Lopettamisen helppous ja vaikeus on enimmäkseen siellä omien korvien välissä.
Ok, fyysisiä vieroitusoireita on, ihan todellisia, ja ne sitten ovat erilaisia. Joissakin tapauksissa ammattimaista hoitoakin vaativia.
Jos nyt sitten jätetään ne väliin ja katsellaan olemista noiden elimistön protestien jälkeen, muutaman päivän tai pahimmillaan jokusen viikon jälkeen, hellpous tai vaikeus riippuu paljon siitä miten helppona sitä uskaltaa pitää.
Ihmisessä on usein joku sellainen ajatuskaava, että mitään hyvää ei voi saada ilmaiseksi eikä ainakaan helpolla. Ei edes sitä hyvää oloa joka tulee kylkiäisenä siitä ettei hanki juomalla pahaa oloa.
Niinpä sitten päässä nakuttaa että jotenkin on kärsittävä ja ainakin jotain tehtävä… ellei muuta niin kaduttava kovasti, moitittava itseä, rangaistava itseä , uhrattava edes neljännesvuosittain vuohia jumalille tai suoritettava jotain puhdistusriittejä, tunnustettava joko tehtyjä tai ajateltuja tai itseltäkin piilotettuja mahdollisa syntejä, ja oltava kaikin tavoin nauttimatta elämästä, nöyrryttävä ja kaiken aikaa pelättävä jotain väijyvää pahaa.
Kunnes sitten jossain vaiheessa huomaa, että ei tässä sen kummemmasta ole kysymys, ja elämään voi suhtautua ihan luonnollisena asiana, ilman sen suhteuttamista vaikkapa päihderiippuvuuksiin.
Johonkin viestiketjuun kirjoitin alkoholin juomisesta hiljattain, että juomisen lopetus on helppoa, mutta raittiina pysyminen ei aina onnistu. Samaa mieltä olen tänäänkin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Mutta tarina, jossa tutina ja krapula kestää sen kolme päivää, morkkis viikon ja Popedan mainitsemat itsetunnon kappaleetkin on koossa parissa viikossa. Se tarina on niiiiiiiiiiiiin tylsä! Ei dramatiikkaa. Ei sitten yhtään!
Tai sitten voi miettiä, että hyvähän sun on puhua kun kävi NOIN hyvä säkä. Hannu Hanhi. Onnen Pekka. Tuuripetteri. Ei mulle noin käy IKINÄ! Väärin väärin! Melkein kaikki, jos ei ihan kaikki! Kyllä minulla niitä myttyyn menneitä yrityksiä oli paljon, helvetin paljon. Sitten tuli tämä yritys, joka ei kuulu joukkoon. Ei pitänyt tulla, mutta tässä se nyt on. Helppo lopetus. Se voi tulla kenelle vaan.
Ei se helppous nyt kumminkaan sitä ole tarkoittanut, etteikö mielitekoja ja viinan himon hipaisuja olisi ollut. On niitä. Mutta niistä on helposti selvitty. Pois on jäänyt aikaisempien kertojen alkoholin hidas valuminen takaisin ajatuksiin. Alkoholi ei enää kiinnosta, en mieti sitä enää.
Toivottavasti muille kertyy vastaavia kokemuksia . Muutamille täällä kirjoittaville on kertynytkin.
Moikkis Juu Ei & Co… Kyllä niitä positiivisia kokemuksia alkaa ajan mittaan kertyä. Ei ehkä mitään niin uutta ja mullistavaakaan vaan pieniä arkipäivisiä asioita joita oppii arvostamaan raittiina aivan eri näkökulmasta.
Hyvää päivän jatkoa.
Itse olen ainakin alkanut lähestyä asiaa juuri pienten asioiden kautta.
Olen alkanut nauttia siitä, että saan viedä poikani opettelemaan uimista tai luistelua. Tai siitä, että voin ajaa autoa koska haluan. Aamut ovat nykyisin hienoja, ei pahaa oloa tak odottelua siitä, milloin voi taas vetää korjaavan. Kahvi on taivaallista! Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ainakin itselleni on kysymys siitä, että olen oppinut arvottamaan asiat uudestaan.
Minulle punainen lanka on nyt juuri pienet arkipäivän asiat, joista Andante kirjoitti.
Ne asiat, jotka alkoholi turrutti näkemästä.
“Little things used to mean so much to Shelly- I used to think they were kind of trivial. Believe me, nothing is trivial.”
Minusta tuntuu, että kun varsinaiset himontunteet laantuivat siinä jossain puolen vuoden hujakoilla, alkoi jossain mielessä jotenkin epäselvempi kausi. Liittyy ehkä siihen, mitä Lomapuisto sanoi, että juomisen lopetttaminen voi olla helppoakin, mutta raittiina pysyminen ei aina onnistu. Piipahdin kapakassa tässä jokunen viikko sitten ja retkahdin illaksi juomaan n. parin vuoden raittiuden jälkeen. En tuntenut minkäänlaista juomishimoa, en mitään erityistä, nousuhumalassakaan ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Juuri tämä, mihin LP viittasi, tuli hyvinkin iholle: ei vain se juominen, vaan se koko elämä. Sen elämän kanssa voi joskus päätyä vähän epäselviinkin sumuihin itsensä kanssa ja silleen, mutta raittiuden idea onkin siinä, että sen sumunkin kanssa voi tulla toimeen ilman alkoholia. Ja jos tuntuu, ettei tule, on päässyt taas johonkin sellaiseen kohtaan, jossa voi löytää jotain uutta itsestään - ja opetella sitä.
Sorbin ja andanten kanssa samoilla linjoilla, olen oppinut nauttimaan pienistä arkisista asioista. Kun niistähän tämä arki koostuu. Juhlaa on perin harvoin. Ja varsinkaan juopottelu ei arkea juhlaksi muuta.
LP ja AP mainitsivat juomisen lopettamisesta, että se voi olla helppoakin. Riippuu näkökulmasta. Minulle juomisen lopettaminen on ajatuksena mahdoton, se ahdistaa jotenkin nurkkaan. Lopettaminen! Se on jotenkin liian peruuttamatonta, samoin kuin vaikka lemmikin lopettaminen. Ajattelen mieluummin, että olen jättänyt alkoholin pois elämästäni ja siksi raittiina pysyminen on helppoa tänään. Sen pidempään ei tarvitse miettiä
Pieni arkinen asia, tänään tuli 80 päivää raittiina täyteen. Tuskin ollut aikuisiällä ikinä näin pitkään
Se että “tuomitsin” tuon pieneksi arkiseksi asiaksi tarkoitta sitä, että monelle se on. 80. raitis päivä on vain yksi päivä. Eivät edes tajua että sellaisen saavuttivat :mrgreen:
Tuosta sinun kommentista tuli vielä mieleen, että voihan jonkin raitistumisvaiheen saavutettuaan ajatella tosiaan niinkin, että minä pystyin siihen. Moni ei samassa tilanteessa olisi pystynyt!
Onnittelut !
80 päivää on hieno saavutus -just silloin kun se on aikuisiän ensimmäistä selvää kautta!.
Eiköhän se siitä kohtapuoliin ala sitten jo muuttumaankin “ylläpidetystä” olotilasta luonnolliseksi olotilaksi joka on …se siis vaan on… osa omaa elämäntapaa ja pysyy semmoisena ellei sitä itse mene muuttamaan.
80 päivän kohdalla muistakseni minäkin tiesin edelleen ihan päivän tarkkuudella kauanko aikaa edellisestä ryypystä oli, vaikka se työ, alkoholismin nujertaminen ja poisoppiminen päihdekeskeisestä elämästä olikin jo tapahtunut.
Joo, voin sanoa itsekin, että päihdekeskeisestä elämästä poisoppiminen on tapahtunut. En mieti alkoholia, se ei kuulu elämääni. Kuten olen tähän ketjuunkin kirjoitellut, se poisoppiminen ei ole tuottanut krapulapäivien jälkeen kovinkaan suurta tuskaa. Se mitä tässä juuri opettelen, on se raittiin ihmisen elämä. Esimerkiksi kuinka missäkin tilaisuudessa ja tilanteessa kieltäydytään hienovaraisesti mutta määrätietoisesti tarjotusta alkoholista? Miten käsitellään inttäjiä ja tuputtajia? Kuinka suhtaudutaan raittiuttani arvosteleviin? Kuinka avoimesti päätöksestä voi puhua ja kenelle? Pitääkö joskus keksiä selityksiä? En minä tiedä!!! Ei ole koskaan vielä tullut moiset tilanteet vastaan. Noita juttuja minä nyt opettelen ja mietin. Varmaan ne sitten joskus tulee ihan luonnostaan.
Joo, päiviä tulee vielä laskurista seurattua, päässä ei enää tahdo pysyä kun perjantait, jolloin tulee aina uusi viikko täyteen. Sen verran jos vielä räknäis, että sen 100 päivää noteeraa. Kiva tasaluku. Sen jälkeen saa laskuri ittekseen pärjätä. Kuukaudet varmaan vielä noteeraan. Mutta silti jokainen uusi raitis päivä on ihan kiva
Tietäähän sen meistä itse kukin, etteivät nuo mitään itsestäänselvyyksiä ole Mutta muista viis, oma elämähän tässä on elettävänä ja siitä on oikeus tehdä niin hyvä kuin itse haluaa - tai niin huono kuin ei itse halua, vaan joku hemmetin riippuvuus!
Kiirettä on pitänyt, joten valitettavan vähiin jäänyt plinkkiin krjoittelu, mutta olen sentään ehtinyt joka ilta lukea kaikkien ketjujen uudet viestit.
Tänään tuli 100 päivää ilman viinaa täyteen, varmistin Quit That laskurista. Olisi saattanut jopa lipsahtaa ohi mitenkään noteeraamatta, mutta olin pistänyt kännykän kalenteriin muistuttajan. En muista milloin olin kalenterimerkinnän tehnyt, mutta aika vahva tulevaisuuden usko on jo siinä vaiheessa ollut. Muutoin koitan edelleen mennä päivä kerrallaan tämän raittiuden kanssa. Edelleen on mennyt mukavasti, viinan himoja ei ole ollut. Tosin niitä mielitekojen hipaisuja ajoittain tulee, ja menee. Taisin jo jossain ketjussa aiemminkin mainita, että nyt taidan tietää, miksi tällä kertaa raitistuminen on käynyt näin helposti. Ero edellisiin epäonnistuneisiin yritelmiin (joista useimmat tosin kohtuukäytön tavoittelua tai pidempää taukoa) on, että tällä kertaa ei ajurina ole pakko vaan halu! Ja kun raitistelu on sujunut helposti ja raittiuden hyviä puolia löytyy edelleen, jo se kannustaa jatkamaan.
Tuossa alussa mainitsemani kiireet ovat työlähtöisiä. Pitkää päivää ja viikonloppuisinkin ajoittain töitä. Välillä väsyttää, mutta stressistä tai työuupumuksesta ei ole tietoakaan. Pistän tämänkin tuonne raittiuden piikkiin, sinne mahtuu :mrgreen:
Mukavaa sunnuntai-iltaa plinkkiläiset ja tsemppiä tulevaan viikkoon!
Lopettaminen voi varmasti olla helppoa, joillekin. Toisille taas ei. Itsellä alkoi avokatkaisu eilen. Juotua on tullut n. vuodesta 92, välillä enemmän, välillä vähemmän. Pisimmät yhtäjaksoiset putken n. vuoden. Vuodesta 2005 oon tapellu alkoholin lopettamisen kanssa ja välillä on ollu n. 2,5 vuoden selviä putkia mut aina se on jossain vaiheessa livennyt. Töissä oon käyny kun on sattunut niitä löytymään, useamman ammatin opiskellut vuosien varrella mutta kaikki vapaa-ajat on käytännössä läträtty… Nyt vituttaa kun miettii taaksepäin että valintojaan olis voinu miettiä tarkemminkin. No, itseään kai tässä ainoastaan on syyttäminen. Toivottavasti muilla onnistuu kivuttomammin.
Alkoholismi on paradoksaalinen sairaus. Mitään parantavaa lääkettä siihen ei ole löydetty. Juomisen lopetettua on kuitenkin mahdollisuus elää raitista ja melkein normaalia elämää. Lopettaminen sinänsä onnistuu helposti, sinullakin ollut selviä aika pitkiäkin aikoja. Pysyvä raittius on sitten jonkin aidan takana.
Lakkasin tappelemasta alkoholia vastaan, kun huomasin sen olevan voimakkaampi kuin minä. Nöyrryin ja päätin hakea apua. Avun olen saanut pysyvän raittiuden muodossa AA:sta, niin kuin tuhannet muutkin alkoholistit, päivä kerrallaan.
Pysyvä raittius tosiaan on jonkin aidan takana, omasta mielestäni ylittämättömän aidan. Tavoitteen voi nähdä, muttei elinaikanaan täydellä varmuudella saavuttaa. Päivä kerrallaan raittiina riittää minullekin.
Hei, ihan mahtavaa JuuEi!
Minä en ole edes lukenut Plinkkiä paljoa viime aikoina. Myöhästyneet onnittelut 100 päivän juomattomuudesta! Koska olet hieman minua edellä, tämä tarkoittaa että mullakin on tuo 100 kohta rikki tai jo mennyt (?) Alanpa heti laskemaan kalenterista, vaikken muuten ole enää seurannut kuin kuukausitasolla tosiaan.
Joo, pysyvään raittiuteen ei ole oikotietä. Lopettaminen on itsellä onnistunut tähän asti aina itse, nyt ei enää onnistunut. (tai ehkä olisi muttei voimat enää riittäneet) Siispä avokatko ja siitä eteenpäin ei taas mitään tietoa… Ainoa varma asia on että seuraavasta putkesta en selviä joten parempi olisi että korkki pysyy kiinni
Hei KirveS,
Pysyvään raittiuteen on yksi tie: päivä kerrallaan.
Alkoholistin raittius saa vankan pohjan siitä havainnosta, että on voimaton alkoholiin nähden. Olet hyvällä tiellä, kun olet lähtenyt hakemaan avokatkosta apua itsellesi. Sen jälkeisistä jatkomahdollisuuksista minulla on kertoa vain se, että AA:n avulla on selvitty toivottomiltakin näyttävistä tilanteista. Sinulla on oikeus ottaa vastaan AA:n tarjoama apu.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
. Muutamille täällä kirjoittaville on kertynytkin.
Mutta muista viis, oma elämähän tässä on elettävänä ja siitä on oikeus tehdä niin hyvä kuin itse haluaa - tai niin huono kuin ei itse halua, vaan joku hemmetin riippuvuus!