Rauhoittavia lääkkeitä syö jatkuvasti 150000 ihmistä
Eniten bentsodiatsepiineja syövät iäkkäimmät
[i]Päivi Repo
10.12.2000 2:00
Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat riippuvaisia rauhoittavista lääkkeistä. Alkujaan ahdistukseen tai äkilliseen kriisiin annettu lääkitys voi muuttua vuosikausien tavaksi, josta ei pääse helposti irti.
Pulmia on tullut varsinkin bentsodiatsepiineista, tuskaisuutta vähentävistä ja rauhoittavista lääkkeistä. Kansa kutsuu niitä pameiksi Diapamin, Alopamin ja Oksepamin mukaan, vaikka muitakin valmisteita on käytössä.
BENTSODIATSEPIINEJA EI
määrätä enää yhtä avokätisesti kuin 1970-luvulla, koska niiden aiheuttama riippuvuus tunnetaan, mutta niitä myydään yhä 300000 ihmiselle vuodessa. Yli puolet heistä on pitkäaikaiskäyttäjiä, jotka ostavat lääkettä vuodesta toiseen.
Ruotsalaisessa kunnassa tutkimukseen osallistunteista käyttäjistä neljännes söi lääkettä koko tutkimusajan, kolmetoista vuotta.
Eniten niitä käyttävät yli 75-vuotiaat naiset.
“Bentsodiatsepiinien ongelma on niiden hyvyys. Niitä on vaikea olla käyttämättä, kun niillä pääsee pahasta olosta eroon”, Kansanterveyslaitoksen professori Jouko Lönnqvist kuvailee.
“Teho perustuu siihen, että ne ovat lähellä luonnon mekanismeja. Aivot erittävät vastaavia aineita. Ne ovat myös turvallisia, eikä niiden avulla tehdä itsemurhia.” Bentsodiatsepiineja kuluu runsaasti vanhustenhoitolaitoksissa, joissa niillä rauhoitetaan ja nukutetaan vanhuksia. Niitä käytetään myös päihteinä alkoholin kanssa ja myydään kadulla.
PUOLET KÄYTTÄJISTÄ TULEE
ruumiillisesti riippuvaisiksi bentsodiatsepiineista vuosien yhtäjaksoisen käytön jälkeen, lääkäri Helena Vorma sanoo. Käytön loppuessa kolmannes saa voimakkaita vieroitusoireita, toinen kolmannes lievempiä, loput eivät lainkaan.
“Lyhyessä käytössä bentsodiatsepiinit ovat turvallisia, mutta pitkässä käytössä osa jää riippuvaisiksi. Riippuvuus voi olla haitallista tai haitatonta, henkistä tai ruumiillista”, Vorma sanoo.
Syntynyt riippuvuus salataan. Lääkeriippuvuus koetaan häpeällisempänä kuin alkoholismi, Kettutien klinikan sosiaalityöntekijä Riitta Pekonen toteaa. Elämäntapaliiton kehittämispäällikkö Riitta Pakaslahti sanoo, että Suomessa puhutaan haitoista paljon vähemmän kuin monissa muissa maissa.
“Meitä pidetään narkkareina tai väärinkäyttäjinä, vaikka suurin osa on saanut lääkkeen johonkin vaivaan ja pysynyt alkuperäisessä annoksessa”, 22 vuotta samaa lääkeannosta syönyt mies kertoo.
Hän sai lääkityksen ahdistukseen ja katsoo nyt sairastavansa lääkesairautta, jonka lääkkeet ovat aiheuttaneet. “Pitkäaikaisessa käytössä bentsodiatsepiinit aiheuttavat mitä moninaisimpia oireita. Käyttäjät yrittävät hakea apua lääkäreiltä ja saavatkin käteensä uuden reseptin ja lisää bentsodiatsepiineja”, mies sanoo.
Britanniassa alkoi marraskuun alussa kampanja lisäämään tietoa bentsodiatsepiinien vaaroista, opettamaan lääkäreille ja hoitajille pitkäaikaisen käytön seurauksia ja tukemaan koukkuun jääneitä. Britanniassa arvioidaan olevan 1,2 miljoonaa bentsodiatsepiiniriippuvaista.
TYYPILLINEN TARINA ALKOI
Helena Vorman kokemuksen mukaan reseptistä, joka saatiin 1970-luvulla jännittämiseen sosiaalisissa tilanteissa.
Lääkkeen merkitys kasvoi vuosien kuluessa kunnes oli yhä vaikeampi selvitä ilman lääkkeitä ja elämä pyöri niiden ympärillä. Työ ja perhe menivät.
KANSAINVÄLISTEN
tutkimusten mukaan jopa 80 prosenttia palaa työelämään vieroituksen ja kuntoutuksen jälkeen. Helena Vormalla on menossa tutkimus suomalaisen mallin tehosta. Sitä on levitetty lähes koko maahan, mutta irti päässeiden määrää ei tiedetä.
Helsingissä on jatkuvasti kymmeniä ihmisiä vieroituksessa.
“Vieroitusoireet ovat hirveitä, pahimmillaan kestämättömiä: paljon särkyjä, epätodellisuuden tunnetta, hulluksi tulemisen pelkoa. Moni ajattelee, että vanha tauti tuli takaisin”, kymmeniä työntekijöitä vieroitukseen kouluttanut Pekonen sanoo.
UUSIA RESEPTEJÄ KIRJOITETAAN
lähinnä perhe-elämän kriiseihin ja oman tai omaisen sairastumisen takia, mikkeliläinen terveyskeskuslääkäri ja Kunnallislääkärien puheenjohtaja Pirkko Valtola sanoo. Ohjeen mukaan pitäisi jo lääkettä määrättäessä päättää miten se lopetetaan.
Bentsodiatsepiineja ei enää määrätä satunnaiselle ohikulkijalle tai päivystyksessä. Valtolan mielestä hoitoa pitäisi terävöittää vieläkin.
“Määrätietoinen hoito välttäisi sitä, että potilaalle määrätään sata tablettia ja kehotetaan ottamaan tarvittaessa. Lääkkeen ottamista ei pitäisi jättää potilaan päätöksen varaan”, hän huomauttaa.
Riitta Pekonen on huomannut, että epämääräisiä oireita valittavalle saatetaan antaa pieni bentsodiatsepiiniresepti. “Määräätkö bentsodiatsepiinia vai keskusteletko”, Pirkko Valtola kuvaa valintatilannetta.
[/i]