Olet super, kun et ota
PImpeli-pom! Torstai on toivoa täynnä. Mielialat heittelevät laidasta laitaan kuten näkyy. Juuri tuli 40 raitista päivää täyteen. Juomishaluja ei juuri ole ollut, nukunkin hieman paremmin. Muuten kyllä olemus näyttää vieläkin aika rupsahtaneelta, paitsi että iho on parantunut selvästi. Myos vatsa on pienentynyt, joskaan en ole laihtunut. Minä vielä näytän näille läskeille, nyt kun on energiaa esim. lähteä salille iltaisin. Tällä on leuto syksy, on kiva käydä metsässä kävelyllä, se tuo niitä ilonpilkahduksia elämään. Välillä niitä pitää etsiä kissojen ja koirien kanssa. Onneksi itselläkin on koira, se tuo aina iloa elämään, se on aina iloinen ja tyytyväinen. Jotain opittavaa meille muillekin ? tosin koira ei ole tuhonnut aivojensa dopamiineja juomalla alkoholia. Mukavaa loppuviikkoa kaikille.
Huomenta ! Töihin pitäisi lähetä, harmittaa ja v-tuttaa, mutta muistan miksi en juo, vaikka kuinka harmittaisi. Tänäänkin alkamassa raitis viikko, huomenna labrakokeisiin, katsotaan ovatko maksa- arvot laskeneet 45 päivän raittiuskuurilla. Tänäänkään en juo, selviän kaikesta kyllä ! Mukavaa päivää kaikille !
Työvoimia! Iloksihan se muuttuu tämäkin päivä kun ei tarvitse mennä töiden kautta humalaan.
@Räpistelijä : juuri näin! Pää ei ole kipeä ja ajatus kulkee.
Siitä on nyt 5 viikkoa kun viimeksi join alkoholia. Ajatukset on kulkenut suunasta toiseen. Toisaalta tuntenut etenkin viikonloppuaamuisin eläväni, koska herännyt virkeänä ilman krapulaa. Ja nyt on maanantai-aamutkin ollut helpompia, kun ei tarvi herätä vajaiden yöunien jälkeen tokkuraisena krapulan jälkitiloissa. Työviikon loppupuolella olen kyllä ollut ihan yhtä naatti kuin aikaisemminkin. Tosin nyt nukunkin paremmin muutenkin. Pyöräilen enemmän, syön paremmin ja nyt ehtii viikonloppu-iltoina vaikka käydä tähtiä katsomassa, kun viikonloppu-iltojen pimeät hetket eivät olekkaan enää juomiselle varattuna.
Toisaalta taas alkoholi hallitsee edelleen ajatuksia. Mikä nyt ei sinänsä ole ihme, koska olen ryypännyt rajusti viikonloppuni ilman muutamia poikkeuksia keväästä 2010 lähtien. Ja etenkin kun nyt olen saanut etäisyyttä edelliseen juomaviikonloppuun, niin on ollut välillä vaikea muistaa, miksi lopetin ainakin joksikin aikaa. Etenkin perjantai- ja lauantai-iltoina välillä muistelen haikeudella sitä humalaa. Sitten tulee se voimakas halu juoda. Mutta en voi nyt juoda vaikka haluaisin, koska käytän antabusta. Juomahimoja edelleen on, mutta tiukasti pysynyt korkki kiinni. Melkoinen ihmelääke mulle ollut tuo antabus.
Arki tuntui harmaalta etenkin alkuviikoista kun join, mutta tuntuu välillä että näin raittiina aikanakaan ei tuo arki tunnu sen värikkäämältä. Yhtä vähän kiinnostusta mennä töihin kuin aiemmin. Toisaalta juomattomuutta onkin nyt vasta ollut se 5 viikkoa, niin en tiedä miten sitten alkaa tuntua kun aikaa alkaa kulua enemmän.
Isoin kysymys jatkoa ajattelen on se, tuleeko minusta kohtuukäyttäjä, vai onko se korkki laitettava kokonaan kiinni. Tulen näillä näkymin jatkamaan juomattomuutta ainakin marraskuulle asti, ellei sitten antabus ala aiheuttamaan ongelmia ennen sitä. Kohtuukäyttö luultavasti onnistuu parhaiten seurassa, jossa tarjolla ei ole kuin se yksi tai 2 juotavaa. Yksin kotona se tuskin onnistuu, ellen ala seuraavaksi käyttämään naltreksonia. Lisäksi minun juomishistoria, missä se yksi tai 2 harvoin riittää, viittaa siihen ettei kohtuukäyttö välttämättä ole se realistinen vaihtoehto.
@Juhana : hyvin kuvattu, samoja mietteitä on itsellänikin. Toistaiseksi ei tee mieli juoda, joten en juo. Tänään tuli 50 päivää täyteen, juhlistin sitä menemällä pitkälle lenkille metsään koiran kanssa. Olen huomaavinani että aistitkkb esim. hajuaisti ovat parantuneet kun ei käytä alkoholia. Jotenkin on terävämpi olo kaiken kaikkiaan. Tästä on hyvä jatkaa .
Hienoa @Maukkis onnea 50 päivästä, hyvin julistettu! Allekirjoitan täysin tuon aistien vahvistumisen. Alkoholihan on lamauttava hermomyrkky, joten kaiken muun ohella se lamaa myös aisteja.
@Juhana ei elämä raittiina automaattisesti tuo väriä elämään. Monet asiat ketuttavat edelleen. Mutta juomattomuus antaa mahdollisuuden viedä elämistään haluamaansa suuntaan. Jaksaa kokeilla uutta ja pystyy muuttamaan niitä itseään ketuttavia asioita, mitkä ovat muutettavissa.
Viisi viikkoa on jo hyvä pätkä raittiutta, mutta luultavasti aivosi edelleen ovat toipumisvaiheessa. Itse muistelen, että jossain 2-3 kuukauden välillä, että elämä alkoi maistumaan paljon paremmalta.
Joo, ei kannata minun olla nyt kärsimätön. Ja päihdehoitaja sanoikin, että toipumisessa menee noin 3 kk. Sen ajan olisin nyt ainakin raittiina. Eikä ole mitenkään itsestäänselvää, että kokeilisin kohtuukäyttöä vielä senkään jälkeen.
Nyt ainakin näyttäisin tulevan hyvä päivä. Virkeänä herätty ja sää on aivan käsittämättömän hieno. Pitääpä lähteä ulkoilemaan. Vielä jokin aika sitten tähän samaan aikaan olisin koomaillut kotona krapuloissa.
@Juhana : hyvää ulkoilupäivä sinulle ! Itse tulin juuri lenkiltä , oli tosi upea ilma.
Jaahas, huomenna tulee 60 päivää täyteen, onneksi olkoon minä !
Puoliso on juonut tänään viiniä aika lailla ja lähti taas oluelle kaverinsa kanssa. Hän kyseli että joko lakataan puhumasta erosta. En tiedä. En halua elää juopon vanhuksen kanssa, ja tähän suuntaan se kovasti on menossa. Mitähän voin tehdä ettei sitä tulkita nalkuttamiseksi. Olo on surullinen, jos tämä jatkuu en kyllä näe meillä tulevaisuutta. En jaksa tätä katsella eikä meillä ole mitään yhteistä jos ei tästä voi edes puhua.
Onnea 60 päivästä!
Todennäköisesti et pysty kommentoimaan juomiseen liittyen yhtään mitään ilman, että tulkitaan nalkuttamiseksi. Alkoholiriippuvaiselle juominen ja juoma ovat pyhiä, ei niitä voi kommentoida. Asian mainitsemisesta ärtyminen, jopa hermostuminen, ovat ihan riippuvuuden perusjuttuja. Ja täällä tuttuja varmasti useimmille.
Tähän kommentoisin, että asiaa kannattaa miettiä todella vakavissaan ja ottaa toistuvasti puheeksi, tulkittiin se sitten nalkuttamiseksi tai ei. Mikäli lopulta mikään ei muutu, niin suosittelen nostamaan kytkintä. Omat vanhempani ovat olleet vuosikymmeniä tuollaisessa tilanteessa kuin sinä, eikä mikään ole muuttunut, koska toinen osapuoli on täysin kyvytön tarkastelemaan omaa alkoholinkäyttöään ja sen roolia suhteen ja koko perheen hyvinvoinnille. Sille toiselle, eli ei-juovalle osapuolelle ei ikääntymisen myötä ole sitten oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että elämä tosiaan meni näin, toisen juomista katsellessa ja parempaa huomista toivoessa.
Aika kuluu nopeasti. Juomisen jatkuessa asiat tulevat menemään huonommiksi kiihtyvällä tahdilla, koska ikääntyessä alkoholin negatiiviset vaikutukset vain voimistuvat, ja siihen päälle tulevat tietenkin kaikki muut normaaliin vanhenemiseen liittyvät toimintakykyä heikentävät asiat.
@Maukkis: Onnea 60 päivästä!
Lämpimät onnittelut 60 päivästä! Hienosti vedetty.
Komppaan edellisiä tuosta alkoholiongelmaisen puolison kanssa elämisen tulevaisuudesta.
Ihmeraitistumista voi jäädä odottelemaan, ja rakkauden vuoksi moni jääkin. Tai jonkin huonomman syyn. Tai jopa hyvänkin,
mutta jos tuntuu että tulevaisuutta ei ole, ehkä ihmeraitistumisen odottaminen ei ole sitä mihin ihminen pohjimmiltaan haluaa elämänsä käyttää.
Niitä kun saattaa lopulta ollakin vain yksi.
Tässä on kovasti tuttua. Toisen päihdeongelmaan puuttuminen on jostain syystä nalkuttamista.
No, eihän se ole. Siinähän yrittää puhua nimenomaan itsestään, omista tunteistaan, siitä kuinka toisen ongelma omaan elämään vaikuttaa.
Jos ei toista kiinnosta, jos ei hän kuuntele, jos hän leimaa tällaisen puheen nalkuttamiseksi - no -
Tietenkin on. Voimia siihen.
Ehkä jokin päätös pikku hiljaa kypsyy odottamaan oikeaa aikaa. Hienoa että itse olet pysynyt nyt selvin päin! Muita päätöksiä on sen jälkeen paljon helpompi tehdä.
Mukavaa päivää!
Olihan taas sellainen paiva, etta teki mieli tarttua viinipulloon. Puoliso nalkuttaa ja vihoittelee joka asiasta. Kysyn itseltani, millaista elamaa haluan tulevaisuudessa. Ainakin haluan, ettei kukaan nalkuta ja kiukuttele kotona. Miksi mina siedan tata, onkin hyva kysymys, kai se kertoo minusta jotain. Ilmankos lohdutin itseani vuosia alkoholilla. Nyt ymmarran kaiken : olen oikea people-pleaser ja saan syyttaa tasta tilanteesta vain ja ainoastaan itseani. Menen salille sen sijaan etta joisin jotain. Tyhmyydesta, kuten sanotaan, karsii koko ruumis…huomenna on parempi paiva.
Tässäpä on ollut itselläkin oppimista. Tuo toisten mielyttämisen tarve on syvässä. Mietin tässä taannoin, että miksi toisten ihmisten pahan olon vuoksi on pitänyt kääntää se paha itseen ja aiheuttaa itselleen kurjaa oloa juomalla. Ihan hullua. Mutta näin sitä vaan on toiminut. Hieno liike sinulta lähteä salille ja kääntää tuo kaikki hyväksi. Vaikka varmasti kyllä ottaa päähän. Hyvä Sinä!
@kaaosteoria66 No aivan niin. Tata itsekin ihmettelen. Ikaankuin juominen olisi saanut sen viimeisenkin itsekunnioituksen katoamaan.
Tanaan 70 raitista paivaa taynna. On tama ollut aikamoista meininkia. Lueskelin jostain netista etta joku 50 vuotta raittiina ollut on pysynyt raittiina siten, etta kiittaa iltaisin Jumalaa jalleen juomattomasta paivasta, ja tekee jotain muiden alkoholistien hyvaksi. Tajuan vaan yha enemman, miten vaativa projekti tama vielakin on, ja miten helppoa olisi taas alkaa juomaan, koska yhteiskunta on rakentunut alkoholinkayton normalisoimisen ymparille.
Tanaankin lahden salille, en juo !
Raitista paivaa kaikille.
Täyttä duuniahan tämä on. Jossakin kohtaa valitinkin päihdehoitajalle, että en jaksaisi koko ajan miettiä, että en juo ja yleensäkin vatvoa tätä hommaa päässäni. Siinä kohtaa taisinkin sitten retkahtaa ja nyt ymmärrän, että pitää antaa itselleen armoa. Tuo päivä kerrallaan ottaminen on just sitä armon antamista. Tai mennään sitten vaikka tunti tai minuutti kerrallaan. Mutta kyllä se pään sisäinenkin häly laantuu.
@kaaosteoria66 : Tähän täytyy uskoa ja luottaa. Joka tapauksessa, mieliteot on selätetty tähän mennessä ansiokkaasti. Joku sanoi täällä jossain ettei laske päivä, minä kyllä koen sen motivoivana.Sitä ei halua nollata laskuria.