No nyt ollaan jännän äärellä. Takana pitkä aika alkoholin käyttöä vaihtelevasti, välillä vahemmän, välillä enemmän. Itseani oma alkoholinkayttö on häirinnyt vähemmän tai enemmän kymmenen vuotta. Kymmenisen vuotta sitten kavin hypnoosissa ja olin vähän aikaa juomatta kokonaan, mutta aloitin uudelleen. Tämän vuoden alusta lähtien olen kokeillut vähentämistä, vaan tuntuu, ettei se oikein kohdallani toimi. Tulee vedettyä liikaa ja sitten on huono omatunto, mitä on vaikea kestää. Nyt olen ollut kolmisen viikkoa kokonaan ilman alkoholia.
Mielenkiintoinen kokemus. Unet ovat kadonneet, ja kamppailen huonojen unien tuoman väsymyksen kanssa päivittäin. Puolisolta tulee ilkeää kuittia, ja kavereilta ihmettelyä. Olin juuri viikonloppuna kaksissa eri bileissä juomatta pisaraakaan, ja se oli kyllä eye-opener : miten paljon ihmiset oikeasti juovat. Olinko minäkin samanlainen ? Ja ne jutut kun ollaan kännissä : voiko tylsempää olla ? LIsäksi vaivaa jonkinlainen aivosumu, joskin ahdistuneisuus ja masennus jota alkoholinkäyttö selvästi lisäsi, on mielestäni vähentynyt.
Tässä vaiheessa olen vielä lopettamisen kannalla, mutta on tämä aika rankkaa. Miten teillä muilla lopettajilla, miten kauan vei, ennenkuin löysitte omannäkoisen elämän raittiina ? Minulla tämä on vielä selvästi hakusessa.
En keksi mitään vakuuttavaa syytä, miksi joisin alkoholia. Mietin vain, tuleeko elämästäni tosi yksinäistä, jos puoliso jatkaa juomista, ja puolison sukulaisille se on näkojään ok. Mietin myös, haluanko olla juovan vanhuksen omahoitaja tulevaisuudessa, jos itse olen raitis. Isoja asioita. Mutta tänään en juo.
Täällä omasta kokemuksesta voin kertoa, kun puoliso on jatkanut juomistaan. Hän ei käy baareissa eli ryyppää kotona. Ärsyttää kuunnella niitä juttuja kuten itsekin kirjoitit. Ja tsup-ääni alkaa olla myrkkyä korville, kun ne tölkit tuntuu menevän kaiken muun edelle. Mutta vastaavasti unet kyllä paranevat ja tulet vielä nukkumaan yösi hyvin ja heräämään virkeänä uusiin aamuihin.
Hae täältä vertaisseuraa, jos/kun tuntuu, että ei jaksa tai raittiuden jatkaminen mietityttää!
Kiitos vastauksesta. Meillä on nuo viinipänikät jääkaapissa. Viikossa menee 3 L laatikko ja joskus enemmänkin, tämä ei kuulemma ole liikaa. Puolisoni on punaviinin killittäjä. Minuakin ärsyttää tuo viinilaatikko, tekisi mieli heittää se ikkunasta ulos. Tajuan kyllä, että kukaan ei lopeta alkoholinkäyttöään, ellei itse halua tehdä niin. Saarnaaminen on turhaa. Itselläni oli lasinen lapsuus, tuo reaktio tulee varmaan jostain sieltä.
Moi @Maukkis ja kiva kun aloitit oman ketjun. Sen kanssa on hyvä avata ajatuksiaan.
Tietyssä kohtaa päihderiippuvuuden syntyä on paljon helpompaa lopettaa kokonaan kuin kiusata itseään “kohtuukäytön” säännöillä, tarkkailulla ja laskemisella. Kun ei se silloin tällöin lasillisen tai parin juominen enää kuitenkaan luontaisesti onnistu.
Kun takana on kolme viikkoa ilman alkoa, niin ihan varmasti väsyttää ja tuntee aivosumua. Et näe unia luultavasti sen takia, että nukut syvemmin. Väsymys taas johtuu siitä, että hermosolut käyvät kierroksilla kun eivät heti pääse mukaan siihen, ettei tarvitse enää hyperaktiivisesti kamppailla niitä lamauttavaa hermomyrkkyä vastaan.
Varmasti viikon tai parin sisään huomaat jo selvää edistystä. Tuo omannäköinen selvä elämä sitten on vähän hankalampi kysymys. Se kun ei tule ihan itsestään. Siihen täytyy nähdä vaivaa, että rakentaa sen omannäköisen ja arvojensa mukaisen elämän. Itse olin ainakin aika hukassa, kun niin pitkään olin keskittynyt lähinnä juomiseen tai sen mahdollistamiseen.
Sekin hyvä puoli raitistumisessa on, että voi käyttää juomiseen kuluneen ajan ja rahan johonkin itselle merkitykselliseen. Siinä puuhaa kyllä monenmoista.
Jos nyt omaa aikajännettä pitää arvioida, niin kolmen kuukauden kohdalla elämä tuntui jo hyvin erilaiselta. Mutta löytyypä se nopeammin tai hitaammin, sitä ihan varmasti kannattaa etsiä. Sillä matkalla tajuaa sen, kuinka paljon on heittänyt hukkaan aikaa, rahaa ja ihmissuhteita juomisensa takia.
Hyvä huomio tuo, että kannattaa etsiä. Ihan kuin aloittaisi elämäänsä jossain määrin alusta, on sellainen tunne. Ehkä tuo mainitsemasi hukassa olemisen tunne liittyykin juuri siihen. Itselläni on aika hukassa oleva olo tällä hetkellä.
Täytynee siis antaa asialle lisää aikaa. Minulla on myös sellainen olo, että olen alkoholin avulla pitkään yrittänyt saada jokseenkin introverttiä persoonaani jotenkin toisenlaiseksi. Kukahan minä oikeastaan olen, kun lopetan juomisen - ei olekaan enää sitä lasia kädessä, josta saa rohkeutta ?
Toisaalta, olen jo aikuinen, joten en edes tarvitse tällaista tukea, olen vaan se, mikä olen, ja sillä siisti. Mielenkiintoista nähdä, mitä sieltä kuoriutuu ajan myötä.
Tervetuloa taas palstalle. Niin - kestää se aikansa ennen kuin kroppa ja aivot toipuvat. Riippuen tietysti vähän siitä miten pitkään on alkoa käyttänyt. Voin sanoa, että aikalailla tässä on viime ajat käyty läpi tunteita - kaikenlaista surematonta on puskenut pintaan. Se alkaa helpottaa kyllä. Itse laitoin korkin kiinni ja hain apua työterveydestä viime vuoden joulukuussa. Sen jälkeen olen pari kertaa retkahtanut ja luullut (taas kerran) että minusta voisi tulla kohtuukäyttäjä, mutta nyt vasta olen sen oikein sisäistänyt, että se ei ole mahdollista. Se on joko on tai off. Tuon aito sisäistäminen tuo kyllä aivan erilailla rauhaa. Kuten Teme sanoi, ei tarvitse enää aikaansa tuhlata sen arpomiseen voiko juoda vaiko eikö. Aikaa säästyy kaikenlaiseen muuhun.
Ota päivä ja hetki kerrallaan äläkä ihan hirveästi mieti myös sitä kumppanin tulevaisuutta. Se hahmottuu siinä matkan varrella. Nyt jos alat huolehtia kaikkia maailman murheita unohdat itsesi siinä matkalla, ja sitten on taas helpompi ehkä juoda kuin keskittyä raittiuteen.
Tänne kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Kovasti tsemppiä!!!
@kaaosteoria66 : kiitos, ehkä pitäisi tosiaan asettaa itsensä ensi sijalle, mikä on minulle melko vaikeaa. Aamuyölla päähän hiipii synkkiä ajatuksia, jotka pitää vaan heivata sivuun. Yritän keksiä itselleni uusia ajatuksia, lauantaina ajattelin mennä luontokävelylle. En ole koskaan osallistunut moiseen. Olen myös ollut ahkerasti kuntosalilla.
Sujuisipa nukkuminen paremmin, mietin tässä, pitäisiko asiaan hakea lääkärin apua, koska alkaa harmittaa tämä jatkuva valvominen.
Kyllä, Teme puhui asiaa. Eli fokus pitää olla kokonaan muualla kuin siinä alkoholin ympärillä. Lopettaminen onnistuu monelta, mutta se ikuisuuskysymys, kuinka pysyisin raittiina. Sellaisia harrastuksia, joiden jälkeen ei tarvitse “palkita” itseään. Jos tuttavapiirissä on jo valmiiksi ihmisiä, joiden kaikki vapaa-aika ei pyöri alkoholin ympärillä ja osaavat tehdä sellaisiakin asioita joihin ei lipittely mahdu mukaan, niin hakeudu enemmän heidän seuraan. Määrätyissä bileissähän on ainakin aluksi ehkä pakko olla mukana, mutta itse ainakin aikoinani aloin siirtymään takavasemmalle siinä vaiheessa, kun samat jutut alkoi kuulemaan kolmatta kertaa. Kaikkiin kissanristiäisiin ei ole pakko mennä, jos tietää että se punainen lanka siellä on se alkoholi. 30 vuotta minulla meni, ennen kuin ymmärsin että eiköhän tää ole nähty ja nyt useita vuosia täysin raittiina, enkä mitään ole menettänyt, mutta saanut olen ja paljon, enkä vähiten tällä hetkellä hyvää terveyttäni. Itselleni ei sopinut “kohtuu” käyttö, mitä se sitten onkaan vaan totaalinen korkin kiinni laitto. Noi sun pahat olot, väsymykset, unet ja muut tulevat loppumaan varmuudella, jos kokonaan lopetat. Pitkään ottaneilla on sekin ongelma, että jos ottavat vain silloin tällöin, niin mielen tasapainon tasaantumiseen menee pitkän aikaa, eikä se ole hirveän kivaa aikaa vaan päiviä menee hukkaan ja monia. Kovasti tsemppiä uusille ajatuksille ja itsetutkiskeluun, ehkä sitä kautta jopa täysraittiuteen.
@Sebu : aivan, olen itsekin miettinyt, että pitää hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka eivät juo. Täällä, missä asun, vapaa-aika kyllä usein tuppaa pyörimään alkoholin juomisen ympärillä. Lisäksi kun alkoholia saa maitokaupasta ja jopa kahvilasta vapaasti, on houkutus suuri ostaa se pullo, lisäksi hintakin on halvempi kuin Suomessa. Alussa nauratti kun jopa ratsastusmaneesilla oli kaljaa tarjolla, mutta näin se vaan on. Myos työmaaruokalasta saa viiniä. Ehkä täkäläiset eivät ymmärrä Suomen alkoholipolitiikkaa, mutta kyllä se vaan on niin, että kun sitä saa helposti, kyllä sitä sitten juokin enemmän. Kiitos paljon tsempistä, päivä kerrallaan mennään. Ajattelin kyllä hukata jääkaapista nuo puoleksi juodut viinipullot aluksi.
Laitan vielä tähän samaan syssyyn jatkoa. Kyllä, alkoholia saa nykyään vaikka mistä ja melkein koska vain. Mutta se ei ole se syy sen juomiseen, alkoholisti kaataa ihan itse sitä juomaa kurkusta alas, ei kukaan eikä mikään muu. Tää kannattaa aina pitää mielessä niin voi helpottaa paljonkin, kun ei voi syyttää kuin itseään.
@Sebu : aivan totta, eihän sitä kukaan tratilla kaada sinun kurkusta alas. Se on kyllä oma valinta. Jos sitä ei ymmärrä, on varmaan aika vaikeaa lopettaa.
Se on juuri näin, kun Sebu sanoo. Pitkään ottaneella menee kaueman aikaa sen henkipuolen korjautua kuin sellaisella joka vasta harjottelee ja joka ei ole ehtinyt alkoholisoitua. Täällä joku joskus käytti vertausta isosta tankkerista. Sitä ei ihan heti käännetä, kun se on suuntansa valinnut. Mutta hitaasti ja varmasti. Jos minä nyt alkaisin taas “kohtuukäyttöön” niin helposti huomaisin, että minulle se tarkoittaisi joka päivä juomista ja mielialat ja jaksaminen olisi sen mukaiset. Kohta voisi kolkuttaa erittäin vakava masennus ja lääkitys siihen. Aivan turhaan. Hoidoksi riittää se korkin sulkeminen.
@kaaosteoria66 : Niinpä, miten sitä ajatteleekin, etta asioiden pitäisi muuttua nyt heti. Karsimättömyytta ja naiiviutta yhdistettynä ? Vanhoista kirjoituksistani huomasin, että olen ollut huolestunut alkoholinkäytöstäni vuodesta 2012. Siis 13 vuotta sitten. Tankkeri…joopa joo.
Tuosta rohkenen olla sikäli eri mieltä, että tietyn pisteen jälkeen päihde tekee valinnat. Jos ongelmajuominen olisi oma valinta, niin samoin olisi sen lopettaminen. Täällä varmaan jokainen tietää, ettei se ole niin yksinkertaista.
Lopettamisen halu on se minkä pitää olla riittävän vahva. Ja sitten halu ottaa apua vastaan. Se apu voi olla päihdehuolto, työterveys, AA, Minnesota, tämä Plinkin palsta.. Kokeilemalla löytyy itselle sopivin.
@Teme70 : Huomenta, juuh, jos lopettaminen olisi yksinkertaista niin kaikkihan me vaan lopetettaisiin. Kai lopettaminen loppupelissä tulee siitäkin, että on ns. tullut kiintiö täyteen. Ei vaan nae mitään hyvää jatkamisessa. Jotain muuta pitää löytää tilalle. Jokin tie on kuljettu loppuun. Itselleni ei ole juomisen takia tullut mitään tosi pahaa tilannetta viime aikoina, ehkä suurin syy lopettamiseen on terveys ja harmitus omasta masennuksesta ja alakulosta, jolla lienee jonkinlainen kemiallinen perusta. Haluaisin olla onnellinen ja hymyillä ! Ei elämä voi olla näin vaikeaa koko ajan. Sitä odotellessa en kyllä ota tänään(kään).
Huomenta kaikille. Kesä kääntyy syksyyn, rutiinit alkavat taas. Aloitin lopettamisen kesälomalla, hieman outo ratkaisu kaiketi, koska kesälomat tuppasivat olemaan alkoholipitoisia. Joten ehkä lopettaminen tuntuu helpommalta, kun on enemmän tekemistä arkipäivässä. Pitää mm. tehdä töitä, lol.
Huonot unet jatkuvat edelleen, mikä on harmillista. Varasin lääkäriajan, ja ajattelin kertoa myös alkoholin lopettamisesta ja sen vaikutuksista. Olen myös huomannut, että olen tosi ärtyisä, esimerkiksi äänet rassaavat hermoja. Jotenkin myös haluaisin vaan olla yksin, en jaksa muiden ihmisten seuraa ollenkaan. Olisiko seurausta matalasta dopamiinista ? Ihmisten seura tuntuu jotenkin vievän liikaa energiaa, tai suorastaan ärsyttää. Yksi sukulainen, jota muutenkin pidän ärsyttävänä, tuli käymään muutama päivä sitten, ja olin tosi helpottunut, että hän lähti. Ikään kuin 10x ärsytys tässä vaiheessa.
Ehkä joskus palaan omaksi itsekseni, kuka sitten olenkin.
Tsemppiä selviin päiviin. Mulla koko lähipiiri juo ja juhlii aina. Aina löytyy syy. Se on tapa olla olemassa.
Kohta tulee vuosi täyteen ja vuoteen on kulunut paljon tuskaisia hetkiä, joista en ole lähipiirilleni kertonut.
Itseä auttoi
harrastus johon ei kuulu juominen
en osallistunut juhliin. Jätin väliin uuden vuoden, vapun, juhannuksen yms.
Kun aurinko paistoi, hyvä musa soi, seura joi, ja oma suu alkoi vimmatusti napsumaan, join jotain hyvää alkoholitonta tai tilasin alkoholittoman oluen ravintolassa. Himo kestää noin puoli tuntia ja menee ohi.
Olen aiemmin ollut pidemmän ajan juomatta ilman päätöstä raitistua ja juominen lähti entistä pahemmin käsistä, kun aloitin uudelleen. Toivon, että olisin ymmärtänyt jo silloin olla avaamatta korkkia uudelleen. Nyt päätös on, että selvänä pysytään ja alkoholi ei kuulu enää mun elämääni tai juhliin.
Mulla on paha etiäinen, että jos tämän ‘pitkän’ raittuden jälkeen korkki lentäisi nurkkaan, niin tilanne olisi hetken päästä pahempi kuin ennen raitistumistani. Kääntäen, se toimii pelotteena. Hirvittää. Ei ole käynyt enää mielessäkään testata. En halua.
@kaaosteoria66 Huomenta, en minäkään tällä hetkellä uskaltaisi juoda kokeillakseni….sama pelko olisi itselläni, että lähtisi käsistä koko homma.
Tänä aamuna olin metsäkävelyllä koiran kanssa, tunsin itseni hetkeksi melkein onnelliseksi, ahdistus ikään kuin suli pois. Pitää varmaan muuttaa metsään ….olenkin haaveillut metsän keskellä olevasta kesämokistä. Ehkä se haave pitää toteuttaa ? Luonnossa on jotain rauhoittavaa, varsinkin kun seisoo puiden keskellä ja ne kahisevat tuulessa.