Minäkin ikävöin usein pappaa ja mummua, vaikeina päivinä tai toisaalta erityisen hyvänä hetkenä katson taivaalle ja heilautan kättäni ajatellen, että hei mummu ja pappa, täällä mä vaan tallustan, olisin tarvinnut teitä vielä kovasti monet kerrat, mutta tiedän että siellä te toivotte minulle parasta pappa kuoli jo 37 vuotta sitten. Hän oli rakas ja merkityksellinen ihminen useille läheisilleen, sellainen hyvä ihminen.
En monia virsiä osaa, mutta ‘päivä vain ja hetki kerrallansa’ oli mummun ja papan suosikki ja sitä laulettiin yhdessä. Se antaa voimaa minullekin, voimabiisi
Luin taas “konkareiden” kirjoituksia
Helpottavan tuntuista, että joskus jollakin häivähtää viininjuominen mielessä, mutta vain pikainen väläys, mikä on samassa ohi. Ei ole mitään halua ottaa ees pientä kulausta. Näin alkaa omatkin aivot jo tottua uuteen ajattelutapaan. Saan olla kiitollinen jokaisesta raittiina eletystä päivästä.
Tässä taas haikee, onnellinenkin mieli, kun poikamme ja 5v tytär lähtivät. Tykkäisin kovasti lukea hänelle satuja ja luontokirjoja, mistä tuntuu kovasti pitävän,mutta näköni alkaa huonota kaihin takia. Vielä en pääse julkiselle puolelle leikkaukseen. Tyttö on nopea oppimaan ja muistaa pari kertaa luetut pitkähköt sadut ulkoa. Siinä sitten, kun väärin luen niin korjaa : ).
Kuten usein heidän vieraillessaan, tein pinaattilettuja. Itsekasvatettujen kuivattujen pinaattien jauheesta on nopea valmistaa. Kyllä tuli kiitosta, kun tyttö moneen kertaan sanoi olevan maukkaita.
Piha on kurainen, harmaat päivät. En saa mitään aikaseksi. Ennen olin koko ajan jotakin puuhaamassa. Nyt alakulo painaa mieltä. Käsityöt on mun juttu. Mistähän ne taikavoimat löytäis alottamiseen.
Toivottavasti luoja antaa aurinkoisia päiviä, että mieli virkistyy. Nukkumattikin on mut usein unohtanut unihiekan heittelykierroksellaan.
Vähän on tiukkaa tehnyt pätkäpaaston aikataulut,
Lasten perheitä ollut vierailulla ja on vieläkin. Herkkuja mennyt liikaakin. Tein pashaa pitkästä aikaa. Yön kun valuu niin taas maha piukeena herkutellaan. Mämmiäkin syöty rovekaupalla melkein ku Mietaan Jussi.
Yksi pojista auttoi isäänsä klapihommissa. Näytti ihan tykkäävän ruumiillisesta työstä.
Eilen oli aurinkoinen päivä ja vietettiin aikaa luontoa katsellen ja kuunnellen. Kurjet ja joutsenet huutelivat kilvan.
Tyttönen lauloi päiväkodis oppimiaan lauluja niin, että rannat raikui.
Piti pääsiäisvalakiaki polttaa, mutta porukat on jo niin väsyneitä, että jätetään Juhannukseksi.
Käsityösuunnitelmat siis : muutama räsymatto kangaspuissa ja kaarrokeneulepaita heinäkuussa tulevalle vauvalle. Alotusta vaille valmiit jo
Olet kyllä sitkeä terveellisen ruokavalion noudattamisessa, ihailen. Vaatii luonteen lujuutta.
Arvostan luonnonkasvien hyödyntämistä keittiössä sekä rohtoina. Olen myös kerännyt mahlaa keväisin talteen ja käytän sitä juomana sekä leivontaan. Valmistin myös pinaattilettutaikinan mahlaan ja hyvää tuli
Kiitos @Metsanpoika
Hyvä, kun kirjoitit tännekki. Täälä on ollu nyt hiljasempaa, kun oon kirjoitellu muitten ketjuihin.
Vuosikymmeniä ollaan mahlaa juoksuteltu. Keväisin ne ekat pitkään odotetut maistiaiset on parhaita : ihan kirkasta, jääkylmää, makeaa.
Yritin myydä kauniita viinilaseja kirpparilla, ei menny kaupan. Säästänkin ne noihin luonnon omiin juomiin ja simaa teen. Kerron sitten, miten mun kävi, kun siinä omatekoises vähän prosentteja.
Mun täytyy nyt laittaa jo jarrua noihin puhdistaviin juttuihin. MUTTA löysin jo ekat pienet vuohenputkenalut sekasalaatin joukkoon. Tää on niin ihanaa aikaa, kun kaikkea syötävää nousee maasta ja ihan ilmaiseksi.
Vieläkö sulle tulee mielitekoa alkoholin suhteen ?
Tänään, kun tulin kauppareissulta, eikä mies oo kotona, tuli vahvana halu juoda ees yksi sihautettu kylmä olut. No ei onneksi ookkaan kotona ja kyllä se ohi se halu sitte meni.
Tiedän, ettei se siihen olisi jäänyt.
Noi tietyt tilanteet, missä ennen juonut, on pahimpia.
Luoja auttakoon pysymään raittiina ja elämään onnellisempaa kevättä aikoihin ilman päihteitä.
Minulle tulee kiva fiilis, kun kaadan hienoihin laseihin juomia…aivan kuten lapsena kun sain joskus viikonlopun pizza päivänä korkeajalallisesta lasista maitoa. Kuka on sanonut, että ne ovat vain viinilaseja (vaikka ne toki sellaisina myydään). Tavallisena maanantai-iltana mehu kauniista pikarista maistuu hiukan paremmalta ja piristää kummasti mieltä, nostaa hetkeksi arjen yläpuolelle, saati kun viikonlopun paremmalla aterialla juo maitoa kauniista korkeajalkaisesta lasista
Ei mulle tule juomishaluja. Mutta niin selkärangassa juominen ratkaisuna joihinkin tilanteisiin on, että ongelmanratkaisuksi se alitajunnasta joskus ponnahtaa, varsinkin heikoilla hetkillä: umpiväsyneenä, raivovihaisena, syvän pettyneenä… se on ajatus joka tulee ja menee… vaikka se ei johda siinä hetkessä mihinkään sen enempään juomisen pohdintaan, niin tervetuloa päivä jolloin esim. vihaisena automaatilla nousee ensimmäisenä jokin toinen konsti rauhoittua. Uskon, että se päivä tulee.
Hyvin me vedetään
Tuntuu mukavalta kun voi hyödyntää luonnon antimia Kevät on ihanaa aikaa mukava tarkkailla luontoa ja kasvun ihmeitä.
Koskahan sitä oppii tajuamaan olevansa jo vanha.
Taas liian raskailla painoilla kuntosalilla ja perään pari kottikärryllistä oksia klapeiksi puuhellaa varten.
Sähkösahan ketjukin meni pois paikoiltaan. Oli tukkeutunutkin pienistä oksanpätkistä. Isännän saha teki totaalisen lakon ja kävi sen kanssa korjaamolla: väärät bensa/ öljyseokset. Tämmöstä meillä iäkkäillä.mettäläisillä
Pari päivää selkä ja lonkka oireillu.
Aamun ahdistukseen ja alakuloon auttoi pieni rauhallinen kävelylenkki. Metsänpohjat jo kuivia, kevyt kulkea lenkkareilla.
Ihan yksin sain kulkea paitti peipponen kävi livertämässä kuvaillessani isolla sammaleisella kalliolla.
Järvenpinta tyyni ja aamuauringossa vastarannan puusto peilautui ylösalaisena metsävyöhykkeenä veteen.
Salmessa ruokaili kaksi joutsenta. Häiritsin heidän rauhaa menemällä rantaan kuvaamaan. Ne lähtivät lipumaan poispäin äännellen vuorotellen. Aloin matkia niitä. Vautsi, miten ihanaa, kun ne kääntyi tulemaan minua kohti. Tulivat lähelle kuvattaviksi. Kiitin ja lähdin häiritsemästä.
Päivään mahtui monenmoista tunnelmaa.
Tuossa yksi otos kävelylenkin varrelta
Mukavasti välittyi kirjoituksestasi keväinen luonto ja sen luoma tunnelma. Kaunis kuva
Sama täällä, eilen innostuin kuntosalilla, kääntelin ja vääntelin vähän raskaampia painoja kuin yleensä…sillä seurauksella, että yöllä vähän särki jalkoja ja nyt olen vähän kankea
Polttopuita on täälläkin tehty ja niiden kanssa urheiltu, kiire saada kuivamaan siinä on kevään meininki.
…ei sitä niin kannata tajutakaan, ikinuoria tässä ollaan
""ei sitä niin kannata tajutakaan, ikinuoria tässä ollaan “”
Niin ollaan ikinuoria.
Siskoni tytär kirjoitti mulla 60v korttiin:
Sinä olet nuori. Olet aina ollut.
Ihanaa aikaista kevättä vietetään.
Mulle selvä kevät vuosikymmeniin. Nautin täysillä tästä juomattomuudesta. Onhan välillä raskasta ja tosi raskasta. Elämä on. Eikä jäädä siihen vellomaan. Taas paistaa…
Vaaranpaikkoja kuulemma puolen vuoden etapin kohdalla.
Mulla meni se huomaamatta ohi, eikä oo paljo viinit ollu ajatuksissa.
Stressiä on ollut enemmän kuin aikoihin. Ajatukset vaan seilanneet epämiellyttävissä asioissa. Viinakset ei silti pahemmin houkutelleet. Ehkä ne aivot alkaa tottua uuteen normaaliin elämän ylä-ja alamäkeen, tavallisiin päiviin.
Yritän opetella anteeksiantoa ihmiselle, joka ei ees pyytele anteeksi. Ompa keyempi ja iloisempi olo..
Mitenkähän mulla soi aamulla päässä kappale: “Voi kumpa huomenna ois ihan tavallinen päivä.
Särkevä selkä ja saapuva kesä ( talvi)”
Selkä taas ihan romuna. Mitenkähän se kestää perinteeksi muodostuneen vappusaunomisen rantasaunassa ja talviturkin kastamisen.
Eka selvä vappu vuosikymmeniin ( paitti lasten syntymävuosia ja imetysaikaa ). Niistäkin jo ihmis-ikä aikaa.
Sima käy hienoissa pulloissa j( toivotaan ettei triggeröi) ja huomenna paistetaan munkkeja…
Paljon Onnea puolen vuoden raittiudesta on ollut upeaa seurata matkaasi ja kulkea kanssasi. Mukavasti sulla tuntuu juomaton elämä sujuvan elämän ylä- ja alamäessä. Sellaistahan tämä elämä tuntuu olevan, välillä myötätuulta, toisinaan vastasta, joskus täysin tyventä ja sitten myrskyää paremmin ne menee kaikki raittiina.
Mukavaa Vapun aikaa ja tsemppiä talviturkin heittoon
Kai se suurin vaaranpaikka puolen vuoden jälkeen on oman alkoholikäytön hallitsemisen harha. Se on kuitenkin eri asia kuin varsinainen mieliteko, jota vastaan on paljon helpompi kamppailla, kun tietää, ettei pysty kuin ongelmakäyttöön.
Paljon onnea, puoli vuotta on upea pohja raittiille elämälle!
Kannustaa ylläpitämään raittiinaoloa nuo kanssakulkijoiden kirjoitukset. Tunnen vieläkin tarvitsevani kannustusta.
Paljon samaistumista @Metsanpoika sinun kirjoituksiisi. Huomasin, että laitat usein sydämen jonkun kirjoitukseen. Se on tärkeä kirjoittajalle, vaikka ei vastaakkaan.Varsinkin epätoivon hetkellä tuo lohtua ja voimia ponnisteluun tajusa, että joku muu käy tätä samaa taistelua. Kiitos
Aluksi, kun panin korkin kiinni, kuljin surun syövereissä. Nyt on ollut iloisempiakin ajanjaksoja ja onnellisuutta juurikin tästä, että minähän onnistun olemaan ilman viinaksia.
@Reepu : n ihana onnittelu sai itkun purkautumaan. Käytän itsekkin eläinten kuolemasta tuota sanontaa. Mosse on tosiaan sielä kissojen taivaassa ja pysyvä muisto sydämessäni. Kiitos
Mikäpä muu on täällä plinkissä tärkeämpää, kuin @Teme70 : n ja muiden konkareiden viisaat sanat alkoholin vaikutuksesta elämään. Hyvä, kun jaksatte olla täälä kannustamassa muita. Kiitos
Talven jäljiltä eka kertaa rantasauna lämpöseksi.
Ollaan jo vuosia kastettu Vappuna talviturkki.
Nyt oli niin mukavaa puuhaa tuo saunanlämmitys. Ei ollut niitä olutpurkkeja, mitä ennen auki sihauttelin. Oli simaa ja sahramilla maustettua munkkirinkeliä.
Olipa virkistävää käydä välillä löylyissä ja taas kylmässä vedessä useaan kertaa. En muistanukkaa, että tää on niin kivaa.
Etäisverenkierto sai vauhtia. Kädet ja jalat on palelleet pitkään. Mahtaakohan tuo pätkäpaasto olla syyllinen. Olipa mukavan lämmin käydä raittiina nukkumaan.
Eilen pojan perhe kävi kylässä ja loput simat ja munkit häipyi parempiin suihin, hyvä niin.
Sima ei mitenkään triggeröinyt viininjuontiin.
Oli erilainen maku, kuin petinteisellä kotisimalla. Laitoin inkivääriraastetta mukaan valmistusvaiheessa.
Isäntä kävi Vanhojen autojen vappuajoissa. Yleensä oon mennyt mukaan, mutta nytpä menin yksin melontaretkelle. Vähän lievä aallokko hidasti menoa. Saarien rannat oli ihanan vaaleanvihreitä, kun koivujen hiirenkorvat peilautuivat rantaveteen.
Kiitollisin mielin jatkan eteenpäin raittiina. Luen vielä paljon plinkkiä ja tiedostan, että voin repsahtaa koska vaan. Tarkkana oltava.
Vappu oli ja meni ja arki koittaa. Sekavat fiilikset. Tai oikeastaan pettyneet ja… niin, en tiedä, miten tätä kuvaisin. Huhtikuun aikana oli pari tapahtumaa, jossa otin olutta. En paljon, mutta kuitenkin. Siitäkö pettymys kumpuaa? Pelkään, että olen antanut itselleni luvan “Voi sitä vähän ottaa!” Ja kohta olen siinä tilanteessa, että olut vie ja mie vikisen. Mielessä myllertää paljon ajatuksia, mutta en saa niitä edes sanoiksi asti.
On hyvä @Pakkastyttö , että kirjoitat tuntojasi. Välillä on hetkiä, että on epätoivoinen olo: pystynkö olemaan selvänä, vai annanko mennä ranttaliksi. Muutama olut voi olla paha. Siitä on niin helppo jatkaa ottamalla vaan lisää kunnes se riippuvuus vie ja juo taas päivittäin tai muuten humalahakuisesti.
Näin se menee @Tämiss . Vertaistuki on todella tarpeellista, ja ajatuksia pitää pukea sanoiksi. Aika yksinäistä kulkemista tämä on. En ole kenellekään juuri mainostanut juomattomuuttani. Nämä repsahdukset - tietoiset - ovat tapahtuneet työkaverini seurassa. Jotenkin olisi hävettänyt (!!!) kertoa, että en juo alkoholia enää. Ihmisen ajatuskuviot… huokaus. Mietin, miten muutamalla oluella saa aikaan näin kovan pettymyksen tunteen! Monenlaiset tunteet mylläävät mielessä, eikä mikään niistä ole positiivinen. Yritän tässä hokea ja kannustaa itseäni, ettei maailma tähän kaadu, eikä minun elämäni. Nyt taas jatkan raittiilla linjalla.
pappa kuoli jo 37 vuotta sitten. Hän oli rakas ja merkityksellinen ihminen useille läheisilleen, sellainen hyvä ihminen.
eikös tunnukin mukavalta, saa hyvillä mielin odottaa uutta kesää.
mukava tarkkailla luontoa ja kasvun ihmeitä.
siinä on kevään meininki.
on ollut upeaa seurata matkaasi ja kulkea kanssasi. Mukavasti sulla tuntuu juomaton elämä sujuvan elämän ylä- ja alamäessä. Sellaistahan tämä elämä tuntuu olevan, välillä myötätuulta, toisinaan vastasta, joskus täysin tyventä ja sitten myrskyää 
