Matkalla kohti eroa?

Kotikanava
41

Mä en varmasti tiedä moniko kirjoittajista kirjoittaa hirtehisellä huumorilla ja moniko tosissaan, että “meillähän se ongelma on”, mutta asia on harvinaisen tosi juuri noin. Jos juominen ei haittaa juovaa itseä, silloin hänellä ei ole alkoholiongelmaa. Voidaan käyttää vaikka mitä mittareita, mutta jos juominen ei haittaa häntä itseään, niin sitten ei. Juominen on ongelma sille, jota se haittaa. En siis missään nimessä tarkoita, että kukaan meistä ylireagoisi alkoholihaittoihin, yritän vain hahmottaa sitä, miten juova asian näkee ja miksi on harvinaisen turhaa yrittää muuttaa jonkun toisen alkoholikäyttäytymistä.

Kun/jos juova jossain vaiheessa alkaa itse kärsiä juomisestaan hän ehkä yrittää lopettaa. Ehkä ei. Juomisen hyödyt saattavat edelleen tuntua suuremmilta kuin juomattoman elämän tai sitten hän ei yksinkertaisesti pääse tai uskalla päästä eroon riippuvuudestaan.

Aina välillä joku valittaa, että miksi täällä juoppojen tuntemuksia ja tekemsiä veivataan. Minusta on ehdottoman tärkeää tajuta alkoholistin käyttäytymisestä se vähä, minkä tajuta voi, jotta hahmottaisi omankin asemansa (olematon :laughing: ) niissä kuvioissa. Useimmat noudattavat tekemisissään ja puheissaan jotakuinkin yhtenäistä linjaa. Kaikki tämänkin ketjun jutut on kuultu livenä ihan omassakin kodossa.

42

Vastuu
elatusvelvollisuus

  • ihmisten kesken sellaisia sanoja

kun rakkaus ei riitä

-Kyllikki Villa

43

Sanokaas te viisaammat ja kokeneemmat, että onko hyvä ratkaisu, että mies muuttaisi meidän asuntoamme lähellä olevaan taloon vai onko se liian lähellä? Viereisessä talossa olisi tosi kiva yksiö vuokrattavana ja lapsien kannalta läheisyys olisi hyvä vai olisiko? Menevätkö he ihan sekaisin, jos isä asuisi niin lähellä? Ainakaan isä ei häviäisi elämästä? Onko viereisissä taloissa asuminen meille vanhemmille liian raskasta? Mielipiteitä kaivataan!!!

nyt siis ollaan edetty niin, että katsellaan asuntoa miehelle. Toki hän tänäänkin sanoi, että eikö hän voisi jäädä tähän kotiin ja elettäisiin sovussa yhdessä. Miten muuten nuo elatusmaksut menee? Mies on tällä hetkellä työttömänä ja tulot ovat minun tuloja pienemmät. Itse laskeskelin, että hänen elatusmaksunsa jäisivät alle tuon Kelan elatustuen ja ymmärtäisin niin, että Kela maksaa tuon elatustuen ja miehen maksaman elatusmaksun erotuksen eli lapset saisivat sen 136 euroa/lapsi elatustukea. Joutuuko mies maksamaan Kelalle tuon erotuksen? Eli vaikka jo elatusmaksu olisi esim. 60 euroa/lapsi ja Kela maksaisi 70 euroa, niin periikö Kela mieheltä takaisin tuon 70 euroa? On niin vaikeaa tulkita noita ohjeita, aika lastenvalvojalle on kyllä varattu, mutta tuo asunnon vuokraaminen ja se mitä miehellä on varaa maksaa vuokraa on kiinni elatusmaksujen suuruudestakin? Auttakaa, jos vaan voitte!

Muutoin menee vaihtelevasti, välillä helpottaa ja välillä taas ahdistaa ja mietityttää, onko tekemässä oikein vai pitäisikö puhaltaa peli poikki ja palata entiseen. Mutta jotenkin asioiden saama käänne vaikuttaa oikealta, vaikkakaan en osaa kuvitella millaista elämä erossa toisesta sitten onkaan.

44

Muusta en ehkä tiedä, mutta näiden elatusmaksujen kanssa olen jo vanha tuttu. :wink:

Eli lastenvalvojallahan te teette muistaakseni kaksi erillistä sopimusta. Toinen koskee huoltajuutta ja elatusta ja toinen sitten tapaamisia. Tapaamissopimukseen voi laittaa esim. vain niin ylimalkaisesti maininnan että vanhemmat sopivat tapaamisista keskenään. Jos siis oletatte että tapaamiset sujuvat ihan teidän keskinäisellä sopimuksella. Rahapuolella taas homma menee niin, että miehen tulojen mukaan määritellään elatusmaksut. Jos se jää alle Kelan maksaman minimisumman, miehesi ei joudu sitä erotusta maksamaan.

Miehesi maksaa sinulle sen summan, joka lastenvalvojalla määrätään ja Kela maksaa sitten sen erotuksen. Lastenvalvoja varmaan kertoo sitten miten tuo homma toimii. Jos miehesi jättää jonain kuukautena summan maksamatta, ilmoitat siitä Kelaan ja laitat sinne sitten anomuksen menemään, jotta Kela jatkossa hoitaa sitten elarit ja perii mieheltäsi sitten mitä sieltä irti saa. Niin meillä menee tuon exän kanssa.

Ja jos/kun erilleen muutatte, muistathan että saat lapsilisiin yh-lisän eli siitä myös anomus Kelaan.

Muuten sanoisin tuohon lähekkäin asumiseen, että ehkäpä lasten kannalta tuo olisi varsin hyväkin järjestely. Oletteko puhuneet asioista jo lapsille vai kerrotteko ehkä myöhemmin missä mennään ja miksi näin? Jos teidän aikuisten välit ovat asialliset, miksei lasten ja isänkin välit pysyisi kunnossa. Se on vain teistä kiinni. Voi tietenkin olla, että lähellä asuminen tuo mukanaan myös ongelmia, mutta sopikaa tarkat pelisäännöt ainakin alkuunsa. Sittenhän te sen näette, miten alkaa mennä. Ei tuota voi kai kukaan etukäteen sanoa, miten saatte asianne järjestettyä. minusta vaikuttaa kuitenkin oikein hienolta järjestelyltä. Jos alkaa olla liian tukalaa asua lähekkäin, voittehan miettiä myöhemmin asioita paremmin, mutta pääsisitte ainakin alkuun tuossa “erossanne”. Sinä saisit vähän omaa rauhaa ja aikaa ajatella ja mies samoin. Jotain tuon suuntaistahan minäkin yritin järjestellä, mutta eihän siitä sitten mitään tullutkaan… 2km säteellä mekin oltaisiin asuttu.

Vaikuttaa siltä, että monilla muilla alkaa asiat loksahtaa kohdalleen, mutta meikäläinen se vaan junnaa paikallaan odotellen maailmanloppua tulevaksi. :imp:

45

Kiitos tigera tuosta elatusmaksuihin liittyvästä tiedosta. Sain Kelan ihmisen langan päähän ja häneltä myös saman tiedon, että jos mies puutteellisen elatuskyvyn vuoksi maksaa vähemmän elatusapua kuin tuo Kelan elatustuki on, niin silloin Kela maksaa loppuosan eikä sitä peritä takaisin mieheltä. Jotain hän puhui myös 0-sopimuksesta, se kai tarkoittaa sitä, että mies katsotaan kyvyttömäksi maksamaan mitään eli Kela maksaa koko summan. Tilanne on nyt siis se, ttä mies on työttömänä eikä ole oikein varaa maksuihin. Tilanne voi muuttua, tehdäänkö tuo elatussopimus minkäpituiseksi ajaksi kerrallaan?

Tuo lähekkäin asuminen tosiaan mietityttää. Olemme jo puhuneet lapsille siitä, että isä muuttaa omaan asuntoon jonnekin sen verran lähelle, että lasten on mahdollista käydä isänsä luona. Sen kummemmin tapaamistiheyttä ei ole sovittu. Kunhan nyt edetään niin päästään siihenkin tarkemmin. Tavoitteena on se, että meidän aikuisten välit pyritään pitämään kunnossa. Toivottavasti siihen pystytään, sitähän ei etukäteen vielä tiedä. Silloin on helppo olla hyvissä väleissä, kun on asiat hyvin, mutta sitten jos tulee ristiriitoja tms. ei se olekaan niin helppoa. Aika näyttää. yhdessä ollaan kuitenkin puhuttu, että koetetaan toimia niin, että lapset joutuvat kärsimään mahdollisimman vähän. Toiveissa on, että riitely ainakin vähenee eron myötä ja se vaikuttaa positiivisesti lapsiinkin. Uusia ongelmia tietenkin tulee, kun ja jos entisistä päästään eroon.

Olisi kiva kuulla jonkun muunkin mielipidettä asiaan, mutta lienevätkö kaikki kesälomalla jo…

46

Hiljaista tuntuu olevan palstalla. Sen olen minäkin huomannut. Siksipä kirjoittelen itse sitäkin tiuhempaan tahtiin, ettei palsta ihan kokonaan näivety. Minä kun en tule toimeen ilman teitä. :wink:

Tuon elatussopimuksen voi tehdä vaikka vuodeksi kerrallaan tai miten sovitte. Jos miehesi saa 0-sopimuksen, hän ei tosiaan maksa mitään ja sinä saat rahan Kelalta.

Kuulostaa siltä, että teillä on asiat jo hyvinkin järjestymässä. Minusta on turha murehtia vielä mitä ero tuo tullessaan ja miten mikäkin asia alkaa sitten sujua. Te näette sen sitten. Askel kerrallaan myö siinä asiassa. :smiley:

47

Kiitos tigera aktiivisuudestasi ja antamistasi tiedoista. Kun sitä voisikin olla murehtimatta etukäteen asioita. Välillä se onnistuu, mutt sitten taas joku sanoo jotain ja alkaa epäilemään omaa kantaansa ja maalaamaan piruja seinälle. Kun kaikki voi tietenkin meni ihan päin peetä, voi tapahtua kaikkein pahimmat visiot. Mutta yhtä hyvin kaikki voi mennä hyvin ja tapahtua positiivisia asioita. Ei voi tietää etukäteen. Samalla tavallahan asiat voivat muuttua tai olla muuttumatta, jos jatkamme yhdessäkin.

Kovasti mietityttää tuo asuntoasia. Loppukädessähän se on miehen oma päätös, minne hän muuttaa, mutta onneksi olemme pystyneet asiasta yhdessä keskustelemaan monelta eri kannalta. Hänen ystävänsä ovat kaikki kuulemma sitä mieltä, että viereinen talo on liian lähellä, että älä nyt hyvä mies ole hullu ja muuta siihen viereen. Mikä sitten muuttuisi? näkisimmekö jatkuvasti toisiamme? Ahdistaisiko? Entäs jo mies tulee humalassa rimputtamaan ovikelloa, kun vieressä asutaan? Miksei tietysti tulisi, vaikka asuisi kauempanakin?

Lasten kannalta yritetään asiaa nyt miettiä eritoten. Ajattelen itse, että kun isä muuttaisi viereiseen taloon, lapsista ei tuntuisi, että isä hylkää heidät, kun on lähellä, lapsenkin näkökulmasta, eikä toisella puolen kaupunkia. Onko lapsen sitten vaikea hahmottaa isän ja äidin eroa, jos kaksi kotia on niin vierekkäin? Miten pieneen yksiöön mahtuu kaksi vilkasta lasta olemaan? Tietysti vuokra-asunnon kanssa on helppo vaihtaa asuntoa, jos siltä tuntuu ja etsiä mieleisempi, jos tuo ei tuntuisikaan oikealta.

Pitäisi päättää tuon asunnon suhteen pikaisesti, ettei mene muille. Tigera (tai muutkin) osaatko neuvoa, kuinka elatusavun suuruus määräytyy, jos annan vähän tarkempia tietoja. Eli etän tulot nettona 1100, vuokra 550, perusosa 500 eli elatuskyvyksi jää vain 50e. Koetin tankata lakitekstiä, jonka mukaan jos elatusapu on pienempi kuin Kelan elatustuki (136e) elatusvelvollisen puutteellisen elatuskyvyn, Kela maksaa lapsille elatustuen ja elatusavun erotuksen. Tai jos elatuskykyä ei ole eli tehdään ns. 0-sopimus, Kela maksaa koko elatustuen? Eikä siis peri etältä mitään takaisin/ulosottoon?? Olenko ymmärtänyt oikein??? Mulle on jäänyt tämän asian selvittäminen, miehellä ei ole voimia selvittää näitä, vaan antoi sen mulle, kun minähän hänet pois kotoa haluankin :frowning: Ei ole tarkoitus, että mies joutuu maksuvaikeuksiin tms. siksi koetan selvittää tätä asiaa mahdollisimman hyvin. Mullahan niitä voimia kun tietenkin on…

48

Iski silmään tuosta kirjoituksestasi se, miten miehen kaverit ovat sanoneet sitä ja tätä. Oikein sieluni silmin näen sen äijäköörin kun ne varoittelee, että sitten muijas kuitenkin vahtii sua koko ajan, älä nyt siihen muuta. No, tietäähän nuo muiden puheet… kun eivät koko totuutta asioista välttämättä tiedä. En toki tiedä, ovatko miehesi kaverit noin ajatelleet, mutta jotenkin niin voisi kuvitella. Eli ehkä ei kannata kuunnella niitä muita, tehkää te omat päätöksenne ja katsokaa miten menee. Voihan niitä asioita sitten tarkistella uudelleen jos ei tunnu hyvältä ratkaisulta.

Tähän nyt sanoisin sen verran, että elatusmaksuja ei määritellä välttämättä aivan noin. Joskus muinoin tuijotettiin vain vanhempien tuloihin ja enemmän sen etävanhemmaksi jäävän ja lohkaistiin siitä sitten sopiva siivu elatukseen. Nykyisin lähtökohta kai on lapsen elatus eli määritellään summa, olikohan muistaakseni noin 250-390e/kk kun katsotaan yhden lapsen keskimäärin vaativan elatukseensa. Jostain sivuilta löytyy jonkinlainen taulukkokin asiasta. Summa oli määritelty lapsen iän mukaan… oliskohan OM:n sivuilla jossain… Laitan linkin tänne jos löydän sen. Siitä sitten vähennetään lapsilisä (sitä yh-korotusta ei oteta huomioon) ja jäljelle jäävä summa tasataan vanhempien tulojen suhteessa. Jos miehellä on kamalan pienet tulot, hän luultavasti saa 0-sopimuksen, mutta se selviää sitten lastenvalvojalla. Ja edelleen… erotusta ei peritä etävanhemmalta koskaan takaisin, jos tuon 0-sopimuksen tai minimisopimusta pienemmän summan itselleen saa määriteltyä.

Sitäpaitsi, elatuksestahan ei ole pakko sopia yhtään mitään, jos sovitte jotain keskenänne. Mutta oletan, että sinäkin tarvitset apuja yksin jäädessäsi, joten vahvistettu sopimus lienee paikallaan. Voisittehan esim. sopia keskenänne (mieluiten kirjallisesti), ettei etävanhempi maksa elatusmaksua ollenkaan tiettynä ajanjaksona vaan osallistuu elatukseen jollain muulla tapaa esim. maksaa suoraan jotain lasten harrastusmaksuja, kerhoja tai hoitopaikkamaksun tms. Voisiko jokin keskinäinen sopimuksenne toimia vai joudutko sinä sitten liian tiukoille?

Ja teette millaisen sopimuksen tahansa, tehkää se enintään vuodeksi näin alkuunsa, sillä tilanteet muuttuvat ja voisit katua pidempää sopimusta myöhemmin.

49

Niinhän tämä asia on lopulta meidän kahden päätettävissä, sanokoot muut mitä tahansa. Onhan mahdollista sekin, että jonkun aikaa erossa asuttuamme huomaammekin haluavamme asua edelleen yhdessä ja tuolloin tuo läheinen sijainti helpottaa taas muuttoa (kai?). kai se pieni toivonkipinä vielä elää molemmissa, että josko vielä joskus voisimmekin ehkä olla yhdessä saman katon alla. Miehen kaverit ovat sitä mieltä, että ei se muija sinua enää takaisin ota, vaan ero on lopullinen. Minä en osaa tässä vaiheessa sanoa jatkosta, kaikki on mahdollista. En voi luvata mitään muuta kuin että asia ei ole lukkoon lyöty ja aika näyttää, miten meille käy.

Niin, pitäisi tietysti pitää myös omia puolia tuossa elatusmaksuasiassa eikä ajatella vaan miestä. Minusta tuntuu tuo rahapuoli jotenkin toisarvoiselta asialta kaikkiin muihin asioihin nähden, mutta tosiasiassa jos ei ole rahaa ostaa ruokaa tai lapsille mitään, ja joutuu laskemaan joka pennin, niin se ei ole mukavaa. (Kokemusta on) Mulla on töitä vuoden loppuun asti, jatko on vielä auki. Niin kauan kuin olen töissä, pärjään luultavasti jotenkin, mutta jos jään työttömäksi tulee tiukkaa, tietysti sitten voi hakea asumistukea, mutta tiukempaa silti tulee, jos työt loppuu. Mietin vielä, että kun nyt mulla on isommat tulot kuin miehellä, että eihän se vaikuta tuohon Kelalta saatavaan elatustukeen, että katsotaan, että en tarvitsekaan sitä, vaan kykenen omilla tuloillani elättämään yksin lapset. Tuo Kelan 136 e/lapsi on kuitenkin iso raha, kahdesta lähes 300, eli vaikuttaa paljon elämiseen.

Olisi helpotus saada se asuntoasia järjestymään ja keskittyä tulevaan. Haluaisin saada järjestää kodin itselleni ja lapsille sen jälkeen, kun mies vie sieltä tavaroitaan pois. Näkisi ihan käytännössä konkreettisesti miltä tuntuu olla itsekseen lasten kanssa kotona.

50

Sinun tulosi eivät vaikuta millään tavalla kelalta saatavaan tukeen. Se on tuo summa riippumatta siitä oletko toimeentulotuen varassa vai tienaatko 10 000e/kk.

Ja muista se yh-korotus lapsilisään. 46,60e/lapsi eli siitäkin tulee jo 93e kahdesta lapsesta. Iso raha sekin.

Vaikka tuntuu kurjalta ajatella nyt raha-asioita, muista että se vaikuttaa kuitenkin teidän kaikkien elämään paljon. Siksi ei kannata mennä tekemään nyt mitään pitkäaikaisia sopimuksia, vaan tarkastakaa tilanne uudestaan jonkin ajan kuluttua. Sitten olette jo paljon viisaampia siinäkin asiassa.

Toivottavasti se mies ei nyt ole sitä kastia, joka tekee niinkuin kaverit sanoo vaan pitää oman järkensä päässä ja tekee omat ratkaisunsa. Ne kaverit kun siellä alkaa lietsoa, niin teille käy kohta samoin kuin meille. Luulen, että meidän tapauksessa kavereiden viisailla neuvoilla on hyvin suuri osuus. Meillä kun oli asiat jo sovittu, mutta sitten miehen mieli yllättäen muuttui… oli kai kuunnellut kavereiden mielipiteitä vähän liikaa. :imp:

51

Soitin lastenvalvojalle, jolle on nyt varattu aikakin. Mutta puhelimessa hän kertoi, että miehelle tulee elatusmaksun suuruudeksi vähintään työttömyyskorvauksen lapsikorotusten suuruinen maksu eikä hänen tapauksessa enempää, koska tulot ovat niin pienet. Mutta tuosta Kelan elatustuesta sanoi, että katsotaan ensin minun tuloni ja menoni eli lasketaan minun elatuskykyni ja verrataan sitä lasten elatustarpeeseen ja mikäli katsotaan minun pystyvän itse elättämään lapset, lapsilla ei olisi oikeutta saada Kelan elatustuesta mitään!?! Onkohan tuo ihan laillista? Omien laskelmieni mukaan tuo minun elatuskykyni on nippa nappa lasten elatustarpeen suuruinen. Ja kun jatkossa samat laskut ja kulut juoksevat kuin nytkin, erona vaan, että maksan kaikki itse, niin kyllä tuo elatustuki olisi tarpeen, ettei mene niin tiukoille elämä. Olen kyllä suunnitellut tekeväni syksyn osittaista hoitovapaata eli 30 h/vko, jolloin tulot putoavat reilusti ja silloin ei elatuskyky enää riitäkään. Mutta en enää tiedä, onko varaa lyhentää työaikaa, kun jää yksin. Olisi kyllä ihanaa ja esikoiselle apua, kun koulun aloittaa, kun siinä muutenkin on monta ongelmaa. En tiedä, enkä jaksa nyt miettiä niin pitkälle. Kunhan saadaan tämä asuntokuvio selväksi ja muut käytännön asiat, niin sitten seuraavat jutut. Askel kerrallaan.

Keskusteltiin miehen kanssa ja hän oli valmis (ei toki halukas, vaan pakon edessä) muuttamaan siihen viereisen talon asuntoon, kun saatiin selvyyttä noihin elatusmaksuihin.

52

Nyt sanoisin ihan hatusta heittämällä, että lastenvalvoja jauhaa p***aa. Olen vakaasti sitä mieltä, että jollet ole miljonääri, tulet saamaan elatusapua/tukea. Tässä yksi hyvä linkki elatusavun määrittelemiseen.

http://www.opuslex.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=90

Koitan kaivella OM:n sivuilta vielä sen lapsen elatuksen tarvetta määrittelevän taulukon. Voisithan tehdä myös niin, jos vain energiaa riittää, että mietit miten paljon lapset oikeasti teillä kuluttavat. Laitat ylös harrastusmenot, koulun retket, urheiluvarusteet, lasket osan ruuasta ja asumiskuluista, hoitomaksut, kerhot, ihan kaikki. Jos menevät yli sen taulukon summan, esitä sitten sitä. Jos jäävät alle tai menevät tasan, hyvä sitten niin. Mutta eipä tuon eteenkään kannata mitään suurta työtä tehdä, ellei sitten halua määrittää elatusapua ylemmäs.

Katson, jos löydän ihan mustaa valkoisella vielä, mutta kyllä se nyt vaan niin on, että sinulle elatusapu kuuluu ja ihan sama mitä se lastenvalvoja siellä sönköttää. Jos ei suostu yhteistoimintaan, teette sitten miehen kanssa keskenänne sopimuksen ja vahvistatte sen tuomioistuimessa. Käyhän se niinkin. Lastenvalvoja ensinnäkään ei edes määrittele mitään summaa. Te päätätte summasta omien laskelmienne perusteella. Lastenvalvojan tehtävä on vain katsoa, ettei summa ole kohtuuton kumpaakaan osapuolta kohtaan ja että lapsen elatus toteutuu. Hän ei siis mätkäise teille summaa eteen ja pyydä nimiä alle, vaikka juuri näin ne taitavat tehdä jollei asioista olla selvillä kun sinne mennään. Sinä voit siis vaatia suurempaakin elatusta, jos sinulla on siihen perusteet. Lastenvalvojat suosittelevat varmaan järjestään aina tuota minimisummaa juuri siksi, ettei (ennen kunnille, nyt Kelalle) jää paljoa perittävää.

Otat vain sen asenteen sinne mennessäsi, että lastenvalvoja ei päätä mitään, hän vain valvoo kummankin etuutta. Ihmeellistä, jos hänellä jo heti alkuunsa on asenne, ettet sinä tarvitsisi mitään. Älä missään nimessä hyväksy sitä! Muuten minä kaivelen sinut esiin vaikka mistä ja mennään yhdessä nokittamaan se lastenvalvoja. :smiley:

Minulla on ex-miehen kanssa suurempi sopimus kuin tuo minimisumma. Ei paljoa, mutta muutaman kympin kuitenkin kolmesta lapsesta yhteensä. Juuri tämänkin vuoksi kannattaa siis tehdä sopimus määräajaksi. Tarkastatte tilannetta sitten esim. puolen vuoden päästä. Silloin voi miehesikin olla jo töissä ja tiedät oman tilanteesikin paljon paremmin.

53

Noniin. Nyt löysin sen OM:n ohjeen. Tältä sivulta löytyy linkki itse ohjeeseen, joka onkin sitten pitkä kuin nälkävuosi. Tuon kun kahlaat lävitse, olet jo elatusavun määrittelemisen asiantuntija ja tiedät mistä puhut kun sinne lastenvalvojalle menet. :wink: http://www.om.fi/omju20072.htm

54

Ja muuten, noista elatusasioista ja muista erojutuista saat parhaan avun esim. täältä http://www.eroperhe.net/keskustelu

Itseasiassa otin vapauden kutsua sinua kaverikseni ja esittelin tapauksesi hatarilla taustatiedoillani tuolla palstalla. Tyhjentävää vastausta en ole vielä saanut, mutta työn alla on. Toiset on sitä mieltä, että jos tulot riittää, miksi pitäisi vielä elatusapua maksaa. toiset taas sillä linjalla, että tottakai kuuluu saada elatusapua. En oikeastaan voi siellä faktatietoa esittää tuloista ja menoista, kunnen niitä tiedä, mutta pyysinkin siellä vain mustaa valkoisella mistä sitä lakitekstiä löytyisi. Mielipiteitähän voi olla monenmoisia, mutta se ratkaisee mitä lakitekstissä sanotaan.

Toivottavasti et pahastu, mutta ei mulla ole muutakaan tekemistä kuin ottaa selvää elatusasioista. Kunnei itsellä ole sotaa mitä sotia kun toinen osapuoli ei suostu sotimaan, pitää sitten osallistua muiden taisteluihin. :wink:

55

Ei haittaa tuo sinun tekemäsi kysely, ennemminkin olen immarreltu, että joku näkee vaivaa auttaakseen minua. En ole oikein tottunut siihen, aina on pitänyt pärjätä yksin, ei ole paljon voinut puolison varaan laskea. En löytänyt tuota keskusteluketjua eroperhe-sivuilta, ohjaatko lukemaan tarkemmin. Olen tuolla palstaa lueskellutkin aina silloin tällöin. kiitos sinulle tigera ja kaikille teille muillekin ihanille ihmisille, jotka jaksatte vielä välittää muista ihmisistä!

56

Löysin ketjun itsekin ja kiitän sydämestäni sinua Tigera, kaverini :slight_smile:

Palataan asiaan.

57

Okei, pitää käydä itsekin lukemassa mitä ne on siihen vastailleet. Oikaise sitten, siellä tai täällä jos olen esittänyt asian aivan päin peetä. :wink:

tuo kanava on hyvä selvitellä asioita jotka koskevat eroa ja kaikkia sen mukanaan tuomia koukeroita. Sieltä löytyy vertaistukea siihen taistoon roppakaupalla.

58

Fiilikset vaihtelevat. Kovin pienistä asioista miehen kanssa tuntuu tulevan sanomista ja ristiriitoja. Olen kummallinen ja muuttunut oudoksi. En välitä hänestä enää ollenkaan. En enää rakasta. Olen kylmä ja välinpitämätön, kun en vaadi selityksiä, en kiellä juomasta, en nalkuta, en soittele perään. Kun vihdoin alan seistä omillani ja uskoa, etten voi muuttaa toista, mutta omaa elämääni voin. Vuosikaudet mies on valittanut kuinka kamalaa on, kun minä kontrolloin tai ainakin yritän kontrolloida häntä. Ja nyt kun en sitä enää tee, niin sekään ei ole hyvä. Kun hän ei enää olekaan huomion keskipisteenä ja minä yritän elää omaa elämääni riippumatta siitä, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Se ei ole helppoa, mutta yritys on kova. Tahdon pois tästä oravanpyörästä. Pelastaa itseni, vielä kun voin. Ja pelastaa lapseni.

Tänään kuulin ohimennen, kuinka asiantuntijoiden mukaan suurimmassa osassa psyykkisistä ongelmista kärsivissä ihmisissä on niitä, jotka joko itse ovat alkoholiongelmaisia tai joiden perheessä on alkoholin ongelmakäyttäjä/iä. Kuinka lasten elämään vaikuttaa se, että jompikumpi vanhempi on alkoholisti. Alkoholi on merkittävä masennuksen aiheuttaja. Sain käsiini “virtahepo olohuoneessa” kirjan ja sen mukaan alkoholiongelmaisessa perheessä lapset joutuvat kieltämään tunteensa eivätkä voi peilata itseään vanhemmistaan, koska toisella energia menee alkoholiin ja toisella tuon alkoholiongelmaisen ympärillä, eikä lapsilla ole vanhemmuutta. Tämän allekirjoitan ja tunnen syyllisyyttä juuri tuosta, kuinka minunkin energiani on mennyt miehen ongelmien vatvomiseeen, hänen kyttäämiseensä, vahtimiseen, nalkuttamiseen, murehtimiseen jne. Ei ole jäänyt energiaa lapsille. Nyt kun yritän antaa lapsille enemmän aikaa ja huomiota ja olla heidän kanssaan täysipainoisemmin miettimättä sitä mitä mies tekee, niin en sitten enää välitä miehestä ja olen kylmä tunteeton ihminen. Voi voi. Itse kuitenkin pidän tärkeämpänä antaa huomiota lapsille kuin miehelle. Lasten elämään voin vaikuttaa, miehen en. Mies on aikuinen ja elää niinkuin itse parhaaksi näkee. Tekee omat päätöksensä ja valintansa. Niinkuin minäkin. Lapset taas eivät voi vielä vastata omasta elämästään, se on vanhempien velvollisuus ja vastuu. Koetan omalta osaltani kantaa sen vastuun ja olla mahdollisimman hyvä äiti, vaatimatta itseltäni täydellisyyttä, johon en riitä eikä tarvitsekaan riittää.

Minä olen kylmä ja ajan mieheni pois kotoa. Hän ei sitä halua, kaikki on minun syytäni. Minä erotan isän lapsista. En ajattele kuin itseäni, olen niin älyttömän itsekäs. MINÄ. Mies yrittää kaikin keinoin vaikuttaa minuun, jotta muuttaisin mieleni. Niinhän minäkin olen yrittänyt vuosien kuluessa kaikin keinoin vaikuttaa häneen, jotta hän muuttaisi juomistapojaan. Kaikki ystäväni ja terapeutit, joille olen puhunut, ovat saaneet minut ylipuhuttua eroamaan. He ovat aivopesseet minut, kuten myös tämä nettipalsta.

59

Eikö olekin hassua - ja järkyttävää - että ensin alkoholisti syyttää kontrolloinnista = välittämisestä, joskin vääränlaisesta, ja sitten kun se loppuu, syyttää siitä, ettei häntä enää kontrolloida = hänestä ei enää välitetä. Voiko mikään tätä selvemmin todistaa, että ongelma on alkoholistilla, ei hänen läheisillään. Alkoholisti ei sitä suostu näkemään, kun se saattaisi pakottaa hänet itsensä kannalta ikäviin päätelmiin, eikä omasta pahasta olostaan voisi enää syytellä muita. Mutta se riittää, että sinä, auringonkukka, näet sen.

60

Jatkan taas itsekseni pohdiskelua. Tuo alkoholiongelmaisen ajatusmaailma on tosiaan kieroutunut, ei sitä voi ymmärtää. Tai oikeammin, sitä ei pitäisi ymmärtää. Kun sitä kuitenkin on yrittänyt ymmärtää, niin on samalla joutunut asettamaan omat arvonsa ja ajatuksensa sivuun ja pitämään niitä jotenkin vääränlaisina ja ei-oikeutettuina. Surullista. Samalla tavallahan minullakin on oikeus omiin tunteisiin ja mielipiteisiin. Minun ajatukseni ja tunteeni ovat yhtä tärkeitä kuin kenen tahansa muunkin, myös armaan mieheni. Hän vaan osaa saada minut tuntemaan itseni vähempiarvoiseksi ja tunteeni vääriksi.

Huomasin muuten, että olen kirjoittanut tosi negatiiviseen sävyyn asioista ja ikään kuin miehen sanomisten ja tekemisten kautta. Kai se johtuu siitä, että elämä tosiaan on pyörinyt miehen ympärillä ja olen mukautunut aina vallalla olevaan olotilaan ja mielialaan koettaen olla mahdollisimman vähän huomiota herättävä tai olematta omalla käyttäytymisellä antamatta syytä juomiseen. Miten turhaa. Miten hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa. Ehkä ja toivon mukaan tästäkin on oppinut jotakin eikä enää lankea samaan. Tavoitteenani on asettaa omat rajani ja pitää niistä kiinni. Minun ylitseni ei enää kävellä.

Olen aivan liian kiltti. Koetan aina myötäillä ihmisiä ja olla loukkaamatta ketään. Toisen ihmisen vihaa pelkään aivan äärettömästi. Siksikin koetan olla ärsyttämättä muita, teen mieluummin heidän tahtonsa mukaan. Minähän voin joustaa, ei se mitään, jos en ihan näin halunnutkaan, kyllä minä pärjään. En arvosta itseäni tarpeeksi. Minä olen tärkeä ja minut on otettava huomioon!

Tällaisissa mietteissä näin iltapäivän tunnelmissa. Jotakin sisälläni tapahtuu koko ajan. Muutoksen siemen on itämässä.