Olen reilun vuoden viettänyt raittiita päiviä. Arvelisi, että mikäs siinä, kun jatkaa vaan. Plinkissäkin toiset kirjoittelevat pari kuukautta ja toteavat, että raitis elämä on sen verran vakaalla pohjalla, että he keskittyvät muuhun ja jatkavat matkaa. Minäkin haluaisin unohtaa koko alkoholin ja jatkaa vain omaa matkaani, mutta kun se ei onnistu, pitäisi lähteä johonkin erämaahan, jossa ei tapaa ihmisiä 
Alkoholimieliteot eivät minua kiusaa. Se on hyvä. Minun ei tee mieli juoda alkoholia. Oikein hyvä. Mutta tässä maailmassa on liki mahdotonta elää yksi päivä niin että alkoholi ei näyttäydy mitenkään. Olisi kiva jos voisi viettää vapaata, juhlapyhiä, juhlia, tansseja, keikkoja…tehdä mukavia asioita, ilman, että mistään putkahtaa jokin ‘vinkki’ että ‘muut ihmiset’ käyttävät tässäkin kohtaa alkoholia… istuessaan nuotiolla, telttaillessaan kesällä, avantosaunan jälkeen, urheilu kisan jälkeen… joka paikassa…
Välillä on raskasta olla erilainen. En halua kieltäytyä, en halua selitellä valintojani. Haluan osallistua, rauhassa.
En tiedä osasinko taas selittää tuntemuksiani, mutta siinäpä syy miksi haluan olla edelleen täällä plinkissä. Tarvitsen vertaistukea tähän tapaani elää raitista elämää. Täältä ulkomaailmasta en sitä saa. Ei täällä kukaan tajua ja ymmärrä. Nyt liioittelin, monet varmasti tajuavat ja ymmärtävät, mutta ovat hiljaa, eivät tuo sitä julki.
Tarvitsen tukea edelleen. En pärjää yksin. Siitäkin huolimatta, vaikka akuutti repsahdusvaara ei jyskytä aivan ovella.
Lämmin kiitos kun olette. Jokaisen teidän kirjoituksilla on merkitys. Kiitos että avaatte elämäänne juomattomuuden kanssa. Vertaistuessa on voimaa.
Raitista ja mainiota maanantaita kaikille 