Käsi ylös masentuneet! Kuinka paljon on meitä täällä ja miten aineet tai alkoholi sopivat tähän yhtälöön?
Niin alotanpa kertomalla oman tarinani. Omistin väkivaltaiset, mielenterveydenhäiriöistä kärsivät vanhemmat.
Oma oireiluni alkoi 14 vuotiaana paniikkihäiriöllä, nopeasti aloin lääkitsemään itseäni alkoholilla. 15-vuotiaana tuli kuvaan mukaan masennus ja syömihäiriö, juominen jatkui. Masennuslääkitys alotettiin.
20-vuotiaana aloin käyttämään piriä alkoholin lisäksi. Sitten se jäi pariksi vuodeksi ja masennus oli suht hyvässä hoidossa vaikka dokasin edelleen, mutta vaan viikonloppusin. 27-vuotiaana alotin pirin uudestaan ja lopetin dokaamisen, tässä vaiheessa masennuslääkitystä oli vaihdeltu jo vaikka kuinka monta kertaa, lisäksi lääkkeinä oli xanor (josta en saanut mitään kicksejä, vaan se oli vaan työssä selviytymiseen) ja tsolpideemi jolla viihteilin jonkun verran. Sitten lopetin taas pirin.
32-vuotiaana alkoin taas pirin mutta alkoholin olen kokonaan jättänyt. Masennuslääkitystä vaihdeltu edelleen. Piri pahensi masennusta niin selkeesti että lopetin se kokonaan.
Nyt piriä on mennyt silloin tällöin, mutta tarkoitus on jättää se kokonaan. Masennus on tosi pahana ja olen nyt sairaslomalla. Sähköshokkeja on ehdotettu… En halua vielä sille tielle lähteä.
Tosiaan tervetuloa Plinkkiin Lucrezia
Miedosti panostava jäsen
Nostan käteni ylös masennuksen vuoksi.
Joku hormoniepätasapaino vaivasi, jonka Seronil korjasi.
Ja kun vielä reippaasti kaljaa vetää, niin olo on mitä mainioin. 
Kiitos! Pitääkö Seronil siis sun masennuksen kurissa? Mullakin on joskus ollut se lääkkeenä. Tuntuu vaan, et mulla on (ja lääkärit epäilevät) tullut resistenssiä noille masennuslääkkeille kun niitä on jo n. 20 vuotta käytetty. Muitakin kokeiltu mm. mielialaa tasaamaan Deprakinea, lamotrigiinia ja Litoa (joka pahens masennuksen hirvittäväksi), kun en kärsi kaksisuuntaisesta vaikka sitäkin jossain vaiheessa epäiltiin. Ja onhan noita psykoosilääkkeitä kokeiltu pienellä annoksella, mutteivat sopineet yhtään.
Tuntuu että aina pari vuotta joku masennuslääke toimi ja sit taas piti vaihtaa. Nyt on ollut viimeset 2 v. ihan paskassa hoitotasapainossa tää. Mut katsotaan jos tästä jotenkin.
Mä lopetin alkoholin sen takia, kun se niin selkeesti pahens mun masennusta, ja mä vaan en pitänyt siitä millanen ihminen musta tuli humalassa, ja ne morkkikset 
. Siks toi piri sopi kun ei mokaillu kun sitä veti, mut masennusta pahens sekin niin paljon, ettei sitä vois käyttää…
Huomenna nyt selviää jotakin, kunnalliselta koittavat mua alkaa auttaa (tähän asti on ollut hoito yksityisellä, mut rahat loppuu kun työt loppuu). Katsotaan, eipä tästä nyt hirveesti alaspäinkään voi enää mennä, tai no aina voi 
Seronil tosiaan toimii minulla. Kyse ei ole mistään hokkuspokkus-pilleristä, vaan erittäin pitkällä viiveellä vaikuttavasta lääkkeestä. Mikäli vituttaa, niin tuota pitää popsia kuukauden verran, jotta rupeaa helpottamaan. Ja vastaavasti mikäli lopettaa popsimisen, niin vasta kuukauden päästä rupeaa taas vituttamaan. 
Joo onhan noissa masennuslääkkeissä aina se 2-4 viikkoa ennen kun alkaa tehoamaan. Mulla on tällä hetkellä käytössä Essitalopraami 20 mg vrk:ssa (sama vaikutusmekanismi kun seronililla, eri aine vaan) ja ahdistukseen lyrica 75 mg aamuisin ja 150 mg iltaisin, ja xanor 2-2,5 mg vrk:ssa säännöllisesti ja tsolpideemia 10 mg iltaisin nukahtamiseen… mä vaan aina väärinkäytän ne niin nopeasti että ne on taas loppu. Xanorissa pysyn lähes annoksessa, välillä menee enemmän, välillä vähemmän.
No siis onhan tähän masennukseen mulla ulkoisia syitä, mitkä on tähän tilanteeseen asiat ajanut.
Täälä olisi kans yks masentunu, kärsiny ongelmasta jo varmaan se 8vuotta. Popsin tällä hetkellä Seroxat 40mg/pv annosta. Ennen ollu venlavaxinee ja mnonia muita lääkkeitä.
Nostan käden pystyyn. 
ja kerron enempi kun pääsen tietokoneelle. Tää puhelimella kirjottaminen kun on taas niin hankalaa…
nostan kans kädet pystyyn… nääh viittaan kinttaalla. krooninen masennus kaverina,
ei vain meinaa innostua mistään. jos tämän yön vielä synkistelis ja huomenna
kokeilis jotain ja maanantaina se todellinen harrastaminen kun noita alkeiskursseja
näkyy alkavan ihan simona!. ihan mitä vain, kuhan jotain.
musiikkia tästä semiongelmaisille.
Tehosekoitin - Kaukaisimmalle rannalle
youtube.com/watch?v=mDcsrjAeBM0
ja tästä vaikeille tapauksille…
Kuristaja - Musta Raamattu
youtube.com/watch?v=I56Cd7y8p7I
vaikka se elämä joskus pudottaa polvilleen, niin on vain noustava ja jatkaa
taistelua. PÄIHTEETTÖMÄNÄ, muuten se olisi menoa eikä siinä enää jarrutella.
No joo, tuntuu vaan että kun se elämä pudottaa liian monta kertaa polvilleen, niin ei enää ole edes voimia nousta. Kun liian monta kertaa yrittää, ja aina mokaa (siis ei päihteellisesti vaan ei pystykään täyttämään omia tai muiden odotuksia), niin alkaa uskoa ettei musta todellakaan ole mihinkään.
En mä ole luovuttanut, on vaan fiilis, että tuleeko tästäkään mitään. Turhaa manausta johon pessimistisenä ja elämän opettamana olen tottunut. Mut ihminen on mitä on. Tuotos kaikesta mitä on elämässään kokenut ja mitä on tapahtunut. Täytyis saada sellaista apua, et pystyis käsittelemään menneet ja jatkaa eteenpäin. Vaikei mua mitkään lapsuuden jutut vaivaa, kai vaan se miten oppisi arvostamaan ja jollain tavalla hyväksymään itsensä ja sitä kautta jatkamaan eteenpäin.
Monesti sen asian näkemiseen tarvitsee ulkopuolisen ihmisen ja ammattilaisen.
tuulimyllyjä vastaanhan tässä taistellaan. elämä “raakana” on aikalailla
paskaa ja tieto siitä että kun heittää hanskat tiskiin ja baanalle niin
helpotus on välitön ja varsinkin kun ei tarvi enää taistella vastaan.
aikoinaan kaikki on kosahtanu aina siihen että halu noormaalielämään
(mitä se sitten onkaan kun ei kokemusta) ei riitä vaan siihen on oltava
voimavaroja pistää kaikki peliin ja heittäytyä sotatilaan joka ikisellä
solulla ja se ehdottomuus… onhan siinä äärimmäinen haaste. jos ja kun
ei ole voimavaroja niin on vain valmisteltava seuraavaa yritystä huolellisemmin.
loppuelämän kantava eheytyminen kuullostaa jo ajatukseltakin toivottomalta
mutta… äärirajoilla oleminen ja äärirajoista toiseen elämän korjaaminen
keskitien kahlaamiseen on kuin extreme harrastus joka tulee ottaa äärimmäisenä
haasteena.
koko ajan tietää enemmän ja enemmän ainakin mikä ei ainakaan toimi. onhan sekin
aina eteenpäin
paras päivä alkaa elämään tulee aina olemaan huomenna:)
näillä mennään. ei muuta kuin uutta matoo koukkuun!
Oma tarinani varmaan pitää alottaa myös lapsuudesta ja perheestä. Isäni on alkoholisti, tupakoi ja humalassa käyttäytyy väkivaltaisesti. Pahin on se sanallinen väkivalta - manipulointia ja haukkumista esimerkkinä. Hänellä on itselläänkin (ollut) masennusta. Äitini opetti että erilaisuus on outoa (en tiedä johtuiko tämä äitini lestadiolaiskasvatuksesta miten moni väittää).
Minulla oli pienempänä suuria ongelmia ulkonäköni kanssa. Äitinihän ei siitä tykännyt, että kuuntelin heviä ja olin poikamainen tyttö. Tämän takia tulin monesti haukuttua lesboksi vaikka olenkin hetero 
eli kotona kuin koulussakin tulin siis haukutuksi.
Vanhempani erosivat ollessani 11-vuotias. Tähän asti koulu sujui suhteellisen hyvin kunnes murheet kotoa tulivat kouluun. Arvosanani laskivat nopeasti, samoin mielialani. En nukkunut enään öisin kunnolla, vain muutamia tunteja. Itsemurha-ajatukset voimistuivat ja yritin sitä kerran tuossa iässä jäämällä kuristuksiin. Äitini luona asuessani hän laittoi minut koulukuraattorille, sieltä jouduin unitautilääkärille, sieltä sitten psykologille. Sain rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseen ja vakavaan masennukseen aamuisin otettavat lääkkeet. Nimi oli muistaakseni mirtatzapin. Peruskoulun lopusta lääkkeenäni on ollut venlafaxin 75mg joka sitten tuplattiin vuoden kuluttua. Nykyäänkin käytän tuota venlafaxinia, 150mg.
Yläasteen aikana lohdutuksena toimi raju viiltely joka jatkui lukion ekan vuoden loppuun. Viiltelyn loppuessa alkoi ryyppääminen joka viikonloppu. Vuoden aikana olen ollut TÄYSIN selvänä vain kaksi viikonloppua. Useimmiten kännään niin että muistini lähtee. Kerran yritin jäädä junan alle, toisella kerralla yritin hypätä auton kyydistä kun vauhti oli 80-100km/h. Näitä tapauksia on monia kohdallani.
Vuosi sitten aloitin kauvimman kestäneen hoitosuhteen nykyisen terapeuttini kanssa. Terapia on toki vähän piristänyt, mutta alkoholi murentaa vointiani, vaikka antaakin minulle elämää hetkellisesti.
Tilanteeni on ajautunut siihen, että jonkunlaista katkaisuhoitoa etsitään. Esimerkkinä tämmöinen nuorten terapeuttinen “päihdekoti”.
No mutta tämmöstä meikäläisellä!
Tervetuloa Tandgrisner ja kiitos kun jaoit oman tarinasi. Vaikka tuo päihdekoti saattaa kuulostaa ja tuntua ahdistavalta ratkaisulta? Alkoholin käytön lopettaminen ei voi kun parantaa oloasi. Ymmärrän sen olevan vaikeaa, koska alkoholilla on juurikin nousuhumalassa niitä mukavia vaikutuksia ja mielihyvää tuottavia vaikutuksia. Loppuilta ja laskuhumala onkin usein jotain ihan muuta, kuten varmasti hyvin tiedät.
Hyvä että olet päässyt terapiaan, asioista puhuminen voi avata näkemään sen kuvion. Tai näkeehän usein, mutta sitä on jostain syystä vaikea muuttaa ja käsittää miksi mieli toimii itseään vastaan. Me masentuneet usein rangaistaan eniten itseämme itsetuhoisilla menetelmillä ja se on järjetön kehä. Toivotaan että päihdevierotuksesta olisi apua, koska se alkoholi tosiaan pahentaa masennusta. Tsemppiä!
Täällä kans masentunut yksilö. Oon ollut masentunut lapsesta saakka. En vaan silloin tajunnu mikä mua vaivasi, luulin et oli jotain fyysistä ku olin vaan niin väsynyt koko ajan eikä mikään huvittanut. Nojoo en jaksa elämäntarinaani tähän rustailla, mut siis alkoholi antaa sen ihanan eufoorisen olon, että ees hetken tuntee itsensä hyväksi. Mut se menee melko nopeesti ohi, kun tulee laskuhumala ja hirvee ahdistus. Sit vedän kaikenlaisia lääkkeitä mitä kaapista löytyy. Ja välillä menee muisti tämän takia iha täysin. Tai sit meen pelkällä alkolla sellaseen kuntoon et menee muisti enkä pysty pitää itsestäni huolta. Ja se morkkis ja ahdistus ja hirvee väsymys joka jatkuu lähes viikon alkon nauttimisen jälkeen. Todellakin lisää masennusta ja ahdistusta vielä enemmän. Mut silti mä sorrun tohon dokaamisen kerran kuukadessa tai kerran kahdessa kuukaudessa. Ja noiden lääkkeiden sekakäyttö. Mitään en häpeä niin paljon kun sitä Kerran join aamuvuoroa edeltäneenä iltana itseni sellaseen kuntoo et muisti mene ja unohdin laittaa kellon soimaan, nukuin joku kolme tuntia ja myöhästyin töistä tunnin. Siinä sitten vaan menin pistämään insuliinia potilaisiin vaik olin aamullakin vielä ihan tööt . Toi on varmaan häpeällisin juttu mitä oon ikinä tehnyt…
Onneks kuitenkin dokaat suht harvoin, siis toi kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa. Mulle aina psykiatri sanoi, että masennuslääkkeetkään ei tehoa n. 3 päivään humalajuomisen jälkeen, koska alkoholi tyhjentää ne serotoniinivarastot niin täydellisesti. Tottahan se on.
Käsi pystyyn täältä! Vaikka mun diagnoosit nyt hyppiikin lääkäristä riippuen lausunnoissa toistuvan masennuksen ja kaksisuuntaisen välillä, mutta… Masentunut ollut kuitenkin enemmän tai vähemmän. Veikkaan, että olen oikeastaan koko elämäni sairastanut, muistan olleeni jo ala-asteikäisenä aika synkkämielinen, mutta vaikeahan se on ollut tajuta koko elämän olleen sairautta, kun ei luultavasti ole tervettä päivää nähnytkään!
Ensi kuussa tulee tasan kaksi vuotta siitä, kun jäin sairaslomalle. Nyt olen siis sairaseläkkeellä, virallisesti tietääkseni syynä lukee bipo + epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta veikkaan, että sairaseläkettä ei kaiketi saa edes pelkällä masennusdiagnoosilla, vaikka alkuperäinen diagnoosini olikin keskivaikea masennustila.
Argh, tuntuu vaan, että mulla ei pure tähän mitkään lääkkeet. Nyt menee Voxra 150 mg + Lamictal 50 mg. Tarvittaessa Diapam 5 mg 1-3krt/pv. Diapam toki auttaa hetkellisesti, mutten viitsi sitäkään vedellä joka päivä, se nyt tästä vielä puuttuisikin, jos jäisi kunnon bentsokoukkuun.
Niin ja noista aineista + alkoholista. Musta tuntuu, että mun perus olotila on niin masentunut, että en kärsi juurikaan masennusoireiden pahenemisesta, vaikka olisin juonut tai käyttänyt essoja. Jostain jännästä syystä mdma ei edes toimi minulla niin kuin muut sitä kuvaavat, en siis saa siitä edes kovinkaan euforista oloa. Mietin, että voikohan sitten olla aivokemiat kertakaikkiaan niin vituillaan, että mikään aine ei vaikuta enää tähän pääkoppaan. En siis väitä, etteikö noilla mitään vaikutuksia olisi, tietysti tunnen olevani kännissä tai huumattu, mutta tuntuu, etten koe sitä psyykkisesti samalla tapaa kuin muut.
Itsellä masennus tulee ja menee ajoittain. Välillä saattaa mennä viikko ettei sängystä pääse ylös ja välillä elämä sujuu ihan normaalisti. Asun vanhempien luona joten kovin pahasti en pääse erakoitumaan. Itse olen huomannut että pienet asiat saattavat parantaa oloa ja auttaa ylos sängystä. Esimerkiksi aurinkoinen päivä tai kävelyllä käynti koiran kanssa. Vastaavasti juhlimisella saa käänneettyä mielialan aivan toiseen suntaan, tuntuu että seuraavaan muutamaan päivään ei talosta uskalla lähteä. Omalla kohdalla oikotietä hyvään oloon ei oikein ole, Seronil ei ole omalla kohdalla tepsinyt ollenkaan. Kun lopulta saa kammettua itsensä ylös, niin kavereiden kanssa pyöriminen auttaa myös kummasti, kunhan ei tule mihinkään myrkkyihin koskettua.
Aika perusjutut siis omalla kohdalla toimivat, esimerkiksi vaikkapa täällä on listattu cuponation.fi/blogi/4-keinoa … osmasennus. Itsellä ei tuohon lomailuun ole oikein mahdollisuutta, mutta liikunta on itselle ainakin toiminut.
Musiikilla on myös iso vaikutus youtube.com/watch?v=m5TwT69i1lU .
Hep! Itsellä kanssa ollut masennusta enemmän tai vähemmän koko elämän ajan. Juominen pahentaa kyllä todella paljon oireita. Semmosen kolme päivää ryyppyillan jälkeen tuntee olevansa ihan down, eikä sängystä aina kiinnosta liikkua mihinkään. Itsellä tulee vielä tähän päälle krapulamässäily, mikä vielä tuplaa olotilan pahemmaksi seuraaviksi päiviksi. Turvotus iskee ja näyttää ihan Michelin-mieheltä. Tätä olotilaa korjaan sitten liikunnalla, joka tuottaa sitten hyvän olon, kunnes seuraava viikonloppu koittaa ja vedetään taas samaa oravanpyörää uudestaan.
Olenkin alkanut miettiä, että johtuuko tämä masennus tuosta alkoholin käytöstä. En ole kuitenkaan muistaakseni yli kuukauden pituisia raittiusjaksoja pitänyt viimeisen 12 vuoden aikana, joten varmasti aivojen välittäjäainetasot saattas nousta hyvinkin korkeelle pidemmän raittiusputken myötä.
Suosittelen tutustumaan Mindfulnessiin. Itellä auttanut todella paljon kuuntelemaan omia tunnetiloja ja ns. päästämään irti. Se on auttanut omalla kohdllani ainakin ahdistukseen ja masennusoireisiin.
Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa kamppaileville!
Mä uskoisin että tossa sulla masennuksen aiheuttaa alkoholi. Sehän vie myös serotoniinia aivoista ja niiden palautuminen kestääkin yhdestä juomiskerrasta sen 2-3 päivää. Alkoholin aiheuttama masennus on sillä lailla helposti korjattavissa, ellei ole alkoholisti tai muuten vaan alkoholiin mieltynyt ainakin siinä määrin, että haluaa nollata tilanteen kerran viikossa.
Toinen psykiatrini antama neuvo on, että 2-4 kaljaa ei pitäis aiheuttaa masennusta jos nyt vaan siitä mausta pitää jne. Mutta en pitänyt ehdotuksesta silloin koska halusin nimenomaan humaltua ja olla kännissä, nollata viikon ja olla kavereiden kanssa. Se oli kuitenkin suht terveellistä juomista, et en ole koskaan yksinään juonut. Mä kyllä voin juoda valkkaria pari lasia ilman masennuksen pahenemista tms. mut ei nappaa. No kesällä ehkä voiskin.
Kun olin nuorena paremmassa kunnossa (masennushoito kunnossa) niin join just samalla tavalla. Viikonloppusin, ja sen kesti sit suht hyvin sen 2-3 päivää ja taas seuraavana viikonloppuna juomaan. Mut jossain vaiheessa lopetin sit alkoholin käytön kokonaan, kun masennus paheni sellasiin mittoihin ja kiinnostus siihen alkoholiinki katosi.
Alkoholi varmaan näyttelee todella isoa osaa tässä minun masennuksessa. Olen pohtinut ja yrittänyt selvittää omassa päässäni alkoholin vaikutusta vasta muutaman viikon. Jotenkin olen saanut aikaisemmin ummistettua silmäni alkoholin käytön vaaroilta, vaikka olen tiedostanut että se aiheuttaa paljon ongelmia elämääni. Ehkä en itseäni vielä alkoholistiksi laskisi, mutta suurkuluttaja vähintään. Väliäkö tuolla käytettävällä termillä loppujen lopuksi on kun ongelma se on joka tapauksessa.
Jostain luin kovan ryyppäämisen alentavan serotoniintasoja jopa kahdeksi viikoksi. Miehillä samoin laskee Testotasot joka vaikuttaa myös negatiivisesti mielialaan. Pahinta tässä masennuksessa on se kun alkaa muisti pätkimään, käy hitaalla ja tuntuu suoraan sanottuna ihan idiootilta välillä. Välillä saattaa unohtua esimerkiksi, miten menee kansallislaulun sanat. Järkyttävää. Itsellä se on todella hirveää kun olen vielä opiskelija ja muistettavaa olisi paljon. Uusia hermoratoja pitäisi aivoihin luoda, mutta alkoholilla tuhoaa nämä vähäisetkin ponnistelut. Tuntuu, että kolmen vuoden yliopisto-opiskelut ovat menneet hukkaan kun päähän ei ole paljoa jäänyt. Jospa se tieto tuolla alitajunnassa lymyilee 
Miten sulla vaikutti masennukseen kun lopetit alkon käytön? Ite ollut nyt kaksi viikkoa selvinpäin ja olotilassa huomaa selvän kohentumisen. Semmoinen yletön uupumus ei paina niin paljoa.