Metsä on aivan parasta. Siellä minäkin koen onnen hetkiä koirani kanssa. Siellä on itketty myös monet surut ja pettymykset ja aina saatu jotakin lohtua ja rauhaa. Sama tapahtuu meren äärellä. Onhan se tutkittu tosiasia, että luonto rauhoittaa. Sieltähän me ollaan tultukin - tämä nykymeno on meidät vain kovin vierottanut luonnosta ja sen ihmeistä.
Nautitaan siis tästä rauhasta.
Ei tämä elämäni varmasti monenkaan silmissä kovin hohdokasta ole ja puitteet vaatimattomat, mutta minä olen onnellinen ja koen olevani etuoikeutettu, kun saan asua metsässä ja luonnon keskellä. Saan siitä kovasti voimia. Vaikka onhan siinä sitten omat haasteensakin…
Minä asuisin järvessä jos se olisi mahdollista 
Veden luona on hyvä.
…mites olisi pienessä saaressa 
minä asun meren rannalla ja metsän läheellä ja se on aika bueno
@Metsanpoika : tuo olisi aika ideaalia. Kun olin lapsi, perheelläni oli kesäpaikka saaressa. Se oli hienoa aikaa. Silloin sitä ei osannut arvostaa, kun oli teini ja halusi jäädä kavereiden kanssa kaupunkiin…
HUomenta kaikille,
4 viikkoa on nyt takana suurinpiirtein. Aikamoista aaltoliikettä tuntuu tämä alkoholinkäytön lopettaminen olevan. MIelialat vaihtelevat laidasta laitaan, mielestäni nomaalia enemmän. Liikunta helpottaa oloa, samoin luonnossa oleilu. Keskittymiskyky on tosi matala tällä hetkellä , voi kun saisin sen normaalille tasolle. Koetan myös rukkailla ruokavaliota parempaan suuntaan, niin ei tule romahduksen kaltaista väsymyksen tunnetta iltapäivisin. Ei kun sitkeästi eteenpäin, sano mummo lumessa. Ehkä pitää vaan uskoa, että asiat muuttuvat paremmaksi vähitellen.
Kokemukset ja tuntemukset kuulostavat kovinkin tutuilta.
Kyllä olot varmasti tasoittuvat, sitkeyttä, tsemppiä 
@Metsanpoika : kiitos, otan tämän pitkäaikaisena projektina.
Huomenta, Tänään oli kaunis syyskuinen aamu. Ajattelin kävellessäni pysäkille, että mitä tahansa tapahtuukin, I will survive ! Avioliiton tila on huono, työ on mitä se on (ei kovasti natsaa), ja verenpaine vaivaa, mutta selviän kaikesta tästä jotenkin. Jos mies haluaa täyspäiväisesti hoidella aikuisten lastensa ongelmia, no, se ei ole mitä itse haluan eläkepäivinä tehdä. Kun menimme naimisiin, lapset olivat jo aikuisia, ja hän vakuutti, ettei meidän tarvitse heidän asioihinsa puuttua. Kuinka väärässä olenkaan ollut. Joka viikko jotain, yleensä jotain negatiivista. On avioeroa ja sairauksia ja ne kaadetaan isän niskaan. Tai sitten olen liian suomalainen, minusta 4-5 kymppisten lasten pitäisi jo pärjäillä itsekseen, vai olenko raaka ? Koskaan lapset eivät esim. vie isäänsä jonnekin tai tee mitään kivaa hänen hyväkseen. Isä on likasankona kun elämässä menee huonosti., Omituista meininkiä. Itse sain kotoa lähinnä lämmintä kättä, joten on vaikea suhtautua tähän tilanteeseen, mikä on selkeästi revennyt käsistä puolison eläkkeelle jäämisen jälkeen. Joka tapauksessa, I will survive, tapahtuipa mitä tahansa, ja se on voimakas tunne. Sitä kohti - selvin päin !
Neljä alkoholitonta viikkoa takana. Saldo : nukun paremmin, mieliala selvästi parempi, en heti negatiivisten tunteiden kohdalla tartu viinilasiin. Energiaa alkaa olla enemmän. Miinuksena lisääntynyt karkinsyonti. Ensi viikolla alkaa karkkilakko. Selvää päivää kaikille !
Minulla meni myös kesä herkutellessa. Ihan kuin olisi “oikeus” mässätä, kun ei ota alkoa. Elokuu on vedetty terveellisesti 
Onnittelut neljästä raittiista viikosta 
Karkit on pieni pahe raittiuden alkumetreillä 
minulle on tullut tavaksi hakea viikonloppukarkit isännän kanssa, pitäähän sitä jotain herkkuja ihmisellä olla.
Upeeta hyvä sä! Neljä viikkoa on iso juttu. 
Kuten edelliset sanoivat karkki on pieni juttu. Mutta mulla auttoi makeanhimoon hedelmäkulho jääkaapissa silmien korkeudella. Laitoin kivan näköisen kulhon paraatipaikalle jääkaappiin ja tuli syötyä tuplasti enemmän hedelmiä kuin muuten olisi tullut.
Toki ei se täysin karkkihimoa välttämättä vähennä. Ollaan armollisia itsellemme. 
Huomenta !
Sunnuntaina meinasin ratketa ja ottaa lasillisen, mutta otinkin Pepsin. (Taputtelee itseään selkään). En tiedä mistä tuo ajatus tuli, mutta se oli tosi voimakas. Kai se oli jotenkin siitä, kun tuli 30 päivää täyteen ja ajattelin, että voinhan nyt lasillisen ottaa. No selvisin tällä kertaa voittajana. LIsäksi oli puolison kanssa aika paha riita, mistä tuli todella fyysisesti huono olo, mitä olisi ollut kiva lääkitä alkoholilla. Näin kyllä teinkin ennen. Nyt ajattelin että tuo tunne menee ohi, ja kas, niinhän se menikin. Minulla on huono tapa jäädä vellomaan negatiivisiin tunteisiin. Sen sijaan lähdin lenkille koiran kanssa.
Olen alkanut nukkua paremmin, mikä on aika jees, ottaen huomioon kuinka huonosti olen nukkunut viimeisen kuukauden ajan.
Jatkan siis samalla tiellä, taas on pippaloita tulossa, seuraavan kahden viikon aikana kolmet, mutta menen alkoholittomalla linjalla. Sunnuntaina maistoin alkoholitonta kuohuviiniä, joka oli yllättävän hyvää. Ihan kuin se oli jotenkin kihahtanut päähän Joku lumevaikutus siis. Aivoissa on vieläkin dopamiinireseptorit sekaisin näemmä.
Mukavaa päivää kaikille !
Sehän on sitten kuukausi raitista elämää täynnä. Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä
Tsemppiä tuleviin juhliin. Ketään muuta ei ratkeamisella petä kuin itseään eli pysy vain tiukkana - ihan itsellesi
Perjantaita !
Yhdet juhlat olisivat huomenna, mutta keksin tekosyyn olla menemättä. Ohjelma kun sisälsi ainoastaan vapaan baarin eli niin paljon drinkkiä kuin sielu sietää. Joten ei kiitos. Tällä hetkellä en vaan koe pystyväni tähän. Eilen oli yhdet eläkkeellejäämispippalot, enkä ottanut ollenkaan alkoholia, join mehua ja se meni oikein hyvin. Mutta koko illan kestävät alkoholipitoiset bileet ovat vaan liikaa.
Tuleekohan minusta nyt erakko, mietin. Ehkei kuitenkaan, ehkä tulevaisuudessa taas pystyn moisiin kokoontumisiin.
Aloitin verenpainelääkityksen, tähän asti olenkin ollut suht terve mutta nyt verenpaine huitelee korkeissa lukemissa. Lekurille kerroin alkoholilakosta, hän sanoi että se saattaa pitkässä juoksussa auttaa verenpaineongelmaan. Olen urheillut ahkerasti salilla ja mieliala on suht hyvä.
Näillä eväillä viikonloppuun.
Hyvä ratkaisu. Jos alkumatkalla on sellainen olo, että ei ehkä pystyisi olemaan ilman tai jaksa katsoa muiden kännäämistä on täysin oikein suojella itseään ja tämänhetkistä olotilaansa ja jäädä pois.
En usko, että Sinusta tulee erakkoa. Kun saat taaksesi enemmän hyviä kokemuksia raittiudesta niin mieli on vahvempi sanomaan ei.
HUomenta,
Viikonloppu meni raittiissa merkeissä. Kävin lenkillä ja salilla. Olen tyostänyt omaa suhtautumistani ja vielä kun saisin tähän hieman alavireiseen mielialaan jotain ilonpilkahduksia, olisi kaikki paremmin. Yritän ajatella posiitivisia asioita, mutta välillä tuppaa lipsahtelemaan negatiivisuuden puolelle. Feediin tuli jostain syystä kuvia terrori-iskuista 11.9.2001. Muistan katselleeni pilvenpiirtäjään iskeytyvää lentokonetta töissä, ja sitten internetti menikin tukkoon. Ajattelin sitä ihmistä, joka huiskutti palavasta rakennuksesta hetkeä ennen kuin se romahti. Samanlaista asennetta toivon itsellenikin, että ei nyt heitetä kirvestä kaivoon. Tyypillinen esimerkki negatiivisista ajatuksista on asuminen. Muutimme miehen kanssa uuteen asuntoon muutama kuukausi sitten, ja nyt mies alkoi taas puhua muuttamisesta, kun mainitsin, että asunto on aika paljon pienempi kuin ennen (250 m2 - 100 m2, joo tiedän, luxury problem). En kyllä ala muuttaa minnekään, ja kalliiksikin se tulisi. Kolmen viime vuoden aikana olen muuttanut kolme kertaa, ja nyt riittää. Jos ei mahduta tämän asuntoon, niin sitten muutan minä pois. Pakko sopeutua. Sopeutimme jo tavarat, joten nyt vaan on otettava lusikka kauniiseen käteen. Jos emme sovi asumaan tässä, niin ei missään. Huoh. Tänäänkään en ota, muuten, vaikka olisi miten vaikeaa.
