Kiitoksia Jano 
Olikohan niin, että pistit korkin kiinni viikko mun (23.10.2014) jälkeen, eli sinulla eka satanen paukkuu sunnuntaina 8. päivä. Hyvin on sinullakin päätös pitänyt. Onnittelut!
Päivitetääs välillä 
Tänään tuli 4 kuukautta raittiina täyteen, keskellä talvilomaa. Talvilomaa, jota varten piti tehdä tarkka alkoton toimintasuunnitelma, jossa mielekästä tekemistä riittäisi joka päivälle. Siis piti, mutta ei tullut tehtyä. Ei tullut tehtyä kun en sellaista tarvinut. Kaikki edellytykset ja tekosyyt juomiselle olisi kyllä olemassa. Keli on kurja eikä ulkona oikein viihdy. Myös flunssa on pitänyt neljän seinän sisällä. Tylsää, tylsää, tylsää…! Mutta viinaa ei ole tehnyt mieli, ei koko neljän kuukauden aikana.
Ja voi tälle tylsyydelle olla tilaustakin. Hektisen alkuvuoden jälkeen pakkolepo taitaa olla paikallaan. Töissä on ollut mielekkäitä projekteja, joihin on tullut panostettua vähän liikaa. Tämän viikon pahimmat vieroitusoireet taitaa tulla sähköpostista. Pistin kyllä kännykästä päivityksen pois päältä, mutta olishan siinä se refresh-nappi…
Kaikki on siis ok. Ei vaineskaan. Kaikki on ihan helvetin hyvin 
Ohoh, jo 4 kk, onnittelut!
Kun yrität tehdö vain hyvää itsellesi, niin priimaa pukkaa tulemaan -sanonta taas paikallaan! 
Hei wau, hienoa! Onnittelut 
.
Kiitos Torppis ja Lintunen
Flunssa tai lähinnä sen jälkeinen yskä vielä vaivaa ja vähän pilaa talviloman. Ja unettomuus on taas hiipinyt kehiin. Mutta jotenkin ne ei nyt vaan juurikaan haittaa. Tällaistahan se elämä on, raittiinakin, vasta- ja myötämäkeä. Toi unettomuus on vaivannut ajoittain kakarasta asti ja sen kanssa tulen varmaan elämään lopunikää. Välillä vaan menee usko siihen, että nukahtaa, ja sitten ei nukahda. Mutta ei siitä stressaaminen auta. On se aina aiemminkin kuntoon saatu, joksikin aikaa.
Seuraava elämän laadun kannalta suuri tavoite on päästä kohti Lomapuiston hyvää ohjetta: On lakattava tekemästä toisten puolesta sellaista, mitä he voivat tehdä itse.
Toi on ollut minulle ehkä enemmän ominaista kun olen tajunnutkaan. Ja erityisesti työympäristössä. Olen laittanut sen juomisesta seuraavan alemmuuden tunteen kompensoinnin piikkiin, mutta ei se kokonaan sitä ole. Jos olisi, se olisi kadonnut. Ja sitten kun vielä stressaan siitä, että näitä “tilaustöitä” on rästissä 
. Olisikohan tuossakin yksi syy juomiseen?
Nyt olen jo pari kertaa onnistunut kieltäytymään muiden hommista, mutta vieläkin se on vähän sellaista verukkeiden kautta tapahtuvaa puolittain anteeksipyytelyä, et sorry, nyt ei kerkiä. Mutta kyllä se sieltä joku päivä tulee. Se EI!
Näillä mietteillä ja tavoitteilla etiäpäin.
Tuttua mutta mulla heikko itsetunto pukkaaa teetättään liikaa töitä toisten eteen, ei juominen
kuin myös jos on töitä jonossa ei osaa ottaa relax ennenkuin pöytä tyhjä ainakin
niiltä tärkeimmiltä töiltä
Vastaan tässä nyt otsikon kysymykseen
Ainakin minun (lyhyen) kokemukseni mukaan, lopettaminen on ollut suhteellisen helppoa!
Olen vasta päivässä 26 mutta kaikki sujunut ihmeen hyvin. Sosiaaliset tilanteet jännittävät. Viime viikolla oli työporukan kanssa vuorokauden ryyppyreissu laivalla, hermoilin etukäteen valtavasti. Kerroin muutamalle kaverille, jotka tietävät raitistumisestani ja sain hyviä neuvoja ja tukea ja hyvinhän koko reissukin meni. Pitkästä aikaa tanssilattialla selvinpäin.
tinky
Joo, samoin. Kyllä itsetunto oli minullakin heikko. Ja se oli minun kohdalla seurausta juurikin juomisesta. Tunsin itseni luuseriksi, joka ei pysty kontroloimaan juomistaan ja sen seurauksena suoriutuu kaikesta muustakin heikosti. Ja tuo oli nimenomaan tunne. Hoidin kyllä työni, mutta mikään ei riittänyt itselle.
Joo jos ei kukaan tullut sanomaan että hyvä hyvä niiin ei tietenkään itse ollut tyytyväinen
joten sitä pingotti lisää ja lisää eikä sitten kohta osannut enää relata muutakuin “käymällä kaljalla kun niin stressaa”
Päivitystä jälleen.
Tänään tuli 5 kk raittiutta täyteen, päiviksi muutettuna 151. Tasaisesti on mennyt ilman sen kummempia huippuja tai notkahduksia. Viina ei ole juurikaan mielessä käynyt poislukien muutamia mieliteon hipaisuja. Niitä edelleen harvakseen tulee ja menee. Sen kummemmin en ole niihin takertunut, juopotella ei tee mieli. Ajatus juopumisesta, oman kontrollin menettämisestä ja muuttumisesta ihmiseksi, joka en oikeasti ole, on vastenmielinen, hieman pelottavakin.
Olen käynyt aina välillä Kotikanavan puolella lueskelemassa juttuja. Sieltä saa toisen näkökulman alkoholismiin. On häkellyttävää huomata, kuinka sokea alkoholisti on oman tilansa suhteen juovana aikana. Tai ehkä pitäisi (ainakin omalla kohdalla) kirjoittaa “sokea”. Jotenkin sen oman tilanteensa tajuaa, mutta ei kuitenkaan tajua! Tuon paremmin en osaa tilaa kuvata. Jotkut sitten heräävät todellisuuteen, toiset ei. Aika moni on kertonut, että herääminen on tapahtunut pohjalla käymisen kautta. Niin minullakin. Meinasi käydä niin huonosti, että kävikin hyvin, heräsin todellisuuteen ja lopetin juomisen. Ja tuo herääminen taitaa olla sellainen asia, että kukaan ei voi alkoholistia herättää, voi vaan ravistella.
Kevätkin tuossa jo lupaili tuloaan, mutta vielä jäi lupaukseksi. Vaan sieltä se tulee, kevät ja sitten kesä! Ovat kuulemma raitistuneelle vaarallista aikaa. Terassit aukeaa, juhannus tulee, lomat alkaa jne. Niitä päin sitten
Onnittelut Juu Eille 152 raittiista päivästä
Onnea Juu Ei! Hyvin näyttää menevän…
Otsikkoon liittyen…
Silloin kun lopettaminen tuntuu vaikealta, kannattaa muistella aikoja ennen lopettamista. Ainakin itsellä jatkuva kokonaisvaltainen pahoinvointi ja kärsimys usean vuoden ajan ennen lopettamista oli huomattavasti vaikeampaa kuin itse lopettaminen.
Kiitoksia helisee ja basi
Kyllähän minä(kin) koitin juovana aikana aina muistaa, ainakin krapulapäivien jälkeen, millaista se pahoinvointi ja kärsimys on. Mutta jotenkin se muisto ei kantanut kovin kauas, ei ainakaan pidemmälle kuin perjataihin asti. Varmaan siitä puuttui se basin mainitsema kokonaisvaltaisuus. Kokonaisuutena ajatellen enemmän oli kärsimystä kuin kivaa. Ja lopulta ei juuri ollenkaan enää kivaa. Se pitää tietysti muistaa, mutta se pitää myös tajuta!
Onnea 5 kuukaudesta!! Hienoa!
Ja kyllä, eihän se riitä että muistaa ne juomisvuosien kurjuudet, jonkinlaisen kokonaisvaltaisen ymmärtämisen se vaatii. Myös kamalina hetkinä ja päivinä pysähtyä miettimään miten paljon kamalampaa olisi jos joisi?
Itse olen nyt “vaaravyöhykkeessä”, seuraavan viikon ajan yksin kotona! Ennen tämä tarkoitti heti töiden jälkeen naks eli korkki auki. Nyt meinaan huolehtia että näin ei käy ja hehkutan kohta omaa 5 kuukauttani
Kiitos Jano.
Viikko yksin kotona on varmaan vaaravyöhykettä. Mutta se on myös osa poisoppimista vanhoista tavoista. Pidemmän raittiuden aikana niitä vääjäämättä tulee ja niin pitääkin. Kunhan ne sijoittuvat siinä raittiudessa sopivaan kohtaan. Valmistautumalla tuon vaaranpaikan varmaan ohitat
5 KUUKAUTTA!!! PALJON ONNEA!!!
Kiitos grape
Vaikka en ole itselleni sen kummempia tavoitteita asettanut, kuin päivä kerrallaan, niin tänään kuitenkin saavutin yhden “etapin”. Raittiutta tuli tänään täyteen 6 kuukautta, tarkemmin sanottuna 182 päivää. Aikaisempiin kokemuksiini peilaten en olisi uskonut 6 kk sitten. Muutama päivä vielä meni aika helposti. Raitis viikonloppu oli jo aika paha. Tipaton tammikuu tosi paha ja sitä pidempiä en oikeastaan edes yrittänyt. Siinä mielessä olen raitistumisen noviisi, että en ole sitä koskaan aiemmin oikeasti yrittänyt. Olen vain tavoitellut nenän valkaisua ja kohtuukäyttöä.
Ketjun otsikon mukaisesti on tullut moneen kertaan pohdittua tätä oman juomisen lopettamisen helppoutta. Miksi se oli helppoa? Mikä mahdollisti juomisen lopettamisen, vaikka en ollut oikein edes tajunnut, että minun kohdalla se oli kehittynyt jo ongelmaksi.
Kuten täällä Lopettamossa on moneen kertaan todettu, lähtökohta on oma halu raitistua, joten otan sen tämänkertaisen pohdinnan lähtökohdaksi. Lähinnä siitä näkökulmasta miten oma halu raitistua voi saada alkunsa ja vaikuttaako se alkusysäys siihen, kuinka vahva raitistumishalu on.
Aloitan itselleni helpommasta, siitä miten minulle kävi. Ulkoisista tekijöistä syntyneestä impulssista, jotka havahduttavat näkemään oman tilansa. Tilan, johon on itsensä juomalla saattanut tai saattamassa. Se voi olla putkareissu, sairaskohtaus tai vaikka herääminen katuojasta vailla rahaa, asuntoa ja työtä. Se ei ole keskeistä, mikä impulssi oli, vaan se, että se pääsi ikäänkuin yllättämään, avasi silmät, havahdutti, säikäytti. Sai käsittämään millä panoksilla pelasi, kuinka mieletöntä oma juominen itse asiassa oli. Sai haluamaan lopettamista.
Toinen vaihtoehto on, että päätyy lopettamaan juomisen omien pohdintojen kautta. Pikkuhiljaa alkaa tajuta, mihin juominen johtaa ja oivaltaa, että ei halua sitä. Havahtuu lopettamaan, ennen kuin mitään konkreettista ehtii tapahtua. Tai sitten ehtii tapahtua, mutta vasta oman pohdinnan kautta syntyy päätös ja halu lopettaa.
On myös mahdollista, että juomisen syy onkin esimerkiksi masennus tai muu vastaava henkinen tila, jota juomisella on peittänyt. Masennuksen kohdalla on tietysti aina vaikea tunnistaa, johtuuko juominen masennuksesta vai masennus juomisesta. Siitä huolimatta, kun tämän tilan saa poistettua tai lievennettyä sitä tai syy tulee ilmi, myös mahdollisuudet raitistua paranevat. Halu raitistua syntyy, kun juomisen syy saa tavallaan kasvot.
Mielestäni oleellista on muistaa, että alkoholismissa yhtenä tekijänä on aina riippuvuus. Ja riippuvuus taas on keskushermoston toiminnan tila, jonka palautuminen normaaliksi vaatii aikaa, oli juomisen syyt mitkä tahansa. Tässä valossa näkisin, että on melko epätodennäköistä, että raitistuminen tapahtuisi hetkessä. Mutta myös melko epätodennäköistä, että sitä ei tapahdu ajan kanssa, kun vain haluaa!
[size=150]Onneksi olkoon puolen vuoden raittiudesta[/size]
Hej pä Dig Juu Ei!
Onnittelut puolesta vuodesta; on se hyvä alku. Mutta kun tämän alkoholihomman kanssa ei oikein tiedä mikä on alku ja mikä loppu?!? Kun halusta ja hyvistä päätöksistä huolimatta niitä humaltumishaluja tahtoo tämän Lopettajat-ketjun mukaankin pukata pitkienkin aikojen päästä. Niin niitä tulee; se on omakin kokemukseni. Kyllä niitä voi väistellä, toki niitä harvemmin tulee, mitä pitempään on raittiina. Sinä juuri taisit esitellä kolmen P:n -ohjelman. Se on hyvä ensiapupakkaus ja aina mukana.
Masennus ja alkoholismi liittyvät riippuvuuden kehittyessä käsitykseni mukaan vääjäättömästi yhteen. Turhaa on siinä vaiheessa enää miettiä kumpi oli ensin- muna vai kana. Ratkaisukeskeisyys pitäisi alkaa toimia tässä tilanteessa. Kuinka pääsee eroon ongelmasta? Toivotaan, että on raitistuttu (tai ainakin kuivilla ollaan) jo.
Toki elämäntapamuutokset ovat aivan välttämättömiä. Pitkällä aikavälillä ne varmaan tuovatkin helpotusta. Monet ehdottavat myös masennuslääkitystä. Tälläkin palstalla yksi kokemus on, että eräs SSRI-lääke autaa alkoholin käytön jälkeiseen masennukseen ja toinen taas sanoo että kyseinen lääke ajoi juomaan…
Elä sitten tämän kanssa. Kokeile- kokeile, mikä sopii. Niin, eipä liene muuta tietä tai sitten vaan hyväksy tilanne ilman lääkkeitä. Kyllä se tuska joskus helpottaa! Milloin?