Toi kilpirauhas juttu kannattaa pois sulkea. Minulla todettiin reilu kaksi kymppisenä ja ennen kuin tajuttiin tarkistaa olin jo mielenterveystoimiston asiakkaana ja väärillä lääkkeillä. Tästä siis lähes 30 vuotta enkä vielä silloin kärsinyt bibosta.
Ja tohon lahoon päähän, minulla ainakin Ketipinor on aiheuttanut selvän muutoksen muistiin, pakko tarkistaa avaimet, kännykkä ja lompakko aina kun lähden ulos.
Tässä lahopää taas hei. Oon huomannu et tää sivusto on tullut mulle jokapäiväiseksi tavaksi avautua ja sanoa just niinku haluaa. Mun luona kävi tänään psykiatrinen sairaanhoitaja ja sosiaaliterapeutti. Ne sai mulle huomiseksi ajan arvauskeskukseen kun sanoin etten todellakaan enää sinne soita koska en ole saanut sieltä arvoistani kohtelua. Niin ja viimeksi kävi näin kun sanoin että mulla on paha olla ja viiltelen melkein joka päivä ja olisin halunnut päästä lääkärille tää nätti niin osaavaa ja mielinkielin oleva sairaanhoitaja vaan totesi etten pääse, et koita keksiä jotain mielekästä tekemistä.
Ja sanon huomenna lääkärille että haluan lähetteen psykiatrian polikilikalle koska viiltelen edelleen ja ajattelen kuolemanajatuksia ja tunnen itseni täysin turhaksi ihmiseksi.
Ehkä asiat tästä alakaisivat mennä johonkin suuntaan koska pääni pää ja kroppa ei tottele mua kun en enää juo. Ja tää pää ja kroppa haluaa tehdä
itselleen jotain pahaa. Taistelen melkein joka päivä viiltelyä vastaan mutta aina se onnistu.
Aamulla olisi A-klinikalla naistenryhmä mut en tedä jaksanko lähteä. Ja ensi viikolla on mielimaastaryhmä Porin hyviksellä, jos menis sinne tsekkaan.
Ja sanon jos mulla ei olis noita mun kolmea ihanaa ärsyttävää, rakastettavaa karvapalloa tossa niin todennäköisesti en olisi maan päällä vaan maan alla. Eli kaikki kiitos kissoille.
Kilppariarvot on tutkittu moneen kertaan ja ovat kunnossa joten ei siitä sen enempää.
Tällä hetkellä elämäni on tätä. Se voi muuttua hetkessä, mutta se on minun valintani.
Niin ja vielä niistä rauhoittavista. En rouski täl hetkel mitää koska mulle sanottiin et syön pameja liikaa. Söinkin koska en tuntenut saavani niistä apua. Mutta jos huomena selviäisi sekin asia.
Nyt alko ahdistaan ja halusin viilellä. Mä vaan pelkään etten saa mitää rauhottavia lääkäriltä koska mulla on todella voimakas halu syödä niitä liikaa. 
Jaksa marsilla, jaksa. Taistelua on mutta riittää sinulla tahtoakin. Anna kuulua ja avaudu. Niin täällä kuin lääkärilläkin. En tiedä onko siellä psykan päivystystä mutta jos on ja alkaa pahasti ahdistamaan niin sinne vaan. Ja sitten rehellisesti niinkuin asia on ja olosi tunnet. Ainakin oma kokemus on hyvä - siis se toinen kerta. Ekalla tosin käännyttivät pois ja ohjasivat seuraavaksi päiväksi päihdepolille. Sinä olet nyt selvä ja jos et ole pamejakaan popsinut niin ei sitäkään pelkoa ole. Ei välttämättä kannata olla isoon ääneen lääkkeitä vaatimassa. Kerrot vaan että olet sitä ja tätä koittanut mutta niistä ei apua ole.
Päivä ja olotila kerrallaan. Ei tässä muu auta.
Voi kun ihminen voi olla epätoivoinen!! Selailin juuri nettisivustoa, mistä saa ihan tilattua rauhoittavia lääkkeitä, ihan hirveen kalliiseen hintaan. Oli suomenkielinen sivusto ja hinnat oli dollareissa. Mä olin no niinku melkeen jo tilaamassa mut järki sanoi siin vaihees et hoi , älä vittu tilaa mitään idiootti! No maksoin muut laskuni ihan asiallisesti ahdistuksen vallassa. Viiltelin tänään, en pystynyt enää vastustaan sitä. Mua saa haukkua ja solvata ihan nii paljo kua haluaa mut niin epätoivoinen ja ahdistunut olen että selailen hakusanoilla rauhoittavia tai unilääkkeittä. I’m fucking idiot!! 
^ Älä nyt ainakaan niitä lähde tilailemaan, syyllistyt huumausainerikokseen ja sitten ne asiat vasta solmussa ovatkin.
Miksi haluat syödä liikaa rauhoittavia? Päihtyäksesi vai itsetuhotarkoituksessa? Bentsoilla ei henkeään saa pois, itse olen ollut niiden takia flumatseniilitiputuksessa (bentsojen vasta-aine), eikä se johtanut muualle kuin lataamoon.
Voisithan sä pyytää lääkäriltä vaikka iteroituna niitä rauhoittavia, niin et pystyisi syömään niitä ylenmäärin, mutta sitten sulla olisi kuitenkin apu tuohon ahdistuneisuuteesi.
Haluan varmaan syödä juuri noiden kahden asian takia, päihtyäkseni tai ehkä itsaritarkoituksessa tai en tiijä Nyt on vaan sellanen ahdistus päällä ettei mitään rajaa.
Kiitos muuten teille kaikille mun juttujeni kommentoijille, nimiä en muista mutta ootte auttaneet mut aina jotenkin eteenpäin.
Ja kuulin tänään sanan Vappu ja heti rupesin laskeskeleen että monta päivää on vappuun, et mitä jos lopettas antabuksen ja vetäsin Vappuna perseet olalle. Kuulostaa tosi houkuttelevalta. Mut toisaalta sit aattelen et onk siinäkään mitää järkee kun se on se vaan yhden hetken helpotus. No laitoin kuitenkin kännykän kalenteriin merkinnän VAPPU PERKERKELE-OTA KÄNNI!! Katotaan mitä tapahtuu…
Komppailen Nnaanaa, eli älä nyt vain tilaile netistä benzoja, marsilla. Ensinnäkin vaarana on juuri tuo huumesyyte ja sitten vielä se juttu, että saatat saada sieltä nettikaupasta jotakin ihan muuta, kuin bentsodiatsepiineja. En tokikaan tunne sua, mutta jotenkin vain ajattelin, ettet välttämättä olisi kovin kokenut vanha kettu noissa lääkkeiden/huumeiden ostamisissa netistä .
Itsemurhatarkoitukseen benzoja on tosiaan turha syödä. En tiedä yhtään tapausta, joka olisi onnistunut saamaan itsensä benzoilla hengiltä, ellei nyt sitten jotenkin täysin vahingossa ja välillisesti, esim. horjahtanut benzopäissään niin, että on lyönyt päänsä kohtalokkain seurauksin, mutta tuollaisen varaan ei liioin kannata laskea. Benzokoukkua ei myöskään kannata hommata itselleen, ellei ole aivan pakko ja silloinkaan ei kannata pahentaa asiaa väärinkäytöllä. Tiedän mistä puhun 
. Sitten kun on kunnolla koukussa benzoihin, niin silloin todella tietää, mitä on olla koukussa johonkin, eikä enää naurata tippaakaan. Siitä saattaa tulla loppuiän koukku, josta ei pääse sitten millään, koska vieroitusoireet noista lääkkeistä ovat jotakin tyystin sietämätöntä ja silloin vasta joutuukin miettimään, mistä saisi itselleen niitä nappeja säädettyä. Ymmärrän toki, että sulla on helvetinmoinen ahdistus, tahdot sen vain pois, etkä jaksa nyt välittää mahdollisista jälkiseurauksista, mutta kaikella ystävyydellä sua silti varoitan.
Alkoholin kanssa yhdisteltynä itsemurha saattaa olla yllättävän helppo operaatio. Onneksi itse olen pysynyt luomu-juoppona enkä ole benzoihin koskenut. Olisi henki saattanut lähteä monen monituista kertaa, ihan vahingossa tosin.
^ Nääh, suhteellisen hankalaa sitä henkeään on riistää alko+benzo -kombollakaan. Muuten mäkin olisin kuollut jo moneen kertaan ja niin olisi hiton moni muukin. Toki tuo kombo kasvattaa hengityslaman riskiä, mutta hengityslaman saattaa saada ihan silkasta viinastakin, kuten varmasti hyvin tiedät, Arkkis . Tästä mä olen aina varoittanut ja varoitan edelleen, että paljon kuolemaa suurempi riski ryynikänneissä on se totaalisen sekoamisen riski, joka tietenkin saattaa johtaa myös itsemurhan toteuttamiseen, mutta valitettavan monesti se on johtanut siihen, että on toteuttanut jotakin sellaista, mitä on jäänyt selvittyään katumaan tänne . Ei benzoja ja viinaa sekaisin, ettäs tiedätte .
On mulla ja varmasti monella muullakin täällä tiedossa suhteellisen varmat hengenlähtö-kombot, mutta niitä en koskaan lähtisi neuvomaan.
Nyt aiheeseen, Marsilla olen tosi pahoillani että sun on niin paha olla. Voi kun pääsisit pian sinne psykiatrille ja sitä kautta saisit myös toivoa ja jotain tolkkua menoosi. Halaus <3 Koita kulta pieni kestää, itse olen miettinyt itsemurhan käsitteellä, että se on sitten siinä, sitä ei voi koskaan enää katua…
Vaikkakin ekalla kerralla olin varma, että halusin kuolla. Se tuntui silloin ainoalta vaihtoehdolta. Ei pelottanut yhtään. Se oli taas näitä kummallisia läheisten intuitiota miksi pelastuin. Kännisekoiluani en edes laske varsinaiseksi itsemurhayritykseksi.
Mihin sä viiltelet itseäsi ja teetkö pahaa jälkeä? Mä toivon että se on sulla jotenkin hallinnassa. Koska itse olen tosi kamalassa kunnossa siis kädet on niin täynnä syviä arpia, koska olen repinyt ne niin että liha on kunnolla revennyt. Enkä koskaan ole suostunut mihinkään tikattavaksi. Eikä noita kuulemma voi edes peittää tatuoinneilla, koska arvissa ei tiedä miten se muste käyttäytyy siinä. Voi toimia tai sitten levitä ihan vituiksi. Näin yksi tatuoija oli ystäväni arvista sanonut.
No… Olen vanhat arvet hyväksynyt aikoja sitten, mutta viimeinen känninen sekoaminen kyllä on jäänyt vituttamaan. Ei vähiten sen takia, että arvet on nyt myös jatkuvasti näkyvillä kaulalla. Olen sitä mieltä ollut tähän asti, että arvet myös kertovat eletystä elämästä. Silti, en enää haluaisi yhtään uutta arpea.
Voimia kovasti!
Sain toivomani lähetteen psykan polille jos siellä sitä lääkitystä katsottaisiin uudemman kerran. Nyt lähdin lääkäristä opamox reseptin kanssa ja marssin apteekkiin, ostin myös ummetuslääkettä ja bacibactia myöhäis-iän puberteettitakaumaan. Näillä eteenpäin ja puhuin pitkän puhelun ystäväni kanssa ja helpotti kummasti vitutukseen. Ystäväni sairastaa Ms- tautia ja tosi agressiivista sellaista. Hän on ollu mun tuki ja turva aina kun oon tavannu ja ymmärtää täysin minun olotilaani, koska yrittänyt itsria itsekin pari kertaa. Hän on mun voimanaiseni. Tää päivä on ollutkin ihan hyvä. Kohta on vaan se naistensauna ja mulla kauheet viiltelyt molemmissa nilkoissa joten hävettää kylllä mennä. Mut rakastan saunomista joten ehkä mun on vaan mentävä ja kestettävä…
No hyvä, että sait apua ja ennen kaikkea että sulla on noin hyviä ystäviä! Mulla on kanssa yks todella läheinen ystävä, joka on ollut tosi rankoissa tiloissa, vaikka hänellä menee nyt hyvin. Hän kuitenkin täysin tietää, mitä käyn läpi. Voimia ja nauti hyvistä ystävistä - niitä ei koskaan voi ottaa itseselvyytenä. Sellaisia sielunkumppaneita on harvassa.
Tänään on ei tunnu miltään päivä. No tunsin jo tylsisitymisen tunteen jo eilen illalla kun koitin katsoa netistä sarjoja ja huomasinkin kirjoittaneeni vain pahanolontunteistani facebookin. Olen myös siellä Sairaus on masennus ryhmässä. Tänää heräsin 16.30 oujee ja ei tuntunut miltään tein kaikki iltapäiväaskareeni ( siis normi heräämisaskareeni) tavalliseen tapaan: mittasin verensokerin join pellavansiemenkaurajuoman johon laitoin ummetuslääkettä, keitin kahvia ja huomasin et masennus on näköjän tarttunut jo kissoihinkin kun ei pyytäneet multa ruokaa tai olin kai illalla laittanu niille sit tarpeeksi ettei niillä ollut nälkä. Katsoin pieliin ja huomasin edellleen ne samat näpyt mun naamassa kuin eilenkin. Masentavaa. Avasin facen ja sielläkään ei ollut mitään mieltä ylentävää. Ulla pyytää ulos ja siellä on hieno ilma kait se on sinne vietävä ennen ku se sekoaa lopullisesti. Onneksi yöt ei oo enää niin kylmiä ja von pitää parvekkeenoven auki koko yön kun mulla lasitetttu parveke.
Huomaan että alan etääntyä ihmisistä, kavereista joita joskun näin useammin. Mulla on yksi kaveri ja se juo olutta kaiket päivät, naisopuoleinen yli 50. Hän ei ole kertaakaan mulle sanonut et hienoo et oot päässy näinkin pitkälle ja kun viimeksi kävin joi olutta. Sanoin että kokeilisit säkin lopettaa. Se sano et oon vähentäny just siihen kymmeneen kaljaan. Pitkään hän ei tota menoo elä jos sairastaa epilepsiaa, diapetesta, astmaa ja polttaa kaikenlisäksi.
Mä en vaan jaksa kattella vierestä kun se tuhoo elämänsä. Välillä en vastaa ollenkaan hänen puheluihinsa, annan olla.
Aurinko paistaa, mut ei tunnu miltään. Jos vies kissan ulos toivoen ettei tulis kauhee paskahätä kaiken kesken 
No heips. Ei tuntunu oikeen miltään viikonloppu. Oon lähinnä nukkunut vaan ja harrastanut normikissanulkoilutusta. Poikkoilua edes takas pikku ullan kanssa. Sille ei tunnu riittävän 7 metriä joten tilasi pisimmän minkä saa ja se on vaan metrin pidempi, joten sitä 2o metriä odotellessa.
viiltelin taas, ei hyvä juttu ja nilkat vaihtu ranteeseen ja ajattelin siinä tehdessä niitä et kylmä joku päivä onnistun vielä, harjottelen eka. Halusin vaan tuntea sen kivun kun muuten ei tunnu miltään.
Huomenna koitan lähteä mieli maasta ryhmään Porin hyvikselle ku en oo enne ollu.
Niin ja saan paketin zooplussalta; ruokinta-automaatit ja rapinatunneli.
Juomahalut kasvaa vaan mitä lähemmäs vappua tullaan. Mut jos psyk.polille haluun niin raittina pitäis pysyä. Tää on vaan ihan totaalisesti perseestä kun ei saa juoda muuta ku vettä, maitoo, limpparii…siis booring 
Voi älä oikeasti ala viiltelemään niitä käsiä. Se on raskasta, kun saa olla aina miettimässä paitoja mitä voi käyttää, ettei arvet näy. Viiltäminen on muutenkin kun jonkunlaista sairasta leikkiä, mulla ainakin on alkanut aikojen kuluessa mennä syvemmälle viillot. Niistä on jäänyt ja näistä uusimmista jää sellaiset arvet, ettei ne peity ikinä kunnolla.
Voi kun sä löytäisit jonkun muun kanavan purkaa tuota oloasi. Mä itse olen käytännössä lopettanut viiltelyn, toi viimeinen oli totaalisen sekoamisen tulosta ja saa sellaiseksi (viimeiseksi kerraksi) jäädäkin.
Zooplus on hyvä paikka, mekin tilaillaan sieltä. Hyvät raksut aina (Royal Caninit), kissan puupelletit ja jos on rahaa, niin jopa kissanruoat. Esim. Gurmet pussiruoat on melkein 50 % halvempia kun kaupasta ostaessa ja kaikki tuodaan vielä kotiovelle. Kerralla toki menee enemmän rahaa, joten aina tuo ei onnistu.
Hyvältä kuulostaa kuitenkin, että aiot kenties osallistua tohon mieli maasta-kokoontumiseen.
Paljon voimia päiviisi! Mulla itselläni on aika masentunut olo, mutta olen kipeäkin. Jotain vatsatautia meneillään. En nukkunut koko yönä, kun yö ja tämä aamu on mennyt vessassa juoksien.
Voimia vessanpöntön kanssa lähempään tutustumiseen. Eli paranemisia <3
Tässä odottelen pakettia Zooplussalta kun se tulee 8-16 välillä eli en voi lähteä kotoa mihinkään. Nyt olis hyvä hetki viedä pikku riiviö ulos mut ei tietenkään voi. Toivottavasti ne ruoka-automaatit toimii, helpottaisi kovasti mun elämää kun johonkin haluun lähtee vaiks koko päiväks ni kissoil oli sit ruokaa kupeissa. Toisaalta sit mietin et mistä ne ruoka-automaatit löytyy kun tuun takas kotio, koska toi Ulla pikku riiviö osaa kyllä laittaa kämppään uuden sisustuksen 
Harmi vaan et sellasii kissanhiekkalaatikoita ei ole vielä keksitty mitkä siivoaisivat itsensä 
Ja sellasta rapinatunnelia oon haaveillu jo pitkään, mut mustis ja mirris sellasesta saa maksaa yli 20 € ja Zooplussast alle kympin. Tää paketti tosin meni Vantaan kautta, mitä ihmettelen suuresti
Tekis oikeesti ny mieli lopettaa antabus ja ottaa ihanat humalat vappuna, ihan yksin vaan kotona rentoutuisin…olis se vaan…
Eli vettä koitan päivän aikana juoda paljon ja saa ravat vessas koko ajan ja välil on kyl iha pakko juoda pepsimaxii kun oon niin kyllästynyt tohon veden litkimiseen.
En edes tiedä miksi viiletelen, kai se on se kipu mitä haluun tuntea, kun useinmiten ei tunnu miltään olo tai ahdistus. Ja noi molemmat oon aina korvannu viinalla tai sidukalla.
Tai toinen on ehkä se et jos oikeesti vetäsin ranteen auki nii kaikki muutkin sen huomaisi et mulla on paha olla, kun mä teeskentelen kaikille vaan olevani niin iloinen vaiks sisälle sattuu.
Olin eilen myöhään ystäväni luona ja puhuttiin useampi tunti helpotti vähän. Olin niin menossa eilen Pori mieli maasta keskusteluryhmään. No kun paikalle pääsin talo oli tyhjä ja ovi lukossa. Soitin ryhmänvetäjälle ja sanoi olevansa kipeänä. Ei kukaan ollu voinut edes Facebookiin laittaa päivitystä että ryhmä peruutettu. Vitutti suorastaan. No soitin ystävälleni ja kysyin voinko tulla sinne kun tänne asti pyöräilin. Menin sitten sinne etten ihan turhaan lähtenyt liikkeelle.
Nyt kun heräsin ahdistaa jälleen ja aika paljonkin. Sydän hakkaa ja on tosi nyt levoton olo.
Jätin Antabuksen ottamatta. Annan itselleni luvan juoda vappuna. Katsotaan miten käy. En edes tiedä kuin nopeeati pääsen psykiatrille.
Mulla on Venlafaxin lääkitys ihan tapissa 375mg ja määrätty silloin kun vielä join. Ja nyt kun en enää juo ja lääkitys on sama joten toivon tähän asiaan jotain muutosta. Ja milloin tää ahdistus loppuu, milloin ,milloin? Tää ottaa niin koville et pää välil halkee ja hermot menee. Ja Opamoxiakaan et viittis ottaa enempää kun lääkäri määrännyt.
Ulla kissa vie multa kohta hermot. Kai sekin vaistoaa et mulla ei kaikki hyvin.
Huomenna A-klinikalle puhumaan. Kaiki tuntuu jotenkin turhalta, koko elämä. Jos mulla ei olis noita kissoja tossa olisinko enää olemassa…
Miten siellä A-klinikalla meni? Onneks sulla on ne kissat siellä. Kosketus ja hellyys joita niiltä saa on kuitenkin jotain täysin korvaamatonta.
Sain kaipaamaani tukea ja ymmärrystä olisi voinu olla siellä monta tuntia vaan puhumassa mun pahasta olostani. Toivoin saavani ajan vielä tälle viikkolle.
Kaikki tuntuu sumealta ja on alkanu tuntee itteni niin huonoksi ihmiseksi ja jopa mietin että olenkohan mä enää hyvä hoitaja noille kissoillekaan kun nekin uuvutta mut välillä ihan täysin. Ne on välillä niin rasittavia että en jaksaisi niitäkään. Tänään jopa ehdotin että voisin mennäkin johonkin osastolle vaikka viikoksi jos saan vain kissojen hoidon järjestettyä. Mä en kun en enää tiedä mitä mä mun elämältäni haluan, onko mulla joku merkitys. Kun aina vaan, joka päivä ahdistaa ja se ei mene pois paitsi kun nukun. En ota edelleenkääm antabusta olen jo päättänyt juoda vappuna. Mutta sekin kai tässä muutaman viikon sisällä selviää tapahtuuko niin vai ei.
Olin ryhmässä tänään toista kertaa, kaikki vaan sano on niin hyvä olla ja blaa blaa, ja mä siihen väliin sanoin et 50 päivää ilman ja yhtä helvettiä ollut.
Mua koitetaan tsempata ja sanoa et kyllä se joku päivä vielä. Mut nyt ei tunnu siltä. Ei tosa lasisa ole kuin vettä vaiks siin vois olla suomiviinaa.
Mä oon yrittäny ja yrittäny mut miks ei tunnu hyvältä, onks tää taistelu joku päivä tän arvosta onko??
Ja mietin sitäkin että oliko toi kolmas kissa mulle oikea ratkaisu, jaksanko, kykenenkö, pystynkö olemaan niille tarpeeksi hyvä. Annan ruut, siivoan vessat vien ulos ja vähän leikitän, kestän kaiken tuhon minkä ne aiheuttaa. Kai nekin vaistoaa etten voi hyvin kun ne on tehny niin paljon sotkua täällä mun asunnossa ja ne varmaan juonii parhaillaankin että mitä tehtäs seuraavaks. Mut mä silti rakastan niitä enemmän kuin itseäni. Taistele ämmä, perkele, Taistele!!
