Hyvin meni Itsenäisyyspäiväjuhlat. En tullut erityisesti maininneeksi kenellekään juomisen lopettamisesta, mitäpä tuota mainostamaan, eikä kukaan kommentoinut asiaa. Sama kokemus siis, kun monilla muillakin, eivät kohtuukäyttäjät, joista koko vieraseurue koostui, kiinnitä huomiota toisten juomattomuuteen. Minun kohdalla taisivat aiemmin kylläkin kiinnittää huomiota juomiseeni 
Sori en oo lukenut muitten kommentteja, mutta vastaukseni kyssäriin on vartin päästä ja yli vuoden päästä ja varmaan sadankin vuoden päästä, jos aina menisi jokaisen minuuttipäätöken perässä, eikä olisi ensin ajatus ja vasta sitten teko ja tuntisi itseään siinä määrin, että voi rehellisesti sanoa olevansa edistynyt takavuosien kompasteluajoista ja aivan heti ei viitti viskata saavutettuja aikoja ojan pohjalle + kentällä ei ole mulle mtn mitä en olisi jo kontannut ja oksentanut ja tärissyt ja valheeessa ja kakoissa fiiliksissä rypenyt,
tänään on paremmin ja himotuksista sinällään ei pidä säihkähdellä ja hysterisoitua, mutta kroonisesta retkahtelusta on jo vaikeempi kömpiä valoon ja valaistukseen. Tarpeeksi kun aikaa kuluu, niin hullukin saa tarpeekseen, niin kävi ittelleni, mutta huomenna toki voin ajatella ja tehdä toisinkin.
Mulla meni samoin kuin Juu Eillä, eli kukaan ei kysynyt “MIKSI ET juo?” Alkumaljojen tiimellyksessä en vielä “kehdannut” pyytää alkoholitonta, mutta ensi kerralla pyydän. Myöhemmin join kivennäisvettä ja hyvin meni.
Minua kyllä jännitti eilinen, mutta kun näitä kokemuksia tulee lisää, niin eiköhän se siitä. Eikä tarvinnut tänään “parannella” oloa tuttuun tapaan jo aamusta. Pikkuhiljaa eteenpäin.
Mukavaa alkavaa raitista viikkoa taas kaikille - ja jos on tullut kompasteltua, ylös ja uuteen alkoholittomaan kauteen vaan! 
Täytyy myöntää, että minua jännitti myös. Olivat ensimmäiset juhlat (vuosiin), joissa olin alkotta ja autotta yhtaikaa. Sen olin päättänyt, että en keksi mitään selityksiä, jos joku juomattomuudesta kysyy. Ei ne olisi menneet läpikään, kaikki mun kulutustottumukset tiesivät. Lopulta helpottava kokemus oli nuo partyt, joista kyllä vähän stressasin. Muiden alkoholin käyttö ei muuten herättänyt mitään tarvetta itse ottaa 
Raitista tulevaa viikkoa kaikille plinkkiläisille!
Andantelle ja Punatulkulle kiitoksia!
Tsemppiä kaikile vaikean sairauden kanssa painimisessa!
Moi Grape. Kiva jos sait ripustuksestani jotain irti. Mä kun olen aika huono painimaan niin suhtaudun sairauteeni ainoastaan hyväksymällä sen.
Ja sopeuttamalla elämäntyylini riippuvuuteni mukaiseksi. Mutta en sen hallitsemana.
Punatulkku kirjoitti
Kun surutyö on tehty, alkoholi siirtyy menneisyyteen. Ja se pysyy menneisyydessä parhaiten kun muistaa heikkoutensa, voimattomuutensa sen edessä.
Edessäni odottavan tuhon näkeminen sai minut hakemaan apua. Sain raittiuden ja sitä on riittänyt päivä kerrallaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tänään tuli seitsemän viikkoa raittiina täyteen ja sama meno jatkuu. Vieläkään ei ole ilmennyt minkään asteista juomishimoa enkä oikeastaan välitä asiaa enää pohtia enkä varsinkaan sen osalta tuntojani kuulostella. Tuntuu tosi aikaiselta tehdä mitään päätöksiä alkoholiongelman suhteen (paitsi tietty lopettamispäätös :mrgreen: ), mutta kun se nyt tuntuu niin kovin etäiseltä, niin ajattelin tavallaan päästää ongelmasta irti. Sitähän mm. mies metsänreunasta, andante ja ikzu ovat täällä plinkissä ja tässäkin ketjussa suositelleet.
Tämä päätös ei kohdallani kuitenkaan todellakaan tarkoita mitään harkitsematonta turvallisuuden tunteeseen tuudittautumista. Toki tiedostan, että ongelma on olemassa ja olen tehnyt oman selviytymissuunnitelman (kolmen P:n suunitelma ) siltä varalta, että juomishimo iskee. Perustuu täältä saatuihin vihjeisiin ja ohjeisiin.
- Pelaa aikaa ja siirrä ensimmäisen ottamista tunnilla
- Perustele itsellesi miksi et juo
- Poistu paikalta jos tilanne käy tukalaksi
Neljäs P voisi olla Päivä kerrallaan, mutta se on ennemminkin asenne.
Terapia on myös edelleen suunnitelmissa, mutta sinne pääseminen on venähtänyt aika kauas juomisen lopettamisesta (n. 2,5 kk). Saa nyt nähdä mitä asioita siellä kannattaa ruveta avaamaan.
Mietin että pitäisköhän toi ketjun otsikko vaihtaa kun ei se tunnu olevan kohdallani ajankohtainen 
Mukavaa ja raitista viikonloppua kaikille plinkkiläisille
Kiitos samoin Juu ei ja muut plinkkiläiset. Taas kotiuduttu yksistä bileistä ja promillet nollassa Vähän oudolta tuntui, mutta vain aluksi. Tämähän on se luonnollinen olotila bilettää - selvin päin!
Raitista viikonloppua ja armoa itselle kompurointien kanssa plinkin siskot ja veljet!
Moi Missis!
Hyvin sä olet kyllä noi bileet selvittänyt! Onnittelut 
Kiitos Juu Ei. Olin taas etukäteen päättänyt, että EN juo. Eka juhlapaikassa siemailin alkoholitonta olutta lasista (muut varmaan luulivat sen olevan sitä tavallista, mutta hällä väliä) ja ruuan kansssa tilasin kursailematta alkoholitonta. Kukaan ei kysynyt mitään. Näitä kokemuksia lisää, kiitos!
Ja unohtamatta, että kiusauksia varmasti tulee, niin on aina ennenkin “lopettaessani” käynyt. Tällä kertaa haluan lopettaa ihan ilman lainausmerkkejä ja itseni huijaamista.
Valoisaa Lucianpäivää kaikille myös! Kevät on pian nurkan takana - ja sen kunniaksi voikin ottaa pienet - alkoholittomat tottakai!!!
Kahdeksa viikkoa raittiina tuli täyteen tänään. Viinan himo loistaa poissaolollaan edelleen, joten vaihdoin tämän säikeen otsikon. Lopettaminen on omalla kohdallani tosiaan ollut helppoa. Yksi syy varmaan on, että havahtuminen ongelman vakavuuteen oli raju ja siitä sai hyvän motivaatiobuustin. En myöskään jaksa enää näennäistä kohtuukäyttöä, eli että rajoitan tietoisesti juomista vähemmäksi kuin haluan juoda. Aito kohtuukäyttäjähän juo silloin kun haluaa, niin paljon kun haluaa. Sellaista kohtuukäyttäjää minusta ei enää koskaan voi tulla.
Olen myös tehnyt listaa positiivisista asioista, joita saan juomisesta. Listasin ne tuohon alas, kirjoitin ihan ulkomuistista.
[i]Juomisen plussat:
- [/i]
Yksi mieliteon hipaisu tuli pari päivää sitten. Syynä oli viina- tai viinipullo, jonka huomasin tienpenkalla ohi ajaessani. Mieliteko tuli ja meni, mutta tilanne jäi silti mieleen. Hyvä muistutus siitä, että on tämä herkkä laji ainakin näin alkumatkasta. Haasteita varmaan vielä tulee. Leuka pystyyn ja niitä kohti!
Jouluaattona tulee täyteen kaksi kuukautta raittiina ja ensimmäinen raitis joulu aikuisiällä.
Raitista joulua kaikille plinkkiläisillekin
Hyvältä näyttää.
Anna mennä samaan malliin.
Ja juu, totta kai lopettaminen voi olla myös helppoa. Ei missään ole semmoista määräysta että sen pitäisi aina ja kaikkien kohdalla olla samanlaista. Kun se kerran ei ole.
Näyttää siltä että sinulla on asenne kohdallaan, uskallat raitistua ja uskallat jättää juomisen taaksesi.
Positiivinen suhtautuminen, jo tuo että uskallat antaa lopettamisen olla helppoa -se antaa jo aikalailla vauhtia elämän normalisoitumiseen.
Tässä pätee ihan tarkkaan se oivallus; jos uskot että onnistut -tai et sukso- olet todennäköisesti oikeassa.
Kovin moni on luovuttanut kun aikansa on ensin itseään luovuttamiseen valmistellut hokemalla itselleen että eitästämitääntule, en minä onnistu, eitästäedesvoiparantua,ainaseretkehduskumminkinvaanii… sana muuttuu lihaksi, kuten sanovat… ja ennustukset toteutuvat.
Nostan myssyäni ja toivotan lisää vaan voimaantumista -näitä tämmöisiä positiivisia juttuja on mukava lueskella.ihan tulee semmoista joulunalusmieltä kun huomaa että taas on joku hoksannut laittaa elämäänsä parempaan malliin.
Heipähei Juu ei! Viime aikoina on tullut luettua harvemmin tätä plinkkiä, mutta nyt tuo uusi otsikkosi herätti huomioni ja halusin tulla kertomaan oman tarinani.
Ensin hieman juomisestani. Pahimpina aikoinani join jopa neljä kertaa viikossa, se etten koskaan oppinut ottamaan krapularyyppyä, pelasti minut täyspäiväiseltä alkoholismilta. Join keskiolutta ja paljon, 21 tölkkiä oli riittävä annos, mutta ei liikaa (tässä vaiheessa lienee syytä mainita että olen nainen).
Varsinaista krapulaa mulle ei tullut enää aikoihin tuosta määrästä, se tuli vain jos join jotain muuta sekaan. Mutta jossain vaiheessa alkoi tulla paniikkeja… Kesällä 2010 koin ihmeellisen “valaistumisen”, kännissä tietenkin. Jotenkin tajusin syvästi, että minua rakastetaan ihan oikeasti ja että olen arvokas ja hyvä ihminen! Siitä alkoi juomisen väheneminen.
Join silloin jotakuinkin parin viikon-parin kuukauden välein, känniin asti kuitenkin aina ja seuraavina päivinä oli paniikki seuralaisena. Tammikuussa 2011 olimme sitten tulossa eräiltä vanhan sukulaisen synttäreiltä, kun sanoin miehelleni (muistan sen sanatarkasti) näin: “Pitäisköhän pitkästä aikaa ostaa ihan alkoholia?”. Miehellä ei ollut mitään asiaa vastaan, koska tosiaan join sen verran harvoin enää silloin.
No, ilta ja yö olivat ihan kivat, ei siinä mitään… Sunnuntaina heräsin paniikkiin, maanantaina heräsin paniikkiin, tiistaina heräsin paniikkiin, keskiviikkona heräsin paniikkiin…ja siis nuo päivätkin menivät siinä kauhussa, onneksi sain sentään nukuttua! Sitten tuli torstai, 13.1.2011. Heräsin, ja paniikki oli poissa. Sillä hetkellä TIESIN, että tämä oli nyt tässä, minun ei tarvitse enää kiduttaa itseäni näin.
Koko se ensimmäinen vuosi meni jossain raittiuseuforiassa! Ei minkäänlaisia himoja, vain valtavan hyvä olo. Oli oikeastaan todella hyvä, että löysin tännekin vasta oltuani reilut viisi kuukautta selvinpäin, näin ollen en tiennyt yhtään mitään raitistumisen ja retkahtamisen mekanismeista, olin vain onnellinen selvinpäin…
Toisena vuotena sitten tuli elämäämme suuri suru, joka nyt sitten seuraa meitä lopun iän. Se kävi lopulta niin raskaaksi, että en keksinyt enää muuta helpotusta kuin juomisen, vuoden ja kahdeksan kuukauden raittiuden jälkeen… Mitään sen kummempaa ei silloinkaan käynyt. Jälkikäteen vitutti ja oli tietysti jonkinlainen krapulakin, eikä ne murheetkaan hävinneet… No, tuli sekin kokeiltua ja kun se ei auttanut, jatkoin selvinpäin.
Oikeastaan minun ei edes silloin retkahtaessani tehnyt mieli juoda, se oli vain viimeisin keino helpottaa oloa. Mitään ihan hirveitä himoja mulla ei ole ollut koko aikana, ohimeneviä mielitekoja kyllä.
Ja tällä tiellä on siis tullut piakkoin oltua neljä vuotta. Retkahduksen jälkeen täysin selvää aikaa on reilut kaksi vuotta, mutta se tammikuinen päivämäärä on mulle paljon tärkeämpi ja merkittävämpi.
Joten long story short, vastaan otsikkosi kysymykseen: Voi.
Kiitos kannustuksesta metsänreunan mies . Näitä sinun positiivisia juttuja ja positiivista elämänasennetta on aina mukava lukea, tulee itsellekin hyvä mieli. Suomessa aina sanotaan, että pessimisti ei pety. Mutta kyllä se vaan niin on, ottä optimistilla on monin verroin mukavampi elämä!
Ehkä tuon lopettamisen vaikeuden mielikuvan osaltaan luo se, että niistä helpoista ja positiivisista kokemuksista vähemmän kirjoitetaan ja puhutaan. Suomalaiset ovat valittamiseen taipuvaista kansaa ja onnistumista katsotaan helposti nenänvartta pitkin. Että mitä toi surunpilaaja tossa nyt leuhkii, pitäs omana tietonaan.
Paljon on tullut jo tässä kahdeksassa viikossa opittua, myös plinkkiä lukemalla. Positiivisella asenteella ja itseeni luottaen koitan itsekkin jatkaa ja katsoa eteenpäin. Niinhän se on että helppoja juttuja tekee kaikki mutta parhaat selviävät myös niistä vaikeista jutuista.
Kiitos viestistäsi Mirtillo, juuri tällaisia onnistumistarinoita minä ja varmaan moni muukin kaipaa. Olen sinunkin viestejäsi kyllä lukenut, mutta en koko tarinaa. Monesti tällaiset hyvät tarinat jäävät huomaamatta, kun ne ovat pieninä paloina pitkässä ketjussa.
Minulle tämä on ensimmäinen kerta kun yritän lopettaa. Viimeiset kymmenen vuotta olen pyrkinyt vain kohtuukäyttöön. Laskenut raittiita päiviä, annoksia, promilleja ja rahankulua. Selitellyt juomistani ja töppäilyjäni. Kärsinyt morkkiksia, krapulaa ja ahdistusta. Salannut ja suunnitellut juomista. Niin ja tietty juonut. Yksikään päivä ei enää lopulta ollut normaali selvä päivä, kaikki pyöri aina ja koko ajan tavalla tai toisella viinan ympärillä. Näin jälkeenpäin katsottuna se oli todella, todella raskasta. Onneksi tajusin lopettaa.
Raittiuseuforiassa minä varmaan nyt olen, toivottavasti pitkään .
Raitista ja rauhallista Joulua Mirtillo
Mullakin on meneillään ensimmäinen raitistumisyritys. Olin harvinaisen avoin juoppo, en koskaan edes yrittänyt mitään kohtuukäytön tapaistakaan, se oli mielestäni typerää ja oikeastaan on sitä vieläkin. Kun join niin join kunnolla ja jos joskus tulevaisuudessa vielä juon, niin tiedän sen olevan erittäin humalahakuista. Toki toivon ettei niin käy. En piilotellut juomistani, ainoastaan äitini oli sellainen henkilö, joka ei tiennyt kuinka mittavasti joinkaan. Hänelle on tullut kaikki yllätyksenä, nyt kun olen raitistuneena enemmän kertonut.
Oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa sulle Juu ei ja tsemppiä! Ja samaa samalla kaikille muillekin!
Jaaha, päivitetäänpäs tätä ketjua välillä
Joulunpyhät ja uusi vuosi on sitten vietetty ja selvin päin. Joulu oltiin puolison kanssa kahdestaan ja vietettiin maaseudun rauhassa sellainen rauhallinen ja seesteinen joulu, josta on aina haaveiltu. Puoliso oli varannut itselleen hieman viiniä ja olutta, minä vichyvettä ja mehuja. Minkäänlaisia viinahimoja ei ollut, jihu! Ruoka maittoi ja silti paino putose. Toinen jihu!
Uusi vuosi vietettiin tuttavien luona ja myös alkoholitarjoilu oli paikalla. Ilmoitin jo aika alkumetreillä, että kyseinen neste on erotettu mun juomavalikoimasta ja ainakin emäntä ihan silminnähden ilahtui päätöksestäni. Muisti varmaan hyvin tarkkaan miten mulle aiemissa partyissä kuppi maittoi. Ilman viinaakin ilta oli ihan tosi hauska ja lipsahti paljon pidemmälle pikkutuneille kun mitä oli suuniteltu.
Tästä on hyvä ponnistaa raittiiseen vuoteen 2015 hyvillä fiiliksillä 2.1.2015 tuli kymmenen viikkoa täyteen. Mun kohdalla lopettaminen on ollut helppoa. Todella! Toivon samaa kaikille plinkkiläisille!
Moi,
On varmaan tosiaan täysin yksilöllistä missä ajassa kunkin viinanhimoa katoaa /tulee uudestaan esiin. Itselle on käynyt kaksi kertaa peräkkäin niin, että 5 kuukauden raittiuden jälkeen on tullut repsahduksia, siis juuri siinä vaiheessa kun kaiken todennäköisyyden perusteella pitäisi jo olla vahvoilla - tai juuri sen takia. Nyt odotan pelolla miten nyt kolmannella kerralla käy. Tosin olen täältä saatujen neuvojen mukaan muuttanut taktiikkaa. Voin sanoa varmuudella, että jos mulla ei olisi antabuksia nyt päällä niin olisin melko varmasti sortunut tänään, 4. juomattomana päivänä, merkit olivat aivan selvät. Mutt niinpä vaan tilanteesta selvittiin.
Moi marianne_o.
Totta, mihinkään turvallisuuden tunteeseen, että alkoholi on minulle vaaraton aine, ei kannata tuudittautua minkään pituisen ajanjakson jälkeen. Mutta kuten moni täällä on kirjoittanut, kyllä siitä alkoholistin roolista voi jossain vaiheessa päästää irti niin, että ei vedä sitä mukanaan joka hetki. Uskon, että alkoholismista voi parantua siinä mielessä, että alkoholista on tullut merkityksetön aine.
Toistaiseksi nautin näistä mukavista ja helpoista raittiista päivistä, mutta niin alkutaipaleella toki olen, että pidän koko ajan varani ja käyn terapiassa kun sinne vihdoin pääsin. Ja on mulla antabuskin varalla.