikaa”, “taitais olla viisainta vain perääntyä”. Kehnosta armeijasta saa kärsiä koko diktaattorin lähipiiri. Voi olla, että putleria ei enää erotiikkakaan kiinnosta ja etuveitikka, kummun suunnistaja on vaipunut kuolioon.

Israelin puolustusvoimat ja muukalaislegioona ovat maailman kovimmat armeijat. Ranskan hallituksen valvonnassa ja alaisuudessa operoiva legioona saa toimia sotilaallisesti vain Afrikan alueella, joten näin voisi aatella Iippolandian joukkojen olevan maailman rankin jengi, sillä se voi toimia ja toimiikin missä vaan, Mossadin etevällä avustuksella. Israelin malli edustaa huippuunsa vietyä tiedustelua. Ja on muutenkin poikkeuksellinen kansanmobilisaatio. Viimeisemmän Libanonin sodan valmistelut 2006 sisälsi pari kolme vuotta harjoittelua Etelä-Libanonin alueelle siirtymisestä. Mikä armeija toimii niin ?

Se, että Israelin armeija voittaa kaikki sotansa, johtuu erittäin hyvästä koulutuksesta, viimeisimmästä tekniikasta ja perinteistä.
Otetaan esimerkkinä vaikka erikoisjoukkojen ja tiedustelukerho Mossadin toiminta. Ne eivät koskaan etulinjassa oleta asioita tai
katso niitä omasta näkökulmasta pelkästään tai “luule jotain”. Saatu tieto hankitaan monimutkaisella tavalla ja se pitää varmistaa.

Erikoisjoukoissa on aina toimintamalli sille, kun asiat alkavat mennä pieleen ja nehän menee. Ei ole olemassa mitään inspiraatiota tai tilanteen sovellusta, vaan joka ongelmatilanteessa kaikki toimivat ennaltaharjoitetulla tavalla. Vähän kuin liikekirjanpitoon erikoistunut
kirjanpitäjä. Sillä on aina numerot hallussa ja kaksinkertaisen kirjanpidon perusteet selkeenä otsakuontalossa. Ei vaan voi mennä pieleen ja yht´äkkiä jostain ilmaantuu selittämättömiä lukuja. Ne pitää olla perusteltuja ja ne pitää löytyä kahdelta tililtä. Pomminvarmaa.

Eivätkä tosijermut räiski sinnetänne, kuten haliwuudleffassa tai vodkakomppania ryssänsurmassa, vaan osuvat kohteeseensa.
Toiminnalle on suunnitelma, jota on harjoiteltu tuhansia kertoja. Siitä tulee varmuus ja kokemus ja sitähän ei todellakaan puutu.

Ihan pelkän Wikipedian kautta löytyy tietoja tehdyistä operaatioista, jotka ylittävät kaikki Tomppa Ruissalon etevät ja näyttävät leffat.
Aivan poskettomia temppuja etenkin konekaapausten aikaan 1970-luvulla , kun erikoisjoukot lähtivät Ugandaan hakemaan siviilejä. Lensivät tosta vaan Herculeksella ja tutkan alapuolella Afrikkaan ja ajoivat mersulla lentokentän alueelle ja vapauttivat ison määrän ihmisiä. Olivat sitäkin operatiota varten ehtineet harjoitella, kun selvisi että israelilainen yritys oli tehnyt kentän piirustukset.

Venäjän kolonnat on motivoitumattomia, huonosti koulutettuja ja surkeesti varusteltuja. Farssiarmeija häviäisi kelle vaan.
Lisäksi komentoketjut on aivan kummalliset. Kenraalin pitää tulla etulinjaan kertomaan, että mistä mennään ja kuka jakaa muonat.
Aliupseeristo uupuu kokonaan tai sillä ei ole päätäntävaltaa. Muissa armeijoissa nimenomaan aliupseeristo johtaa käytännön toimia.

[size=150]==>[/size]

Miehityksen käsikirja on israelin rajapolitiikan ja kolonialistisen miehityksen suuren vastustajan ohjaaja Avi Mograbin kiistattoman rankka dokkari. Kateltiin tuo joskus vuosikaksi sitten. Tavalliset pampulla hakkaavat varusmiehet on oma lukunsa, siihen ei kauheesti taktista älyä tarvita. Lohdutonta meininkiä, mutta ei mulla ole siihen sen kummempaa ratkaisua. Mitä enemmän tietää Lähi-Idän ihmeistä, sitä vähemmän osaa esitellä ratkaisun, sillä historia on pitkä ja liittolaisten verkosto on monimutkainen, kuin tohtori tuheron perskarvat.

Hyvä, ettei Israel hyökännyt Ukrainaan, mutta kyl tosta isosta Odessamaasta taitaa tulla vuosien aikana uusi, kurjistettu Syyria, man
ja hyvä etten minä Israelissa ollessani lomailemassa ja töissä koskaan mennyt Mossadin pajalle hörppimään ilman lupaa kolmatta santsikuppia kahvetta ja jättänyt maksamatta. Kylne ois mut halutessaan löytäneet. Ne on aivan liian älykäs vastustaja.
Minä olen aivan liian mitätön vastapuoli. Kerran tuli kyl ongelmia Egyptin rajalla, mutta siitä selvisin sakoilla, ah ´

Omat hommat tuli tehtyä aseellisessa- ja “siviilipalvelussa”. Tuli kuitenkin vähän pörrättyä siinä maassa ja ajeltua se läpitte bussilla ja autolla ja “hengattua” siinä viereisessä maassa ja asuttua molemmissa, kauan aikaa sitten.

Kantsii kattoa tuo, eikä olla tietämätön tästä asiasta. Itse en ota kantaa mihinkään asiaan liittyvässä hlökohtaisella tasolla,
suuntaan tahi toiseen enää nykyään, se on parempi näin

[b]Miehityksen käsikirja

Katso
1 h 47 min
Voi aiheuttaa ahdistusta
Sisältää väkivaltaa
Sallittu yli 16-vuotiaille
Ohjaaja Avi Mograbi isännöi katsojia olohuoneessaan kertoen oivalluksia siitä, miten kolonialistinen miehitys toimii, miten se muokkaa miehittäjän käytäntöjä ja ajatusmalleja. Esimerkkinä Mograbi käyttää Israelin 54-vuotista sotilaallista miehitystä palestiinalaisalueilla Länsirannalla ja Gazan alueella. Mograbi antaa miehitykseen osallistuneiden sotilaiden kertoa havaintojaan sotilaallisen miehityksen toiminnasta ja näiden käytäntöjen taustalla olevasta logiikasta. Näistä todistajalausunnoista ja havainnoista rakentuu “Miehityksen käsikirja”. (The First 54 Years-an Abbreviated Manual for Military Occupation 2021). T: Citizen Jane Productions Oy

julkaistu
ti 6.7.2021
poistuu
15.6.2023
katselukerrat
36122[/b]

Lebanon War 1982, Waltz With Bashir, English Subs Tämä on kans ihan oma lukunsa ja todella mielenkiintoinen, I think
youtu.be/ynH68E1GEdc

hs.fi/hyvinvointi/art-2000009309622.html HS, tänään

”Hyviä ihmisiä on olemassa”
Kun auto jättää tienposkeen tai lompakko katoaa, apuaan tarjoaa usein ventovieras, kertoivat HS:n lukijat kyselyssä. Mikä saa meidät pelastamaan tuntemattoman ihmisen päivän tai jopa hengen?

→ Eri ikäisenä ihmistä ja keijoa kiinnostaa vähän eri asiat, mutta onhan joka iässä tiettyjä samoja innostumisen lähteitä, kuten toivottavasti ainakin välttävästi tai tyydyttyneesti hieman toisista ihmisistä välittäminen ja etenkin eläimistä, tämän planeetan alkuperäisistä asukkaista. Meihin on syntymästä asti ladattu empatian ja sympatian ja lähimmäisenrakastelun koodit, mutta
toisilla ne on ehkä jatkuvassa muutoksentilassa tai ylivirittyneet tai signaali on heikko ja vianetsintäkaavio sökö tai puuttuu kokonaan.

Olen kohdannut karmeita tapauksia juurikin päihdekentällä ja niissä sosiopaateissa ei kyl mitään hyvää ollut ja aiheuttivat ja aiheuttavat yhden elämän aikana paljon vahinkoa muille. Sitten taas toisessa ääripäässä on ylikiltit ihmiset, jonka ongelma on heidän ylikiltteytensä. Sitä käytetään jossain määrin hyväksi ja näin rajattoman hyvän tekijä joutuukin sitten itse nesteeseen ja ongelmiin.

Noista kahdesta kun löytää tasapainopisteen ja oman paikkansa, niin sitten on siinä paikassa. Keskivertoja on suurin osa ihmisistä kaikessa tekemisessä ja osaamisessa. Hyvä niin varmaankin ja Netflixin kannalta ääriainesta on riittävästi ainakin Amerikan suunnalla.

On mua kyl autettu ja jeesitty, jelpattu ja hyysätty. Olen saanut apua, kun olen tarvinnnut ja pyytämättäkin. Suomessa ja muualla.
Täällä Plinkissä ammoin kolmen retkahduksen aikoihin ja silloin vertaistuesta koki saavansa potkua ja turvaa, iloa ja hurmaa.

”Arvotutkimusten mukaan suomalaisten tärkeimpiä arvoja ovat hyväntahtoisuus ja auttavaisuus ja meillä on varsin vahva kansallinen tunne siitä, ettei kenenkään pidä jäädä yksin. Erityisen aktiivisia toisten auttajia ovat nuoret ja nuoret aikuiset.”

No, hehän tämän koko mestan ja paskan haltuunottavat ja sitten vanhuksena heitä autetaan tai näin sen jatkumon pitäisi rullata, pörrätä, hyrrätä ja skulata, vaan miten on tulevaisuudessa… sitä ei tosiaankaan tarvii tai voi vielä tänä keskiviikkona tietää.

:arrow_right:

hs.fi/hyvinvointi/art-2000009306401.html, HS eilen

Teorian mukaan ihmisellä on oma ”biologinen paino”, johon keho automaattisesti hakeutuu – Selitys voi löytyä homeostaasista

Käytän pätkämallinpaastoa kuusi kertaa viikossa vuoden ympäri ja kokemuksia tästä on jo muutamalta vuodelta.

Syön amusella kuudenseittämän aikaan puurot ja ruisleivät lisukkeilla, maito ja parit kahvit.
Normilounas klo 11 - 13. About klo 15-16 salaatti tai sitrus ja banaani tai molemmat, piimämuki.
Alkuiltaan mennessä taas pari kahvit. Siinä kaikki.

Keho ei voi hyvin, jos sitä rasittaa safkalla koko ajan. Meillä on jatkuvasti ropassa matala-asteinen tulehdus päällä.
Mitä enemmän mätämme tarpeetonta sontaa pötsiin, sitä korkeammalle tulehdusarvot nousee vuorokauden mittaaan.
Kymmenien kilojen ylipömpöstä on vain haittaa. Nukkuu huonommin, ei jaksa duuneja ja huveja ja kävelykin on vaivalloista.

Vettä toki kiskon tasasesti iltaysiin asti. Tämä unohtuu monelta, entiseltä kovalta veneenalustan sankarijuopolta.
Tasainen kehon kosteutus, joka päivä ja joka säällä, mutta ruokaa on järjetöntä syyä enempää, kuin tarvitsee.
Miksi ihmiset tekee niin. Viinanjuonnin ja douppaamisen ymmärrän, sillä se on lajillamme valmiina
meidän jokaisen tehdasasetuksissa ja eskapismin ja vaihtelun vuoksi jeppe juo ja narkkaa ja toiset kuolee siihen.

Sitten olen syömäti n. 15-16 tuntia ja lauantaina mässyilen piittaamattomasti ja nuivan röyhkeästi vailla katumusta ja pelkoa syövästä.

Tämä Petterin proggis ei sovikaan kuin sadisteille ja kovaluisille, jotka kestävät ensin nälkää ja niukkuutta ja sen loputonta toistoa.

En tosin kärsi ollenkaan, vaan olin täysin kyllästynyt toimimattomaan aineenvaihduntaan ja kymmenen vuoden ylipainoon, joka tuli
mirtatsapiinikuurilla, joten kohdistin energiabuustin effektiiviseen muonalogistiikan radikaaliin innovointiin.

Painoluokka pysyy korkeimmillaan karvan alle kasikympissä koko vuorokauden ajan. Enempää en halua haalia ylimäärästä ja
se on mulle sopiva painoluokka. Siihen ei uusi, luettu teksti tai mainos pure, eikä muutoksia ole tulossa ainakaan toistaiseksi.

Tarviin systeemin. Mulla on sellanen. Useimmilla ei ole mitään. Ja se on vähän missä kunnossa sitä haluaa ollakin. Ilman tätä menetelmää painaisin 10-15-20-30-50 kiloa enemmän. Se ei mulle kyl sovi. En halua sitä. Haluan tämän ja tämän sain.
Se on kiinni vain siitä, että päättää näin tehdä ja sitten tekee ja pitää sen. Vähän kuin reippaasta raittiudesta ja muiden
lisäaineiden poistamisesta päivän menuusta. Harvemmin on olemassa muita syitä, kuin “ettei oikein jaksa” petrata syömisiään.

Jaksaminen on ehtaata, samoin kunto, mutta olenkin erikoisjoukkokondiksessa, enkä viittaa siihen tosi-tv-pellesarjaan ensinkään.

:arrow_right:

[i]Sunnuntai|Kolumni
Isot kissat
Kannatan rauhaa, ja siksi intoilen taistelupanssarivaunuista, kirjoittaa kolumnissaan Jari Tervo.

Jari Tervo
2:00 | Päivitetty 7:27

PERUSTEELLISESTI nahjusteltuaan Saksan liittokansleri Olaf Scholz sai viimein päätettyä lähettää Leopard-panssarivaunuja Ukrainaan. Saksa alkaa kouluttaa ukrainalaisia vaunujen operoimiseen pian. Saksa antaa myös luvan muille maille lähettää omia Leopardejaan Venäjää vastaan taistelevalle Ukrainalle.

Yhdysvallat lähettää Ukrainalle Abrams-panssarivaunuja ja Britannia Challengereita. Ranska harkitsee lähettävänsä Leclercejään. Myös Suomelta liikenee Leopard-apua Ukrainalle. Kaikki on siis hyvin? Ei ole.

Liittokansleri Scholz on luvannut, että asiassa toimitaan nopeasti. Tätä toimintatapaa hän ei hallitse. Lähes vuoden kestäneen Venäjän hyökkäyssodan aikana Scholz on tullut tunnetuksi neliraajajarrutuksestaan.

Saksan tiedustelu antoi valtiojohdolle väärää tietoa sodan alussa. Ukrainan piti sortua pikaisesti. Koko prosessi lähti Saksan päässä vinoon. Eurooppalaisista on näyttänyt tähän saakka siltä, että Scholzin tavoite Venäjän hyökkäyssodassa on ollut lepytellä presidentti Vladimir Putinia. Kunhan vain saadaan tämä ikävä asia pois päiväjärjestyksestä, niin voidaan taas kätellä ja hymyillä lehtikuvissa.

Ukraina pyysi Saksalta taistelupanssarivaunuja ensimmäisen kerran maaliskuun kolmantena 2022. Melkein vuosi sitten, viikko sodan alkamisen jälkeen. Diplomaattisen hippastelun erävoittajana nyt esiintyvä liittokansleri ei ole säästellyt liittolaistensa hermoja. Eikä ukrainalaisten verta. Sitä on ehtinyt valua murheelliset määrät Leopardeja odotellessa.

KOLMISENKYMMENTÄ vuotta sitten kannatin rauhaa niin lujasti, että kävin siviilipalveluksen. Toimitin Vankeinhoidon koulutuskeskuksessa Uusi Kriminaalihuolto -lehteä. Keskus koulutti maahamme vanginvartijoita.

Haastattelin toimittamaani lehteen vanhaa linnanruunaa, joka oli saanut katkaistua lusimiskierteensä. Sen katkaisussa auttaa vanhan uskomuksen mukaan usko, AA tai akka. Eipä juuri muu. Kysyin Keitsi-nimiseltä entiseltä vangilta, oliko usko johdattanut hänet kaidalle tielle. Keitsi vastasi: ”Jos Jumala on olemassa, minä olen kusessa.”

Se oli niin mainiosti vastattu, että varastin lauseen runokokoelmaani. Siviilipalvelus oli opettavaista aikaa, mutta en huomannut, että olisin lujittanut rauhaa Euroopassa, saati kauempana. Otti aikaa tajuta, että on olemassa arvoja, joita kannattaa puolustaa myös ase kädessä. Ne ovat demokratia, ihmisoikeudet ja sananvapaus. Ne kuulostavat laimeilta itsestäänselvyyksiltä vain silloin, kun saa nauttia niistä. Kun ne puuttuvat, puuttuu kaikki.

Suomi on puolustamisen arvoinen maa. Kuten myös Ukraina.

VENÄJÄ parkaisi Saksan-lähettiläänsä suulla heti Leopard-päätöksen jälkeen, että Saksa unohtaa historiansa. Hän tarkoitti asiallisesti sitä, että koska Saksa syyllistyi raskaisiin rikoksiin ihmiskuntaa vastaan toisessa maailmansodassa, Venäjä saa syyllistyä niihin nyt.

Ontuvassa päättelyssä ovat yhtyneet myös Saksan äärivasemmisto ja äärioikeisto. He ovat väsymättä varoitelleet: jälleen saksalaiset panssarit jyrisevät itään, aivan kuten vuonna 1941, kun Hitler hyökkäsi Venäjälle.

Vuoden 1941 ja vuoden 2023 panssareiden rinnastaminen on sekä typeryyttä että propagandaa. Leopardit lähtevät itään puolustamaan Ukrainaa Venäjän oikeudettomalta hyökkäykseltä. Vuonna 1941 lähdettiin valloittamaan Venäjää. Miten tätä eroa voi olla huomaamatta? Ei sinne kukaan ole lähettämässä saksalaisia joukkoja, eikä pyytämässä.

Pysähtyikö Putinin Venäjä Itä-Ukrainaan? Pysähtyiko se Krimille? Pysähtyisikö se Ukrainan valloitettuaan? Ei, ei ja ei.

KUN nyt intoilen taistelupanssarivaunuista, tarkoittaako se sitä, etten enää kannata rauhaa? Kyllä kannatan. Kun Venäjä vetäytyy takaisin niille rajoille, jotka sillä oli vajaa vuosi sitten ja ja kun Venäjä ryhtyy korvaamaan aiheuttamaansa silmitöntä tuhoa, syntyy rauha. Sitä rauhaa kannatan.

Se poikkeaa siitä rauhasta, joka seuraisi Venäjän voittoa. Ei se olisi edes rauha. Se olisi vain kansanmurhan jälkeinen hiljaisuus.[/i]

→ Kyl, ihan nappiin lausui Tervo. Ja pasifismi ei oikein käytännössä toimi, kun joutuu itse tulilinjalle ja vieraan vallan soltut yrittää tappaa sun äidin, isän, isovanhemmat, siskon, veljen, tyttäret, pojat, ystävät, kaverit ja naapurit, joita kaikkia en ehkä itse pelastaiskaan…

mut sotiminen onkin nuorten miesten ja naisten duuni, n. 20-30-vuotiaiden nuorten aikuisten, joilla on eniten hävittävää ja menettävää. Tervon kaltaiset sivarit ja meikän kaltaiset reserviläiset voi jäädä vähän sivummalle tai tehdä jotain muuta,
paikkaavaa hommaa.

Natoon meneminen ei näytä nyt menevän prosessina mihinkään suuntaan, vaan pysähtyi viime vuoden syksyyn. Tähänkö se jäi ?
Ruotsin pudottaisin kelkasta heti, enkä edes ymmärrä, miksi tuo maa pyrkii puolustusliittoon. Heille sopii paremmin jokin uimakerho.
Ruotsilla ei ole minkäänlaista rajaa Venäjän kanssa ja Suomi hoitaa tuon maa-alueen puolustuksen, kuten on hoitanut tähänkin asti.

hs.fi/ulkomaat/art-2000009345559.html 2:00 | Päivitetty 6:47

Eräs suuri suomalainen ymmärsi Venäjän suunnan täydellisen kirkkaasti jo aikaa sitten

:arrow_right:

[i]Mielipide|Lukijan mielipide
Naisen keho ei ole miehen oikeus
Kenties tarvitsemme enemmän puhetta seksin laadusta, tunnetaidoista, läheisyydestä ja kumppanuudesta.

29.1. 14:30
HELSINGIN SANOMAT julkaisi Vieraskynä-palstalla (28.1.) tutkijatohtori Joona Räsäsen tekstin otsikolla ”Seksuaalinen yksinäisyys on myös yhteiskunnallinen ongelma”. Teksti keskittyi käsittelemään miesten seksuaalista yksinäisyyttä – ilmeisesti nimenomaan miesten seksin puute on jotenkin kaikkien yhteinen ongelma.

Seksin ja intiimien ihmissuhteiden merkityksestä yksilön hyvinvoinnille pitää ehdottomasti käydä julkista keskustelua. Erityisen tärkeää olisi rikkoa niitä stereotypioita ja tabuja, joita seksiin liittyy. Räsäsen kirjoitus ikävä kyllä päätyy vain pönkittämään äärimmäisen heterokeskeistä ja kapeaa mielikuvaa seksistä suorituksena naisen ja miehen välillä – ja kaiken lisäksi sellaisena aktina, jossa nainen on positiossa, mistä käsin seksiä joko annetaan tai ei anneta, ja mies joko saa tai ei saa seksiä. Kirjoituksen narratiivissa naisilla on kaikki valta, ja ne miehet, jotka joutuvat tahtomattaan elämään seksitöntä elämää, kärsivät naisten vallankäytön seurauksista.

TÄMÄ on juuri se maailmankuva, johon incel-ajattelu perustuu. Sen taustalla vaikuttaa vahvasti uskomus, että seksi on miehille jonkinlainen oikeus ja sen antaminen on naisten velvollisuus. Tässä ajattelussa miesten seksittömyys johtuu naisten vallankäytöstä ja on naisten syy. Vihainen, puutteessa elävä mies menee ja purkaa turhautumisensa väkivaltaisesti.

Seksin puute ei ole syy väkivallalle. Toisin kuin Räsäsen kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, on myös paljon naisia, jotka elävät ilman parisuhdetta, läheisyyttä tai seksiä – mutta he eivät päädy väkivaltaisiin tekoihin. Incel-väkivalta ja sukupuolittunut väkivalta laajemmin kumpuaa ajatuksesta, että naisten kehot ovat miesten oikeus. Seksuaalinen ja sukupuolittunut väkivalta johtuvat patriarkaalisista rakenteista, sukupuolten epätasa-arvosta ja vallan epätasaisesta jakaantumisesta, ei siitä, että miehet eivät saa tarpeeksi seksiä. Vaikka kirjoittaja ei varmasti sitä tarkoittanut, tekstistä saa sen käsityksen, että jos miehet joutuvat elämään seksin puutteessa ja kohtaamaan torjutuksi tulemista naisilta, väkivalta on seuraus, johon meidän tulee varautua. Jokseenkin kylmäävä maailmankuva.

Seksin puute ei ole syy väkivallalle.
MAAILMA ei myöskään ole jakaantunut vain naisiin tai miehiin, ja on paljon muunlaista seksiä kuin naisen ja miehen välinen penetraatiokeskeinen heteroseksi. Mainitsemisen arvoista on sekin, että tutkimusten mukaan heterosuhteissa elävät naiset saavat vähiten orgasmeja. Orgasmikaan ei ole kenenkään oikeus, mutta kenties tarvitsemme enemmän puhetta seksin laadusta, tunnetaidoista, läheisyydestä ja kumppanuudesta. Läsnäolo, kuuntelu ja toisen tarpeiden huomioiminen ovat myös äärimmäisen tärkeitä seksuaalisuuden osa-alueita.

Miesten seksuaalisten tarpeiden täyttäminen ei ole naisten tai yhteiskunnan velvollisuus. Seksi ei ole kenenkään oikeus – kehollinen itsemääräämisoikeus, turvallisuus ja elämä ilman väkivaltaa sen sijaan ovat.

Emma Winiecki

viestinnän päällikkö, YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomi[/i]

[i]Mielipide|Lukijan mielipide
Tunnetaitojen puute voi olla syy miesten ahdinkoon
Yhteiskunnassamme on vallalla kapea ja tukahduttava mieskuva, joka aiheuttaa monille miehille pahaa oloa.

2:00
JOONA RÄSÄSEN kirjoituksen (HS Vieraskynä 28.1.) mukaan miesten seksikumppanin puute on yhteydessä moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten naisvihaan ja väkivallantekoihin.

Naisviha, miesten yksinäisyys ja väkivalta ovat todellisia ongelmia, mutta niiden syiden voi olettaa olevan paljon syvemmällä kuin seksikumppanin puutteessa. Uskon, että miesten yksinäisyyden ja väkivallankin syynä on yhteyden kokemuksen puute.

On totta, että seksikumppanin puute voi heikentää elämänlaatua. Se ei kuitenkaan yksin toimi selityksenä miesten pahoinvointiin tai naisvihaan, vaan näitä ongelmia tulee tarkastella paljon monisyisemmin ja rakenteiden tasolla.

Naisvihaa on meissä kaikissa, sillä elämme yhteiskunnassa, jonka rakenteet suosivat miehiä naisten yli. Yksi naisvihan ilmentymä ovat asenteet, jotka syyttävät naisia miesten ongelmista. Miesten yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat valtavia ongelmia, joista on tärkeää voida puhua. On kuitenkin vaarana, että keskustelu miesten seksikumppanin puutteen aiheuttamasta ahdingosta on sävyltään naisia syyllistävä. Tällöin harhaudutaan ongelman todellisista syistä ja sen korjaamisesta.

MONET ihmiset kaipaavat yhteyden kokemusta ja läheisyyttä enemmän kuin seksiä. Voi olla, että yksi syy, miksi miesten pahoinvointi näkyy suuremmin tilastoissa, on se, että naisilla on keskimäärin miehiä paremmat tunne- ja keskustelutaidot, jotka auttavat rakentamaan yhteyttä toisiin ihmisiin. Vaikka seksikumppani puuttuisi, yhteyden kokemusta voi saada ystävistä, perheenjäsenistä tai esimerkiksi työkavereista. Yhteiskunnassamme kyvyt rakentaa tunneyhteyttä jakautuvat kuitenkin epätasaisesti sukupuolten kesken, sillä tyttöjä kannustetaan jo lapsesta asti tunnetyöhön, samalla kun poikia saatetaan jopa kiusata herkkyyden näyttämisestä ja tunteista puhumisesta.

Monet ihmiset kaipaavat yhteyden kokemusta ja läheisyyttä enemmän kuin seksiä.
Usein edellä mainituissa tilanteissa kiusaajina ovat toiset pojat, ja valitettavasti sama asetelma näkyy myös aikuisten kesken. Miesporukoissa voidaan ilkkua miehille, jotka näyttävät pehmeyttä. Ilkkumista saattavat kohdata myös ne miehet, jotka eivät ole löytäneet seksikumppania. Tämä toisten miesten arvostuksen puute voi aiheuttaa entistä enemmän stressiä miehille, jotka eivät ole löytäneet seksikumppania vaikka haluaisivat.

YHTEISKUNNASSAMME on vallalla kapea ja tukahduttava mieskuva, joka aiheuttaa monille miehille pahaa oloa ja vaikeutta kokea yhteyttä muihin. Voi olla, että moni mies, joka kärsii seksikumppanin puutteesta, voisi elää siitä huolimatta onnellista elämää, mikäli voisi kokea yhteyttä ja läheisyyttä muilla tavoin toisiin ihmisiin, kuten ystäviin.

Kun me miehet puramme kovaa kuorta itsessämme sekä sallimme tunteista puhumista ja läheisyyden näyttämistä toisissamme, moni miesten yksinäisyyteen liittyvä ongelma saattaa lievittyä.

Arion Raudes

rap-artisti, psykologian kandidaatti

Tampere[/i]

Oisko vähän niin, että niin kauan demokratia on hyvä juttu, kun itse pääsee äänestämään ja
tulee valituksi ja pääsee valitsemaan ne, jotka päättävät asioista.

Incellipellet on niitä, jotka eivät ymmärrä luonnon perinteistä kuviota, jossa naaralla on seksuaalinen ylivalta.
Ja hyvä niin, sillä suurimmalle osalle terveitä nisäkkäitä se toimiikin ihan hyvin.

Ja katsokaa taivaan lintuja, eivät ne mussuta, vaan toimivat nokkimisjärjestyksen mukaan.

edit. Eroottinen tulokulma on lempipuuhiani. Kun siihen läntätään päälle aggressiivisuus ja uhkailu, on mielestäni
kyse eri asiasta eli jostain vallantavoittelusta ja toisen kyykyttämisestä kostoksi tai jotain. Kuten raiskaus, se on jo ihan eri genreä.
Ois kivaa ja suotavaa, että joka keijolle löytyy kumppani, mutta on toisaalta luonnonlaki, että osa syrjäytyy ja karsiutuu pois,
etteivät lisäänny ihmiseläinlajille haitallisina ja jatka negatiivisen kehityksen kehää. Myös rikkaita trumppeja on jo nyt mielestäni liikaa.

Uskon, että useimmat saavat ansionsa mukaan ja
kelle vaan voi käydä miten vaan ja oisko sittenkin
ihan toivottu tai ansaittu lopputulos, useimmiten.

:arrow_right:

[i]Tämä konsti parantaa jopa unta ja itsetuntoa
Oliko iltapäiväkahvin korvapuustissa liikaa kanelia ja pälättikö bussissa joku liian kovaa kännykkään?

Minna Ala-Heikkilä
29.1. 18:30
Aamulehti

”Veronmaksuhalu tähän yhteiskuntaan on nolla pilkku jotakin.”

Näin luki tekstiviestissä. Viestin lähettäjä saa osan tuloistaan verorahoista. Hän on opiskellut korkeakoulussa ja hankkinut hyvän varallisuuden. Hänen kotiinsa tulee sähkö ja puhdas vesi. Hän ajelee päällystettyjä ja valaistuja katuja. Hänen lapsensa ovat saaneet maksutonta kouluopetusta ja kouluruokaa. Sairastuessaan hän saa hoitoa. Hänen ei tarvitse pelätä kotiinsa osuvan ohjuksia tai kranaatteja.

Vai ei ole syitä maksaa veroja?

Uutenavuotena monet haukkuivat sosiaalisessa mediassa, miten hirveä viime vuosi oli. Etupäässä he tietenkin tarkoittivat Venäjän Ukrainassa aloittamaa kauheaa sotaa, mutta heiltä jäi huomaamatta suuri kiitollisuudenaihe: Suomessa on yhä rauha. Toisinkin voisi olla.

ELÄMÄ EI AINA OLE helppoa. Moni kohtaa murheita. On ok kertoa niistä ja surra niitä.

Toista maata on tympeä tyytymättömyys ja jatkuva, puusilmäinen pikkuasioista valittaminen.

Näetkö sen, että lumihuurteiset puut olivat aamulla kauniita ja lapsi lähti reippaasti kouluun ja työkaveri sanoi lounaalla kivasti ja terveyskeskuksesta sai apua vaiko sen, että pahus, kun kissa herätti viime yönä ja iltapäiväkahvilla korvapuustissa oli liikaa kanelia ja bussissa joku pälätti ärsyttävästi kännykkään ja lumi kasteli kengät eikä verotoimistossa vastattu puheluun heti.

VILKAISIN, mitä terveyskirjasto Duodecim sanoo kiitollisuudesta. Mitä löysinkään. Kiitollisuuden seurauksena optimismi ja myönteiset tunteet voivat lisääntyä ja unen laatu parantua. Kiitollisuus suuntaa huomion pois epäonnistumisista ja pettymyksistä ja parantaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Kiitollisuus suojaa, kun tapahtuu stressaavia ja ikäviä asioita. Jopa ihmissuhteet paranevat ja pahantahtoinen vertailu muihin vähenee, samoin viha, katkeruus ja ahneus, kertoo Duodecim.

Löydän itseni monta kertaa mielentilasta, jota sävyttävät tarpeeton tyytymättömyys, stressi, murehtiminen tai kyltymätön halu saada enemmän. Toisinaan taas iloitsen pienimmästäkin. Ei ole vaikea arvata, kummassa mielentilassa voin paremmin.

Kiitollisuutta voi harjoitella. Listasin äskettäin ilonaiheitani: perhe, työ, sukulaiset, ystävät, terveys, koti, erään tärkeän haaveen toteutuminen, lapseni elämään liittyvät tapahtumat, luonto, lumi, liikunta, koira, äänikirjat, kynttilänvalo, puuhailu ja sisustaminen, kirppislöytö, talven maisemat ja tunnelmat, joululahjat, hyvä tv-sarja, sukuviikonloppu, vapaapäivä kaupungilla, erään stressinaiheen lievittyminen sekä elämänilo, joka sisimmässäni pulppuaa.

Hyvä on sekin, että kaikki muuttuu. Niin muuttuvat, lientyvät, katoavat tai unohtuvat vaikeatkin asiat.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.[/i]

→ Vähän piti tuupata tätä paikallislehteekin eetteriin. Vaikka molempiin on nyt ollut nettilehdenlukuoikeudet, niin Hesari on kyl parempi monin tavoin ja etenkin monipuolisempi ja minäkin olen nykyään moninaisempi tai ainakin yhden naisen mies.
Stadin paikallisuutiset ei niinkään häiritse, sillä ne ovat sittenkin vain osa julkaisun sisältöä ja saattaa
ne jotkut asiat jopa kiinnostaakin, jos vielä käymme mansesta vaikkapa Kalasataman vierasasunnolla.

Tampereen tapahtumista kyl kerrotaan nykyään myös ihan valtakunnallisella tasolla, sillä ne isoimmat tapahtumat ovat täällä.
Raneraitsikkaa rakennetaan jatkuvalla tahdilla ja Santalahti valmistuu ja sitten Lielahti ja Lentänniemi.

Hesarin kestotilaajana pysyn ja siitä on ilo jakaa muillekin oikeuksia. Kaikin puolin koko interneetterin uutistarjonta on valtavaa ja sitä pitää toppuutella tai lähinnä sen nauttimisajankohtia säännöllistää ja suitsia käyttökertoja. Ukrainan sodan alkaessa tein poikkeuksen ja luin mielipuolipalstoja ja ne olivat oikeesti ja kerrassaan laadukkaita kommentteja, joita ihmiset tarjosivat pitkin viime kevättä.
Muutoin on mietittävä tarkemmin, kannattaako tsiigata mitään tavistanelien ja turhientiinojen töppöjä kannanottoja, mistään.
Vaalien lähestyessä on syytä katella vaikka muualle ja jättää provot ja ilmiselvä ammattitrollaus sikseen. Ei mua sellanen kiinnosta.

Toimittajakuntamme maailmalla ja sisäsuomessa on laadukasta ja asiallista, ammattitaitoista on myös tv-puolen väki.
Ja ei ollut tämmöstä vjittu sillo 1973, 1983 tai 1993 ! paitsi tekniset välineet, niin myös netin tuoma laajempi kattaus, kaikesta.

:arrow_right:

Joskus on tartuttava aseisiin, vaikka haluaisi rauhaa.
Joskus on pakko vastata väkivaltaan väkivallalla, vaikka ei haluaisi.
Joskus sodat toden totta loppuvat sotimalla.

Viimeisen vuoden aikana moni pasifistikin on tarkistanut katsomustaan. Joskus on pakko puolustautua aseella hyökkääjää vastaan, jos hyökkääjä on tuhoamassa sinut: maasi, perheesi ja koko kansasi.
Jos hyökkääjä pommittaa koko maasi hajalle, raiskaa perheesi ja tappaa muutkin siviilit, et voi enää miettiä olisiko tilanne parempi jo olisitkin mennyt sivariin.

Jari Tervo oivalsi tämän.
“Kannatan rauhaa, siksi intoilen panssarivaunuista”
hs.fi/sunnuntai/art-2000009332872.html

Rohkea ulostulo.

Jokaisella on mahdollisuus.

Vanhoihin fraaseihin ei ole pakko jumittua.

“satanismi” on jotain aivan muuta kuin minä tietämättömänä ajattelin. Kannattaa lukea, ajatuksella, ja heittäen ennakkoluulot sekä fanaattiset raitistumissäännöt sivuun.
yle.fi/aihe/a/20-10004199

^Vahva suositus kaikille lukea ja katsoa tämä pätkä! :sunglasses: